Stressinhallintapäiväkirja, osa 3 - oireita

Kesäkuun 7. - 10. su, ma, ti ja ke. 

Olen viettänyt eläkeviikoa, eli ollut vapaalla. Olen tehnyt normaalit koiralenkit, pieniä kotihommia. Kävin läpi mm kaikki paitani ja laitoin pois kaikki turhat, tuli ihanan siisitä hyllylle. Tänä vuonna olen läpikäynyt jo housut, mekot, kaikki henkarivaatteet ja legginsit, nyt on paidatkin käyty läpi. Hienoa kun tulee tilaa kaappiin ja selkeytyy sekä tila että mieli. Jostain syystä eilen oli stressimpi päivä, mitään ihmeellistä ei tapahtunut, mutta oli kuormittunut ja kireä olo. Harmitti. Tänään ehkä jo tasaisempi. Olen tehnyt tänään enemmän mielenharjoituksia koska haluan uskoa että ne auttavat. Olen nukkunut hyvin, ja kellon mukaan hermosto ja unet ovat olleet nämä päivät vihreällä, mikä tarkoittaa että hyvin menee. 

Mun stressioireita.

Tämän alkuvuoden stressit ovat aiheuttaneet sen, että painoa on taas pudonnut. Tuossa muutama viikko sitten paino oli alhaisimmillaan alle 50kg ja se on ihan liian vähän mun pituiselle ihmisille. Oli jo heiveröinen ja heikko olo. Tämä taas johtuu siitä että kun olen stressaantunut niin multa häviää ruokahalu ja suolisto reagoi siten, että se haluaa kaikesta nopeasti eroon - eli suomeksi mulle tulee kauhea ripuli eikä mikään pysy sisällä. Mieluisin paino itselleni olisi 54-56kg. Siihen pyrin. 

Koko alkuvuoden oli maha sekaisin, heti se ei vaikuttanut painoon, mutta huhtikuussa huomasin että paino alkoi tippua ja se vaikutti jo jaksamiseen. Joten nyt olen pari viikkoa koettanut kiinnittää huomiota syömisiin että saisin painoa nousemaan. Ja tietenkin siihen auttaa eniten se, että saisin stressin hallintaan, 

Eri ihmisillä varmaan stressi ilmenee eri tavoilla. Mulla tyypillisiä oireita on se, että ruokahalu häviää, maha menee sekaisin, ahistuneisuus kasvaa, tulee paniikkitiloja, päänsäryt lisääntyvät ja mua paleltaa kun kehon termostaatti ei toimi. Lisäksi se vaikuttaa uneeni, uni on kevyttä eikä virkistä ja heräilen aamuyöstä enkä saa enää nukuttua. En välttämättä ole hereilläkään, mutta lojun sellaisessa horroksessa kunnes pitää herätä. Ja sitten päivät on aika puuroisia ja se vaikuttaa sitten siihen että olen hyvin ärtynyt ja lyhytpinnainen enkä kykene käsittelemään informaatiota enkä tekemään päätöksiä ja kaikki tämä lisää ärtyneisyyttä. En ole mitenkään ihannekumppani tuossa tilassa, enkä siedä itseänikään silloin. 

Kun iskee akuutti paniikki tai ahdistus niin tuntuu kuin maha valahtaisi polviin, tulee hirveä puristus palleaan, on vaikea saada henkeä. Tuntuu kuin koko kehossa ihon alla valuisi jäävettä koko matkalta. Kädet puutuvat ja päähän iskee sellainen hätä ja pelko ettei mitään rajaa. Siinä tilassa ei saa yhtään järjellistä ajatusta kasaan. Jotenkin se pelko ja paniikki tuntuu suurelta pallolta mun sylissä joka painaa ja puristaa ja on jääkylmä. Ja alan myös täristä hillittömästi, sen olen oppinut että annan tärinän tulla, se tekee hyvää ja on kehon keino reagoida paniikkiin. Onneksi näitä ei tule kovin usein, mutta muutaman kerran tämän kevään aikana kun oli oikein paha hetki. 

Olen saanut laskettua marraskuusta lähtien mielialalääkitystäni neljännesosaan siitä mitä käytin vuosia, mutta nyt keväällä en ole uskaltanut vähentää määriä enempää koska olo on ollut muutenkin tasapainottelua ahdistuksen ja paniikin kanssa. Onneksi mulla on myös rauhoittava lääke joka ihan pienelläkin annoksella auttaa ahdistuneisuuteen silloin kun se on niin pahaa että jähmetyn ja lamaannun sen ahin alle. Koetan olla käyttämättä sitä ellei ole ihan pakko. Olen huomannut että se rauhoittaa myös elimistöä siten, että ruoka pysyy paremmin sisällä ja olen nyt käyttänyt sitä  ajoittain siihen että maha olisi rauhallisempi. 

Nyt olen saanut painoa nousemaan sieltä alhaisemmasta luvusta pari kiloa ylöspäin, se on hyvä! Pelkäsin että jos saan viruksen ja paino on tosi alhainen, niin selviytyminen voi olla vaikeaa, sillä korona kuulemma laihduttaa aika paljon kun siihenkin kuuluu ripulia. Olen kiinnittänyt enemmän huomiota syömisiini, siihen mitä syön ja kuinka usein syön. Normaalisti olen syönyt 3 kertaa päivässä ja nyt syön 5-6 kertaa, se selkeästi on auttanut ja nyt ei ole niin heiveröinen olo, Tähän heikkoon oloon voi vaikuttaa sekin että mun ferritiini oli vuoden alussa vain 13 ja sen olisi hyvä olla noin 100. Mulla on kontrollilabrat kesäkuun alussa joten jännä nähdä onko se vielä noin alhainen vai noussut ja jos se on alhainen, niin tehdäänkö sille mitään. Alhainen rautavarasto voi vaikuttaa myös siihen että ahistuu helpommin ja voi henkisesti huonommin kuin jos olisi hyvät rauta-arvot. Kaikki vaikuttaa kaikkeen. 

Onkohan mulla vielä muita stressioireita - no ainakin se, että kun on tosi paha olla ja ihan stressin kourissa niin mä vetäydyn ihmisistä. En halua puhua näistä asioista enkä kuormittaa muita. Olen myös huomannut että kun keskittyminen stressin takia hajoaa niin helposti ajaudun sellaiseen multitaskaamiseen että tv on auki, kädessä on känny jota selaan aivottomasti ja vielä kirja auki sylissä. Mitään en saa seurattua kunnolla mutta varmuuden vuoksi kaikki on siinä auki. Siitä myös huomaa ettei asiat ole hyvin. Ja jos seuraa omaa kännykän käyttöään niin aika hyvin huomaa noiden selailupiikkien osuvat sinne kun pahinta stressiä ja ahia päällä. Vaikka se selkeästi ei tee hyvää mielelle. 

Stressaantuneena myöskään oma ulkonäkö ei kiinnosta, ei vaatteet eikä hiukset eikä meikki. Ja tämän kevään aikana huomasin että myös iho reagoi stressiin. Tuli finnejä ja näppyjä, ei ollut kyllä yhtään viehkeä olo, eli ihan hyvä että sai vain olla karanteenissä kotona.  Ja oikein pahassa stressissä keskittyminen on niin huonoa ettei lukeminenkaan maistu - siitä tiedän että asiat on huonolla tolalla. Tässä mä nyt sitten vetäytymisen halustani huolimatta kuitenkin availen tätä omaa olemistani, en oikein tiedä miksi, tuli vaan tunne että se tekee mulle hyvää, ja miksei ehkä jollekulle muullekin joka voi kamppailla samanlaisten ongelmien kanssa. 

Voimia meille kaikille! <3 

Vetäytyimistä sohvalle, kirjan ja tv:n kanssa

Onneksi voi sohvailla hyvässä seurassa