Hyvästi vuosi 2019

Melkoisen vaikea oli vuosi 2019 - se oli myös kasvattava ja eteenpäin vievä ja varmaankin juuri sen takia että se oli niin vaikea. Sen alle olisi voinut lannistua ja lyyhistyä, sen olisi voinut antaa jyrätä yli ja jäädä siihen makaamaan, litteänä ja tyhjänä. Mutta jostain syystä nyt ei käynyt niin, vaan pikemminkin voimaannuin ja kasvoin. Etsin apuja ulkopuolelta ja sisäpuolelta ja tuntuu kuin olisin kasvanut ihmisenä tänä vuonna enemmän kuin edellisenä kymmeneneä vuotena yhteensä.

Alkuvuosi oli rankka, kun Mikyltä leikaattin anaalirauhassyöpä eikä tiedetty onko se levinnyt vai ei. Haavojen paraneminen kesti, mutta meni onneksi loppujen lopuksi hyvin ja Miky on nyt täysin toipunut leikkauksesta ja näyttää ettei syöpä ollut levinnyt. Mikä huojennus! Toki nyt Pixulla on ongelmia ja tammikuussa siltä leikataan toisesta silmästä kaihi. Se tarkoittaa tötteröpäässä olemista useamman viikon ja monta monta jälkitarkastusta ja leikkaus tapahtuu Tampereella.

Alkuvuonna tapahtui myös ikäviä ikävien ihmisten osalta, niin ikäviä että olin alituisen ahdistuntut. Ruoka ei maistunut eikä pysynyt sisällä, joten laihduin 7-8 kiloa ja jouduin ottamaan käyttöön laihat vaatteet, joita onneksi oli säilössä, vaikka olin vuosia painanut enemmän. Jouduin syömään ahdistuslääkkeitä ja tuntui kuitenkin ettei se ole ratkaisu pidemmän päälle, se on vain laastari ammottavan haavan päälle. Sain eräästä hyllyssäni olleesta kirjasta vastauksia syviin kysymyksiini ja se avasi portteja siihen, että henkisyys ja sisäinen kasvu voisivat olla oikeanlaista etenemistä. Se sai mut etsimään netistä juttuja ja intuition kautta löysin facesta ryhmän ja sitä kautta ihmisen, josta tuli tärkeä apu ja tuki. Sain energiahoitoja ja vinkkejä miten kohdata asioita ja miten suhtautua juttuihin ja miten suojata itseään energeettisesti. Se kaikki auttoi valtavasti.

Kun seuraava ikävä juttu tapahtui elokuussa, olin jo paljon vahvempi, eikä se enää heilauttanut pois koko jalustalta, vaan löysin jalansijaa nopeasti niin etten paljoa horjunut. Pysyin kasassa paremmin.

Lokakuussa löysin itselleni sopivat meditaatiot You Tubesta ja aloin kuunnella niitä päivittäin, aamulla, päivällä ja illalla. Vihdoin meditaatiosta tuli osa päivttäistä elämääni, kuten olin jo vuosia haaveillut ja toivonut, mutta jostain syystä se ei vain ottanut toteutuakseen. Huomasin että meditaatiot todellakin rauhoittivat mieltä ja kehoa ja juurruttivat elämään paremmin. Koko syksyn aikana en juuri tuntenut ahdistuneisuutta lainkaan!

Mun oma kotialttari, jonka ääressä voi hiljentyä ja meditoida

Loppuvuotta kohden löysin myös muita henkisen kasvun esikuvia joiden kirjoja lukemalla ja työpajoihin ja ohjattuihin meditaatioihin osallistumalla koin saavani oikeanlaista tukea, apua ja suuntaa elämälleni. Jotenkin vihdoin tuntuu että olen hereillä ja menossa oikeaan suuntaan! Tuntuu että ahdistuksen ja pelon täyteinen vuosikymmen on nyt takana päin ja valoisammat ajat ovat edessä.

Yksi kirjoista joka on antanut valoa ja voimaa

Kun mietin koko viime vuosikymmentä niin sana sitä kuvaamaan on ahdistus. Aloitin vuosikymmenen juuri Kellokosken psykiatrisesta sairaalasta päässeenä ja vuoden ekat 4 kk olin kouristavan ahdistuksen kourissa, myös jalkani oli murtunut joten jouduin olemaan paikoillani monta kuukautta. Tuon ahdistuksen sain pois silloinkin henkisellä avulla, sain energeettistä puhdistusta ystävältä ja se vihdoin vei ahdistuneisuuden tunteen pois. Aloitin myös lääkityksen jota olen syönyt näihin päiviin asti. Nyt viimein tuntuu siltä että haluan siitäkin eroon ja vähentelen pikkuhiljaa.

Tämän kymmenen vuoden aikana olemme puolisoni kanssa asuneet yhteensä kuudessa kodissa, tämä nykyinen on siis kuudes kymmenen vuoden aikana. Sanoisin, että liikaa muuttamista, liikaa ikäviä naapureita, liikaa epävarmuutta siitä missä voimme asua ja löytyykö ikinä paikkaa jossa saisimme ja voisimme olla kotonamme. Siksi se, että nyt muuttaisimme pois ei tunnu edes vaihtoehdolta, vaikka talossamme on ikäviä ihmisiä. Mutta nyt emme pakene, me jäämme, juurrumme, olemme kotonamme ja ikävät ihmiset voivat itse lähteä pois. Meillä on oikeus asua hyvin ja mukavasti. Me jäämme ja levitämme valoa ympärillemme ja saamme asua rauhassa ja turvassa ja mukavasti ja ihanasti! Näin se nyt on.

Tämä on niin totta! 

Loppuvuoden yksi parhaista asioista oli se, että ennen joulua saimme (tai puolisoni sai) raivattua olohuoneestamme pois valtavat kasat laatikoita ja roinaa jotka ovat olleet tukkeena nämä 2,5 vuotta jotka olemma nykyisessä kodissamme asuneet. Nyt on tilaa, avaruutta ja siisteyttä jotka olivat vain haaveena kauan. Nyt on tilaa polttaa kynttilöitä ja lamaava kotihäpeä on väistynyt, meille saa ja voi tulla kylään! Toki tavaraa on vielä läpikäymättä ja selvittelemättä, mutta ne eivät ole enää siinä keskellä kotia! Mieletön ja upea muutos.

En ole varma mistä tämä tunne tulee, mutta olen varma että tuleva vuosi ja vuosikymmen tulee olemaan parempi kuin aiemmat vuodet ja tämä edellinen vuosikymmen. Mulla on jossain syvällä vain tietoisuus tästä ja haluan tähän luottaa. Haluan vihdoin eteenpäin, olen vuosia ollut samassa tilassa, ahdistuneena kapeassa loukossa joka on vain selviämistä päivästä ja hetkestä toiseen. Nyt haluan elämääni muutakin ja jotain uutta on tulossa, sen tiedän! Innolla siis eteenpäin, sisäänpäin, ulospäin ja ylöspäin!

Toivon teille kaikille iloa ja valoa vuoteenne ja elämäänne!

Lomamietteitä

Syksyinen lomanen tuli lomailtua. Olin 2 viikkoa yhteensä sekä loma- että eläkepäivillä. Teki kyllä niin hyvää! Tuo marraskuu ei lamannut mua, jostain syystä. Ehkä siksikin että tajusin ottaa loman tuohon väliin missä yleensä uuvun.

Sain paljon levättyä, mutta oli myös ohjelmaa. Kävin Hesassa kaksi kertaa, ekan kerran yhden lehden kuvauksissa, niistä enemmän ehkä helmikuussa. Toisen kerran olin yötä Airbnb kämpässä ja kävin leffassa ja syömässä - yksin. Omaalomaa, sellainen irtiotto arjesta mistä olin haaveillut jo jonkin aikaa! Se teki hyvää, vaikka aika olikin sen verran lyhyt että en ihan kerinnyt irtautua stressistä ja huolesta, mutta jonkinverran kuitenkin. Ehkä kaksi yötä olisi ollut ihanne. Sain kuitenkin luettua yhden paksun kirjan ja aloitin toista. Olin myös hiljaa ja katsomani leffa oli hyvä! Hyvänmielen leffa joka itketti puolet ajasta. Söin myös hyvää korealaista ruokaa!

Nyt lomalla myös oli hyviä keskusteluja puolison kanssa, on kyllä siunaus että on ymmärtävä ja fiksu puoliso kenen kanssa voi jutella mistä vain. Voimme kasvaa ja kehittyä yhdessä ihmisinä - mikä sen parempaa! Kävimme myös varaamassa kirppispöydän ja sitä kautta pääsemme turhasta tavarasta eroon. Löysin käytettynä meille sängyn, ollaan nukuttu lattialla patjoilla jo pari vuotta. Saa nähdä parantaako sänky unen laatua.

Mikyn kanssa leffaa katsotaan.

Näin myös äitiä lomalla ja vietettiin aikaa yhdessä lounaalla. Meillä kävi myös puolison kaveri, jolloin mä vietin aikaa koirien kanssa leffoja katsellen. (Siis mua ei häädetty, mutta halusin antaa heille juttelurauhaa :D ) Työpaikalla oli myös pikkujoulut ja samalla oli meidän omatoimikirjaston avajaispäivä, mä ja mun työkaverit eli The Tädit esiinnyttiin juhlissa lyhyesti - se tekee aina hyvää ja taas nauratti niin että meinas revetä suoni päästä! Eli kaikenlaista kerkesi tällä lomalla tapahtua. Sain myös tehtyä joitain kotihommia, ne aina jää rästiin kun työ vie arjessa voimia ihanuudestaan huolimatta.

Ikävääkin kerkisi tapahtua. Käytiin Pixun kanssa eläinten silmälääkärillä Viikissä ja se lekuri sanoi että Pixun silmässä on sellainen kaihi joka pitää leikata pois, ettei se tuhoa silmää sisältä päin. Silmäleikkauksia tehdään muutamassa paikassa ja soittelin ne kaikki läpi. Parin tonnin juttu muualla, paitsi Tampereella se hinta-arvio jäi alle kahteen tonniin, 1300 - 1500 oli heidän arvio. Joten sieltä varattiin aika. Ensin käydään joulukuun alussa näyttämässä sitä silmää ja sitten vasta varataan leikkausaika. Eli pari reissua Tampesteriin tiedossa! Iski suuri huoli ja paniikki - mutta näyttäisi että asian rahoitus ainakin järjestyy, ihanan ihmisen hyvyyden takia ja toivon että Pixun silmäkin saadaan kuntoon! Peukkuja saa pitää pystyssä.

 Seuraava lomanen taitaa olla tammi-helmikuun vaihteessa, koetin ripotella niitä pitkin talvea niin ei tule liian pitkiä työputkia. Vaikka työstäni pidänkin niin palautuminen on aina tärkeää! Ja kevään lomaksi onkin jotain ihanaa tiedossa!

Ihanaa joulukuuta sulle!