Yllättävä lopputulos ja juhlien pohdintaa

Hieman häkeltynyt olo kun tuo mun ystävyys-aiheinen blogsaus sai aikaan aika paljon palautetta. Enemmän kuin varmaan ikinä! Tuli useita kommentteja, kiitos niistä! Tuli palautetta Facessa, yksityisviesteinä ja jopa pari puhelua! Mua jännitti julkaista se, kun tuntui niin yksityiseltä ja sellaiselta mistä ei yleensä paljoa puhuta. En sitten ollutkaan ainoa joka on noita asioita miettinyt ja joka on tuossa tilanteessa.

Yksinäisyys on tabu, siitä ei oikein sopisi puhua tai ainakaan itse myöntää jos sellaisesta kärsii. Sitä lukee itsensä luusereiden joukkoon jos näin on asiat päässet kehkeytymään. Musta siinä ei ole mitään hävettävää, ja uskon että asioiden on helpompi korjaantua jos ne nostaa esiin ja päivänvaloon. Eikä pidä niitä piilossa ja salassa, jonain mörkönä.

Multa jäi sanomatta tuossa postauksessa muutama pointti, kuten tämä, että ajattelin saavani ikävää palautetta siitä että miksi itken julkisesti ystävänpuutetta kun en osaa pitää kiinni edes niistä vähistä joita elämässä on. Tai mulla ei ole energiaa eikä voimia heille. No, se onkin ristiriitaista. Ystävänkaipuu ei häviä vaikka tiedostankin että mun voimavarat on rajalliset eikä ne meinaa piisata edes kaikkein välttämättömimpiin juttuihin. Mutta toivon että se jotenkin ymmärrettäisiin. Aika kohtuuton vaatimus, kun en itsekään sitä oikein tajua :D

Raitasukkaystävät

 Yksi asia joka nosti mulla pintaan tämän ystäväjutun oli se kun tajusin että hiukan päälle vuoden päästä täytän pyöreitä. Eikä todennäköisesti ole mitään järkeä järkätä suuria juhlallisuuksia koska vieraita olisi se ehkä 5 kpl perhettä.

En ole ikinä elämässäni juhlinut mitään virstanpylväitä ja joskus se harmittaa. Ei ole ollut rippijuhlia (olen ollut pakana koko ikäni), ei ole ollut lakkiaisia (kävin lukiota vain puoli vuotta ja lopetin masennuksen ja stressin takia kesken), en juhlinut kun luin itseni kirjastontädiksi ja siinä ohessa tentin itseni merkonomiksi erinomaisin paperein. En juhlinut kun sain paperit pukuompelijaksi (sain ihan stipendinkin!) tai kun sain suoritettua opinnot vaate- ja tekstiilisuusnnittelun artenomiksi AMK. Tai kun täytin 30 v - (silloin olin Australiassa siskon luona ja ilta meni siihen että siskon miehen sukulaiset kiistelivät siitä mihin mennään niin kauan ettei sit menty mihinkään). Tai kun täytin 40v. Silloin olin muistaakseni masentunut. Siinäpä niitä virstanpylväitä joita ei ole juhlittu. Kihlajaisjuhlat pidettiin perheelle kun mentiin kihloihin! Meidän vanhemmat ja mun sisko perheineen ja silloinen vuokranantaja olivat paikalla. Juhlimattomia juhlia mulla myös naimisiinmeno, lasten saaminen/ristiäisiet tai omat hautajaiset.

Toisaalta houkuttaisi pitää isot kalaasit edes kerran elämässään, mutta toisaalta ei ole voimia eikä varoja sellaisia järjestää - eikä niitä osallistujiakaan. Eli ehkä se sit siitä.

Raitasukkajuhlat

Sellaisen hyvän tuo viime postaus tuotti että otin yhteyttä muutamaan ihanaan ihmiseen ja nähtiin kahvilla kolmistaan ja se teki niin hyvää! Ilmeisesti meille kaikille - joten toivottavasti saadaan kahviteltua myös uudelleen. Kyllä oikeanlaisen ihmisten kanssa oleilu ja juttelu antaa niin paljon ettei ainakaan toivoaan kannata menettää.

Myös muualla on pohdittu ystävyysjuttuja, mm blogissa Salamatkustaja oli tästä aiheesta myös postaus.

Ystävällistä viikkoa sulle, ystävä!