Nälkä!

Nyt sitten vähän lisää vaihdevuosiasiaa - vaihteeksi. Suurin osa hormonikorvaushoito-oireista on kadonneet, kuumat aallot kesti noin pari viikkoa, rinnat oli tosi kipeät noin kuukauden. Näppylöitä naamassa ja muualla on yhä, eikä näy laantumisen merkkejä - grrrr.

Ne hirveät raivokohtaukset jotka nousivat lähes tyhjästä on nyt vihdoin hiljentyneet, ja siihen tepsi se, että puolitin iltaisen geeliannoksen puoliksi ja laitan nyt puolet illalla ja puolet aamulla. Ja heti loppui ne raivot. Sain ehdotuksen tällaiseen toimintaan ja sehän toimi! Jee! Ne oli tosi rasittavia ne raivot, kun niille ei voinut mitään ja ne vei voimia.

Nyt uusin juttu on nälkä! Sellainen hurja, kova, ääretön lämpimän ruuan nälkä. Ei tee mieli karkkia eikä herkkuja. Tekee mieli spagettia ja paksua kastiketta, tekee mieli perunaa ja soijanakkikastiketta suolakurkulla. Tekee mieli makaroonilaatikkoa ja kaalilaatikkoa. Ja kaikkea paksua, lämmintä ja kunnollista. Ja että sitä saisi syödä paljon! Mieluiten vaikka 10 litran kattila kerrallaan voisi olla hyvä. Jo päivällä alkaa olla vesi kielellä kun miettii että illalla on ruoka-aika! Ja ruuan jälkeen alkaa tehdä mieli iltapalaa. Kuten esim nuudelikeittoa kasviksilla kuten yhtenä iltana itselleni tein. Nam nam.

Linssit on niin kauniita ja niistä saa tukuisaa ruokaa

Vegaanin jouluruoka, kinkun tilalla tofua, oli tosi hyvää! 

Tässä vähän tietoa miten vegaani voi koostaa aterioita halvalla ja terveellisesti

Ihania lämpöleipiä, en juuri käytä vegaanijuustoa mutta tällaisiin se sopii 

Tämä voi tietty olla myös tämä vuodenaika, keho valmistautuu talviuneen. Mutta ei tämä näin pahana ole ikinä ennen ollut! Vuoden alussa putosi 8 kiloa ahdistuneisuuden takia ja nyt on lyhyessä ajassa tullut jo 3 kiloa takaisin, ihan vain tavallisella kotiruualla. Nyt on paino aika hyvin siinä missä sen toivon olevankin - joten koitan olla lihomatta enempää. Mä tiedän etten tarvitse ruokaa, tekee vain mieli syödä. Ruokaa! Tämän linkin takana on tutkimus, jonka mukaan ME/CFS potilaiden keho on eräänlaisessa pitkittyneessä talviunitilassa, eli se ei ole vain kuvitelmaa kun tuntuu että käy hitaalla ja on kohmeessa ja nukuttaa ja sänky, sohva ja muut pesämäiset rakenteet kutsuvat koko ajan.

Silleen hankala tällainen hillitön ruuanhimo että kun on syömishäiriötaustainen niin herättää tosi ristiriitaisia tunteita tällainen. Vaikka akuutista anoreksiasta on jo monta kymmentä vuotta, niin silti se hoikkuuden ihannointi itsessäni on mussa vieläkin. Ahistaa lihoa, ahistaa kun reidet paksunee, ahistaa jos maha pömpöttää. Tulee aina hyvä ja kevyt olo kun laihdun. Siinä ei ole mitään järkeä, mutta järjellä ei olekaan mitään tekemistä syömishäiriöiden kanssa. Nykytiedon mukaanhan aivot muuttuvat syömishäiriöisillä eikä sille oikeastaan voi mitään.

Aineksia joista syntyy ihanaa kunnonruokaa! 

Suuri ruokahalu ei varmaan niin haittaisi jos tietäisi että liikunnalla voisi kompensoida suuria ruokamääriä, mutta liikuntaa en voi lisätä nykyisestä ilman romahdusta. Eli syömistä on pakko kontrolloida jos en halua lihoa liikaa. Onneksi perusruoka ei niin kovasti lihota, mutta ehkä se että tursautan reippaasti majoneesia kaikkeen mitä syön :D Hirveä majoneesihimo (siis vegaanimajoneesi tietty!) ja se maistuu lähes kaiken kanssa, leivän päälle, mihin vain ruokaan, patoihin, keittoihin, salaatteihin - slurps! Mutta onneksi nämä mun mieliteot on aina kausittaisia. Joskus hirveä himo tonic-veteen ja joskus majoneesiin ja joskus suolakurkkuihin ja milloin mihinkin. Vähemmän mihinkään makeaan nykyään, mikä on hyvä!

Onko sulla ruokahimoja tai kausia milloin on pakko syödä jotain tiettyä? Vaikuttaako vuodenaika ruokafiiliksiin?