Hyvästi vuosi 2019

Melkoisen vaikea oli vuosi 2019 - se oli myös kasvattava ja eteenpäin vievä ja varmaankin juuri sen takia että se oli niin vaikea. Sen alle olisi voinut lannistua ja lyyhistyä, sen olisi voinut antaa jyrätä yli ja jäädä siihen makaamaan, litteänä ja tyhjänä. Mutta jostain syystä nyt ei käynyt niin, vaan pikemminkin voimaannuin ja kasvoin. Etsin apuja ulkopuolelta ja sisäpuolelta ja tuntuu kuin olisin kasvanut ihmisenä tänä vuonna enemmän kuin edellisenä kymmeneneä vuotena yhteensä.

Alkuvuosi oli rankka, kun Mikyltä leikaattin anaalirauhassyöpä eikä tiedetty onko se levinnyt vai ei. Haavojen paraneminen kesti, mutta meni onneksi loppujen lopuksi hyvin ja Miky on nyt täysin toipunut leikkauksesta ja näyttää ettei syöpä ollut levinnyt. Mikä huojennus! Toki nyt Pixulla on ongelmia ja tammikuussa siltä leikataan toisesta silmästä kaihi. Se tarkoittaa tötteröpäässä olemista useamman viikon ja monta monta jälkitarkastusta ja leikkaus tapahtuu Tampereella.

Alkuvuonna tapahtui myös ikäviä ikävien ihmisten osalta, niin ikäviä että olin alituisen ahdistuntut. Ruoka ei maistunut eikä pysynyt sisällä, joten laihduin 7-8 kiloa ja jouduin ottamaan käyttöön laihat vaatteet, joita onneksi oli säilössä, vaikka olin vuosia painanut enemmän. Jouduin syömään ahdistuslääkkeitä ja tuntui kuitenkin ettei se ole ratkaisu pidemmän päälle, se on vain laastari ammottavan haavan päälle. Sain eräästä hyllyssäni olleesta kirjasta vastauksia syviin kysymyksiini ja se avasi portteja siihen, että henkisyys ja sisäinen kasvu voisivat olla oikeanlaista etenemistä. Se sai mut etsimään netistä juttuja ja intuition kautta löysin facesta ryhmän ja sitä kautta ihmisen, josta tuli tärkeä apu ja tuki. Sain energiahoitoja ja vinkkejä miten kohdata asioita ja miten suhtautua juttuihin ja miten suojata itseään energeettisesti. Se kaikki auttoi valtavasti.

Kun seuraava ikävä juttu tapahtui elokuussa, olin jo paljon vahvempi, eikä se enää heilauttanut pois koko jalustalta, vaan löysin jalansijaa nopeasti niin etten paljoa horjunut. Pysyin kasassa paremmin.

Lokakuussa löysin itselleni sopivat meditaatiot You Tubesta ja aloin kuunnella niitä päivittäin, aamulla, päivällä ja illalla. Vihdoin meditaatiosta tuli osa päivttäistä elämääni, kuten olin jo vuosia haaveillut ja toivonut, mutta jostain syystä se ei vain ottanut toteutuakseen. Huomasin että meditaatiot todellakin rauhoittivat mieltä ja kehoa ja juurruttivat elämään paremmin. Koko syksyn aikana en juuri tuntenut ahdistuneisuutta lainkaan!

Mun oma kotialttari, jonka ääressä voi hiljentyä ja meditoida

Loppuvuotta kohden löysin myös muita henkisen kasvun esikuvia joiden kirjoja lukemalla ja työpajoihin ja ohjattuihin meditaatioihin osallistumalla koin saavani oikeanlaista tukea, apua ja suuntaa elämälleni. Jotenkin vihdoin tuntuu että olen hereillä ja menossa oikeaan suuntaan! Tuntuu että ahdistuksen ja pelon täyteinen vuosikymmen on nyt takana päin ja valoisammat ajat ovat edessä.

Yksi kirjoista joka on antanut valoa ja voimaa

Kun mietin koko viime vuosikymmentä niin sana sitä kuvaamaan on ahdistus. Aloitin vuosikymmenen juuri Kellokosken psykiatrisesta sairaalasta päässeenä ja vuoden ekat 4 kk olin kouristavan ahdistuksen kourissa, myös jalkani oli murtunut joten jouduin olemaan paikoillani monta kuukautta. Tuon ahdistuksen sain pois silloinkin henkisellä avulla, sain energeettistä puhdistusta ystävältä ja se vihdoin vei ahdistuneisuuden tunteen pois. Aloitin myös lääkityksen jota olen syönyt näihin päiviin asti. Nyt viimein tuntuu siltä että haluan siitäkin eroon ja vähentelen pikkuhiljaa.

Tämän kymmenen vuoden aikana olemme puolisoni kanssa asuneet yhteensä kuudessa kodissa, tämä nykyinen on siis kuudes kymmenen vuoden aikana. Sanoisin, että liikaa muuttamista, liikaa ikäviä naapureita, liikaa epävarmuutta siitä missä voimme asua ja löytyykö ikinä paikkaa jossa saisimme ja voisimme olla kotonamme. Siksi se, että nyt muuttaisimme pois ei tunnu edes vaihtoehdolta, vaikka talossamme on ikäviä ihmisiä. Mutta nyt emme pakene, me jäämme, juurrumme, olemme kotonamme ja ikävät ihmiset voivat itse lähteä pois. Meillä on oikeus asua hyvin ja mukavasti. Me jäämme ja levitämme valoa ympärillemme ja saamme asua rauhassa ja turvassa ja mukavasti ja ihanasti! Näin se nyt on.

Tämä on niin totta! 

Loppuvuoden yksi parhaista asioista oli se, että ennen joulua saimme (tai puolisoni sai) raivattua olohuoneestamme pois valtavat kasat laatikoita ja roinaa jotka ovat olleet tukkeena nämä 2,5 vuotta jotka olemma nykyisessä kodissamme asuneet. Nyt on tilaa, avaruutta ja siisteyttä jotka olivat vain haaveena kauan. Nyt on tilaa polttaa kynttilöitä ja lamaava kotihäpeä on väistynyt, meille saa ja voi tulla kylään! Toki tavaraa on vielä läpikäymättä ja selvittelemättä, mutta ne eivät ole enää siinä keskellä kotia! Mieletön ja upea muutos.

En ole varma mistä tämä tunne tulee, mutta olen varma että tuleva vuosi ja vuosikymmen tulee olemaan parempi kuin aiemmat vuodet ja tämä edellinen vuosikymmen. Mulla on jossain syvällä vain tietoisuus tästä ja haluan tähän luottaa. Haluan vihdoin eteenpäin, olen vuosia ollut samassa tilassa, ahdistuneena kapeassa loukossa joka on vain selviämistä päivästä ja hetkestä toiseen. Nyt haluan elämääni muutakin ja jotain uutta on tulossa, sen tiedän! Innolla siis eteenpäin, sisäänpäin, ulospäin ja ylöspäin!

Toivon teille kaikille iloa ja valoa vuoteenne ja elämäänne!

Lomamietteitä

Syksyinen lomanen tuli lomailtua. Olin 2 viikkoa yhteensä sekä loma- että eläkepäivillä. Teki kyllä niin hyvää! Tuo marraskuu ei lamannut mua, jostain syystä. Ehkä siksikin että tajusin ottaa loman tuohon väliin missä yleensä uuvun.

Sain paljon levättyä, mutta oli myös ohjelmaa. Kävin Hesassa kaksi kertaa, ekan kerran yhden lehden kuvauksissa, niistä enemmän ehkä helmikuussa. Toisen kerran olin yötä Airbnb kämpässä ja kävin leffassa ja syömässä - yksin. Omaalomaa, sellainen irtiotto arjesta mistä olin haaveillut jo jonkin aikaa! Se teki hyvää, vaikka aika olikin sen verran lyhyt että en ihan kerinnyt irtautua stressistä ja huolesta, mutta jonkinverran kuitenkin. Ehkä kaksi yötä olisi ollut ihanne. Sain kuitenkin luettua yhden paksun kirjan ja aloitin toista. Olin myös hiljaa ja katsomani leffa oli hyvä! Hyvänmielen leffa joka itketti puolet ajasta. Söin myös hyvää korealaista ruokaa!

Nyt lomalla myös oli hyviä keskusteluja puolison kanssa, on kyllä siunaus että on ymmärtävä ja fiksu puoliso kenen kanssa voi jutella mistä vain. Voimme kasvaa ja kehittyä yhdessä ihmisinä - mikä sen parempaa! Kävimme myös varaamassa kirppispöydän ja sitä kautta pääsemme turhasta tavarasta eroon. Löysin käytettynä meille sängyn, ollaan nukuttu lattialla patjoilla jo pari vuotta. Saa nähdä parantaako sänky unen laatua.

Mikyn kanssa leffaa katsotaan.

Näin myös äitiä lomalla ja vietettiin aikaa yhdessä lounaalla. Meillä kävi myös puolison kaveri, jolloin mä vietin aikaa koirien kanssa leffoja katsellen. (Siis mua ei häädetty, mutta halusin antaa heille juttelurauhaa :D ) Työpaikalla oli myös pikkujoulut ja samalla oli meidän omatoimikirjaston avajaispäivä, mä ja mun työkaverit eli The Tädit esiinnyttiin juhlissa lyhyesti - se tekee aina hyvää ja taas nauratti niin että meinas revetä suoni päästä! Eli kaikenlaista kerkesi tällä lomalla tapahtua. Sain myös tehtyä joitain kotihommia, ne aina jää rästiin kun työ vie arjessa voimia ihanuudestaan huolimatta.

Ikävääkin kerkisi tapahtua. Käytiin Pixun kanssa eläinten silmälääkärillä Viikissä ja se lekuri sanoi että Pixun silmässä on sellainen kaihi joka pitää leikata pois, ettei se tuhoa silmää sisältä päin. Silmäleikkauksia tehdään muutamassa paikassa ja soittelin ne kaikki läpi. Parin tonnin juttu muualla, paitsi Tampereella se hinta-arvio jäi alle kahteen tonniin, 1300 - 1500 oli heidän arvio. Joten sieltä varattiin aika. Ensin käydään joulukuun alussa näyttämässä sitä silmää ja sitten vasta varataan leikkausaika. Eli pari reissua Tampesteriin tiedossa! Iski suuri huoli ja paniikki - mutta näyttäisi että asian rahoitus ainakin järjestyy, ihanan ihmisen hyvyyden takia ja toivon että Pixun silmäkin saadaan kuntoon! Peukkuja saa pitää pystyssä.

 Seuraava lomanen taitaa olla tammi-helmikuun vaihteessa, koetin ripotella niitä pitkin talvea niin ei tule liian pitkiä työputkia. Vaikka työstäni pidänkin niin palautuminen on aina tärkeää! Ja kevään lomaksi onkin jotain ihanaa tiedossa!

Ihanaa joulukuuta sulle!

Hakusessa joulumieli

Voiko joulumielen opetella? Saako juhlapyhävastaisesta ihmisestä niistä nauttivan?

Otan vinkkejä vastaan, sillä nyt on sellainen tilanne että mä ryhdyn juhlimaan joulua!

Siihen on muutama aika omituinen, mutta painava syy ja näyttää siltä että on pakko ruveta jouluihmiseksi - hui kauheeta. Mitä mun pitää tehdä, tietää ja ottaa huomioon? Lähinnä pienellä budjetilla :)

Mun 80-luvun koristeet on kerran sen jälkeen päässeet esille :D 

Mulla on laatikollinen 80-luvulta peräisin olevia noin kerran käytettyjä joulukorusteita, ne käyn tietty etsimässä. Mulla on mun serkun tekemä upea hevosenkenkäjoulukuusi! Se tietty esille. Meinaan varmaan hankkia myös oikean pienen joulukuusen, ekan kerran sitten vuoden -88. Mistä saa pieniä joulukuusia, onko olemassa jotain ekologisia vaihtoehtoja? Mulla on paperinen oranssi joulutähti ikkunaan - sen laitan keittiöön.

Serkun tekemä ihana kestojoulukuusi <3 

Jouluruokia syödään, laatikoita, riisipuuroa yms. Pipruja tietty, ja torttuja - pitäiskö niitä leipoa itse - kuuluuko se asiaan? Ollaan me joskus leivottukin niitä!

Rakastan riisipuuroa kanelilla <3 

Meidän leipomia pipareita :D 

Mitä muuta - mitä sun jouluvalmisteluihin kuuluu?

Jännä nähdä miten tässä käy - raportoin sitten joulun jälkeen. Mun epäjuhlapyhämäisyydestä voi lukea vaikka täältä lisää. On jo vuosia ollut tapa olla tekemättä mitään.

Nälkä!

Nyt sitten vähän lisää vaihdevuosiasiaa - vaihteeksi. Suurin osa hormonikorvaushoito-oireista on kadonneet, kuumat aallot kesti noin pari viikkoa, rinnat oli tosi kipeät noin kuukauden. Näppylöitä naamassa ja muualla on yhä, eikä näy laantumisen merkkejä - grrrr.

Ne hirveät raivokohtaukset jotka nousivat lähes tyhjästä on nyt vihdoin hiljentyneet, ja siihen tepsi se, että puolitin iltaisen geeliannoksen puoliksi ja laitan nyt puolet illalla ja puolet aamulla. Ja heti loppui ne raivot. Sain ehdotuksen tällaiseen toimintaan ja sehän toimi! Jee! Ne oli tosi rasittavia ne raivot, kun niille ei voinut mitään ja ne vei voimia.

Nyt uusin juttu on nälkä! Sellainen hurja, kova, ääretön lämpimän ruuan nälkä. Ei tee mieli karkkia eikä herkkuja. Tekee mieli spagettia ja paksua kastiketta, tekee mieli perunaa ja soijanakkikastiketta suolakurkulla. Tekee mieli makaroonilaatikkoa ja kaalilaatikkoa. Ja kaikkea paksua, lämmintä ja kunnollista. Ja että sitä saisi syödä paljon! Mieluiten vaikka 10 litran kattila kerrallaan voisi olla hyvä. Jo päivällä alkaa olla vesi kielellä kun miettii että illalla on ruoka-aika! Ja ruuan jälkeen alkaa tehdä mieli iltapalaa. Kuten esim nuudelikeittoa kasviksilla kuten yhtenä iltana itselleni tein. Nam nam.

Linssit on niin kauniita ja niistä saa tukuisaa ruokaa

Vegaanin jouluruoka, kinkun tilalla tofua, oli tosi hyvää! 

Tässä vähän tietoa miten vegaani voi koostaa aterioita halvalla ja terveellisesti

Ihania lämpöleipiä, en juuri käytä vegaanijuustoa mutta tällaisiin se sopii 

Tämä voi tietty olla myös tämä vuodenaika, keho valmistautuu talviuneen. Mutta ei tämä näin pahana ole ikinä ennen ollut! Vuoden alussa putosi 8 kiloa ahdistuneisuuden takia ja nyt on lyhyessä ajassa tullut jo 3 kiloa takaisin, ihan vain tavallisella kotiruualla. Nyt on paino aika hyvin siinä missä sen toivon olevankin - joten koitan olla lihomatta enempää. Mä tiedän etten tarvitse ruokaa, tekee vain mieli syödä. Ruokaa! Tämän linkin takana on tutkimus, jonka mukaan ME/CFS potilaiden keho on eräänlaisessa pitkittyneessä talviunitilassa, eli se ei ole vain kuvitelmaa kun tuntuu että käy hitaalla ja on kohmeessa ja nukuttaa ja sänky, sohva ja muut pesämäiset rakenteet kutsuvat koko ajan.

Silleen hankala tällainen hillitön ruuanhimo että kun on syömishäiriötaustainen niin herättää tosi ristiriitaisia tunteita tällainen. Vaikka akuutista anoreksiasta on jo monta kymmentä vuotta, niin silti se hoikkuuden ihannointi itsessäni on mussa vieläkin. Ahistaa lihoa, ahistaa kun reidet paksunee, ahistaa jos maha pömpöttää. Tulee aina hyvä ja kevyt olo kun laihdun. Siinä ei ole mitään järkeä, mutta järjellä ei olekaan mitään tekemistä syömishäiriöiden kanssa. Nykytiedon mukaanhan aivot muuttuvat syömishäiriöisillä eikä sille oikeastaan voi mitään.

Aineksia joista syntyy ihanaa kunnonruokaa! 

Suuri ruokahalu ei varmaan niin haittaisi jos tietäisi että liikunnalla voisi kompensoida suuria ruokamääriä, mutta liikuntaa en voi lisätä nykyisestä ilman romahdusta. Eli syömistä on pakko kontrolloida jos en halua lihoa liikaa. Onneksi perusruoka ei niin kovasti lihota, mutta ehkä se että tursautan reippaasti majoneesia kaikkeen mitä syön :D Hirveä majoneesihimo (siis vegaanimajoneesi tietty!) ja se maistuu lähes kaiken kanssa, leivän päälle, mihin vain ruokaan, patoihin, keittoihin, salaatteihin - slurps! Mutta onneksi nämä mun mieliteot on aina kausittaisia. Joskus hirveä himo tonic-veteen ja joskus majoneesiin ja joskus suolakurkkuihin ja milloin mihinkin. Vähemmän mihinkään makeaan nykyään, mikä on hyvä!

Onko sulla ruokahimoja tai kausia milloin on pakko syödä jotain tiettyä? Vaikuttaako vuodenaika ruokafiiliksiin?

Talvi vastaan kesä

Ennen olin ihan kokonaan kevät- ja kesäihminen. En sietänyt talvea, pimeää ja kylmää. Tuntui että olin sisältä kuollut talvisin ja kaipasin vain kevättä, valoa, lämpöä ja kesää. Sitten yllättäen jotain tapahtui, ikä ja koirat, se että koirien kanssa on ollut pakko ulkoilla kolme kertaa päivässä oli sää tai vuodenaika ihan mikä tahansa. Se jotenkin avasi mun silmät sille että säässä kuin säässä voi ulkoilla kunhan on hyvät varusteet. Nyt yli nelikymppisenä mulla on ekaa kertaa lapsuuden jälkeen ulkoiluvaatteet jotka kestää tuulta ja vettä. Se kummasti lisää ulkonaviihtymistä! Samoin kuin toppahousut! Ahh, yksi parhaista keksinnöistä ikinä.

Nykyään huomaan viihtyväni talvessa. Tykkään kun pimeys ja hämärän hyssy käärivät tumman viittansa sisään turvaan ja piiloon. Pimeys voi olla lohdullista ja armollista. Se antaa syyn sisällä käpertyä sohvalle viltin alle ja fiilistellä keijuvalojen hohteessa kirjan tai leffan kera.

Kesällä aina tuntuu että on PAKKO NAUTTIA kun kerrankin on aurinkoista ja lämmintä. Ikinä ei tiedä monta tuntia se Suomen kesä kestää. Joten ulos ja nauttimaan, imemään valoa ja aurinkoa! No juu ei, jos on voimat ihan vähissä, aurinko porottaa ikävästi, on liian kuuma ja joka paikassa liikaa ihmisiä - ja ne usein on vielä humalassa. Ei kiitos. Sitten kun hellekauden istuu sisällä, tuntuu että se on jotenkin väärin. Hirveät suorituspaineet.

Olenkin nyt syksyllä päivien pimetessä ja kylmetessä miettinyt hyviä ja huonoja puolia näin koiranulkoiluttajan näkökulmasta talvesta ja kesästä. Ja tämä on niin outoa, kun olen pitänyt talvesta vasta pari vuotta.

Hyviä ja huonoja puolia talvesta ja kesästä:
Talvella:

+ talvella koiralenkillä ei tarvitse miettiä miten tukka on kun voi vetää pipon päähän
-+voi kotona olla kotoisasti leggareissa kun voi vetää toppahousut vaan siihen päälle
+ on pimeää koko ajan - se on ihanaa kun saa olla omassa kuplassaan eikä näe kaikkea
+ ulkona on kaunista kun on lunta, tai kun on sumua tai kun on vesi jäätynyt
+ jotkut lenkit on tosi lyhyitä kun koirat ei viihdy ulkona kun on liian märkää tai kylmää
- joskus harmittaa kun valmistautuminen lenkille kestää, kun pitää pukea useita kerroksia vaatteita itselle ja koirille.
+ on turvallinen olo kaikkien vaatteiden ja pipon alla
-+on ihanan hiljaista pihassa ja kaduilla kun ei näe niin paljoa ihmisiä, saa olla rauhassa
- talvella ja kylmässä ja varsinkin kosteassa mua särkee enemmän ja tarvitsen lämpöpatjaa että saan unta.


Kesällä:
+ menee hyvin vähän aikaa koiralenkille valmistautumiseen kun parhaillaan tarttee vain laittaa sandaalit jalkoihin ja menox!
- /+on valoisaa koko ajan
+ ei tartte pukea paljoa
+/- jotkut lenkit on lyhyitä kun on liian kuuma eikä koirat jaksa kävellä
+ saattaa olla tosi kaunista kun on vihreää ja kukkaisaa
- pitää miettiä missä vaatteissa hengailee kotona jos ei halua vaihtaa vaatteita koiralenkeille, pitää olla mekkoa ja muuta ja tukka kivasti
- on jotenkin enempi esillä vähissä vaatteissa ja kaikessa valossa
- näkee ihmisä enemmän ulkona, talon pihassa ja kaduilla
- aurinko ja kirkkaus joskus laukaisee migreenin, se ei ole kivaa

Onhan noita varmaan muitakin, mutta nämä nyt tulivat mieleen näin yhdellä istumalla.
Miten sä suhtaudut vuodenaikoihin?
Vaikuttavatko vuodenajat ja säät sun vointiin ja oloon?

Yllättävä lopputulos ja juhlien pohdintaa

Hieman häkeltynyt olo kun tuo mun ystävyys-aiheinen blogsaus sai aikaan aika paljon palautetta. Enemmän kuin varmaan ikinä! Tuli useita kommentteja, kiitos niistä! Tuli palautetta Facessa, yksityisviesteinä ja jopa pari puhelua! Mua jännitti julkaista se, kun tuntui niin yksityiseltä ja sellaiselta mistä ei yleensä paljoa puhuta. En sitten ollutkaan ainoa joka on noita asioita miettinyt ja joka on tuossa tilanteessa.

Yksinäisyys on tabu, siitä ei oikein sopisi puhua tai ainakaan itse myöntää jos sellaisesta kärsii. Sitä lukee itsensä luusereiden joukkoon jos näin on asiat päässet kehkeytymään. Musta siinä ei ole mitään hävettävää, ja uskon että asioiden on helpompi korjaantua jos ne nostaa esiin ja päivänvaloon. Eikä pidä niitä piilossa ja salassa, jonain mörkönä.

Multa jäi sanomatta tuossa postauksessa muutama pointti, kuten tämä, että ajattelin saavani ikävää palautetta siitä että miksi itken julkisesti ystävänpuutetta kun en osaa pitää kiinni edes niistä vähistä joita elämässä on. Tai mulla ei ole energiaa eikä voimia heille. No, se onkin ristiriitaista. Ystävänkaipuu ei häviä vaikka tiedostankin että mun voimavarat on rajalliset eikä ne meinaa piisata edes kaikkein välttämättömimpiin juttuihin. Mutta toivon että se jotenkin ymmärrettäisiin. Aika kohtuuton vaatimus, kun en itsekään sitä oikein tajua :D

Raitasukkaystävät

 Yksi asia joka nosti mulla pintaan tämän ystäväjutun oli se kun tajusin että hiukan päälle vuoden päästä täytän pyöreitä. Eikä todennäköisesti ole mitään järkeä järkätä suuria juhlallisuuksia koska vieraita olisi se ehkä 5 kpl perhettä.

En ole ikinä elämässäni juhlinut mitään virstanpylväitä ja joskus se harmittaa. Ei ole ollut rippijuhlia (olen ollut pakana koko ikäni), ei ole ollut lakkiaisia (kävin lukiota vain puoli vuotta ja lopetin masennuksen ja stressin takia kesken), en juhlinut kun luin itseni kirjastontädiksi ja siinä ohessa tentin itseni merkonomiksi erinomaisin paperein. En juhlinut kun sain paperit pukuompelijaksi (sain ihan stipendinkin!) tai kun sain suoritettua opinnot vaate- ja tekstiilisuusnnittelun artenomiksi AMK. Tai kun täytin 30 v - (silloin olin Australiassa siskon luona ja ilta meni siihen että siskon miehen sukulaiset kiistelivät siitä mihin mennään niin kauan ettei sit menty mihinkään). Tai kun täytin 40v. Silloin olin muistaakseni masentunut. Siinäpä niitä virstanpylväitä joita ei ole juhlittu. Kihlajaisjuhlat pidettiin perheelle kun mentiin kihloihin! Meidän vanhemmat ja mun sisko perheineen ja silloinen vuokranantaja olivat paikalla. Juhlimattomia juhlia mulla myös naimisiinmeno, lasten saaminen/ristiäisiet tai omat hautajaiset.

Toisaalta houkuttaisi pitää isot kalaasit edes kerran elämässään, mutta toisaalta ei ole voimia eikä varoja sellaisia järjestää - eikä niitä osallistujiakaan. Eli ehkä se sit siitä.

Raitasukkajuhlat

Sellaisen hyvän tuo viime postaus tuotti että otin yhteyttä muutamaan ihanaan ihmiseen ja nähtiin kahvilla kolmistaan ja se teki niin hyvää! Ilmeisesti meille kaikille - joten toivottavasti saadaan kahviteltua myös uudelleen. Kyllä oikeanlaisen ihmisten kanssa oleilu ja juttelu antaa niin paljon ettei ainakaan toivoaan kannata menettää.

Myös muualla on pohdittu ystävyysjuttuja, mm blogissa Salamatkustaja oli tästä aiheesta myös postaus.

Ystävällistä viikkoa sulle, ystävä!

Mistä tunnet sä ystävän?

Mä olen viime päivinä miettinyt tosi paljon ystäviä ja ystävyyksiä. Koen olevani jotenkin poikkeava kun mulla ei ole nyt aikuisena ns. parasta ystävää, tai läheistä ystäväpiiriä jonka kanssa tavattaisiin säännöllisesti viinilasillisen äärellä ja ylläpidettäisi näin vuosien yli jatkuvia ystävyyssuhteita.

Mulla on muutama tärkeä ihminen elämssäni, puoliso ja äiti on ne tärkeimmät. He tuntevat mut parhaiten ja myös hyväksyvät. On hyviä työkavereita, tai jopa työystäviä muutama  ja sitten on hurjasti tuttuja ja nettituttuja ja koiralenkkituttuja ja vertaistuki- ja valokuvausryhmä- ja kaikenlaisia ihmisiä joiden kanssa höpötellä tavatessa. Mä olen sillä lailla sosiaalinen että musta on helppoa ja mukavaa jutella ihmisten kanssa vaikka just koiralenkeillä tai kirjastossa asiakkaiden kanssa. Myöskin netissä tutustun helposti ja saan siellä kavereita. On ystäväpiiri ympäri maailmaa netissä. Sellainen syvempi avautuminen onkin sitten asia erikseen. Saatan jutella hyvinkin avoimesti esim sairauksistani, myös mielenterveysongelmista ja vaihdevuosista ja mielenkiinnonkohteista mutta se että pääsee mun sydämeen onkin sitten eri juttu. Mun luottamus kasvaa hitaasti ja valikoiden.

Mun parhaat ystävät

 Mä kyllä selkeästi kaipaan sittä että olisi joku bestis. Joku kenelle soittaa aina kun jotain tapahtuu, tai ei tapahdu. Joku kuka ymmärtää mun elämää. Joku kuka hyväksyy mut sellaisena kuin olen. Joku joka ymmärtää mun arvoja tässä maailmassa. Joku joka ymmärtäisi sen ettei aina ole voimia vaikka lähteä minnekään, mutta joka voisi tulla vaikka meille, vaikka meillä on sekaista, eikä se haittaisi. Joku joka ymmärtää että vaikka mä olen huono pitämään yhteyttä, se ei tarkoita etten välittäisi.

Mun puoliso on tietty juuri tällainen, mutta silti, ystävän paikka olisi auki. Mä tiedän ettei ystävyyttä voi pakottaa ja sen etsiminen on varmaan yhtä toivotonta kuin puolison etsiminen, se tapahtuu kun on tapahtuakseen. Näin se menee.

Mä olen aina ollut huono pitämään yhteyttä. En osaa selittää sitä enkä ole ainakaan vielä osannut korjata sitä. Olen varmaan menettänyt monta mahdollista ystävyyttä sillä, etten ole tarpeeksi ahkera yhteydenpitäjä.

Ystäviä piirissä tärkeän äärellä 

Olen myös menettänyt monta mahdollista ja jo olemassa ollutta ystävyyttä sillä, etten hyväksy että mun yli kävellään, vaikka olenkin kiltti ihminen. Sitä mun kiltteyttä on yllättävän usein hyväksikäytetty, enkä sitä hyväksy, vaikka kiltti olenkin. En myöskään hyväksy sitä että mun arvojani ja valintojani, tunteitani, kokemuksiani tai sairauksiani elämässä vähätellään, haastetaan ja kyseenalaistetaan eikä uskota olemassaolevaksi. Ne on parhaat tavat saada mut ottamaan välimatkaa. Mä en halua, enkä jaksa selitellä itseäni kenellekään. Jos en kelpaa tällaisena, niin sitten saa olla kelpaamatta.

Ehkä siinä syy, miksi olen ystävätön, tai bestiksetön. Tarviiko sitä bestistä sitten? No, ei varmaan välttämättä, mutta on siinä joku houkutus, että olisi joku joka nauraa samoille jutuille ja joka syttyy samoista asioista. Ymmärtää puolesta sanasta ja osaa kuunnella, kannustaa, tukea ja vaikka tarvittaessa puolustaa. Jolle voisi itse olla olkapäänä ja jolle jakaa hauskimmat meemit ja aivoitukset.

Jotenkin mulle hyvää ystävyyttä edustaa Anne ja Ellu, Kumman kaa-sarjasta, onhan he aika karikatyyrejä, mutta heidän ystävyytensä on ihan ehdotonta, he ovat aina toisen puolella vaikka se toinen tekisi mitä älytöntä ja tyhmää. Tietty tästä tulee mieleen että ehkä tv on mut aivopessyt siihen, että naisella pitäisi olla bestis, ja asia voi tietty olla näinkin. Olenhan mä pärjännyt nytkin ilman. Ja tiedän että pärjään vastakin, mutta ajattelin nyt ajatukseni töräyttää ilmoille, että täällä olisi ystävän paikka auki - jos maailmankaikkeus sen vaikka kuulisi.

Aikuisiällä mulla on ollut läheisiä ystäviä pätkittäin. Aina ystävyys on kaatunut tai hiipunut johonkin, ollaan kasvettu eri suuntiin, tai elämä on heitellyt muuten, tapahtunut milloin mitäkin. Aina ne ystäväkaudet on tehneet hyvää ja uskonkin että on ihmisiä joiden kanssa ei ole tarkoitustakaan viettää koko elämää yhdessä, mutta se tietty pätkä.

Olenko mä outo kun tällaisia pohdin, olenko mä outo kun mulla ei ole parasta ystävää? Onko mun rajat liian tiukat ja liian kiinni? Olenko mä niin hankala että en osaa pitää ystäviä? No, näissähän riittää pohdittavaa tuleviksi talvikuukauksiksi :D

Valoa ja iloa päivääsi, lukijani !

Tämän vuoden lukuhaaste 2019

Helmet-lukuhaaste 2019

1. Kirjan kannessa on ihmiskasvot: Kettunen: Tandem-Kentauri

2. Kirjassa etsitään kadonnutta ihmistä tai esinettä: Jewell: I found you (eng)

3. Kirja sellaisesta kirjallisuuden lajista, jota et yleensä lue: Hurskainen: Tapan sut (essee)

4. Kirjailijan ainoa teos: Ihonen: Ainoa oikea taivas (N)

5. Kirja on ollut ehdolla kotimaisen kirjallisuuspalkinnon saajaksi: Kujanpää: Minä ja Muro (N) (Finlandia Jurior)

6. Rakkausromaani: Mero: Englantilainen romanssi

7. Kirja kertoo paikasta, jossa olet käynyt: Lemaitre: Tulen varjot (Berliini, Pariisi) (äk)

8. Kirja, jonka lukeminen kuuluu mielestäsi yleissivistykseen: Bach: Lokki Joonatan (äk) 

9. Alle 18-vuotiaan suosittelema kirja: Strandberg: Loppu (N)

10. Rodullistetun kirjailijan kirjoittama kirja: Lumberg: Musta perhonen (romanikulttuuri)

11. Kirja käsittelee naisen asemaa yhteiskunnassa: Utrio: Hupsu rakkaus

12. Kirja liittyy Isoon-Britanniaan: Knight: Don't you want me (eng)

13. Kotimainen lasten- tai nuortenkirja: Holopainen: Sydänhengitystä (N)

14. Kirjailijan sukunimi alkaa samalla kirjaimella kuin oma sukunimesi: Russo: Tyttösi sun (N)

15. Kirjassa käsitellään jotain tabua: Flinkkilä: Rautainen rakastaja (objektiiviseksuaalisuus) (tietokirja)

16. Kirjassa liikutaan todellisen ja epätodellisen rajamailla: Riggs: Kalpea kaupunki

17. Kirjassa on kaksoset: Rowell: Fangirl (N) (eng)

18. Eurooppalaisen kirjailijan kirjoittama kirja: Lugand: Onnelliset ihmiset lukevat ja juovat kahvia (Ranska)

19. Et pidä kirjan nimestä: Lugand: Huolet pois, elämä on helppoa (jatkoa edelliseen) 

20. Kirja käsittelee sinulle entuudestaan vierasta kulttuuria: Kwan: Ökyrikkaat aasialaiset (rikkaus, aasialaisuus) (äk)

21. Julkisuuden henkilön kirjoittama kirja: Cleese: Piti sanomani (tietokirja)

22. Ilmastonmuutosta käsittelevä kirja: Antila: Pysäytä ilmastonmuutos (tietokirja)

23. Kirjan nimessä on jokin maa: Ishikawa: Pako helvetistä : Kohtalona Pohjois-Korea (tietokirja)

24. Sokkona hyllystä valittu kirja: Muinonen: Mustat paperit

25. Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoa et ole lukenut aiemmin: Austen: Pride and prejudice (äk) (eng)

26. Kirja, jota näet sinulle tuntemattoman henkilön lukevan: Haig: Muistiinpanoja neuroottiselta planeetalta (Oodin terassilla joku luki tätä)

27. Pohjoismaisesta mytologiasta ammentava kirja: Ahokoivu: Oksi (sarjakuva)

28. Kirjan kannessa on kuu: Crossan: Moonirise (N) (eng)

29. Kirjassa nähdään unia: Tabucci: Unien unia

30. Kirjan kannessa on kaupunkimaisema: Beavan: Ekovuosi Manhattanilla (tietokirja)

31. Kirjassa kuljetaan metrolla: Bourne: How do you like me now? (eng)

32. Kirjan nimessä on ammatti: Berlin: Siivoojan käsikirja ja muita kertomuksia (äk)

33. Olet nähnyt kirjasta tehdyn elokuvan: Martel: Piin elämä 

34. Kirjassa on usean kirjoittajan kirjoituksia: Hänen huulensa ovat metsä

35. Kirjassa on yritys tai yrittäjä: Erämaja: Imuri

36. Kirjassa ollaan yksin: Holopainen: Ilmeetön mies

37. Pienkustantamon julkaisu: Tammet: Sinisenä päivänä syntyt (Scanria) (tietokirja)

38. Jossain päin maailmaa kielletty kirja: Satrapi: Persepolis (sarjakuva) (Kielletty Iranissa ja joissan Yhdysvaltojen kouluissa)

39. Ihmisen ja eläimen suhteesta kertova kirja: Aho: Loukuttaja (N)

40. Kirja käsittelee mielenterveyden ongelmia: Holmström: Sielujen saari (äk) (tietokirja)

41. Kirja sijoittuu aikakaudelle, jolla olisit halunnut elää: Schiff: Kleopatra (Muinainen Egypti) (tietokirja)

42. Kirjailijan nimi viehättää sinua: Ilana Aalto: Paikka kaikelle (tietokirja)

43. Kirja seuraa lapsen kasvua aikuiseksi: Louhi: Mielikuvitustyttö (sarjakuva)

44. Kirja kertoo Berliinistä: Lutes: Berliini - kivikaupunki (sarjakuva)

45. Kirjan nimessä on kieltosana: Lukkarinen: En ikinä luovuta (N)

46. Kirjassa on trans- tai muunsukupuolinen henkilö: Saloranta: Rohkeudesta olla minä (tietokirja)

47. Kirjassa on alle 100 sivua: Tamminen: Muistelmat

48. Kirja kertoo kuulo- tai näkövammaisesta henkilöstä: Kovacs: Kamileen labyrintti (sarjakuva)

49. Vuonna 2019 julkaistu kirja: Kokko: Munametsä

50. Kirjaston henkilökunnan suosittelema kirja: Strayed: Villi vaellus (tietokirja)

Kirjojen perässä on merkkejä:
N = nuortenkirja
eng = luin tai kuuntelin englanniksi
äk = äänikirjana kuuntelin
tietokirja ja sarjakuva melko yksiselitteiset :D

Tähän mennessä olen lukenut 123 kirjaa tänä vuonna. Viimeisin kohta lukuhaasteessa jonka sain täytettyä oli alle 18-vuotiaan suosittelema kirja. Onneksi yhden työkaverin tytär suostui suosittelemaan ja hän suositteli kirjaa Loppu. Se olikin upea kirja! Sain sen luettua loppuun eilen. Kirjasta oli pitkähkö varausjono jonka vuoksi haasteen loppuun saattaminen vähän kesti. Jos Loppu olisi tullut nopeammin olisin saanut haasten pakettiin jo syyskuussa. Mutta hyvä näinkin!

Tässä oli monta tosi hyvää kirjaa, ehdottomat lempparit olivat Strayedin Villi vaellus, tuo Loppu-kirja, Holopaisen Sydänhengitystä, Russon Tyttösi sun ja Rautainen rakastaja oli ihan mieletön! Muistiinpanoja neuroottiselta planeetalta ja Ekovuosi Manhattanilla antoivat paljon ajattelemisen aihetta. Persepolis oli todella vaikuttava sarjakuva ja suosittelen kaikille jotka elivät lapsuutensa (tai muun aikansa) Iranin ja Irakin sodan uutisoinnissa. Ja Mielikuvitustyttö oli tosi kaunis ja herkkä kasvukertomus. Moni kirja sai itkemään ja nauramaan ja opin taas paljon ihmisyydestä ja historiasta. Seuraavaa haastetta innolla odottaen.

Laskujeni mukaan 6 englanninkielistä, 9 nuortenkirjaa, 6 äänikirjaa, 12 tietokirjaa. Musta on niin mielenkiintoista pitää näistä kirjaa. Jos kiinnostaa mitä muuta luin, niin tässä linkki mun Goodreads-sivulle: https://www.goodreads.com/user_challenges/14757876

Näissä kuvissa kaikki tähän mennessä tänä vuonna luetut kirjat :)

Vaihdetut vuodet

On se kyllä jännä millainen ihmisen keho on ja miten se mihinkin suhtautuu. Mulla on nyt muutaman viikon verran takana hormonikorvaushoitoa ja olen tarkkaillut sen vaikutuksia.

Ensinnäkin kuumat aallot tulivat takasin ihan huolella, hiki vain virtasi monta kertaa päivässä ja yössä. Se on kiusallista ja ärsyttävää. Naama menee punaiseksi ja hikikarpalot vierivät naaman sivua ja kaikkien vaatteiden alla koko iho on nihkeännahkea ja märkä. Onneksi aallot olivat aika pieniä mainikeja eikä mitään hurrikaanimeininkiä. Jokaisen kuuman aallon jälkeen tuli aina kylmä aalto niin pysyi jonkinlainen tasapaino tässäkin asiassa.

(en saanut tekstiä valmiiksi tuon ekan viikon jälkeen ja nyt jälkikäteen voin todeta että tuo hikoilujuttu kesti vain pari viikkoa - sen jälkeen olen ollut ihanan tasaisen jäässä koko ajan! )

Kuivahtanut ja jäässä - kuten mä

Eniten toivon että hoito auttaisi ärtyisyyteen ja v***tukseen. On ihan hanurista että hermot on noin kolmen millin pituiset ja katkeavat monta kertaa päivässä. Eikä se ole mitenkään luonteenomaista mulle. Pikemminkin vierasta ja hankalaa ja sekin ärsyttää lisää. Tulee pyydettyä anteeksi monta kertaa päivässä millon keneltäkin, puolisolta, koirilta, työkavereilta ja ovilta, käsilaukulta, avaimilta ja vaikka miltä.

Jos vaikka kaulaliina jää huonosti jumiin kaulan ympäri niin tulee tunne että kuristuu just hengiltä ja iskee myös hikiaalto ja tuntuu että tukehtuu, kuristuu, hajoaa ja räjähtää samanaikaisesti. Eikä siitä selviä sadattelematta. Voi v**tu ja haista v**tu kuuluu noin tuhat kertaa päivässä. Eikä se varsinaisesti lisää puolisonkaan elämän autuutta ja viihtyvyyttä. Mutta hän on ollut kiitettävän ymmärtäväinen ja kiltti. Vaikka en sitä ansaitse. Tuohon äkäisyyteen ei auta  mikään, ei se, että koittaa olla välittämättä tai se että yrittäisi pysyä rauhallisena. Se raivo vaan tulee, kuin tuulenpuuska, se tulee ja ravistelee ja sitten on tiessään. Onneksi se raivo ei jää päälle, vaan häviää saman tien.

Pieni rintojentalloja - lähellä paras! 

Uupumuus pahentaa ärtyisyyttä ja raivoa, jos on ollut vain vähän kuormitusta ja rasitusta niin raivot iskevät harvemmin ja on malttia tehdä asiat rauhallisesti ja siten ettei mene hermo. Jos ja kun on väsy päällä niin ihan mahotonta! Ja väsyä ja uupua on lähes mahdotonta välttää, kun kehon akku ei ikinä lataudu kuin noin 30% täyteen - ikinä.

Yksi ikävä sivujuonne vielä mitä en tullut ajatelleeksi on se, että rinnat ovat älyttömän kipeät! Siis niin kipeät ettei voi pitää rintsikoita, vain vähän tiukempi toppi käy, ettei mikään paina minnekään. Suikussa käynti sattuu ja kaikenlainen kontakti sattuu. Eri kivaa on kun on koira joka viihtyy rinnan päällä kun olen pitkälläni, aika monet AUTSit on huudettu kun tassut tallovat väärästä kohtaa.

Ja sitten vielä finnit ja muut näppylät. Niistä ei kukaan varoittanut! Naamassa on näppyjä ja muuallakin - ei niistä sen enempää kuin että onpas ÄRSYÄ, kun sain olla jo monta vuotta ilman niiden aiheuttamaa kipua ja haittaa. Ja tukka rasvoittuu enemmän kuin ennen. Plääh.

Noh, näistä asioista vieläkin mun mielestä puhutaan liian vähän, enkä itse juuri ole kuullut paljoakaan muiden naisten kokemuksista vaihdevuosista, niiden oireista, hoitokeinoista tai hormonikorvaushoidosta - joten ajattelin nyt sitten olla rohkea ja puhua suoraan. Ehkä näistä on jotain hyötyä jollekulle kenellä on vielä tämä ajanjakso edessäpäin. Mä nyt pidän löyhästi kirjaa näistä oireista ja katsellaan kauan ne kestää ja mitä kaikkea vielä onkaan edessä. Eniten tietty toivon että luiden haurastuminen pysähtyisi ja ärtyisyys vähenisi. Se helpottaisi kivasti elämää! :D

Ei poroa vaan peniaa

Nonni. Mulla on osteopenia reisiluun yläpäässä. Sitä se teettää kun vaihdevuodet alkaa jo 41 vuotiaana ja lekurina oli silloin mies joka vaan kysyi että haluanko hormonikorvaushoitoa eikä osannut enempää siitä kertoa tai pohtia että olisiko se mulle sopiva vaihtoehto. Mullakun ei ollut paljoa oireita, kuumia aaltoja vain jotka sain kuriin akupunktiolla.

Mutta luihin tuo siis myös vaikuttaa, ja varsinkin kun en pysty ME/CFSsn takia harrastamaan liikuntaa joka rasittaisi luita sopivasti. Nyt sitten alkaa korvaushoito pienellä annoksella, katsotaan tehoaako se myös yleisvointiin, ahdistuneisuuteen, äkäisyyteen, hikoiluun ja muuhun mitä kaikkea tässä on kertynyt mutten ole tajunnut ajatella että voisi liittyä vaihdevuosiin.

Ihme juttu miten tabu nämä vaihtarit vieläkin ovat. Kuitenkin ihan jokaikinen nainen joka elää tarpeeksi vanhaksi, ne kokee. Näin onneksi dokkarin vaihdevuosista, ruotsalainen, kaksiosainen ohjelma,  ja siitä tuli mieleen että voisiko tämä ahdistuneisuusherkkyys johtuakin esim vaihdevuosista? Ja voisiko sitä parantaa hormoneilla. Noi hormonithan ei ole mikään itsestäänselvä eikä vaaraton vaihtoehto. Parhaan avun saa jos ne aloittaa heti vaihtareiden alettua ja käyttää vain jonkin aikaa. Mutta riskit eivät ole paljoa suuremmat, vaikka ne aloittaisikin tälleen aika myöhään. Näin olen lukenut. Rintasyöpäriski hieman kasvaa, mutta siihen voi sairastua vaikkei hormonihoitoa käyttäisikään. Nyt ekaksi katsellaan 3 kk että mitä hyvin pieni annos hormooneja mulle tekee. Jännää.

Runsaasti pihlajanmarjoja! 

Meinaan myös alkaa vähän pomppia päivittäin, sekin ja tärinä auttavat luita lujittumaan. Viime talvena kahdesti mätkädin ilmalennon kautta oikealle lonkalleni talviliukkailla joten silloin ajattelin että jos tuosta mötkähdyksestä ei mikään mennyt rikki, niin varmaan ei ole vielä hätää. Komeat mustelmat kyllä tuli!

Halusin nyt kirjoittaa tästä jotta muutkin ehkä tajuaisivat että luista pitää pitää huolta ja että jos vaihtarit esim alkaa aikaisin niin kannattaa seurata omaa vointia ja kuntoa.

Mä kävin tänään kuulemassa nuo luuntiheydenmittauksen tulokset mun omalla lääkärillä, jonka sain meidän terveyskeskuksesta poikkeuksellisesti koska mulla on monielinsairaus ja monta diagnoosia. Yleensä omalääkäreitä ei ihmisillä enää ole, ikävä kyllä. Ja kuulin suru-uutisen, hän ihana lääkäri on lähdössä pois. Pohjoiseen pienelle paikkakunnalle katsomaan millaista meno on siellä. Onnekas on se paikkakunta, sillä tämä lääkäri on ihan parhaita joilla olen käynyt. Mulle tuli suru puseroon, mutta hän testamenttasi mut kollegalleen joka kuulemma tietää ja on kiinnostunut ME/CFSstä ja on muutenkin hyvä ja erikoistunut vaikka mihin. Joten aika toiveikas olo surusta huolimatta. Hyvät lääkärit on niin kiven alla ja on aika harvinaista sellaisella saada käydä!

Eilen oli tän vuoden pahin migreeni. Näköjään syksyisin on mulla pahimmat. Viime syksynä se eka migge jolloin yrjö lensi. Eilen ei ihan, mutta oksetti koko ajan. Otin heti aamusta kourallisen lääkettä josta seurasi se että olin ihan töttöröö ja nukuin koko päivän. Pysyin hereillä vain syödäkseni vähän jotain helppoa ja parin tv-ohjelman ajan. Sitten taas nukahdin. Onneksi iltaa kohden olo hieman koheni ja sitten jännitti miten yö menee, kun on nukkunut koko päivän. Mutta sen verran rankkaa keholle tuo kipu ja lääkkeet että hyvin nukuin yölläkin 9 tuntia vielä. Tänään sain herätä ilman oksetusta ja särkyä ja on hyvin kiitollinen olo - vaikka vielä pöpperöinen miggen jälkeisolo. Mutta kiitos elämä kun ei satu ja pysyy hereillä :)

Sellaista tähän alkusyksyn päivään - mitä sulle kuuluu?

Vuosipäivä

Onnea onnea onnea vaan, lähes pyöreitä vuosia täytät ystäväni.
19 on jo täysi-ikäinen ja aikuisuuden kynnyksellä. Yhdessä on eletty yksi ihmisikä ja koettu vaikka mitä, ylämäkiä ja alamäkiä, tasaistakin on ollut välillä. Luulen että olisi aika irtautua ja elää itsenäistä elämää. Nousta omille siivilleen ja kokeilla millaista on olla ilman toista.

Tulit elämääni elokuussa vuonna 2000, ja sen jälkeen olet ollut päivin öin, niin hyvässä kuin pahassa, koko ajan mukana. Ihan aluksi läsnäolosi oli aika vaikuttavaa enkä tajunnut ihan kaikkea mitä se toi tullessaan. Vuosien varrella opeteltiin yhdessäoloa aika kipuisasti, pistin hanttiin ja koetin olla huomaamatta sinua, en antanut sinun olla mukana kaikessa. Kuitenkin pidit pintasi ja seurasit mukana. Välillä hieman vaisummin ja hiljempaa, välillä lähes karjuen ja lahkeessa roikkuen. Meni aika monta vuotta ennenkuin tajusin kuinka tiiviisti olit elämässäni.

Hiljaiseloa meillä oli pari vuotta, mutta aina kuitenkin palasit voimakkaasti rinnalleni. Pyristelin, rimpuilin ja koetin unohtaakin olemassaolosi. Feikkasin ja sheikkasin, koetin häätää sinut tanssin voimalla ja kuntosalilla. Menin taidekouluun ja pyrin eteenpäin. Jouduin tutkailemaan elämääni ja itseäni pohjamutia myöten kun selvitin osaasi ja paikkaasi elämässäni. Pikkuhiljaa hahmotin että olet tullut jäädäksesi, tai ainakin hyvin pitkäksi aikaa. Etkä halua että harrastan mitään. Ei liikuntaa, ei taiteita, ei mitään ylimääräistä. Olisit tyytyväisin jos vain pysyisin kotona eikä minulla olisi ystäviä lainkaan.

Moni läheiseni ei tajunnut miksi olit mukanani, tai olivat kuin sinua ei olisikaan. Mulle väitettiin jopa että elin liian voimakkaasti kauttasi. Eivät tajunneet että läsnäolosi oli siinä, ei sitä voinut vältellä eikä unohtaa - hetkeksikään. Vaikutat kaikkiin elämäni osa-alueisiin. Ja olet tehnyt sitä jo lähes parikymmentä vuotta. Olen pikkuhiljaa sopeutunut ja sopeuttanut. Olen luopunut paljosta ja oppinut paljon.

Takiasi olen luopunut lisäopiskelusta, tanssista, kuntosalista, patikoinnista, retkeilystä, matkustelusta, festareista, suunnittelusta, siististä kodista, järjestyksestä, ulkona liehumisesta muuten vain, ystävien näkemisestä, yökyläilyistä, juhlimisesta, kiertelystä kaupungeissa muuten vain, monista vapaaehtoishommista, pyöräretkistä, työmahdollisuuksista
(olisin voinut olla Etelä-Korealaisen tekstiilisuunnittelijan assistentti),
(olisin voinut olla kuntosalityöntekijä)
(olisin voinut opiskella kirjastonhoitajaksi)
(olisin voinut ryhtyä vaatesuunnittelijaksi).

Olen oppinut sinulta kärsivällisyyttä, keskeneräisyyden sietämistä, sotkun ja epäjärjestyksen sietämistä, tässä hetkessä olemista, pysähtymistä, luopumista, tulevaisuuden suunnittelusta luopumista, pienistä asioista nauttimista, sohvalla harrastettavien asioiden tärkeydestä, oman tilan ja ajan vaalimista, lukemisen tärkeydestä, levon tärkeydestä, ja ehkä eniten - itseni kuuntelusta.

Sytytetäänkö kakun kynttilät ja puhalletaan ne, ja toivotaan että tiemme voisivat erkaantua vielä joku päivä?
En haluaisi elää enää kanssasi, haluan erota. Haluan oman elämän. Haluan itse määrätä tekemisistäni. Haluan elää siistissä kodissa ja tehdä töitä täysaikaisesti.

Haluan olla terve.
Haluan että sinä, ystäväni, ME/CFS, krooninen väsymysoireyhtymä, poistut ja paranet minusta pois. Kiitos.

Pelastetaan maailma, osa 1 / Let's save the world, part 1

Aika iso asia on mielenpäällä tällä kertaa - ajattelin että tästä tulee useampikin postaus, siksi tämä on osa 1. Ilmastonmuutos on ollut isosti otsikoissa viime aikoina, ja se on hyvä asia. Tietenkin tieto lisää tuskaa ja uskon ettei monikaan halua näistä asioista lukea ettei iske ahdistus. On silti hyvä tiedostaa että sellainen kulutus kuin suomalaisilla tällä hetkellä vallitsee, ei voi jatkua. Me käytämme yli kolme maapallollista vuodessa, eli jos kaikki maailman ihmiset kuluttaisivat kuin suomalaiset, niin olisimme paljon paljon isommassa pulassa. Täältä voi lukea asiasta lisää.

Tämä asian ei tarvitse olla ahdistava, se voi olla myös innostava ja ainakin kun tekee jotain, voi kokea hyvää omaatuntoa. Voi myös vaikka jakaa omia kokemuksiaan muille ja innostaa heitäkin tekemään jotain.

En tietenkään kuvittele että olisin jotenkin poikkeavan täydellinen tässä asiassa, mutta ajattelin että tekisi hyvää vaihtaa ideoita ja ajatuksia tästä asiasta ja koittaa tätäkin kauttaa vaikuttaa asiaan. Parasta tietty olisi jos saisin kannustettua jotakuta tekemään vaikka jonkun pienen muutoksen tavoissaan :) Olen ainakin yli 10 vuotta miettinyt luontoa ja kuluttamista ja miettinyt miten täällä eletään joten pohjalla on aika paljon kokemusta ja lukemista ja asioihin perehtymistä. Ja asia on lähellä sydäntäni.

WWF 

Yksi pieni ihminen voi vaikuttaa omalla osallaan esim siten että miettii omia kulutustottumuksiaan ja tapojaan elää. Pienillä muutoksilla voi tehdä pieniä muutoksia omaan hiilijalanjälkeensä ja isommilla muutoksilla isompia parannuksia. Mutta fakta on se, että jokainen voi tehdä jotain. Ja jokaisen tulisi tehdä jotain.

Mä ajattelin olla tänä vuonna sellaisessa ostolakossa, etten osta mitään uutta. Tämä tarkoittaa sitä, että voin ostaa käytettynä tai ottaa tarpeeseen ylijäämäpuodista itselleni tarpeellisia juttuja. Jos joku tärkeellinen juttu hajoaa, voin hommata uuden tilalle. Esim. toppahousut, ne ovat jo aika vanhat ja kuluneet ja jos ne hajoavat korjauskelvottomiksi, saan ostaa uudet jos en löydä käytettynä hyviä.

Meinaan myös panostaa siihen, että korjaan jo olemassa olevaa mikä menee rikki - jos se siis vain on mahdollista. Esim villasukkia olenkin jo parsiskellut ja aika monta vaatettaa odottelee korjausta. Myös suutarin palveluita käytän.

Kosmetiikkaa mulla on ihan kivasti, mutta uuden ripsariin tulen tarvitsemaan. Senkin meinaan ostaa luonnonkosmetiikan merkiltä, joka on vegaanista eikä ole testattu elämillä. Mitäs jos sinäkin hankkisit seuraavan kosmetiikkatuotteesi luonnonkosmetiikan parista?

Tarjolla on kaikenlaista luonnonkosmetiikkaa, on kallista ja luksusta on edullista ja tavallista - Luonnonkosmetiikka löytyy myös marketeissa, ihan laadukasta ja melko edullista. Esim Cittareissa on omat luonnonkosmettiikkahyllyt joissa on mm Laveran meikkejä. Mun viime ripsari oli juurikin Laveran ja se oli tosi hyvä! Prismoissa on myös luonnonkosmetiikkahyllyt ja niiden tuotemerkeistä esim Oma Gertrude on mun suosikki. Heillä on hyvät saippuat ja shampookin oli hyvää. Nyt olen siirtymässä shampoopalaan, eli palashamposeen, se on siitä kiva, ettei tule muovijätettä. Vinkkejä luonnonkosmetiikasta voi lukea vaikka lukuisista blogeista joissa tuotteista kerrotaan enemmän. Positiivista näissä tuotteissa on se, etteivät ne sisällä synteettisiä aineita eivätkä muoveja.
Myös monista nettikaupoista voi tilata luonnonkosmetiikkaa ja heillä saattaa olla hyviä tarjouksia kausittain! Esim. Natural Goods Company, Biodelly ja Greendeal - ja monia muita!

Tykkään palasaippuasta sen muovittomuuden takia, tämä Urtegramin Aloe Vera saippua ei kuivata käsiä /
I love these soap bars, so much less plastic!

Luonnonkosmetiikkaa käytössä /some natural cosmetics I use

Tämä Laveran Butterfly Effect ripsari on mun ripsille tosi hyvä, runsas ja erotteleva /
My Lavera mascara that I really liked! 

Tavaroiden sijaan voi laittaa rahansa vaikka palveluihin ja elämyksiin, voi käydä hieronnassa, kraniosakraalihoidossa, kasvohoidossa, ekokampaajalla, leffassa, ulkona syömässä, kahvilla, näyttelyissä, ja näissäkin suosia kotimaista ja kestävää kehitystä.

Lähdetkö mukaan kuluttamaan vastuullisemmin ja vähemmän tavaraan - enemmän elämyksiin!

WWF

In English
Today I'll start taking about something that's very close to my heart. It's the climate change. It can be a very agonizing subject, but it's not gonna go away if you just ignore it. There are ways to deal with it and there is stuff you can do to make a change. You can do small changes of big ones, it's up to you. But something needs to be done - by all of us. This is our home, this is our only planet.

I'm not saying I'm someone special to preach about this, but it's been in my interests for over 10 years and I've read and studied and tried different things and now I think it might be a good idea to talk about this and different things you can do. Change ideas with others. And if I get someone to make a small change it'll be amazing! 

This year I'm going to do the no-buy-year. I won't buy anything new, only if I need to replace something very important. If I need something I'll try to find it secondhand first. It'll save me money and it'll save the environment. We buy way too much stuff we don't really need. I'l also try to repair and mend things that are broken or have holes etc. I've already patched my woolly socks :)

In cosmetics I'll only buy if I ran out of something I need. Like my mascara is running out so I'll need a new one. But when buying new cosmetics I'll only get natural cosmetics, ecological, vegan and with no animal testing. Here in Finland we have many online shops to buy natural stuff and also we find them in markets - which is very handy and good! My latest mascara was by Lavera and I loved it! If you live somewhere else than in Finland I'm sure that you can find lots of brands and places to find natural cosmetics and lots of blogs that tell you more about those and test products. What if the next make-up item you need would be a natural one?

Instead of buying stuff you could spend your money on experiences and on service industry like getting a massage, getting a facial or a mani or pedi or going to movies or for a coffee or an ecological hairdresser. 

Would you try to spend less on stuff and with the environment on your mind and more on experiences with me?

<3