tiistai 21. elokuuta 2018

Haaveet ja toiveet / Hopes and dreams


Haaveet, kaikki turhat haaveet... kuten Riki Sorsa lauloi. Onko haaveet turhia? Tarvitseeko ihminen haaveita?

Tosi monessa paikassa kuten naistenlehdissä ja nettijutuissa puhutaan haaveista ja tulevaisuuden suunnitelmista ja tavoitteista. Mitä jos sulla ei ole sellaisia? Elämä on vain päivästä toiseen selviämistä ja toivomista että selviää ja jaksaa. ei uskalla eikä halua miettiä liian pitkälle. Ja onko se tarpeenkaan.

Mulla ei ole ollut mitään haaveita pitkiin aikoihin. Tai ainakaan en ole sellaisia itselläni havainnut. Enimmäkseen tulevaa en halua liikaa miettiä, kaikki voimat menevät nykyisyyteen ja siihen miten jaksaa ja saa voimansa jaettua sopivasti lähipäivien ajalle. Ja tuollaiset haave- ja tavoitejutut on tuntuneet että pätevät joidenkin ihan erilaisten ihmisten maailmaan. Ja toisekseen, viimeiset vuodet ainoa haave on ollut sellainen asunto jossa voi nukkua ja olla rauhassa ja joka on muutenkin sopiva. Nythän se on järjestynyt ja siitä olen tosi onnellinen!

Jotenkin kuitenkin tänä vuonna olen havahtunut siihen että mulla taitaakin olla jotain pieniä haaveita. Koska niistä on jo kolme toteutunut, ja kohta toteutuu neljäs - niistä suurin! Jota olen haaveillut jo viitisen vuotta. Mun haaveet on olleet pieniä ja vaatimattomia, mutta olen nauttinut siitä tunteesta kun olen saanut niitä toteutumaan ja todennut ettei kyse ole siitä että pitäisi haaveilla jostain suuresta ja mahtavasta, vaan pieni ja arkinenkin riittää. Toteutuminen tuo kuitenkin hymyn huulille ja kivan ja onnistuneen olon.

Mun eka haave tänä vuonna oli se, että kokeilin nukkumista ulkona parvekkeella pakkasella. Olen lukenut että se voi auttaa päänsärkyihin ja migreeneihin ja mä tykkään tunteesta että kasvoilla on viileää ja kroppa saa olla lämpimässä. Mun puolisolla on talvimakuupussi ja eräs yö sitten asetettiin partsin lattialle pari kerrosta makuualustoja ja mä menin nukkumana siihen ihanan paksuun talvimakuupusiin. Oli jännää ja kivaa. Pakkasta oli n -7 eli sopivasti. Uni ei kuitenkaan meinannut tulla, mutta oli kiva makoilla siellä viileässä. Yhden maissa yöllä puoliso tuli kysymään josko kuitenkin tulisin sisälle nukkumaan, sillä Miky oli ollut ihan levoton ja ihmeissään miksi mä olen oven takana pääsemättömissä. Mikyä oli stressannut niin paljon ettei kukaan ollut saanut nukuttua. En halunnut kiusia Mikyä enempää ja tulin sitten sisään nukkumaan. Eli en ihan nukkunut yötä ulkona, mutta sain maattua siellä makuupussissa useamman tunnin, eli lasken haaveen toteutuneeksi. Miky oli niin iloinen että tulin sänkyyn ja koko lauma oli kasassa.

Luin partsilla fikkarin valossa / reading on the balcony in the light of a flash light
Toinen haave oli sellainen jota olin miettinut tosi pitkään, monta vuotta. Mutta sain tehtyä sen vasta nyt kun päätin että NYT! Eli kävin maaliskuussa ottamassa lävistyksen keskelle alahuulta. Musta se on kiva ja tykkään kovasti. Laittaminen vähän koski, mutta vain pienen hetken. Loppupäivän lävistystä vähän kuumotti ja kihelmöi ja syöminen piti tehdä varovasti pari päivää, mutta parani ihan kiitettävästi. Eli olen iloinen että se tuli tehtyä!

Kolmas haave oli se että tapasin lempikirjailijani Marian Keyesin livenä Helsingissä toukokuussa! Olen ollut fani jo 90-luvulta kirjasta Watermelon asti. Se oli Marianin eka kirja ja olen innolla odottanut aina uutta luettavaa. Luen niitä mieluiten englanniksi, sillä hän on mestari käyttämään kieltä ja leikittelemään sillä. Osa siitä katoaa kun niitä käännetään. Seuraan myös Mariania twitterissä ja katson hänen viikoittaisia vlogejaan youtubessa. Hän on niin hauska ja ihailtavan rehellinen mielenterveysongelmistaan. Puolisonikin tykkää katsella hänen vloggauksiaan. Kun kuulin vlogissa ja twitterissä että hän on tulossa Suomeen otin selvää koska ja missä. Tapahtumaa ei juuri mainostettu missään, sillä hän vieraili Mikonkadun Marimekkoliikkeessä, eikä sinne mahtunut kuin pieni määrä ihmisiä. Mutta onneksi me oltiin siellä. Marian puhui uudesta kirjastaan haastattelussa ja sitten häneltä sai nimmareita jos halusi! Ja koska olin jutellut Marian kanssa twitterissä niin hän tunnisti minut ja nousi halaamaan (ei halannut muita nimmarihakijoita!!) ja vaihdettiin muutama sana. Annoin hänelle piirtämäni kortin ja rakkauskirjeen. Mutta valitettavasti ujouteni esti etten jäänyt juttelemaan, vaikka olisin voinut! Pahus! Hän kyllä myöhemmin kiitti kortista! Kuinka upeaa, maailmankuulu kirjailija luki mun vaatimattoman kortin ja kirjeen ja kiittikin niistä <3 Tuon ajatteleminen tulee onnellistamaan mua vielä pitkään!!

Marian ja minä / Marian and I <3 
Pienempiä haaveita on ollut kesäteatterissa käynti, se oli eka kerta! Ja se että sain viimein itselleni oman lääkärin joka uskoo että ME/CFS on fyysinen sairaus! Ja muutama yksityinen haave. Ja se suurin haave:

Mä lähden tämän viikon sunnuntaina Lappiin viikoksi ihan yksin. Invalidiliiton tuetulle lomalle Ylläshotelliin täysihoidolla! Niin ihanaa! Meinaan ottaa mukaan kassillisen kirjoja ja olla rauhassa ja lukea ja olla puhumatta kenellekään ja kuuntelematta ketään. Rauhaa! Hiljaisuutta! Luontoa! Taivasta! Kirjoja! Ruokaa! Ei kotitöitä! Lepoa! Aaahhhh!! Niin odotettua ja ja ihanaa. Kerron sitten myöhemmin miten meni ja millaista oli.

Eli sellaisia haaveita ja toteutumisia! Mistä sä haaveilet? Ja mikä haave on viimeksi toteutunut?

Dreams, do we need them? Do we have them? Magazines and such talk lots about dreams and goals and things to want in the future. But what if you don't have dreams? If you only try to live from day to day and just manage. And are afraid to think too much ahead.

I thought I don't have any dreams. I haven't had any time to dream or think about dreams. For years my only dream was to find a quiet place to live. Now we have that and I noticed I might have a few small dreams after all. And 3 of them have already come true, and the fourth, the big one, is soon coming true! So exciting!

My first dream was to sleep outside in winter time. I did that in March, it was -7 degrees Celcius and I love when it's cold on my face, but the rest of my body is nice and warm. My partner has a winter sleeping bad, and with that I went to the balcony and tried to sleep. It took a while, but I enjoyed staying there listening to the sounds of snowy world. But around 1 am my partner came and asked if I could come and sleep inside after all. Little Miky was stressed and restless and couldn't understand why I was behind the door and he couldn't come to me. I didn't want to stress him any more, so I came in and slept in our bed. Miky was very happy to have the whole pack together so he could start sleeping too. I consider my dream completed even if it didn't happen completely.

My second dream was to have a piercing on my lower lip. I did it finally in March after many years of thinking about it. I'm glad I did it. It hurt just a bit when it was made, and it took a couple of days to be able to eat properly but it healed nicely. And I like how it looks.

Alahuulilävistys / Piercing on my lower lip 
The third dream was to meet face to face with my favourite author Marian Keyes! I'm such a fan - been ever since her first novel Watermelon. I've always read her books in English, I just love how creative and fun is her use of language. It's hard to translate. I follow her on twitters and you tube, I just love her vlogs and my partner watches those as well. She told she's coming to Finland and I found out when and where. It wasn't advertised because it was a very small event and only a handfull of people were able to fit there, in the Marimekko store in the middle of Helsinki. She was interviewed and then there was a chance to have her autograph and of course I went. She regognized me from the twitters and hugged me (she didn't hug the others!!) and I gave her a card I drew and a love letter. She later on thanked me for those, how cool is that! I was too shy to talk with her, there was a chance to do that, and I'm kicking myself for being too shy!! But I'm so happy I met her and talked a bit and had a chance to tell her how much I appreciate her work and how lovely she is! That meeting is gonna make me happy for a long long time still!

Also some smaller dreams have come true this year, like visiting a summer theatre, getting a doctor who understands that ME/CFS is a physical illness and other more private dreams. And the big one is gonna happen soon!

I'm going for a holiday by myself next Sunday in Lapland! That's the north of Finland with all different landscape and quietness. I'm gonna stay in a hotel for a week and have all the meals ready made and just relax! I'm gonna pack a lot of books and not talk to anyone! Just breathe! Relax! Read! Enjoy! Take it easy! Eat! Sleep! Be quiet! Aahhhh. So looking forward to it!

Later on I will tell you all about my little holiday in Lapland.

So, that's my dreams and hopes. How about you, what do you dream of? And what's the last dream that has come true for you?


8 kommenttia:

  1. Oi, ihana varsinkin tuo Marianin juttu. :) Mäkin olen ainakin yhden hänen kirjansa lukenut ja tosiaan myös englanniksi. Joten en tiedä miten niiden kanssa kävisi suomeksi. Siitä on tosin niin paljon aikaa, että en muista kyllä yhtään mitään ja kirjakin meni siinä, kun muutin Suomesta pois.

    Mun vihdoin toteutunut haave oli tuo pieni heppasafari keskellä kaupunkia olevassa pienessä savannieläinpuistossa, jossa pääsi lähelle seeproja ja kirahveja. Mulle tärkeintä oli kuitenkin oikeastaan se ratsastus. Vaikka olen vähän ujo ja arka ratsastajana ja tuollakin mentiin tietysti vain käyntiä, niin silti halusin sitä ja haaveilin siitä. Jakun en ikinä siihen sitten seuraa saanut, niin mikä esti mua toteuttamasta sitä itsekseni? Ei mikään. Alle viikossa kyselyn lähettämisestä olin jo varannut ajan itselleni ja siellä sitten katselin elukoita ja nautin maisemista ja hevosen käynnin liikkeistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Virva! Tuo sun haaveesi on myös ihan huippu! Ja ihan hyvin voi tehdä juttuja yksin, ja on hienoa jos ja kun siihen kykenee. Kaikkei eivät ole oppineet sitä taitoa. Ja pienenkin haaveen toteutuminen antaa voimia ja iloa <3

      Poista
  2. Keyes on huippu chicklit-kirjailija; mahtavaa kun olet päässyt tapaamaan hänet!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Eikös vain olekin! Olen kyllä niin onnellinen tuosta, ja on musta ihan parhaita tuon genren kirjoittajia, vaikka ehkä mietin onko Chick-lit oikea genre hänelle, kun kirjoissa on aina joku synkempikin aihe. Mutta ehdottomasti viihdyttävä kirjailija!

      Poista
    2. mun mielestä Keyes on nimenomaan malliesimerkki siitä mitä (ainakin mulle ja mun mielestä) chicklit on!
      Mun mielestä hyvässä chicklitissä on pinnalla kepeys, mutta ytimessä aina oikeaa, puhuttelevaa, koskettavaa, noin suurinpiirtein todellista elämää.
      Jotenkin...osaankohan muotoilla tämän oikein... Keyes osaa tuoda hyvällä tavalla Elämän ja Elämisen näkökulmia, sellaisia joista lukija saa itselleen jonkin uuden näkökulman johonkin puolituttuun aiheeseen tai toisaalta jotain johon voi samaistua.
      (Jenkkikirjailijoista Jennifer Weiner onnistuu tässä mielestäni myös aika hyvin)

      Poista
    3. Toi on kyllä totta! Mä en tykkää liian heppoisista viihdekirjoista, kuten Danielle Steelestä. Viihteessäkin pitää olla joku juju ja mieluiten asiaa siellä taustalla. Weiner on myös hyvä ja samoin tykkään Cecelia Ahernistä, kun hänellä on aika poikkeavia aiheita, kuten aikuisen mielikuvitusystävä :D Mä olen vain alkanut miettiä että onko tuo termi Chick-lit jotenkin alentava, mutta kyllähän se kertoo mistä on kyse :)

      Poista
    4. Chicklit on ehdottomasti eri asia kuin viihdekirjallisuus (kioskikirjallisuus?). Tai sitä mieltä minä olen, en tiedä miten kirjallisuudentutkijat tätä hahmottavat.

      Poista
    5. ...ja vielä...

      vannoutuneena chicklit-fanina termi ei ainakaan omasta mielestäni tietenkään ole alentava, varmaan juuri siksi, kun miellän chicklitin elämää kuvaavaksi kirjallisuudeksi, vaikka sitten kepeämpään hahmoon puettuna.
      Mutta kertoohan se tietysti jotain lajityypistä ja lajityypillisyydestä, ja on tavallaan leimaavakin: kyseessä ei varmastikaan ole tulevaisuuden pulitzer- tai nobelvoittaja :)

      Steele ei kuulu minunkaan suosikkeihini, lakkasin lukemasta kymmenkunta vuotta sitten. Ahernin tuotanto on jotenkin epätasaista: joistakin olen pitänyt todella paljon, joitakin en ole kyennyt lukemaan muutamaa kymmentä sivua pidemmälle.

      Poista