Koirajuttuja / Doggie stuff

Pitkästä aikaa hiukan koira-asiaa. Molemman koirat on nyt sopeutuneet ihan hienosti uuteen kotiin ja uusiin (osittain vanhoihin) lenkkimaisemiin. Mehän siirryttiin vain n. 400 metriä noin kaakkoon vanhasta paikasta, niin osittain lenkkeillään myös vanhoilla paikoilla.

Muutto kyllä hieman stressasi koiriakin, Pixie oli pakkailun alussa aivan hämillään kun huolestui että mitä ihmettä tapahtuu. Mutta pian sekin rauhoittui kun me emme jättäneet sitä yksin kadulle. Meidän vanhat lenkkimaastot oli siitä kivat, että aika vähän tuli törmättyä toisiin koiriin, ja jos niitä näkyikin niin aika hyvin pystyi niitä karttelemaan.

Pixu huolestuneena / Pixie being worried

Miksi sitten karteltiin muita koiria? No, kun Miky löytyi kadulta, sen kyljestä puuttui pala kun joku toinen koira oli sitä puraissut. Tästä seuraa se, että Miky ei oikein siedä muita koiria, ehkä se on pelkoa, ehkä inhoa...mutta se haukkuu ja riekkuu, tempoo ja murrailee aina kun jossain näkyy toinen koira. Ihmeen hyvin se tuli heti alusta asti toimeen Pixien kanssa ja on meillä pari koirakaveria joiden kanssa se tulee toimeen. Ja jostain syystä se sietää aika hienosti muita Romanian rescueita.

Purtu pala Mikyn kyljestä / the piece that was bitten from Mikys side

Uusissa maisemissa taas liikkuu ihan hurjasti koiria! Mua aluksi myös stressasi ja huoletti se, ja yritin kaikkeni että vältyttäisiin tapaamisilta. Ja tietty mun stressi tarttui koiriinkin, eli ei ollut kiva eikä hyvä tilanne se. Koirat myös alkoivat haukkua kaikkia uuden talon ääniä, varsinkin viereisen asunnon ulko-oven availua ja sulkemista, mutta sekin on onneksi nyt rauhoittunut ja haukkua tulee enää ihan satunnaisesti.

Sattumalta löysin sellaisen lenkkiherkun koirille, joka on jopa Mikyn mielestä niin hyvää, että kaukaisuudessa saa olla toinen koira ja Miky mieluumin natustaa kananpalaa! Kun hokasin että kerrankin joku herkku toimii näin hyvin, niin ollaan siedätetty Mikyä muille koirille - ja nyt on parissa päivässä tapahtunut niin hienoa edistystä, etten oikein tiedä miten päin pitäisi olla. Olen niin iloinen ja onnellinen tästä edistymisestä!

Eilen lenkillä meitä lähestyi nuori nainen kultaisen noutajan kanssa. Kun he olivat kohdalla, Miky kävi kovaääniseksi, mutta sen huudon läpi selitin tytölle että Miky haukkuu kun sitä varmaan pelottaa kun sitä on purtu. Tyttöä se ei haitannut ja jatkettiin juttelua, melko pian Miky hiljeni ja syventyi kananpaloihin. Tyttö ja koira tulivat pikkuhiljaa lähemmäs ja Miky pysyi ihan rauhallisena. Siitä meni ohi samaan aikaan kaksi berninpaimenkoiraa ja kaksi muuta isoa koiraa, Miky huomasi ne, mutta jatkoi kanan syömistä!! Ihan mahtavaa! Ja tänään lenkillä meitä lähestyi kaksi pikkukoiraa, Miky huomasi ne, mutta ei sanonut mitään, katseli vain. Sitten söi kanaa ja jatkettiin matkaa!

Koirat meidän uudessa kodissa / Doggies in our new home

Ja eilen ja tänään Miky pääsi nuuhkimaan muutamaa pikkukoiraa ja ne tapaamiset menivät tosi hienosti, pientä jännitystä ilmassa mutta kun pääsi lähelle niin alkoi hännät heilua, eli meillä on pari uutta koirakaveria, kaksi uutta tuttavuutta on myöskin  Romanian rescueita ja yksi on russeli, joita Miky ei ole sietänyt ennen ollenkaan!

Olen niin älyttömän iloinen tästä edistymisestä! On ollut hieman hankalaa kun Miky on ollut niin kärkäs haukkumaan kaikkia muita, ihmiset tuijottaa mua kuin olisin maailman huonoin koiranomistaja, kun koira haukkuu ja riekkuu. On tässä ollut pari takapakkiakin, jos koira tulee liian läheltä ja yllättäen vastaan niin siihen ei vielä auta mikään, mutta ihankuin se haukun määrä ja kesto olisi hieman pienentynyt! Eli nyt on toiveikas ja iloinen olo tästä! :)

It's been a while since I've written about dogs. They both have now adapted well to our new home and partly new walking places. We moved only about 400 meter to south-east, so we partly walk the same routes as before. 

The move was a bit stressful for the doggies, Pixie was a bit worried when we started packing, she probably thought we were leaving her behind. But we didn't so it was all right. In the old neighborhood there weren't too many other dogs around during our walkies, and when we saw other dogs, we steered clear from them. 

Why did we do that? Well, when Miky was found in the streets of Bucharest Romania, he had a huge piece bitten off his back, and since then he's hated or is scared of other dogs. He barks, growls, yanks and rages when he sees other dogs. Surprisingly he got along very nicely with Pixie when he came to be our dog. And he does have some doggie friends other than Pixie. And for some reason he tends to get along with other Romanian rescues too!

Miky tänään / Miky today

In this new neighborhood there are lots and lots of other dogs walking with their people. I was a bit stressed about that, and of course my stress reflected on both dogs, and so no one was having a good time on our walks. They also started to bark at every sound in our building, especially when our next door neighbors opened or closed their front door. But now they're getting used to it, and bark only occasionally. 

I happened to find a treat that works with Miky, he's more intererested in that treat than other dogs passing in the distance! When I noticed that we've been slowly getting Miky to be accustomed to passing dogs (very far away ones). And now there's been really good progress with that! I'm so happy!

Koirat ulkona, nauttimassa heinästä / Doggies outside, enjoying some grass

Like the other day, there was this big lab and his walker coming closer, Miky started yelling, but I told the girl that he's just scared because he's been bitten before. The girl said they didn't mind, and we kept talking to each other. Miky started to be more interested in the bits of chicken I had and started eating that. The girl and the dog kept coming closer and Miky was happily chomping the chicken. Then there were 4 big dogs going by and Miky just looked at them and continued eating that chicken!! Amazing - or amazeballs, like a friend says :D 

We've also made some new doggie friends of little dogs near here. Two of them are Romanian rescues as well, and they've let Miky come and sniff them, it was a bit nervous at the beginning, but when Miky can get closer and sniff, it's been ok! How wonderful is that! 

It's always a bit nerve wrecking with Miky and his barking, other people look at me like I'm a bad dog owner and we have to be so careful out there. But this gives me hope :)

Kesäkuulumisia / What's up with my summer

Kesäinen arki jatkuu. Töissä olen ollut normaalisti, siellä on ollut melko vilkasta. Vuosia sitten kesät kirjastossa olivat rauhallisia ja oli aikaa tehdä omia projekteja. Nykyään koko kesä on täyttä tohinaa ja hyllyttämiseen ja muuhun asiakaspalveluun menee lähes koko aika. Meidänkin lastenosastolla kesäkuun tilastot olivat hurjaa nousua edellisiin vuosiin ja kuukausiin verrattuna. Veikkaan että osa tuosta johtuu siitä, että ihmisillä ei ole varaa matkustella ja ilmaset huvit ovat tärkeitä. Lukeminen ja kirjastossa huonolla ilmalla hengailu on kivaa puuhaa koko perheelle.

On tullut lainattua paljon kirjoja! 

Kirjoitin mun sairaus/terveysasioista #Sairaankaunisyhteisön blogiin, jutun voit lukea täältä. Eli muutosta toipuminen on vielä kesken, ja se tulee viemään aikaa. Parasta mitä voi olla on se kun työviikon jälkeen katsoo kalenteria ja se on tyhjää täynnä. Ei mitään ohjelmaa, ei yhtään suunnitelmaa, saa vain olla ja levätä, ja jos on voimia voi käydä jossain tai olla käymättä. Eli ei olla paljoa matkailtu tai tehty mitään ihmeellistä. Ja onhan noi ilmatkin olleet vähän mitä sattuu. Nyt on onneksi taas jo lämpimämpää ja kesälomalle sattui se hellekausi - enpä olis uskonut!

Koirien kanssa ollaan kävelty ja he nauttivat ruohosta

Tänä vuonna en jaksanut käydä itse poimimassa luomumansikoita, joten sain valmiiksi poimitut mansikat kotiin kuljetettuna, hyvää hintaa vastaan. Se oli kätevää, itselle jäi vain putsaus, syöminen ja loppujen pakastus. Viimevuotisia mustikoita on pakkasessa ihan hyvästi vielä ensi talveksikin, niin niitä ei tartte ostaa eikä kerätä. Vaikka olisikin kivaa mennä metsään haahuilemaan marjakorin kanssa, niin voimat eivät siihen nyt riitä.

Oma maa mansikka

Olen onneksi jaksanut hieman enemmän käydä siskolla sen ihania tyttäriä sekä itseään tapaamassa. On ollut sydäntä raastavaa kun ei ole ollut voimia vierailla, vaikka asutaan samassa kylässä. On ikävää kun tapaamisen puutteessa lapset alkavat vierastaa, vaikka ovat niin rakkaat ja ihanat. Nyt onneksi vierastaminen on hälvennyt ja meinaan tehdä kaikkeni että jaksaisin tavata heitä useammin :) Samoin monien ystävien tapailu on ollut jäissä, se on hurjan ikävää. Välillä tuntuu kuin ei olisi juurikaan ystäviä jäljellä, olen vain linnoittautunut kotiin miehun ja koirien kanssa. En jaksa pitää yhteyttä, viesteillä, soitella tai lähetellä kortteja tai lahjoja, saatikka sitten käydä missään tai kenenkään luona. Se on tämän sairauden ehkä ikävin puoli. Ja vaikeimmin ymmärrettävä. Että vaikka halua olisi, niin jaksua ei ole. Enkä ole ainoa CFS-ihminen joka tästä kärsii.

Olen hommannut partsikukkiakin, ekan kerran ehkä ikinä! 

Olohuoneen valmis nurkkaus, se tärkein

Tämä pitäisi oppia ja sisäistää

Asunnon järjestäminen on vieläkin ihan vaiheessa, laatikoita siellä täällä ja kaikki vinksin vonksin. Mutta ei meillä ole mikään kiire. Välillä on pakko vain olla tekemättä mitään, vaikka lootat vaateliaina houkuttelevat purkamaan ja järkkäämään. Me ollaan katsottu Peep Showta tvstä. Se on hauska sarja.

No, tässä tätä kesäistä elämää, onneksi kesä vielä jatkuu :)

Everyday life is continuing. Been working. Summers at the library are not as quiet as they used to be, it's very hectic! I think it's because people have less money to spend on travelling, then the free public libraries become very important, reading and hanging out in the library. 

I'm still recovering from the move. It'll take time. We haven't done anything exciting, just being home, watching tv. The best thing after work week is when the calendar is totally empty, nothing to do and nowhere to go! The weather hasn't been very nice, rainy, cloudy and coldish. I'm so happy the hottest days were when I had my holiday! Now it's getting warmer again :)

This year I didn't go and pick organic strawberries myself, didn't have the energy, so I had them brought to my door. All I had to do was to clean them, eat and put the rest in the freezer for the winter. I still have blueberries in the freezer from last year, so this summer I don't have to go pick them up or buy them. I'd love to go to the forrest and pick them, but just can't. 

This summer I've managed to visit my sister and her adorable daughters a bit more often. It's heart breaking that I haven't had the energy to visit them more even when we live in the same village. But now I've seen them a bit more, and I'll try my hardest to keep seeing them! Also I haven't seen many of my friends much. Sometimes it feels very lonely, because I can't keep in touch, send messages, visit or send cards or presents. It's one of the hardest parts of this sickness, and one that is most hard to understand. That I want to, but I can't. And I'm not the only one with CFS/ME who suffers from this. 

The organizing of our home is still not even nearly finished! Boxes everywhere and so much to do. But we're not in a hurry! Sometimes you just have to be without doing anything. We've been watching Peep show, it's funny and good entertainment. 

But thankfully there's still a bit of summer left to enjoy :)