Pari viikkoa on tässä tullut kevätväsymystaukoa. On pysynyt kone ja silmät kiinni tehokkaasti kun on ollut väsymystä enemmän kuin tavallisesti ja nukuttanut myös ihan lahjakkaasti.
Pääsiäinen meni lähinnä nukkuessa, silloin kun jaksoin pitää silmiä auki, katsottiin telkkaria ja luin kirjoja. Ja taas nukuin. Yksi päivä nukuin kolmet parin tunnin torkut ja seuraavana päivänä toisinpäin, eli parit kolmen tunnin torkut - vähän vaihtelua nääs.
 |
| Kevätkukkia / Spring flowers |
Jännitti mennä pääsiäisen jälkeen töihin, mutta pysyin kuin pysyinkin hereillä! Kyllä toi on hyvä että antaa itsensä levätä ja nukkua silloin kun ei muuta jaksa, eikä yritä sankaroida jotain muuta.
Viimeinen työpäivä oli torstai, ja suoraan töistä oli vertaistukiryhmän tapaaminen, joka päättyikin sitten ihan eritavalla kuin suunnittelin...
Mulla tuli silloin torstai-iltapäivänä töissä maha tosi kipeäksi. Jopa niin että kävin takahuoneessa olemassa pitkälläni, kun se yleensä auttaa. Vaan nytpä ei auttanut. Se oli kummallista kipua, sellaista sitkeää ja kovin kipeää ylävatsan kipua ja kiristystä. Tosi sellaista hellittämätöntä ja jatkuvaa. Oli tosi tukala olla. Sain kuitenkin hoidettua työvuoron kunnialla loppuun ja sitten oli vertaistuen vuoro.
Kävin keittelemässä kahvit ja teevedet ja sitten kokoonnuttiin. Meitä oli taas kivasti paikalla porukkaa. Juttu luisti, mä en oikein voinut keskittyä eikä teekään maistunut. Menin pitkälleni sielläkin, mutta kipu vain kasvoi. Lopulta ihanat vertaistukinaiset sanoivat että varmaan kannattais lääkäriin mennä...Sanoin että en viitsis, koska mahaani on monesti tutkittu eikä sieltä ikinä mitään löydy. Kävin taas pitkälläni ja sitten jo pelotti kun se kipu vain kasvoi eikä mikään asento ollut hyvä. Sitten jo soitinkin miehulleni, että voisko noutaa mut ja viedä terveyskeskukseen. Miehu lähti heti matkaan ja vertaistuen aikakin oli jo lopussa joten naiset auttoivat laittamaan tavarat kasaan ja mä lähdin vaappumaan autolle.
 |
| Ei niin mahtava fiilis / Feeling not so great |
Ajettiin terveyskeskukseen, mutta päivystys oli menossa 15 minsan päästä kiinni ja he sanoivat että kannattais ajaa suoraan Hyvinkään sairaalaan, joten keula sitä kohti. Oli yksi pahimmista ajomatkoista ikinä. Olin ihan kananlihalla ja kipuinen. Purin hampaita yhteen niin lujaa etten voinut puhua ja koko kroppa oli niin jäykkänä etten voinut muuta kun olla mahdollisimaan paikoillani ja jäykkänä ettei se kipu saanut mua luhistumaan. Matka tuntui kestävän ikuisuuden.
Pääsin tosi nopsaan puhumaan vastaanottotyypille ja pääsin sänkyosastolle. Hoitsut oli mukavia ja multa otettiin verenpaineet ja verikokeet, asennettii tippa ja kyseltiin asioita. Yksi hoitsu kysyi mun syömisitä ja kun sanoin syöneeni välipalaksi pähkinöitä ja omenaa, että joskus saattaa pähkinän pala tukkia sappitiehyen, ja siitä saattaa tulla kipuja... Sain juotavaksen myös jonkun kauheanmakuisen vatsansuojalitkun joka liimasi huulet yhteen - yök.
Lekuri kävi katsomassa ja tunnustelemassa vatsan ja sanoi että yöksi jään sairaalaan. Mua palelesi ja sain toisen viltin ja kuumetta oli lähes 38. Pari tuntia meni siellä makoillessa ja kuunnellessa naapurisänkyjen toimenpiteitä. Vatsakipuisia vanhuksia oli kaksi naapuria. Hoitsut sanoivat että oli vähän ruuhkaa, alkuilta oli ollut ihan rauhallinen ja sitten yhtäkkiä tuli 5 potilasta lähes samaan aikaan.
 |
| Sairaalaeleganssia / Hospital Elegance |
Miehu pääsi mun luo noin parin tunnin jälkeen vasta, tuon ruuhkan ja toimenpiteiden takia. Miehu oli onneksi ottanut kotoa mulla tavaraa valmiiksi, oli vaihtovaatetta, laturia ja muuta tarpeellista <3 Hän pääsi sitten kotimatkalle noin yhdentoista maissa illalla. Mä vielä venailin kunnes mut kärrättiin osastolle puoliltaöin. Meni vielä pari tuntia ennenkuin sain nukuttua kun piti ottaa lääkettä ja mittailla kaikenlaista. Viereisen sängyn mummeli ryki ja yskiskeli ja yökkäili ja rapisi lähes koko yön, niin unet jäivät muutamaan pätkään ja herätyshän oli virkeästi noin seitsemältä kun tuotiin aamupala.
 |
| Sairaala-aamupala / Hospital breakfast |
Huh, en tiennytkään että kaurapuurosta saa jotain niin kamalaa kuin mitä oli tarjolla. Harmaata, sitkeää, limaista tahnaa, Hyh. Join sitten lasin mehukeittoa ja söin palan ruisleipää kahdella kurkun palalla ja join mukin teetä. Ekat ruuat edellisen iltapäivän jälkeen. Vatsaa alkoi koskea syötyäni ja kerroinkin siitä lääkärille joka kiersi ysin maissa. Hän määräsi mut syönti- ja juontikieltoon ja määräsi käymään ultrattavana. Siinä sitten torkuskelin, sain luettua pari lukua kirjaa, mutta unetti niin että vaan koomailin siinä sängyllä. Puhelimella myös viesteilin läheisten kanssa.
Ultraukseen mut noudettiin puolepäivän maissa, kärrättiin pyörätuolilla, ekan kerran tuolla reissulla pääsin sellaisella etenemään. Ultrassa ei näkynyt mitään hälyyttävää, mikä oli helpotus. Oli ollut epäilyä sapen kipuilusta. Lääkäri tuli hetipian ultran jälkeen ja keskusteltiin vaihtoehdoista. Ihan selkeää syytä kipuilulle ei löytynut ja hän meinasi konsultoida mahalääkäriä, jos pitäisi tehdä tähystys. Jäin sitten torkkuilemaan ja venailemaan.
Parin tunnin päästä lekuri tuli takas ja sanoi, että nyt ei tähystetä, saan vatsansuojalääkekuurin pariksi viikoksi, ja Litalgin vatsakipulääkettä tarvittaessa otettavaksi. Jos vaiva uusii tai ei helpota parin viikon aikana, niin takas sairaalaan ja sitten on tähystys edessä. Tämä saattaa olla vatsahaavaa tai jotain sen suuntaista. Sain sitten luvan lähteä kotiin ja hoitsu tuli ottamaan tipan irti käsivarresta. Soitin ilouutisen miehulle ja puin päälleni ja menin kahvioon odottamaan kotikyytiä. Söin siellä jugurtti, raejuusto, vadelma ruislastu-annoksen ja mansikkasmoothien - kyllä maistui hyvälle kun olin ollut niin vähälla ruualla vuorokauden.
 |
| Osastonjälkeisruokaa / Food after the ward |
Kotimatkalla käytiin apteekissa ja sain lääkkeet. Kotona odottivat kaksi hyvin rakastavaista ja innokasta koiraa ja oli ihana olla kotona, ja vapaaviikko edessä! (vaikka harmittikin että perjantain akupunktioaika ja lauantain vertaistukihenkilöiden tapaaminen piti perua!) Ruoka ei vieläkään oikein maistu, lähinnä syön puuroa ja mustikkakeittoa. Ja maha tulee kireäksi ja araksi aina syönnin jälkeen...mutta onneksi ei mitään pahempaa! :)
 |
| Ihanaa olla kotona! / So nice to be back home! |
Spring fatigue is here. So Easter was spent mostly sleeping. Lots of naps and sleep-around-the-clock. It was exciting to go back to work after Easter, I wasn't sure if I would stay awake, but I did!
Last workday was Thursday and after that was my monthly peer support group for ME/CFS patients. I started to have severe upper stomach aches during teh work day, and by the time of the peer support meeting it was pretty bad. I somehow managed to stay there till the end, but then I phoned my man to come and take me to the health care center. It was already closing and they told us to go straight to the hospital. It's in another town, about 30 km away from us.
We drove there and they took me in. I had to stay the night and they tried to find out what's wrong with my stomach. I haven't had to stay the night in a hospital since the late 80's, so it was new to me and I was nervous. But it went ok, the food was bad (the little breakfast I got) and sleep was only couple of hours.
They did lab tests and an ultrasound scan. There wasn't anything wrong there. I got medication to take for the next fortnight and see if that helps. It might be peptic ulcer and that medication should help with that. If the pain continues I have to go back and they'll do an endoscopy.
I was really happy to be back home the next evening, doggies were so happy to see me! :) I still don't wanna eat just anything, mostly porridge and blueberry soup, my stomach still is a bit sore and tight after eating. But it's getting better :)
