Nyt on puolentoista viikon harvinaisen pitkä työputki onnellisesti takana! Hurja rutistus, mutta jaksoin tehdä sen! Niin helpottunut ja ylpeäkin itsestäni että sain sen kunnialla vedettyä läpi, vaikka oli rankkaa, oli migreeniä ja oli uudet rillit, jotka hieman vääristivät maailmaa ja vaativat paljon totuttelua. Nyt on koko tammi- ja helmikuu ilman poissaoloja töistä.

Töissä oli siis poikkeustilanne, josta syystä mulle pätkähti tuo viikko ja heti perään toisen viikon alkupuoli töitä, vapaata oli vain perjantai ja sunnuntai, jotka käytinkin sitten ihan vain torkkumiseen ja lepäämiseen vaakatasossa, jotta selvisin töistä kunnialla. Piti jättää sosiaaliset suhteet ja koneella roikkumiset ihan minimiin.

Torstaina hain itselleni uudet lasit! Edelliset lasit olivatkin käytössä 6 vuotta, joten oli tosi kiva vaihtaa mallia ja saada sellaiset linssit joilla näkee. Eli kaksiteholasit oikein tehokkailla -8,5 ja -7,75 ja +1,25 vahvuuksilla. Edellisien yksitehojen vahvuudet oli jotain -6 luokkaa, joten oli aikakin päivittää. Kaikki näkyi ennen sumeana. Katsoin telkkaria rillit vinossa jotta näin sinne asti. En tunnistanut tuttuja kaupungilla. Jos koiralenkillä meitä lähestyi ihminen tiirailin näkyikö sen vieressä mustaa möykkyä, joka saattoi olla joko kassi tai sitten koira. Jos kävi ilmi että se oli koira, niin vaihdettiin suuntaa. En nähnyt lähelle enkä kauas. Luin rillien yli ja piilarit päässä en lukenut mitään.

Uudet rillit päässä /New glasses on

Ihmeellistä nähdä tarkasti juttuja. Näen töissä kirjojen selkämysten tekstejä, siitä on yllättäen paljonkin hyötyä! Näen ihmisiä ja heidän ilmeitään, näen luonnon ihmeitä, kuivuneita kasveja vasten lunta, näen lumimuodostelmia, näen yksityiskohtia. Näen maahan asti! Näen lukea, näen tekstiä, näen kännykkää.

Ekat pari päivää silmät olivat tosi väsyneet ja kipeät ja päätä särki kun oli valtaisa muutos totuttaa itsensä taas näkemiseen. Sitä päänsärkyä kesti kolmisen päivää ja nyt alan vihdoin olla tottunut näihin uusiin näkimiin. Välillä jo ajattelin että olisi parempi vain olla niillä vanhoilla ja nähdä sumeasti kun tuntui niin väkivaltaiselta pakottaa silmät tähän uuteen muotoon. Mutta kaikkeen tottuu!

Nämä on aika paljon isommat, vaatii sekin totuttelua - kokovartalolasit kasarityyliin!
These are quite a bit bigger than the old ones, like in the 80's

Kivasti on tullut ihmisiltä kehuja että nämä uudet sopivat ja ovat kivat. Se on tietty aina kiva kuulla, itseäni hieman mietityttää olisko tuo ruskea värjäys pitänyt jättää linsseistä pois. Se on siinä siksi ettei aurinko ja loisteputket kiusaa silmiä tai aivoja, ja lisäksi on sellainen kelmu ettei kännyjen ja näyttöjen sinivalokaan kiusaa aivoja. Tuntuu että tuo ruskealinssisyys hieman vanhentaa ja silmät ei yhtään erotu, mutta toisaalta kun olin migreenissä töissä, niin työpöydän yllä olevat loisteputkivalot eivät ärsyttäneet kipeää päätä yhtä paljon kuin normaalisti, joten se on hyvä asia. Eli ihan jee!

Nyt mä meinaan levätä, jos sitten jaksaisi tehdä jotain kivaa ennenkuin seuraava työjakso alkaa. Paitsi että mulla nyt myös alkaa eka vertaistuki-ilta, jota vedän paikallisille CFS-sairaille - vähän jänskättää! Pitäkää peukkuja :)

Meikä ja karvalapset / me and my furbabies

I had a week and a half of work, the longest period of work in over 10 years. It was do to some arrangements at work, and after this period I have my week off like normally . But I managed to go to work every day! I'm very proud of myself, even though I had migraines and new glasses that took some time to get used to. Now I've had January and February without any sick days! 

So, I got new glasses. And about time too! My old ones were 6 years old so it was nice to update the frames and also the lenses, since I could only see about 35% with those, my eyesight has gotten so much worse, and also I have now presbyopia so I can't see far or close. It was so weird to have them on, I could see! It took about 3-4 days to get used to them, I had a bad headache and it felt really violent to my head and eyes to force them to see again. I actually thought for a while that I prefere the blurry vision, but now I'm enjoying seeing things, and people and nature and books and stuff. 

I've had nice compliments from people I know and ones that I don't know. It's always nice to hear. I'm still wondering if I should have left the brown tint off, I think it makes me look old but it prevents the harsh light from hurting my eyes and head. 

Now it's soon my week off and I'm gonna rest rest and rest. Except on Thursday evening when I'm hosting my very first peer support group for CFS/ME patients of my area. Finally I'm making it happen, I'm a bit excited - keep your thumbs up it will go well :)

Lähes lusittu loma / My holiday almost over now

Paska loma mutta tulihan pidettyä. Tää mun negailu varmaan karkoittaa ihmisiä mun blogin lukijoista, mutta pakko se on vaan hyväksyä että aina ei mene putkeen ja paskoja kausia tulee. Nyt on tämän loman kolmas, eli viimeinen viikko menossa.

 Ekan viikon mulla oli tosi kipeä maha ja migreeni, en voinut tehdä mitään. Toisella viikolla Miky alkuviikon oksenteli illan ja yön, oli paastolla ja sen syömistä tarkkailtiin ja rajoitettiin ja juotettiin nutrijuomaa. Sitten sillä oli akupunktio jossa sai apua selkäjäykkyyteen ja tuohon mahaan. Sitten kaikki oli hyvin noin päivän. Torstaina oli Mikyn hampaanpoisto-operaatio ja samalla nukutuksessa poistettiin myös hammaskivi ja leikattiin kynnet. Ja hyvä että etuhammas poistettiin, se oli kuollut ja sen takia ruskea ja jo heiluikin. Loppupäivä meni nukutuksesta toipuessa.

Perjantaina sitten alkoi Mikyllä ripulointi jota kesti koko päivän ja yönkin. Taas paastolle ja Inupekt fortea kehiin ja valvottiin taas yksi yö. Sitten onneksi maha rauhoittui ja tällä viikolla Miky on ollut terveenä, joskin tosi haluton kävelemään kun vissiin tuo sateinen ja jäinen ja hiekkainen maanpinta saa sen tassut sattumaan. Kauheeta taistelua saada sitä eteenpäin ja hoitamaan asiansa. Meinaa mennä hermo. Mutta koitan repiä viimeisetkin kärsivällisyyden rippeet kehiin, kun eihän se sille mitään voi että on kurja sää.

Lääkeetkin näyttävät vakavilta / even my medication looks serious

Tällä viikolla piti sitten tehdä kaikenlaisia kivoja rästihommia. Mutta en tehnyt. Iski valtava väsy ja uupumus ja haluttomuus mihinkään. Ei jaksa, ei haluta. Ja tuli taas paha migreeni. Jaksan vain maata sohvalla ja hommat kasaantuu ja tavarat kasaantuu eikä niille voi mitään. Toivoton olo.

Kävin tiistaina psykiatrilla ja taas kokeillaan yhtä lääkettä migreenin estoon. Triptyliä tällä kertaa. Otin ekan pillerin illalla, nukuin 12 tuntia ja noin neljän tunnin päikkärit aamutoimien jälkeen. Eli vähän väsyttää. Eikä tuo ilmakaan yhtään piristä ainakaan. Ja jännittää taas yksi uusi lääke ja miten se vaikuttaa. Vali vali. Pahoitteluni, yritän keksiä jotain kivaa ja pirteetä ensi kerralla, nyt en vaan voi. Toivottavasti teillä menee kivemmin!

Sää ei inspiroi / the weather isn't inspiring much

A shitty holiday, but it's almost over now. I'm guessing that my negativity is driving people away from my blog, but I can't help that life is sometimes less lovely and these bad periods happen. Now it's the third and last week of my holiday that's ending. 

First week I had bad stomach pains and migraine, and couldn't do anything. The second week Miky was poorly. First he threw up one night and day and I had to make him fast, only water with some nutrients. Then he had a day of acupuncture for his back and the stomach problems too. And everything was ok for a day. Then on Thursday we took him to the vet to get one his front teeth removed, it was brown, dead and already waggling. They cleaned the whole mouth while he was under anesthetics. The rest of the day went recovering from that. And the next day he had the runs and that meant one day and night going outside very often and not sleeping. This week Miky has been well, but he hates when it's raining and cold, I guess his paws hurt when it's too cold and wet and he doesn't like to walk, so it's very annoying going outside for our walks. But I can't help the weather being what it is, and just try to deal with it. 

This week I was waiting to do some stuff I'd enjoy doing and that have been waiting for my attention. But I've been way too tired and exhausted to do anything but rest. Just can't. And had another migraine as well again. All I can do is lay on the sofa and all the things just keep piling on my to-do-list and I can't help it. Feels quite hopeless. 

Went to see a psychiatrist on Tuesday and now we're trying a new medication for my migraines again. A bit nervous about that, you never know how they'll make me feel. Seems that these pills are making me even more tired, have been sleeping around the clock and still need naps during day time. And the depressing rainy, gray days aren't exactly helping. Whiney whine. Sorry about all this whining, I'll try to come up with something more happy and up-beat next time. Now I just can't. I hope you all are doing better!! <3