Kipuinen viikko / Week of pain

Aikamoinen viikko on ollut! Oli vapaaviikko, kokonaisen työviikon jälkeinen. Ja aika kurja, noin niinkuin terveysmielessä. Joskin, ennenkuin kurjuus alkoi, kävin kampaajalla freesaamassa väriä ja pituutta lähti aika paljon, kun tukkaa on taas lähtenyt niin paljon, että se on ohentunut hurjasti, kampaajakin säikähti, mutta ihan kiva polkkis siitä saatiin.

It's been quite a week. A free one, after a full week of work. And pretty miserable, healthwise. Luckily I went to hairdresser before that misery begun. I refreshed the pink color and had to cut quite a bit shorter because I've been losing lots of hair. Even the hairdresses was shocked to feel how thin it's now, but I think she managed to cut a nice bob for me :)

Pinkki ja lyhyt tukka / Pink and short hair

Se ihana juttu viime postauksessa oli yksi ihana vuokra-asunto jota käytiin katsomassa, olis ollut rivarikolmio ihan kivalla paikalla, ja siihen ihastuttiin, mutta se meni toisaalle - eli pieni pettymys siitä tuli. Tuntuu että tämä meidän poismuutto tästä ja isompaan ei vaan etene.

That exciting thing in my last post was about a rented 3 room and a kitchen house we went to see, but they rented it to someone else, so that was a bit disappointing, we liked it so much! 

Ja melkein koko viikko meni sairastaessa. Ti-la oli maha tosi kipeenä, tuntui kuin sellainen hunajamelonin kokoinen tulipallo olisi ollut alavatsassa. Kävely teki kipeetä. Ainoastaan vaakatasossa ei sattunut. Ja sitten oli migreeni ke-pe, aika kova sellainen. Onneksi miehu halusi painella joitain pisteitä päässä ja selässä ja ihmekumma, sitten lähti kipu hälvenemään ja katosi kokonaan! Hyvä miehu!

Almost all week went being sick. Tue-Sat I had a really bad stomach ache, like a cantaloupe sized ball of fire was located in my abdomen, it really hurt to walk. Only when lying down it didn't hurt. And then I had a migraine Wed-Fri, quite a bad one. But then my man decided to try to put pressure on some points in my head and back, and wonderfully, it helped! 

Join paljon teetä mahakipuun / Drank lots of tea for my tummy

Nyt on sunnuntai ja eilen ja tänään jaksoin jotain pientä jo puuhaillakin, eli olo on kohenemaan päin. Kummasti toi fyysinen kipu vie mieltä matalaksi, oli tosi kurja ja toivoton ja kökkö olo kun särkyä oli siellä ja täällä. Tuli sellainen paskaaks tässä-fiilis. Nyt on jo paljon parempi!

Now it's Sunday and yesterday and today I've felt good enough to do some little things, which means I'm getting a bit better! It's weird how physical discomfort and pain can really make you feel depressed and very down and hopeless. But thankfully I'm feeling better now.

Koko viikon myös satoi vettä, lumet suli, oli rapaa, märkää, lätäköitä, kuraa ja kastumista. Ja hyvin luikasta! Ei ollut kivaa koirilla eikä mulla, Miky inhosi kävellä siellä vesisohjossa ja Pixu ei tykännyt kun sen rakastamat lumikasat suli pois. Tänään oli onneksi pikkupakkanen ja maat oli kuivana, niin paljon kivempi kävellä meillä kaikilla. Toi pimeä ja märkä on inhottava yhdistelmä. Mutta nyt jo huomaa että päivät pitenee, mikä on ihanaa.

The whole week it was raining and plus degrees, snow melted away, it was wet, puddly, muddy and rainy. And very slippery! It wasn't fun for the dogs or for me. Miky hated walking in the wetness and Pixu hated all the snow going away, she loves snow so much. Today it was a bit below zero so it was much nicer to walk, everything was icy rather than wet. I hate the combination of wet and dark. But you can already see the days getting longer which is wonderful! 

Jäätä ja jäätä / ice and ice 

Huomattiin että yksi Mikyn etuhampaista on ruskea ja reikäisen näköinen, ja myöskin hammaskiveä on taas vähäsen tullut. Eli soittelin eläinlääkäreihin. Ekassa, meidän vakkaripaikassa ei ole välineitä hampaanpoistoon, niin piti soitella toisaalle, siellä lähtöhinta oli 350 + vielä lisämaksu 50-100€ poistettavasta hampaasta! Hui! Seuraavassa paikassa koko touhu 230, joten luonnollisesti sieltä varasin ajan. Hurjia hintoja! Mutta pakkohan toi suu on tarkistaa ja hammas. Miky on ollut nyt vähän vaisu, nytkin nukkuu itsekseen keittiössä koiransängyssä eikä ole mun sylissä niinkuin yleensä, pelottaa että sillä on kipuja tai jotain...Onneksi saatiin ensi viikoksi aika. Saas nähdä miten käy...

We noticed that one of Miky's front teeth is brown and looking rather bad, and also some tartar on his teeth that needs to be removed. So I called to our vet, but she doesn't have the equipment to remove teeth, so I called another place. Their prices were rather steep so I called another place, and thankfully they were about 200€ cheaper, so I booked an appointment there for next week. Those teeth need to be looked at, or something more serious can develop there. Miky's been a bit quiet the last couple of days, like right now he's sleeping in the kitchen and not on my lap like normally...I hope there's nothing seriously wrong with him...We'll see...

Lumi on lähes mennyttä ja vettä on lammikoksi saakka / Snow is almost gone and lots of water everywhere

Onneksi on vielä kaksi viikkoa vapaata. Jos vaikka saisin tehtyä jotain kivaa :)

I'm so happy I've got another two weeks off, I might be able to do something nice with my time.. :)

Yksin kotona / Home alone

Terve ja hyvää maanantaita! Kone on pysynyt nyt kiinni pari päivää kun toivuin viime työviikosta. Nyt on pari vapaaviikkoa. Työviikko aina kuluttaa energiavarastoja niin että kaikki hommat pitää vetää ihan minimiin. Silloin ei läppärin kansi aukea. Tuntuu että se on melkoinen energia- ja keskittymissyöppö.

Tuossa viikonloppuna oli yksi jännä juttu jota nyt kovasti jännitetään!! Ihan tärisyttää ajatella. Siitä ehkä lisää myöhemmin... :D

Äsken sain sähköpostiini tiedon että mut on valittu yhden kaunokirjallisen teoksen esilukijaksi, laitoin ilmoittautumisen netissä heti kun näin, koska ajattelin että sellainen voisi olla hauskaa puuhaa. Kirjailija haluaa luettaa romaaninsa erilaisilla ihmisillä ja pitää vastata vajaaseen kymmeneen kysymykseen kirjan luettuaan ja sillä sitten joko on, tai ei ole, vaikutusta kirjan syntyyn. Huisia! Kiva että mut valittiin.

Mulla on nyt sellainen 'vapaapäivä', että saan olla yksin kotona. Se kun mies on aina kotona, tarkoittaa että tällaisen omat hetket on harvassa ja niitä osaa arvostaa. Opin nauttimaan yksinolosta silloin kun olin vuosia sinkkuna ennenkuin tapasin miehun ja jännittikin miten sitä sopeutuu yhdessäeloon. No, hyvin sopeuduttiin, miehun kanssa on niin vaivatonta ja helppoa ettei tehnyt tiukkaakaan. Mutta silti on ihanaa välillä kun on näitä päivä että miehu käy moikkamassa kavereitaan ja mä jään himaan.

Miky sylissä / Miky on my lap

 Mitä mä sitten teen tällä omalla ajallani? Mä voin uppoutua hyvään kirjaan useaksi tunniksi. Voin katsoa romanttista hömpää joko sarjana tai leffana telkkarista, Voin kirjoittaa blogia. Voin vaikka vaan maata sohvalla ja tuijotella kattoon. Ja ennenkaikkea, mä voin olla ihan hiljaa. Se tekee hyvää. En kuuntele edes musiikkia.

Mä en edes soittele kenellekään, enkä varmana sovi mitään kahvitreffejä enkä käy missään. Kotona olemisesta nautin vaan täysillä. Ei tätä varmaan voi kukaan ymmärtää paitsi sellainen jolla on sama tilanne. Kuvittele että aina kun olet kotona, toinen on siellä myös. Mä laskenkin että meidän suhteen aikana (7 vuotta) ollaan oltu hurjan paljon enemmän yhdessä, kuin normaali keskiverto pariskunta, eli varmaan tulee jo ainakin 14 vuotta täyteen noilla kriteereillä :D Hyvä me! <3

Eikä tämä todellakaan tarkoita etten tykkäisi miehuni seurasta ja juttelusta, välillä vaan tekee hyvää vetäytyä ihan itseensä ja olla keskenään ja pyötitellä yksinäisyydessäs omia ajatuksiaan. Ihanata!

Kirjaa ja teetä / Reading and tea

Hello and have a good Monday! My laptop has been closed for a few days while I was recovering from my workweek. Now I have a few weeks off. The workdays always exhaust me and I can only do the minimum amount of anything, so the laptop stays closed.

During the weekend we had one very exciting thing. Very very exciting thinking about it. I might tell you more about it later... :D

And just now I got an e-mail, telling me that I've been chosen to be a pre-reader for this fictional book that hasn't been published yet. The author wants a test audience to read it before publishing and we readers have to answer about 10 questions about the book, and it might, or might not affect the outcome of the book. Very nice I got chosen, I registered in the internet when I saw the advertisement, and thought this might be interesting!

Now I have a 'day off', when I'm home alone. My man is always home so it's very rare to be able to be home just by myself, and I really can appreciate those moments. I learned to enjoy living alone during my single years before we met, and I was a bit nervous about moving in together, but it went really well. He's so easy to be with and I like out togetherness lots. But still, I do enjoy my alone time when he goes to meet his friends sometimes.

These days I don't even call anyone, or go out for a coffee or something. I just stay home and enjoy it. I don't expect anyone to understand this unless they have a similar experience. We spend so much time together that I think our 7 years is more like 14 compared to your average couple who both work full time. Well done us <3

Seinän tuijottelua / Staring at the wall

So, what do I do when I'm on my own? I can dive into a book and stay there for hours. I can watch a romantic movie or watch some tv-shows I enjoy. I can write my blog. Or I can just lie on my couch and stare at the ceiling. And most of all, I can be silent. It's so good. I don't even listen to music.

And this doesn't mean I don't enjoy my mans company and discussions, but sometimes it's just so good to be by yourself and be alone with your thoughts. Wonderful!

Talven selkä / Winter months

Töihin paluu kolmen viikon loman jälkeen on sujunut kivasti, mitä nyt migreeni on ollut päällä kun lopetin sen estolääkityksen. Mutta onneksi vain lievänä.

Ihmeekseni huomasin tänään töistä aamuvuorosta lähtiessäni että on vielä valoisaa! Ennen neljää! Eli päivät pitenevät selkeästi. Koiralenkki voitiin kävellä lähes valoisassa, hiljalleen hiipuvassa valossa, ei ollut säkkipimeää koko lenkin ajan kuin vielä hetki sitten :)

Kivoja lumipuskia / pretty snow bushes

Mutta samalla pitää myöntää että juuri eilen saavutin sen pisteen milloin ajattelin että Nyt tämä on jo niin nähty! Tämä talvi. On ihailtu auringon haloefektejä, on kuvailtu kauniita huurrekukkasia, on ikuistettu lumikasaumia ja naurettu koirien lumiriemulle. On tuuletettu vuodevaatteita hurjassa paukkupakkasessa ja saavutettu se suomalainen olotila että -15 astetta ei tunnu enää kylmältä. On nautittu kuumaa kaakaota churrojen kera katsellen järvellä luistelevia ja hiihtäviä ihmisiä. Eli kaikki talven riemut on nyt koettu kertaalleen - saa tulla kevät!

Ja sitten tajuntaan iskee että vielä kaksi kokonaista kuukautta tätä vielä edessä! Kaksi kuukautta! Ennenkuin kevät alkaa näkyä, tuoksua ja kuulua...Se on hurjan pitkä, liian pitkä aika. Nyt tuntuu että miten tämän jaksaa. Tähän asti aina jaksaa, mutta entäs tämä tammi-maaliskuun puoliväli? Se on se vaikein ja haastavin.

Pitääkin miettiä selviytymiskeinoja tähän aikakauteen...Onko sulla mitään vinkkejä, miten sä ylität tämän talven selän? Mulla on nyt tavallista enemmän lomaa ja lisään masennuslääkitystä, mutta muitakin keinoja voisi käyttää :)

Going back to work after three weeks off has been fine, except with a migraine because I stopped taking the preventative medication. But thankfully it was only mild one.

To my amazement I noticed today after work that it was still daylight when I got off, around 4.30pm, so the afternoon walkies with the doggies was done in dusk, not totally pitch black darkness like normally! So now we can see the days really are getting longer! How wonderful! 

Pixu tykkää sukellella lumessa / Pixie enjoys diving in the snow <3

But at the same time I have to admit that just yesterday I got to the point where I thought: all right, I've seen this winter-thing. That's enough now. I've been admiring the halo effects the sun makes when it's really cold, I've taken photos of frozen patterns and flowers, I've been looking at different snow formations and laughed at my doggies enjoying the snow. I've aired my bedding in freezing fresh air and reached the point where -15 degrees Celcius doesn't feel that cold anymore. I've enjoyed some hot chocolate with churros looking at the lake where people were skating and skiing. So I've experienced all the winter fun things once - now it's time for spring, please!


And then you realize it's Two Whole Months till spring even begins. Two months!! That's way too long. Now I'm wondering how can I manage, how can I wait. I'm ok until this point in winter, but how to continue the next few months, that's the hardest part.

Now I have to start thinking of strategies to survive. I've taken a bit more holidays for this winter time and I'm adding to my dosage of depression medication, but other tips are also welcome. How do you do it? How do you keep the darkness at bay during long winter months? Ideas welcome :)

Migreeniä ja sen hoitoa / About migraines, now also in English.

Sunnuntai  - heräsin migreeniin. Kaksi päivää sitten sain neurologilta luvan jättää viimeisimmän estolääkekokeilun sikseen. Se oli Topimaxia, ja söin sitä joulukuun alusta asti. Aika hyvin piti migreenit pois, yksi kohtaus oli tänä aikana. Mutta se olikin paljon pahempi kohtaus kuin yleensä, kipu oli aivan hurja ja pahoinvointi oli jotain ihan sanoinkuvaamatonta. Piti maata ihan lankkuna sängyssä ämpäri siinä vieressä ihan varuiksi. Miehun piti hoitaa koiralenkit kun ei musta ollut mihinkään yli vuorokauteen. Yöllä vielä se paheni niin pahaksi että ihan pelotti ennekuin se helpotti.

Aluksi Topimaxista ei tullut mitään ihmeempiä oireita, mutta viimeinen kuukausi on ollut enenevässä määrin ihan kamalaa. Aloin olla tosi ärtynyt, pinna meni pienestäkin, sitten huomasin että olin tosi itkuherkkä, monta kertaa päivässä olin kyynelet silmissä, mikä ei todellakaan ole normaalia, kun mun mielialalääke tekee sen ettei mua juuri mikään liikuta. Sitten alkoi tulla ahdistusta ja sydämen tykytyksiä ja pulssi oli tosi korkea levossakin. Sisäinen puristus kasvoi tosi isoksi ja oli vaikea hengittää. Sitten tuli vielä sisäinen tärinä, niinkuin pallea tai joku muu siellä sisällä olisi tärissyt ihan koko ajan ja se sieltä levisi koko kehoon. Piti syödä rauhoittavia viimeinen viikko että kestin olla kasassa. Onneksi sain nopsaan neurologille puhelinajan ja hän heti sanoi että voin lopettaa.

Joskus viemäri vetää puoleensa noiden lääkkeiden kanssa/ Sometimes sewer seems like a good option with medication

 Luulin että seuraava vaihe olisi ollut botuliinia niskaan ja päähän, mutta se onkin vain kroonikoille, jollainen en ole, koska mulla on migreenejä 6-8 kertaa kuussa ja pitäis olla vähintään 10 kertaa. Joten seuraava vaihe onkin sitten mun toisen tasaavan lääkkeen lopetus (koska se on neurolepti ja neurologin mielestä ei hyvä syödä sitä vuosikausia) ja sen korvaaminen toisella ja siihen rinnalle triptyliä jonka pitäis parantaa unta, estää migreenejä ja vähentää kipuja - siis jos hyvin käy. Mutta nää lääkkeet määrääkin psykiatrian lääkäri eli hälle sit varaamaan aikaa seuraavaksi. Ettei vain olisi liian helppoa. Mutta nyt sitten migreeni pukkas heti päälle. Ja tietty kohtauslääkkeet on loppu. Vedin sitten kourallisen muuta lääkettä ja toivon että huomiseen mennessä olis ohi, kun on loman jälkeen työviikko edessä. Ihan kiva päästä töihin, kun viimeksi ollut siellä viime vuonna :D

Mun söpö dosetti / My cute little pill dispencer

Heti ekana pitää töissä kerätä itsensä että mitä kaikkea pitää viikossa keritä kun sitten on taas vapaaputki. Ja siellä töissä on kaikkea kivaa projektia näiden normiaskareiden lisäksi. Onneksi on sellainen työpaikka minne on kiva mennä  ja ihanat töikaverit joita olikin jo ikävä! :)

Mulla on paljon englanninkielisiä ystäviä ja ajattelin kokeilla millaista olisi jos kirjoittaisin vähän tiivistäen näitä tekstejä myös englanniksi, mun kielitaito on kovastipaljon ruostunut tämän alituisen aivosumun vuoksi ja se voisi olla myös hyvä tapa ylläpitää jonkinlaista kielitaitoa, saattaa olla aikamoista rallienglantia, mutta antakkee anteeksi. Parhaani teen.

And now, in English, for my dear English speaking friends who might or might not be interested in reading my ramblings in English. This blog is mostly just about my everyday life, there's no point, no plot, just bits of this and that, so not very interesting. Basically about my life with chronic illnesses and two dogs, one fiance and wonderful friends, my hobbies reading, crocheting, knitting, photography, writing, being on computer, being an ecological and conscious consumer and trying to do some volunteer work when I can, mostly with our CFS association in Finland - being their communications person :)

Also, I thought about this writing thing in English because I can feel my brain shrinking, my brainfog is really bad some days (it's a symptom of ME/CFS) and I fear I'm losing my ability to talk, write and read English, so this is practice for me too. And I apologise my bad writing, I'm doing my best :D 

Today it's Sunday, and I woke up with a migraine. I stopped taking this preventative migraine medication just two days ago. I started taking it in early December in hope that it'll suit me and stop the migraines or at least make them come less frequent. But, like with many medications, these didn't suit me. The last about 3 weeks have been horrible, I've been irritable, so much so it really bothers me and probably everyone around me. I've been really anxious, having heart palpitations, too fast heart rate and difficulties breathing and being really tearful. I've had to take some sedatives to cope with day-to-day life. Thankfully I got my neurologist to phone me and he said I could stop taking them yesterday. 

Elämä on pillereiden kanssa tasapainoilua/ Life is a balancing act with pills. 

I thought the next step would be some botulin injection in my neck and head area, but I'm not qualified for those, because I only have migraines 6-8 days a month and I'm not a chronic sufferer. I should have them at least 10 times a month to get those. So I'm not sick enough!! Isn't that just great! So, there's still some medication to try, so I have to book an appointment with my psychiatric doctor for those medications - simple isn't it? So of course the migraine hopped right in my brain as soon as the medication left my body. I don't have the right pills now at home so I just took some general pain killers and hope they'll work, because tomorrow will begin my work week after my holidays!

So nice to go to work, I really like it. I have some nice projects to plan and of course all the everyday stuff to do, and my lovely work mates! I've actually missed them :)  So, I love to get comments, let me know how you liked this, or didn't like, you can be anonymous or just you, and I would love to know if I should continue this in English also :) Take care <3

Koirien kuulumisia

Nyt on hurja pakkasviikko, eli lämpötila huitelee tuolla kahdenkympin viileämmällä puolella, tänään oli -25 astetta pakkasta ja huomenna vissiin kylmempää. Musta se on ihan kivaa, sisällä tarkenee ja ulkonakin kunhan on tarpeeksi päällä. Viime talvena ostin käytettynä vitosella hyvin lämpöisen toppatakin koirien ulkoilutustakiksi. Siinä on neljä isoa taskua jotta namit ja kakkapussit ja avaimet ja puhelin kulkevat mukana, on resoria, huppua, korkeaa kaulusta ja hurjan muhkea olemus, juuri mitä kaipasinkin jotta tarkenen lenkeillä. Harmi vain että se on punainen, väri jota en kauheasti käytä, mutta kivempi sekin kuin musta, mikä näyttää olevan yleisin väri pimeimään vuodenaikan täällä.

Pakkasviikko

Eilen vietiin kaikki petivaatteet partsille tuulettumaan, jotta kaikki pöpöt saivat kyytiä ja ne raikastuivat ihanan raikkaiksi, oli makoisaa nukkua niissä! Samalla miehu imursi koko asunnon ja tuli ihanan siistiä. Vielä kun jaksaisi sulattaa pakastimen niin tulisi hyödynnettyä koko pakkasjakso maksimaalisesti.

Petivaatteet talviauringossa

Koirat vaan ei tykkää tästä kylmyydestä. Mikyllä on sisälläkin neulepaita jotta selkä ei turhaan saisi kylmää, se voisi tarkoittaa lihaskramppeja, jotka pahimmillaan voisivat johtaa taas välilevytyrään joka taas voi johtaa takajalkojen halvaantumiseen - ja koska niitä on jo kaksi koettu, niin koitamme niitä vältellä parhaamme mukaan. Ulos kun mennään niin laitetaan siihen päälle vielä toppatakki. Pixiellekin laitetaan näin kylmällä fleecevuorinen takki. Niiltä osin ne kyllä tarkenevat, mutta tassuparat eivät pärjää! Ollaan edellisinä talvina kokeiltu kaikenlaisia töppösvirityksiä, mutta mikään ei ole pysynyt niiden pikkuisissa puikkojaloissa. Ensi talveksi kyllä meinaan jonkun ratkaisun keksiä, on niin kurjaa kun ne nostelevat päpäliään, hyppelevät vain kolmella tassulla ja pahimmillaan Pixu käy selälleen makaamaan jotta mä nostaisin sen syliini. Lähes joka lenkillä pitääkin jompi kumpi tai molemmat nostaa hetkeksi maasta ylös lämmittelemään syliin jotta matka voi jatkaa.

Mikyn villapaita

Koirat talvitakeissaan, Pixu vähän jo tassujaan nostelee

 Yleensä käydään ulkona kolme lenkkiä päivässä, yksi pidempi ja kaksi vähän lyhyempää. Nyt ollaan käyty neljä ihan lyhyttä. Sellainen max 10 minsaa näyttäis olevan sopiva, kerkivät tekemään tarpeensa ja vähän nuuskuttelemaan ja sitten kipinkapin sisälle lämmittelemään sohvalle mun syliin ja kainaloon tai miehun kylkeen kiinni. On ihana voida tarjota heille lämmin syli ja paikka jossa torkkua tassut unijuosten ja vingahdellen unijänisten perässä. Kurja on ajatella niitä niiden maankoiria jotka ovat ilman omaa ihmistään ja omaa kotiaan, onneksi siellä ei taida olla ihan näin kylmä, vaikka ihan hurjia olosuhteita sielläkin on talvisin.

Muruset tuolissa

Pienet valopyllyt pimeässä

Koirien kanssa on muuten mennyt hyvin, Miky on pysynyt terveenä ja Pixu samaten. Miky käy vielä muutaman kerran kuussa vesijuoksussa, nyt taas kevään tullen harvennetaan niitäkin käyntejä, kun selkä on pysynyt hyvässä kunnossa eikä ole takapakkeja tullut. Pixu käy noin kerran kuussa anaalien tyhjennyksessä niin eivät pääse nekään häiritsemään tai tulehtumaan, ne eivät itsekseen tyhjene ja ovat niin hankalasti etten saa niitä itse hoidettua. Muuten ne on omia ihania hellyköitä ja leikkisiä itsejään. Viihtyvät sohvalla meidän kainalossa ja viekussa ja välillä innostuvat leikkimään ja telmimään. Enimmäkseen ne olisivat vain rapsuteltavina ja hellyteltävinä :) Meidän rakkaat!

Tyytyväinen nukkulainen

Kylmän lenkin jälkeen massun päälle viltin alle

Olisi kyllä aika tylsää ja tyhjää ilman niitä!

Loppua ja alkua, vanhaa ja uutta

Aloitan tämän vuoden ekan postauksen toivomalla että tänä vuonna jaksaisin päivitellä tänne vähän enemmän ja useammin. Mielessä on nytkin useamman viikon ajan pyörinyt monen monta aihetta ja juttuja jotka olisin halunnut tänne kirjata ja jakaa, mutta en vaan saanut aikaiseksi. En jaksanut avata konetta (olin itse asiassa monia päiviä avaamatta koko vempelettä), ei ollut sopivia kuvia, en jaksanut ottaa kuvia, en jaksanut keskittyä kirjoittamiseen. Sain koneen auki ja ohjelmankin auki mutta tuijotin vain kuivin silmin näyttöä eikä mitään tapahtuntu...käykö teille muille koskaan näin? Harmittavaa..

Joulunpyhät on pyhäilty ja vuodenvaihteet vaihdeltu. Arki on taas koittanut tähänkin huusholliin. Joskin lomailun merkeissä. Mä onnistuin jotenkin ihmeellisesti junailemaan itselleni lomaviikon sillon marraskuussa, sekä nyt tammikuussa ja vielä helmikuussakin. Meidän kaupungilla on sellainen juttu, että lomia ei saa säästellä hamaa tulevaisuutta varten, joten ne on kaikki pidettävä - ja minähän pidän! Tässä talvensydämeen keskittämisessä on se idea, että jos vaikka se jokakeväinen masennus ei jaksaisikaan tulla kylään jos tarpeeksi lomailen ja otan rennoin rantein. Ja vieläpä lisään masennuslääkettä nyt heti alkuvuodesta.

Joulunalus oli vähän kiirutta niin töissä kuin kotonakin, mutta silti melko stressitöntä. Ennen suurta Jiitä olin 3 päivää työvaihdossa naapurikunnassa, erittäin antoisa kokemus! Kävin Helsingissä ystävää moikkaamassa ja toisen kerran myymässä lippuja ihanaan kirkkokonserttiin jossa lauloi Lumen Valo!

Kiasmassa oli Jani Leinosen Tottelemattomuuden koulu-näyttely, tykkäsin. 

Pidän Kansallismuseota pystyssä, ystävän ottama kuvatus. 

Olaus Petrin kirkko Töölössä

Lumen Valo konsertin jälkeen

Joulu oltiin miehun kanssa kaksin kotona ja se oli oikein rentoa ja mukavaa. Eka kerta näin vietettiin tämä juhlapyhä. Tapaninpäivänä kävin maalla vanhempien luona perinteisellä perhelounaalla päiväseltään ja se oli ihan mukavaa, joskaan eihän noissa massatapahtumissa ikinä oikein kerkiä kenenkään kanssa kunnolla juttelemaan. Paitsi autokyydin aikana, mikä oli mukavaa.

Ekan kerran vuosiin jaksoin jotain vähän koristellakin

Siskon tekemä söpö koriste joulukaktuksessa

Miehu teki itselleen joulutorttuja

Saatiin ihania kortteja, nämä pääsivät keittiön seinälle

Satsattiin oikein laadukkaaseen yhteen suklaarasiaan, vieläkin on muutama jäljellä!!

Sain pukilta ihanat sukat, ihania sukkia ja upean rannekorun! 

Rakstan riisipuuroa

Mun kotoilueleganssia uusilla sukilla höystettynä

Maalla oli kaunis kuusi

Kotimatkalla perhelounaalta

Sitten vähän väsytti, koira kainaloon ja peiton alle

Välipäivinä oltiin kotona, lojuttiin, syötiin ja rentoiltiin. Kärsin kauheasta migreenistä, aloitin uuden estolääkkeen vähän ennen joulua ja se näköjään tehostaa tuon migreenin sattumisen aivan tappiin asti. Ja lisää huikean pahoinvoinnin vielä kaupanpäälle. Sitä kesti noin kolme päivää. Siinä ohessa sain käytyä äitipuolella lyhentämässä sivutukkaani siskontytön kanssa, samalla lainasin hälle imuriamme ja siskontyttö heilutteli sitä ja yhdessä saimme siistiä jälkeä aikaan. Sain myös tehtyä kaavat, leikattua kankaat ja ommeltua housut, hameen ja topin mun ystävälle joka tarvitsee vaatteet firman pippaloihin tammikuun lopulla, pari päivää sitten oli eka sovitus. Migreenin jälkeen heti siitä toivuttua iski virtsis ja kun ei sitä ole ennen ollut soitin heti mun äipälle ja hänen ohjeillaan hain heti karpalomahua jota litkinkin litran. Kuume nousi ja selkää ja jokapaikkaa särki pahasti. Joten lekuriinhan sitä oli mentävä.

Kaavain tekoa

Karpalomehua

Kankaan leikkuuta

Seuraavana aamuna arvauskeskukseen, jossa ihmekyllä pääsin hurjan nopsaan hoitsulle, labraan ja lekurille. Tulehdus oli edennyt munuaisiin, ja sain antilooppikuurin, sellaisen jonka takia kävin tänään EKGssä koska se voi tehdä jotain sydänjuttuja. Että sellaista. Mulla alkoikin olla hengenahdistusta ja vaikea hengittää eilen iltapäivällä, mutta se vissiin onkin vanha kunnon asma kun siellä ilmoittelee itsestään koska pakkanen on kiristynyt tänäänkin miinus kahteenkymmeneen. Pitänee kävellä keveästi vain ulkosalla eikä rehkiä yhtään. Onneksi olen siis lomalla töistä. Eihän tässä muuten olisi aika sairastaa kaikkea ihme juttuja mitä tähän on kertynyt.

Hyvät uudet vuodet rakkaat lukijat! Toivon että se meiltä kaikilta sujuu kepein askelin :)

Pixie, minä ja Miky