Moi! Nyt on loman viimeiset päivät menossa. Hyvin osasin asiani järjestää, että ensin oli viikko lomaa, sitten viikonloppu kurssilla ja siitä sai sitten lähes viikon toipua, kun tällä viikolla on töitä vain perjantaina. Onneksi osaa jo noita voimavaroja vähän säännöstellä että ei mene ihan loppuun.
Eka lomaviikko meni aika paljon lepäillessä, joskin ihmiset sai mun viime postauksesta sen kuvan että olen tekeväinen ja ahkera :D haha. Sehän vain näyttää siltä jos kirjaa jokaisen liikahduksen, mutta oikeastihan vain katsoin telkkaria koko päivän.
Perjantai-iltana oli liiton pikkujoulut, oli tosi mukavaa. Ekan kerran olin sellaisissa ja muutenkin mun pikkujoulukokemukset on aika vähäiset. Pari kertaa olen ollut kaupungin pikkujouluissa, kahdella kertaa itse esiintymässä, the Tädit-ryhmän kanssa ja kerran olin mukana kun Stella Polaris esiintyi. Oli muuten hyvä esitys mutta heidät sidottiin käsittelemään kaupungin organisaatiouudistusta ja stratergiaa - osaatteko kuvitella että parhaimmatkaan koomikot saisivat mitään kivaa tuollaisesta irti! Aika ikävää, olisivat olleet loistavia jos olisivat saaneet vapaat kädet improvisaatioon.
Videossa The Tädit pikkujouluvideo, eka osa :D
No, noi liiton pikkujoulut pitivät sisällään sen, että ensin oli kokous, sitten alkupalat (tosi runsas ja herkullinen noutopöydällinen herkkuja, rakastuin balsamicosipuleihin!!). Sitten pääruoka, jonka jälkeen oli mahtava Duo Marinadin laulupuolituntinen joka sisälsi myös kilpailun jossa olin mukana ja meidän punaisten joukkue tietty voitti! :D
Kakkua odotellessa piti vähän koristautua liiton avaimenperillä, photo by E.K.
Sitten olisi ollutkin kätevästi jälkkärin vuoro, joskaan ei ollut. Sitä venailtiin tunti, mutta kun ei alkanut kuulua niin piti lähteä kotiin viemään koiria ulos, kello oli jo kymmenen illalla. Joten jälkkärikakku jäi saamatta - höh. Kauhea pettymys!
Lauantai-aamuna lähdin junalla Lahteen Validia kuntoutuskeskukseen viikonlopun mittaiseen vertaistukihenkilökoulutukseen. Se oli Invalidiliiton järjestämä koulutus heidän yhdistyksiinsä kuuluville raaja-amputoiduille ja harvinaisille, jollaiseksi minä lukeudun CFS diagnoosini kanssa.
Virkutin ahkerasti kun se helpottaa mun kuuntelua
Meitä oli kurssilla 15 tyyppiä ja kolme vetäjää. Kurssi oli tosi monipuolinen, opimme mitä on olla vertaistukihenkilö, mitkä ovat sellaisen hyviä piirteitä ja mitä taitoja siinä tarvitaan. Ohjaajat olivat tosi mukavia, saimme pitää taukoja tarpeen mukaan ja vaikka loikoilla patjalla lattialla jos ei kunto kestänyt istumista. Ryhmän tyypit olivat ihan mahtavia, huumoria piisasi ja kaikki olivat mukavia ja juttua myös riitti. Ikähaarukka oli aika laaja ja oli miehiä ja naisia, eri diagnooseja ja silti meissä oli paljon samaa <3
Me harvinaisen kivat tyypit
Lauantain virallisen osuuden jälkeen vietettiin iltaa takkahuoneessa. Pääsin kokeilemaan fysioakustista tuolia, joka oli ihanan rentouttava. Olisi saanut saunoa ja uida jos halusi, mutta sitä en jaksanut. Ryhmän nuorisolaiset jaksoivat valvoa pikkutunneille asti, mutta mä vetäydyin omaan huoneeseen jo ysin jälkeen. Soitin miehulle iltapuhelun ja sitten kävin nukkumaan, ja sainkin yllättävän hyvin nukuttua.
Mun kurssieleganssia, villasukat ja kultatossut
Runsaan ja ihanan aamupalan jälkeen jatkui koulutus ja asia. (Ruoka oli hyvää ja runsasta!) Meillä oli vielä lounas ja pätkä koulutusta ennenkuin koitti iltapäiväkahvit joiden jälkeen alkoi kotimatka. Mulla kävi hyvä tuuri kun yksi kurssilaisista oli samalta paikkakunnalta ja sain autokyydin kotiin! Ihan mahtavaa! Teki tosi hyvää viettää aikaa jossain muualla vaihteeksi kuin kotona, tuli ikävä miehua ja koiria, silleen hyvällä tavalla. Oli kiva päästä sitten taas kotiin heidän luokseen.
Kurssista jäi tosi hyvä mieli ja nyt mä olen virallinen vertaistukihenkilö joka pääsee Invalidiliiton listoille. Yksi haave toteutunut taas! Kiitos yhdistykselle ja kaikille kurssilaisille ja vetäjille! Ollan me harvinaiset aika hyvää porukkaa!! :)
