Normipäivä

Vapaapäivä, tavallinen keskiviikko, joskin keskellä lomaviikkoa. Vointi aika hyvä, eli ei ole tavallista huonompi väsypäivä, eikä ole energinen hyväpäiväkään. Ei ahista, ei särje päätä eli sellainen tasaisen tavallinen.

05 - Heräsin viiden maissa jostain syystä, enkä saanut unta, otin kännyn ja nypräsin sitä, luin Sairaankaunis-Facebooksivulta ihmisten tarinoita, osa todella koskettavia. Mietin kirjoittaisinko omani vaikken olekaan kaunis enkä joidenkin mielestä edes sairas.

06.50 - 9.55 - Nukuin. Heräsin siis vähän vailla kymmenen. Meni puolisen tuntia että pääsin ylös sängystä, eli tavanomaista nopeammin. Päässäni mietin päivän ohjelmaa ja kun sitä ei ole, olen tyytyväinen että saan olla verkkareissa koko päivän eikä tarvitse muuta kuin koiralenkit hoitaa. Puin verkkarit päälle ja puin koirat, Mikyllä pitää olla takki ettei selkä saa kylmää. Piti kaivaa itselleni kevyempi takki takas pyykistä, kun onkin taas plussalla, ja meinaa olla koko viikon, joten paksu toppatakki on vähän liikaa...

10.30 - Koirien kanssa lenkille. Käveltiin ensin yhteen suuntaan, mutta tuli toisia koiria vastaan, joten muutettiin suuntaa. Miky herkästi rähjää muille kun sitä on purtu pahasti, joskus on kätevintä vain vältellä jos ohitus tapahtuu liian läheltä. Käveltiin noin 1,7km ja sitten kotiin. Meni kivasti marraskuun hämärässä ja märässä ja kurassa kävely. Otin joitain valokuvia kännyllä siihen valokuvaryhmään jota harrastan facebookissa. Aiheena tänään South eli Etelä.

Marraskuinen aamupäivä

11.15 - Koirille aamupala ja sitten itselle aamupala. Tänään söin ensin persimon-hedelmän (josta otin kuvia siihen Etelä-aiheeseen) ja join 4dl vettä jonka kanssa aamulääkkeet eli Cipralex, D-vitamiini, C-vitamiini, multivitamiini, omega-3, ubikinoni ja LDN-kapseli. Miehu keitti pressokahvit ja sen kanssa söin luonnonjugurttia 2dl, härkäpapurouhe Granolaa (luomu) ja luomumansikoita pakkasesta ja siihen päälle vähän luomuhunajaa. Aamupalan kanssa katsottiin tv-sarja Bosch tallenteena. Sisko soitti ja pyysi metsäretkelle mutta ei jaksa, aamulenkki vei voimat.

12.30 - Eka tv-sarja katsottu ja aamupala syöty. Miehu valmistautui omiin menoihinsa ja mä katsoin jakson Tanskan ensitreffit alttarilla-tv-sarjaa keskenäni. Miehu lähti. Neuloin rannustinta tv-tä katsoessani.

Rannustimet tulossa

13.10 - Katsoin puolikkaan jakson Hottiksia ja meinasin saada slaagin. Yksi tyyppi sanoi että "mun iho on niin vartalonmyötäinen etten halua pitää mitään säkkejä"!!! En kestänyt katsoa enempää.

13.40 - Annoin koirille Dentastixit, niiden iltapäivän kohokohta. Sitä ennen ne riekkuvat ja yrittävät muistuttaa ettei se vain unohtuisi. Join 4 dl vettä samalla.

13.45 - Avasin läppärin ja tsekkasin sähköpostit, omat ja yhdistyksen. Katsoin FB:n, luin pari blogipostausta ja aloin kirjoittaa tätä.

14.30 - Kastelin kukat. Hain vähän hunajasuolattuja pähkinöitä ja luin Katariina Sourin kirjan Sammunut sydän loppuun.

Tosi hyvä kirja! 

15.00 - Katsoin Dieetit vaihtoon ohjelmasta jakson. Ja neuloin rannustinta. Miehu tuli siinä välissä takaisin kotiin ja koirat olivat onnesta sekaisin.

15.55 - Tsekkasin läppärin, onko mitään tapahtunut.

16.15 - Koiralenkille.

16.35 - Kotiin koiralenkiltä.

16.40 - Join 4dl vettä ja tiskasin aamupala-astiat. Lämmitettiin toissapäivänä tekemääni tonnikalalasagnea miehun kanssa. Salaattia ei enää ollut, joten ruuan kanssa natchoja ja raejuustoa, nam. Join ruuan kanssa 4dl vettä.

16.55 - Ruuan kanssa katsottiin James Nesbitin sarjaa Kadonnut, jota alettiin eilen katsoa. Aika intensiivinen sarja. Ruuan loputtua syötiin vähän karkkia jälkkäriksi.

18.00 - Jakso loppui. Katsottiin Flight of the Conchordsin video You don't have to be a prostitute :D Ja sit laitettiin Policen cd soimaan.

18.10 - Laitoin päivällä ottamani kuvan Instaan ja samalla siihen photoryhmään jossa päivittäin kuvailen. Aiheena oli South, ja mulla siihen pääsi nyt aamulla syömäni etelän hetelmä persimoni.

Persimoni

18.25 - Olen läppärillä ja kirjoittelen tätä ja mietin että mihtähän sitä seuraavaksi. Voisin aloittaa uutta kirjaa Paula Hawkinsin kirjaa Nainen junassa. Voisin katsoa lisää ohjelmia ja neuloa samalla. Oikeastaan pitäisi leikata koirien kynnet ja tehdä pari yhdistysasiaa...hmmm...ja kirjoittaa pari meiliä.

18.30 - Päädyin tekemään yhdistytyötä puoleksi tunniksi.

19.00 - Seikkailin netissä vielä puoli tuntia, kirjoitin viestejä ja latasin pari vanhaa kuvaa ja kirjoitin kirja-arvosteluja ja tsekkailin vuokra-asuntoja. Kauheesti menee aikaa netissä.

19.30 - Tiskasin tiskit, autoin miehua yhessä sen hommassa.

19.45 - Leikkasin koirien kynnet. Muuten sen voi tehdä yksinkin, mutta Mikyn takajalkojen kannuskynnet vaativat kaksi ihmistä, toinen työntää herkkua suuhun samalla kun toinen leikkaa. Meni hyvin tällä kertaa eikä kukaan kiljunut!

20.30 - Menin suihkuun ja värjäsin hiuksiini lisää pinkkiä, värin vaikuttaessa luin kirjaa.

21.30 - Olin valmis ja kuivasin tukan.

21.40 - Koirien kanssa iltalenkille. Kauhea tuuli oli, meinasi hattu lentää päästä. 3,7 kilsaa yhteensä kävelty tänään. Eli se aamuinen 1,7km ja kaksi kilsan lenkkiä koirien kanssa. Se on noin 4400 askelta. Keskimääräinen määrä tavan päivälle. Huonoina päivinä tulee vain kolmisentuhatta askelta, eli tämä oli vähän parempi päivä. Hyvinä päivinä tulee jopa kymppitonni täyteen.

Koirilla on punaiset valot jotta näkyvät, mulla on ledivalo helmassa heilumassa myös

22.05 - Koirille iltaruoka ja join 4dl vettä ja otin iltalääkkeet eli 2 kpl LDNnää ja 2 kpl Peratsinia ja yksi melatoniini. Normaalisti otan vielä magnesiumia mutta nyt se on loppu.
Iltatoimet vähän viivästyivät kun tuo tukan värjäys kesti niin kauan. Yleensä lähden iltalenkille ysin maissa ja kymppiin mennessä on koirat ruokittu ja iltapala syöty että pääsee aikaisin nukkumaan. Se on asia missä ollaan miehun kanssa petrattu. Aiemman yli puolenyön nukkumaanmenon sijaan ollan aikaistettu sitä keväästä lähtien. Enemmän tai vähemmän hyvällä menestyksellä, mutta vaikka lipsahduksia sattuu, palataan aina ruotuun. Paras unenlaatu kuitenkin tulee unesta joka nukutaan ennen puoltayötä. Ja toi aiempi rytmi vaan tuntuu paremmalta vaikkei olekaan luontainen.

22.15 -  Vielä oma iltapala, eli riisimuroja kauramaidolla, luin kirjaa Nainen junassa samalla, ja sitten nukkumaan. Tämän kirjoittamisen jälkeen laitan koneen kiinni ja teen ne.

22.30 - Sänkyyn lukemaan. Vähän harmittaa kun meni vähän myöhään.

23.03 - Kirja pois ja valot pois ja koisimaan. (nukuin 10 ja puoli tuntia, yhdellä vessareissulla).

Eli tuollainen on mun normipäivä. Ei kaadu seinät päälle vaikka enimmäkseen himmailen kotona. Tuollaista oleilua voi olla montakin päivää putkeen jos ei ole pakottavia menoja, kuten kauppaanmenoa tai asioita hoidettavana tai kavereita nähtävänä. Tekemistä keksin aina, ja hyvin mieluusti viihdyn kotona. Ja joka päivä yleensä jaksan jonkun kotihomman, tänään ne oli kukkien kastelu, koirien kynnet ja oman tukan värjäys. Joskus pyykit ja joskus jotain muuta siivoilua. Olo on kohentuntu pahimmasta sen verran että noi pienet jutut jaksan vapaapäivinä, enkä tarvitse torkkuja päivittäin. Työpäivinä jää sitten kaikki tekeminen minimiin, silloin katson vain tv:tä, luen kirjaa tai ehkä avaan läppärin (usein en jaksa sitäkään työpäivän jälkeen).

Olisi kiva nähdä jonkun terveen ihmisen päivän ohjelma, tiedän ainakin läheltä seuranneena että aika monella tutulla päivät koostuvat kaikenlaisesta menemisestä ja tekemisestä ihan luonnostaan. Ne mun tutut ketkä näkevät mut aina liikenteessä eivät välttämättä tajua että se on aika poikkeuksellsita ja normielo on tätä tässä kuvattua.

Millainen on Sinun normipäiväsi? :)

Kuinka minusta tuli kasvissyöjä

Tämä tulee vähän myöhässä (ylläripylläri) mutta elokuussa tuli täyteen 20 vuotta siitä kun lopetin lihan syömisen. Ja 13 vuotta yhtäsoittoa samassa työpaikassa olleena. Eli noi on pisimmät putket yhtään mitään mun elämässäni!! Pisin aika yhdessä asunnossa koko elämäni aikana on 5 vuotta, ja ihmissuhde tulee nyt marraskuussa 7 vuotta.

Ihana välipala!

 Mun lihan syöminen loppui aika itsestään kun olin palannut Kreikasta, Kreetalta vuoden -95 elokuussa kun olin päässyt Ammattioppilaitoksen Pukuompelun yo-linjalle. Kesä tuli vietettyä tuolla Kreetalla Rethymnonissa töissä huhtikuusta alkaen. Sinne taas tuli mentyä kun äitini päätti saaneensa tarpeeksi täkäläisestä elämästä ja päätti muuttaa muualle. Pikkusiskot asuivat vielä äidin kanssa ja he sitten päättivät lähteä kaikki. Mä en ensin meinannut, koska rakastin turvallisuutta ja mulla oli just ihana yksiö jonka olin sisustanut mieleisekseni. Olin työttömänä koska olin juuri valmistunut kirjastovirkailijaksi ja merkonomiksi oppisopimuksella ja juuri silloin oli iso lama eikä töitä ollut.

Viime tingassa päätin lähteä heidän mukaansa ja varastoin tavarat mummilan vintille ja annoin vuokra-asuntoni pois ja lensimme sinne Rethymnoniin. Siellä oli viikon lomamatka hotellissa ja sen viikon aikana etsittiin duunit ja vuokrakämppä ja jäimme sitten tulematta muiden matkalaisten kanssa kotiin. Mitään meillä ei siis ollut siellä valmiina - hypättiin tuntemattomaan. Ja se oli hyvä päätös. Mun arkuuteni sai siellä kyytiä ja tulevaisuudenpelko ja moni muu asia.

Sisäänheittäjänä Rethymnonin Rock Cafessa
Olin ollut ilman työtä tätä ennen joten olin kerinnyt vähän olla auringossakin! 

Ekana olin töissä yhdessä yökerhossa esitanssijana, tanssin siis useita tunteja illassa. Se paikka ei menestyntyt ja työ meni siinä samalla. Laihduin aluksi aika paljon tuon liikkumisen takia. Sitten sain töitä toisessa baarissa jossa tanssimisen lisäksi tyhjäsin pöytiä. Yhtenä iltana mun baari ei auennutkaan ja kuulin että pomo oli lähtenyt rahojen kanssa livohkaan - jaahas, taas meni työ. Sitten siihen samaan paikkaan perustettiin toinen baari jossa jatkoin hommia. Sitten sekin kaatui ja lopuksi päädyin samaan baariin kuin pikkusiskoni. Se oli vilkas baari ja hommia riitti. Olin sisäänheittäjän ja flyerien jakajana alkuillan ja loppuillasta tuurasin baarihenkilöitä tauoilla ja keräsin astioita ja tiskasin. Duuni alkoi kymmeneltä illalla ja päätyi neljän- viiden maissa aamulla ja sieltä yleensä mentiin vielä rantabaariin jatkamaan. Eli kotona oltiin joskus ehkä ysin maissa aamulla.

Rock Cafessa odottelen että ihmiset alkaisivat valua sisään

Pari tuntia unta ja sitten menin baarille siivoamaan, siinä meni kolme-neljä tuntia hirveässä helteessä torakoiden keskellä. Sitten takas kotiin nukkumaan ja heräsin illalla ja sitten valmistauduttiin yötöihin. Aikamoista. En juurikaan ruskettunut eikä vapaapäivä ollut ellei ihan erikseen sellaista vinkunut, mutta sitä ei katsottu hyvällä.  Ne pari vapaailtaa jotka pidin olivat varmaan ainoat illat selvinpäin. Baarityössä jos joku halusi tarjota, niin piti juoda. Opettelin juomaan viskiä, kun sitä vanhat miehet useimminten joivat ja halusivat tarjota. Ja jos ei juonut, pomot olivat ihan huolissaan että mikäs nyt ja kaatoivat drinkin. Mun lempijuoma tuolloin oli Southern Comfort spritellä. Huh.

Rahallisestihan noi hommat ei kannattaneet, käteen ei jäänyt mitään pakollisten menojen jälkeen, mutta kokemuksellisesti tuo kyllä muutti mua todella paljon. Sain lisää itseluottamusta ja turha arkuus hävisi. Luottamus elämään kasvoi. Loppuaikoina Kreetalla kun jakelin flyereitä tulin aina ostaneeksi gyrospitaa kojuista ja söin niitä. Ja jätskiä nimeltä DJ, se oli ihanaa! Ja ostin kokonaisia leipiä joita söin juuston kanssa ihan kokonaisina. Ja ihania hedelmiä. Ja lisää gyrospitaa. Mä olin ihan ähky koko ajan, ja välillä vähän pompin että maha vajuaisi että mahtuisi lisää. Joku ahmimishäiriö mulla varmaan oli ja kiloja tuli 10 lisää aika lyhyessä ajassa ja olin silloin tukevimmassa kunnossa ikinä. Onneksi syöminen ja olo tasaantui kun tulin takaisin Suomeen.

Muutin silloisen poikaystävän luokse (hän asui vielä vanhemmillaan ja kun poikkis lähti Hesaan opiskelmaan, mä jäin vielä sinne vanhemmille :) ) asumaan. Liha lakkasi maistumasta kertakaikkiaan, eikä ole sen jälkeen tehnyt mieli. Koulussa alkoi juuri saamaan myös kasvisvaihtoehdon joka oli yleensä maissi-herne-paprikaa ja jotain lisuketta. Nam. Kala jäi pois myös, mutta myöhemmin lisäsin sen kun tavoitin itseni hieromasta savustetun affenen nahkaa ranteeseeni nuuskiakseni sitä. Kehoni selkeästi sitä tarvitsi, joten se pääsi takaisin ruokalistalle. Tykkäänkin kalasta tosi paljon.

Herrrrkullista salaattia! 

Eli sellainen tarina mun lihattomuuten takana. Nykyään kyllä tuo eettinen puolikin kiinnostaa, mutta silloin se ei ollut syy. Tosin lapsenakaan en pitänyt makkarasta enkä ole ikinä ollut mikään pihvien ystävä, joten koen että aika luontevaa mulle olla lihaton. Toivoisin että kaikki ihmiset pitäisivät edes kaksi lihatonta päivää viikossa, sillä olisi suuri merkitys maapallolle, mutta pieni juttu yhdelle ihmiselle! Lihattomuus ei todellakaan tarkoita pelkkää salaatinsyömistä, vaan vaihtoehtoja on hurjasti. Proteiinia saa soijarouheesta, jota voi käyttää ihan jauhelihan tapaan, soijasuikaleista, joita voi käyttää korvaamaan vaikka kanaa. Kotimainen loistovaihtoehto on härkäpapurouhe, jota voi myös käyttää jauhelihan tapaan, siitä voi tehdä pihvejä, sitä voi käyttää kastikkeissa ja muhennoksissa ja siinä on proteiinia. Kasvisruoka on ihan yhtä täyttävää ja nälkää pitävää kuin liharuokakin, mutta sulaa helpommin eikä mätäne suolistoon :) Tähän kauniiseen kuvaan päätän tämän tarinan. Kiitos kun luit ja mielipiteitä olisi kiva kuulla :)

Vapaaehtoistyötä ja yhteisöllisyyttä

Palaan vielä vähän ajassa taaksepäin. Tein tuossa vähän aikaa sitten viikon töitä ja sitten olin viikon vapaalla - tai miten sen nyt ottaa, oli kalenteri vähän liian täynnä eli ei se juuri vapaasta käynyt. Ensi kerralla kun koitan olla kokonaista viikkoa töissä niin ehdottomasti varaan seuraavan viikon ihan vapaaksi! Sitä toipumisaikaa nimittäin todella tarvitsee. Harmittavan monta juttua piti perua tuolta vapaaviikolta, kun olin ahnehtinut sinne vaikka mitä kivaa johon en sitten pystynytkään. Kuten yksi tapaaminen Helsingissa ja ihanat kirjamessut. Harmitti kun ne piti jättää väliin, siellä olisi voinut tavata monta tuttua ja siellä olisi ollut vaikka mitä mielenkiintoista! No, ehkä sitten ensi vuonna.

Nää koivut karisee kovasti syksyisin. 

Vapaaviikon lauantaina jaksoin onneksi lähteä Siskojen ja Simojen välittämisen keikalle. Ohjelmassa oli vanhusten pihojen haravointia. Eli vapaaehtoisia ihmisiä oli noin 50 ja meidät jaettiin porukoissa sellaisten vanhusten pihoille hommiin jotka eivät itse pysyt haravoimaan koko pihojaan. Ilma oli otollinen, aurinkoinen ja lämmin ja oli tosi mukavaa. Mä päädyin hurjan isolle pihalle jossa meitä oli neljä vapaaehtoista haravoimassa. Työaikaa oli noin puolitoista tuntia ja aika paljon saatiinkin aikaan siinä ajassa. Isäntä vaikutti tosi tyytyväiseltä kun meillä haravat lauloivat :) Keikan jälkeen kokoonnuttiin koko talkooporukka vielä kahville ja pullalle ja meitä virkistettiin myös livemusiikilla kahvittelun aikana. Sanoisin että tosi mukava parituntinen! Joskin onnistuin saamaan kolme komeaa rakkoa sormiini ja ne oli Tosi kipeät - auts! :D

Meikä haravan varressa, tuosta näkee mistä on jo haravoitu. 

Näin komean rakon sain peukkuun ja vielä kumpaankin pikkurilliinkin!

Illalla onneksi oli sauna jossa saattoi rentoutua rupeaman jälkeen. Lihakset tuli tosi kipeiksi ja rakot kirveli niin että suihkuttelu oli supernopeaa. Sunnuntai meni lepäillessä että jaksoin maanantaina taas mennä töihin.

Kannattaa tutustua noihin Siskojen ja Simojen toimintoihin, heillä on matalan kynnyksen vapaaehtoistyötä. Joka kuukausi on joku tapahtuma vanhuksille ja niihin voi ilmioittautua sähköpostilla tai facebooktapahtumassa tai heidän sivuillaan. Mihinkään ei tarvitse sitoutua, pysyvästi vaan voi osallistua ihan omien voimavarojen ja kiinostuksen mukaan. Mulle tämä oli toinen kerta ja haluan osallistua enemmänkin mikäli vointi sen sallii. Tällä hetkellä Siskot ja Simot toimivat Keski-Uudellamaalla, mutta mikäänhän ei estä hyvän leviämistä muuallekin Suomeen :) ps. PS - eli Puoli Seiska tv-ohjelma oli tekemässä juttua tästä haravointitempauksesta!

Siskojen ja Simojen talkooporukkaa
photo by Siskot ja Simot

Toinen ehdottomasti tutustumisen arvoinen palvelu on Nappi Naapuri -palvelu. Sinne voi kirjautua ja vaikka kysellä josko löytyisi kahviseuraa, koiralle ulkoiluttajaa tai lenkkiseuraa lähistöltä, naapurustosta. Tai voi tarjota lainaksi autoaan tai porakonetta tai stepperiään. Palvelu on tarkoitettu että ihmiset kohtaisivat toisiaan arjen eri tilanteissa, voisivat auttaa toisiaan matalalla kynnyksellä. Juuri sellaista yhteisöllisyyttä mitä enemmän kaivataan. Eikö olisi kätevää jos vaikka olisit pahassa flunssassa niin sinne avunpyyntö ja joku naapurista huomaa sen ja auttaa käymään kaupassa ja toinen vaikka vie koirat lenkille! :) Ihan mahtavaa!

Sellainen huomio vielä että tajusinpas miksi mulla oli niin hyvä päivä kun tein edellisen postauksen. Mä olin saanut nukutuksi koko yön ilman heräilyjä. Siitä seuraavana yönä valvoin noin klo 3-6 ja sitä seuraavan yön taas valvoin kolmeen ennenkuin sain unta. Kummasti se vaikuttaa siihen että elämä ei tunnukaan niin kivalta kun valvoskelee eikä saa tarpeeksi nukuttua. Viime yönä taas heräsin vähän ennen kolmea, mutta en saanutkaan enää unta sen jälkeen, eli tämä päivä mennään vajaan neljän tunnin unilla - jei.