Hyvä päivä, hyvempi mieli

Tää oli hyvä päivä - eikä se ole vielä edes ohi! Tänään on siis perjantai, olin ma, ti ja ke töissä, jossa oli taas kivaa ja sain tehdä kivoja hommia mm. uudistan lapsille ja vanhemmille suunnattuja kirjavinkkilistoja. Torstai meni toipuessa, jaksoin tehdä pienen kauppareissun kun kaapit ammottivat tyhjyyttään. En jaksa työpäivinä tehdä juuri muuta kun hoitaa ne työt. Piti jakaa kaupassa käynti kahdelle päivälle kun en saa kerralla kaikkea tuotua kotiin.

Tänään aamutoimien jälkeen kävin toisessa kaupassa, jossa ei ole tullut käytyä muutamaan kuukauteen. Se oli taas kun olisi matkoilla käynyt. Kauppaa oli uusittu ja kun siellä on eri valikoimat kun siinä kaupassa, missä yleensä käyn, niin oli mukavan eriä kaikki. (Pitää vetää nämä elämän ilot pienistä asioista, eiks niin? :D ) Siellä oli kiva rauhallisesti pörrätä ja katsoa missä mitäkin oli. Oli jännä havainnoida että kussakin kaupassa on selkeästi ne omat vahvuutensa. Täällä oli mahtavat karkki- ja herkkuvalikoimat, kivasti kaikki gluteenittomat omassa paikassaan ja taas siinä missä yleensä asioin on paremmat luomuvalikoimat ja mun mielestä edullisempaa. Mutta vaihtelu virkistää, ainakin mua.

Oli kiva ilma kävellä, aurinko paistoi viistosti niiden muutamien lehtien lävitse jotka vielä roikkuvat viimeisillä voimillaan puissa kiinni. Kotiin päästyäni miehu oli tarttunut rohkeasti imuriin ja oli siivonnut kotia ja ryhtynyt suureen raikkoamishommaan. Miehulla on puolet olkkarista omana harrastealueenaan (kun ei olla vielä päästy kolmioon josta saataisiin hälle oma leikkihuone). Siellä hän nyt uudistaa järjestystä ja samalla päätyi kierrätyskärryyn onneksi tavaraa.

Mä sain järkättyä yhden rompenurkkauksen kotoota, keittiön yksi nurkka oli kerännyt itseensä kaikenlaista sälää ja papreita ja silpettä ja mä järkkäsin ne ja etsin papereille omat paikkansa (ilahduttavan moni päätyi paperinkeräykseen). Järkkäsin tavaroita uudelleen ja tein tilaa. Tuli hyvä mieli kun tuo nurkka on ahdistanut aika kauan. Nyt on vielä pari ahdistuskoloa käymättä läpi, mutta ainakin yksi on siivottu!!

Sitten tein ruokaa, pottumuusia, kalapullia ja kastia. Kalapullat valmiina ostettuna tosin. Tuli hyvää! Ihmeen harvoin tulee tehtyä muusia vaikka se on namia! Sen jälkeen olikin väsy ja vetäydyin makkariin läppärin kanssa ja tein yhdistyshommia ja katsoin tallenteita koneelta. Koirat nukkuvat tuossa vieressä ja miehu kolistelee olkkarissa omiaan. Kiva fiilis. Ja jotenkin kotoisaa. Napostelen tässä tummaa suklaata kun se kuulema auttaa krooniseen väsymysoireyhtymään :D

Kirjastontätinä ja mallina

Tulipahan kokeiltua viiden päivän työviikkoa, siis viisi päivää putkeen! Pystyin menemään töihin joka päivä, selvisin työtehtävistä ja oli ihan kivaakin! Mutta rankkaa!

Aamut oli tosi vaikeita, toi herääminen on ihan järkyttävän tahmeeta ja hidasta. Tuolla CFS-vertaistukiryhmässä moni on sanonut että tuohon heräämisen vaikeuteen voisi auttaa happi. Siis että saisi nenäänsä letkulla lisähappea laitteesta. Olisi tosi mahtava kokeilla sellaista, se on monella CFS-potilaalla kotona käytössä, koska meidän kehoissa se happi ei kulje kovin tehokkaasti. Mutta noi laitteet ovat tosi kalliita...huoh.

Kolme aamuvuoroa oli viikossa, ja kun pääsin herättyäni yli siitä heräämisen vaikeudesta, niin sitten oli taas ihan kivaa. Mä niin tykkään mun työstäni! Sinne on kiva mennä joka päivä ja mun työkaverit on tosi ihania! Eli se ei ole mikään ongelma, vaan toi jaksaminen. Loppuviikosta piti portaissakin vetää itseään eteenpäin käsivoimin kaiteesta, kun ei meinannut jalka nousta.

Perjantaina iltavuoron jälkeen menin sieltä suoraan muotinäytöksen harjoituksiin. Meidän kylän kauppakuja järjesti jo toista kertaa muotinäytöksen, jossa esiteltiin kujan putiikkien tuotteita. Siellä on ihana Oranssi Uni jossa on uniikkeja vaatteita luonnollisista materiaaleista, italialaisia vaatteita myyvä Basaari, korukauppa Stone-A ja käsityökauppa Tikkimesta sekä ompelimo ja kangaskauppa Sarta ja vielä neulekahvila Lentävä lapanen. Malleja oli kaiken ikäisiä ja kokoisia, esiteltiin lähinnä Oranssin Unen ja Basaarin vaatteita ja asusteet oli Tikkimestasta enimmäkseen. Koristeluja oli Lentävästä lapasesta ja Sartasta.

Harjoituksessa harjoiteltiin sitä esiintymistä ja vähän ennakkoon katseltiin kampaajien kanssa millaiset kampaukset meille tulisi ja pari läpimenoa tehtiin. Sitten oli sävelet selvillä ja pääsi kotiin nukkumaan.

Selfie kiharoilla ja migreenissä

Seuraavana aamuna heräsin kivasti migreeniin. Mutta otin kourallisen lääkettiä ja lähdin malleilemaan. Mulla oli ihana asu josta tykkäsin ja sain otsatukkaani kiharoita. Esittelin violetin villaryppykankaisen lämpöisen takin joka kyllä kelpais mulle! Päälläni oli myös puuvillainen vihreän hameen jossa kierrätysmateriaalista koristeita, sekä vihreä villainen kauluri ja violetti baskeri ja kauniit violetit säärystimet sekä vielä violetit hapsurannustimet (jotka haluan!). Meikin laitoin itse, sillä meikkajalla oli kädet täynnä hommia. Tapahtuman kuvaaja vei mut sitten ulos ja napsittiin vähän kuvia vaatteista siinä ulkosalla, oli tosi mukavaa. Ja muutenkin tuolla tapahtumassa oli tosi kivoja ihmisiä, aina on niin mukava tutustua uusiin tyyppeihin!

Ekassa näytöksessä klo 11 oli tosi kivasti porukkaa! Paljon enemmän kuin edellisellä kerralla keväällä. Ja kaikki meni oikein mallikkaasti. Sitten oli pieni paussi ja seuraava näytös oli 12.30. Sielläkin oli mukavasti väkeä ja sekin meni hienosti. Sen jälkeen pakkasin pillit pussiin ja menin kotiin ja nukuin yli kolme tuntia. Vähän väsytti. Migreeni jatkui vielä sunnuntaina jolloin myös nukuin koko iltapäivän. Onneksi maanantaihin sain herätä ilman pääkipua :) (joskin keskiviikkona se iski takaisin).

Lähdimme kadulle kuvailemaan

Huippumallit hupsuttelevat

Otettiin meidän ihana suunnittelija mukaan keskelle 

Odotetaan catwalkille menoa

Nyt onkin tiedossa vapaaviikko, tai vapaa ja vapaa - täynnä ohjelmaa lähes joka päivä. Maanantaina käytiin Mikyn kanssa vesijuoksussa, se jaksaa kävellä vesialtaassa jo 4-2-2 minsaa! Sitten käytiin miehun kanssa postissa ja kahvilla sisko T:n kanssa. Tiistaina oli kokousta ja mummozumbaa jossa ekan kerran loppui voimat kesken, piti keskeyttää tanssiminen...Keskiviikkona kampaajaa ja Hesan vierailua (joka peruuntuikin jaksamisen puutteeseen - harmi!!). Torstai oli ihan tyhjä - oho! Ja perjantaina on silmälääkäri ja kirjamessut ja lauantaina menen haravoimaan lehtiä vanhusten pihoille, Siskojen ja Simojen kanssa. Sunnuntain voisikin pitää vapaana kun maanantaina on sitten taas töitä...

Mukavaa viikkoa sinulle siellä <3

Tylsää...vielä mitä!

Tässä lähiaikoina olen törmännyt muutaman kerran sellaiseen ilmiöön että ihminen on valittanut kovasti pitkästyvänsä elämässään ja ihmetellyt mitä voisi tehdä, että on tylsää... Mun on aika vaikea ymmärtää sitä. Tai siis jotenkin ymmärrän, mutta mulle se on todella vierasta. Mulle se ei ole ikinä ollut ongelma, päinvastoin. En muista edes lapsena kovasti pitkästyneeni ikinä. Automatkoilla mummolaan (5-6 tuntia) me kolme siskosta laulettiin, kinasteltiin, ja oli kaikenlaisia leikkejä takapenkillä. Kotona on aina ollut luettavaa ja luettava on myös kulkenut aina matkoilla. Kassissa on aina kirja. Ja parhaimpina aikoina myös käsityö. Ja päässä on aina mielikuvitus - paremman puutteessa :)

Luen aina kun voin, töissä ei saa, tämä on lavastettu! 

Lukukuva

Mun vuorokaudessa pitäisi olla ainakin neljä tuntia enemmän että jaksaisin/kerkeisin tehdä kaiken sen mitä haluaisin ja mitä pitäisi tehdä. Aika menee tietenkin arjen askareisiin, pyykit, tiskit, kaupassa käynnit, siivoomiset ja koirien kolme lenkkiä päivässä sekä koirien huollot ja ruokkimiset. Loppuaika menee töissä töipäivinä ja vapaapäivinä katsomme miehun kanssa sarjoja ja leffoja, luen kirjoja, surffailen netissä ja olen yhteydessä ihmisiin. Netflix ja Elisa viihde on selkeesti lisänneet tv:n katselua kun niitä voi katsella kun huvittaa, eikä silloin kun tv päättää - huh.

Mun työhuone töissä

Koirain ruokailua, ne saa nappulat näistä peleistä aina

Miky tykkää kölliä kainalossa kun luen

Tuota nettiä mietin paljonkin....ennen kuin sain läppärin vuonna -07 aikani meni lukemiseen, tv:n katseluun, käsitöihin ja palapeleihin. Palapelejä oli kiva tehdä, ja luin varmaan noin 100 kirjaa enemmän vuodessa kuin nykyään. Eli aika tehokas aikasyöppö on tuo atk. Mutta onhan siitä hyötyäkin, tapasin mieheni sen avustuksella, olen löytänyt 'kadonneita' sukulaisia, uusia ystäviä, uusia yhteisöjä joiden jäsen olen, olen tällaisen yhteisön kautta löytänyt valokuvaamisen uudelleen ja sitä kautta ystäviä ympäri maailmaa. Olen löytänyt vertaistukea ja yhdistyksen jossa saan olla mukana. Siellä netissä vaan tuppaa olemaan vähän liikaakin kaikkea, se vie niin paljon aikaa. Onneksi tajusin lopettaa pelailun jota kokeilin vähän aikaa, mutta se oli totaalista ajantuhlausta, haluan että netin käyttö olisi edes hyödyllistä. Silti haluaisin vähentää, tai tehostaa siellä vietettämääni aikaa.

Arjen lisäksi haluaisin värittää mun kivaa värityskirjaa, tehdä enemmän käsitöitä, ainakin pari työtä on kesken tällä hetkellä ja yhden uuden halusin aloittaa ja langat on valmiina jo neljättäkin varten. Ideoita olisi varmaan kymmeneen käsityöhön!

Joskus virkattu huivi, käytössä vieläkin

Ihan omasta päästä virkatut rannustimet

Kaapissa on monta kangasta joista haluisin ommella vaatteita itselleni, miehulle olis pari ompeluhommaa tekemättä ja sitten olisi kasa korjattavia vaatteita. Myös pari kaveria toivoisi että heille ompelisin vaatteita. Kotona olisi pari isoa järjestelyprojektia odottamassa inspiraatiota ja olisi kiva päivittää blogia useammin. Haluisin myös ottaa enemmän valokuvia ja käydä ulkona ihan vartavasten kuvailemassa eikä aina vain napata pikaisesti jotain koiralenkeillä.

Mulla on uudet kävelysauvat ja haaveilen kävelylenkistä niiden kanssa. Myöskin pyörälenkeillä olisi kiva käydä lähiympäristössä ja vaikka järven ympäri mennä. Ja kotijumppaa olen ajatellut että olisi kerran viikossa kiva kokeilla nyt syksyllä alkamani mummozumban lisäksi. Metsäretket olisi myös kivoja, jäi mustikat poimimatta, ja puolukkaakin oli kuulema hyvin metsissä.

Metsäkuvailua

Vapaaehtoistyötä olisi myös kiva tehdä. Käydä lukemassa vanhuksille, osallistua erilaisiin tapahtumiin joissa tehdään vapaaehtoistyötä. Olisi kiva osallistua Rescueyhdistys Kulkureiden toimintaan, he tekevät niin hienota työtä myös!

Haluaisin olla sosiaalisempi, tavata ystäviä ja perhettä, käydä kyläilemässä ja järjestää kahvitteluja ja vaikka kokata kavereille ja kutsua kylään... Mutta ei...

Sosiaalista kahvittelua

..en kerkiä enkä jaksa puoltakaan siitä mitä haluaisin ja toivoisin voivani tehdä. Eli ei ole tylsää, ja voin vaikka luvata ettei tulekaan. Koska jos ei ole mitään muuta (edes kirjaa), on ihana sulkea silmät ja haaveilla ihan mistä vaan ihanasta.

Tässä haaveillaan <3

Elämisen tavallista tahmeutta

Nyt jännittää... ensi viikolla on sellainen kokeilu että olen 5 päivää töissä, ma-pe. Siitä seuraavan viikon sitten kokonaan vapaalla. Työkaveri tarvitsi vapaata joten päätettiin kokeilla mennä näin. Suunnitellessa tuntui ihan oivalta suunnitelmalta, mutta nyt yhtäkkiä olenkin ihan veto veks. Ehkä tämä vetoveks on nyt vain ohimenevää, toivotaan näin!

Olin töissä torstaina ja perjantaina Ylen Isolla Pajalla koulutuksessa, se oli ihan hyvä, mutta ainahan reissaaminen ja tuollainen ylimääräinen väsyttää. Nukuinkin sitten koko viikonlopun iltapäivät hyvin sikeästi ja syvästi. Nukahdin kuin tukki ja oli vaikea herätä. La-su välisenä yönä valvoin 3-6, yhtäkkiä uni vaan loppui ja aikani sängyssä pyörittyäni nousin ylös ja menin keittiöön lukemaan kirjaa ja nakertamaan riisikakkuja kun nälkäkin vaivasi.

 Kun istuu pari tuntia kovalla ja kylmällä keittiöntuolilla niin on autuutta sujahtaa lämpöiseen sänkyyn peiton alle kun tuhisevä koira kömpii kainaloon lämmittämään. Siihen on kiva sitten nukahtaa. Jos nukahtaa. Voi käydä myös niin että kun lämpö hiipii takaisin kehoon, se yltyy hikikohtaukseksi joka alkaa ahdistuksentunteella rintakehässä. Sitten ei olekaan enää yhtään kivaa. Pitää pyöriä ja vaihdella asentoa ja asetella peitto niin ettei ole liian kuuma. Ja ahdistukseen pitää löytää sellainen asento että se lievenee. Ja sitten tyynykin tuntuu ikävältä ja peitto, ja kaikki. Parhaassa tapauksessa siihen sitten kuitenkin nukahtaa.

Ja sitten koittaakin aamu. Piti mennä sunnuntaiaamuna kivaan lihaksia lempeästi vahvistavaan jumppaan tuohon kirjastolle. Sitä vetää mukava J-P ja olen kerran päässyt siellä käymään. Nyt en päässyt. Hyvä että pääsin hereille. Miky kipusi rintakehän päälle ja nuoli naamani herättelymielessä, kello oli noin puoli 11. Noin tunnin verran yritin herätä, se oli kuin purkan irroittamista tukasta, tuskallista ja tahmeaa. Yli tunti siihen meni.

Sitten vein koirat ulos. Onneksi oli ihana ilma niin se vähän avasi silmiä lisää. Aamupalan jälkeen menin takaisin nukkumaan kun en pysynyt hereillä. Nukuin iltapäivän. Sitten oli pakko jaksaa olla hereillä kun oli kaupassa käyntiä, ruuan laittoa ja yhdistysjuttuja.

Kerroinko muuten että olen nykyään Suomen CFS-yhdistyksen tiedotusryhmän vetäjä? :) Vähän vanhingossa siihen päädyin, mutta toistaiseksi olen viihtynyt ja tykännyt. Hurjan kivaa porukkaa nuo yhdistyksen tyypit! Ja saa tehdä jotain mikä on itselle hyvin tärkeää.

Peukut pystyssä että jaksan ensi viikon, onneksi on kuitenkin viikko aikaa sitten toipua siitä! :)