tiistai 25. elokuuta 2015

Loman alkua ja Porvoon retki

Nyt on kesäloma noin puolessa välissä, tai vähän ylikin jo. Yli viikko meni siihen että toipui sellaiseen kuntoon että mikään alkoi kiinnostaa ja jaksattaa. Viime viikko olikin sitten sellaista lomatouhuilua jollaista kaipaa ja joka tekee hyvää! Olen tosi onnekas, kun nämä kesäsäät alkoivat juuri silloin kuin lomakin ja aurinkoa ja lämpöä on nyt piisannut. Pääsin pesemään mattoni pitkän tauon jälkeen. Se oli ihanaa joskin vei voimat aika tehokkaasti, mutta oli se sen arvoista, lämmin aurinkoinen päivä, kylmä vesi ja mäntysuovan tuoksu.

Vähän pestävää

Puhdasta tulee!

Yllättäen toi oranssi on mun!
Matonpesu-urakan jälkeen käytiin kaffilla 

Koirien pesupäivä koitti myös kun kerran oli tarpeeksi lämmintä, miehu teki siitä kivan kuvakollaasin

Ja koirien synttäritkin oli kuun puolessavälissä, eihän me tiedetä koska ne on syntyneet. Pixun arvioitu syntymäaika on elokuu 2010, joten päätettiin että se päivä on 15. keskellä kuuta. Ja koska Mikystä ei ole tietoja senkään vertaa niin ajateltiin että se voisi olla syntynyt samana päivänä vuotta myöhemmin. Eli Pixu täytti 5 vuotta ja Miky 4 vuotta!
Tietävät saavansa jotain herkkua
Loimulohi maksalaatikkopedilla maistui erinomaisen hyvin!
Viime tiistaina käytiin mun siskopuolten äidin, ja siskopuolen miehen isän (onko tarpeeksi monimutkaista?) kanssa päiväretkellä Porvoossa. Ei ole tullut käytyä siellä useisiin vuosiin ja vanha kaupunki kiinnosti. Otettiin miehun kanssa kamerat mukaan ja napsittiin menemään, tai mä napsin ja miehu otti kauniita kuvia. Onneksi seura oli rauhallista ja kärsivällistä niin saatiin kuvailla ja edetä rauhalliseen tahtiin.

Kärhöpuistossa on kaunis pitkä vesielementti

Kärhöpuiston kärhöjä
Klassinen näkymä makasiineihin
Löysin myös nelilehtisen nro 90 tälle kesälle!

Kirkon yksi sisäänkäynneistä

Kellotapuli
Kuljettiin joen vartta kärhöpuistoa pitkin, noustiin mäkeä ylös kirkolle ja siellä käytyämme kuljimme pieniä kujia pitkin vanhan kaupungin läpi. Sitten alkoikin jo hiukoa ja käveltiin 'uuden' Porvoon puolelle lounaalle. Ihan kiva lounaspaikka, joskin annos oli aika vaatimattoman kokoinen joskin tosi hyvän makuinen lohipiirakka ja oliivisalaatti. Syötyämme palasimme kiireen vilkkaa rauhalliseen vanhan kaupungin rauhaan ja käytiin hurmaavassa Helmi-kahvilassa jälkkärikahveilla. Olihan se aikamoinen turistirahastuskahvila, mutta kerran kesässä voi antaa moiset hinnat anteeksi. Ja olihan kakku suussa sulavaa ja takapihan terassilla uskomaton rauha ja kauneus!

Mukulakiviperspektiivi

Kujanen
Kattoja ja pilviä


Kahvila Helmen takapihaterassi
Joen rantaa käveltiin toiseen suuntaan ja käytiin moikkaamassa Runeberg-laivaa ennenkuin palasimme autolle. Autolla kivuttiin vielä kukkulalle josta käveltiin polkua pitkin näköalapaikalle josta viimeiset silmäykset ihanaan kaupunkiin ennen kotimatkaa. Tekipä hyvää tuollainen reissu, kun yleensä vain ollaan kotona ja samoissa maisemissa. Toi vanha Porvoo ei olisi yhtään hullumpi paikka asua! Onnekkaat he ketkä saavat siellä olla.

Ruuneberin laiva, sillä se vissiin seilas milloin minnekin..?

Portaat taivaaseen...tai näköalapaikalle

Kirkkolainen

Makasiineja
Mun Porvoonretkilook
Askeleet päivälle
Askelia tuli kiitettävästi yli 13 000, eli aika huimasti. Seuraava päivä olikin lepopäivä ja olin vain kotona ja luin kirjoja, joka myöskin teki tosi hyvää. Sitten tulikin rantapäivä, jolloin makoilin rannalla ja kävin uimassa ja luin kirjaa! Autuutta sekin! Viime vuonnahan en juuri päässyt rantailemaan kun Mikyllä oli mäyräkoirahalvaus juurikin helleviikkoina eikä sitä voinut jättää yksin. Onneksi nyt on voinut tehdä näitä lomahommia! Tuntuu kesältä!

Rantatunnelimia





torstai 6. elokuuta 2015

Vaatteet vaatteet on mun aatteet...

...vai onko? Kertovatko vaatteet ihmisestä jotain tai mitään? Vai onko ne vain yllä jotta ei tulisi kylmä?

Mä koen että omat vaatteeni ja vaatevalintani on suuri osa mun identiteettiäni. Mulle on tärkeää miltä näytän ulospäin ja olen kiinnostunut vaatteista. Ja olen lapsesta asti halunnut olla 'muotisuunnittelija'. Se vaikutti yläasteella mun kurssivalintoihin ja oli selkeästi mun ainoa tavoite (Sisustussuunnitteluhaaveet jäivät kun tajusin että niissä tarvitaan matematiikkaa). (Mun aivoissa ei ole matematiikkalohkoa lainkaan). En kuitenkaan tiennyt miten edetä tuossa muotisuunnittelijahaaveessani, joten sen jälkeen kun lopetin lukion puolen vuoden jälkeen (eka masennuskausi jonka tajusin vasta äskettäin), menin töihin ja unohdin haaveeni. Ja luin itseni vähän vahingossa kirjastontädiksi. Myöhemmin lähdin opiskelemaan siksi että mulla on haasteellinen vyötärö-lantio-suhde enkä löytänyt sopivia valmisvaatteita niin opiskelin pukuompelijaksi ja myöhemmin vielä vaate- ja tekstiilisuunnittelun artenomiksi (AMK).

Tässä mun kotirönttöstelyvaatteita, villapaita on 90-luvulta, aluspaita alesta ja samon legginsit.

Toiset kotirönttösvaatteet, paita kirppikseltä ja verkkarit Fairyfactorilta
Pentuna aina missikisojen jälkeen suunnittelin unelmailtapukua ja haaveilin presidentin linnanjuhlista että saisi pistää ihanan prinsessamekon päälleen. Tein myös jo teininä omia vaatteita iloisesti ommellen vaikken paljoa osannut, mutta sävelsin aina menemään ja ihan pidettäviä vaatteita syntyikin. Ikävä kyllä tuo koulujen käyminen rikkoi mun luovuuden ja halun tehdä mitään, siksipä en juurikaan enää ompele vaikka se onkin haaveissa lähes päivittäin. Ja kankaitakin on varastossa. Ja ideoitakin piisaa. Voimia vaan ei. Eikä tilaa. 
Mun lempimekko Oranssista unesta ja saatu villatakki
Paita kirppikseltä, toppi saatu, hame Fairyfactorin, yks lempiasuistani
Juhlamekko kirppislöytö!
Oranssin unen mekko taas ja kirppispaita Gudrun Sjödeniä, leggisit samaa väriä

Mulle on tärkeää myös ekologisuus, ja järkevä kuluttaminen ja persoonallisuus. Siksi suuri osa mun vaatteistani on käytettyjä, kirppareilta löydettyjä ja muutamia löytyy käsityöläisten tekeminä. Sellaisia vaatteita arvostan. Muutamaan vuoteen en ole juurikaan mitään ostanut uutena, paitsi tietty sukkia ja alusvaatteita. Ei edes kiinnosta kierrellä vaatekauppoja, sitä teen ehkä pari kertaa vuodessa jos sitäkään. Kirppiksiä tulee kierrettyä sitäkin enemmän. Ja löysin netti- ja facebook-kirppikset ja nehän ovat oikea kultakaivos. On paikallinen kirppisryhmä joiden löydöt voi noutaa fillarilla, on tiettyjen merkkien omat kirppikset joiden löydöt saa postimaksulla omalle ovelle ja vielä vanhojen ja retro-vaatteiden omat kirpparit. Ehanaa!!
Miehulta saadut ihanan väriset housut, kaksi kirppispaitaa
Miehulta saatu talvitakki ja saatu huivi
Kirppiseltä löytynut Dolce & Gabbanan toppi 3€ ja kaverin tekemät korvikset
Kirppikseltä kaikki, vihreä neule yli 10 vuotta vanha.
Kirppisvaatteita nämäkin ja siskolta saatu laukku
Tai sitten ei. Just tajusin että mulla on pienoinen ongelma tuon shoppailun kanssa (voiko termiä shoppailu käyttää kun on kyse käytetystä tavarasta? Mulle tulee siitä mieleen vain joku merkkivaatteiden hamstraaminen..). Mulla on äärimmäisen pienet tulot ja vaikka löytää halvalla ja todella edullisia löytöjä, niin niistä kasvaa huomaamatta isoja virtoja jotka todellakin on alkaneet vaikuttaa mun rahapuroon. (En voi sanoa rahavirtaan kun ei se ole niin iso!).

Siskolta saatu kolttu, muut kirppikseltä, kaulakoru toisen siskon tuliainen Kreikasta
Tein asiasta julkisen puhumalla siitä facebookissa, jotta häpeä ja nolous saisi mut tekemään asialle jotain, ja ensiaskeleita onkin jo otettu. Yritän lopettaa tuon ostelun, sillä vaatteita mulla on jo liikaakin ja kirppispino makkarin seinän vierellä kasvaa päivittäin. Ja vaatekaapissa on jo kaaos kun siellä on niin paljon kaikkea. Onneksi voitin kirppispöydän kahdeksi viikoksi mun lähikirppikselle niin toivottavasti saan siellä myytyä ja palautettua tuota taloutta vähän vakaammalle pohjalle.
Anopilta saatu huivi, kirppistakki, ja -hame ja rakkaat raitasukat, kirppismaiharit
Blueskadulta vuosia sitten ostettu hamonen, kirppisvyö, vanhat leggisit
Mutta, tän postauksen piti olla mun vaatteista ja pukeutumisesta, ja se lipesikin tuolle hankintalinjalle. Mä ajattelin vuoden alussa, että olisi kiva ottaa kuvia mun asukokonaisuuksista, ihan itselle muistoksi ja vinkiksi niiksi päiviksi kun tuntuu etten keksi mitä laittaa ylleni. Joskus jotkut vaatteet saavat päivän kirkastumaan ja olon ilahtumaan kun värit ja muodot käyvät hyvin yhteen. Ja usein kirjaston asiakkaat ja työkaverit huomioivat mun asut ja saan kohteliaisuuksia, mikä tietty on aina tosi mukavaa! Sitten niitä ei muista enää pari viikon päästä. Joitain vaatteita olenkin kuvannut, mutta en kaikkia. Jotenkin se on vaan tuntunut työläältä.  Lisäilin tekstin sekaan sekalaisia vaatekuvia. Tuntuu kyllä tosi pinnalliselta miettiä jotain vaatekuvioita, mutta toisaalta, kyllähän ne heijastelevat persoonaa ja arvoja ja vaikka mitä ihmisestä, eikö?

Ja asiasta kukkaruukkuun - jostain syystä tää bloggeri ei anna mun kommentoida kenenkään postauksia, eikä edes vastata niihin joita on mulle kommentoitu! Olen pahoillani etten voi vastata kommentteihin, mutta luen niitä erittäin mielelläni, joten kiitos kun kommentoit! <3