Viime postaukset ovat käsitelleet Mikyn mäyräkoirahalvausta, aika tylsää luettavaa varmaan niille ketkä eivät ole koiraihmisiä - anteeksi siitä, mutta teki hyvää kirjoittaa ylös koko matka sieltä heinäkuun lopulta tänne marraskuun puoleenväliin. Tunteiden kirjo on ollut laaja ja tapaus oli kuitenkin koko elämän joksikin aikaa mullistava. Onneksi ollaan jo selvemmillä vesillä.
Välillä mentiin ihan sumussa, mutta onneksi oli hyvää seuraa
Oma jaksaminen on ollut aika koetuksella tässä myllerryksessä, tuo alkuaika oli niin intensiivistä ja väsyttävää koiran kanssa vessassa ramppailuineen. Ja vielä tähän päivään asti ollaan oltu aina jompikumpi kotona koirien kanssa, joskin nyt aloimme treenata sitä että ne jäävät yksin.. Pitää vain pitää huoli että pääsy sohvalle ja sänkyyn on estetty. Tällä viikolla koirat on jääneet kaksin ja jopa yksin, ja hyvin on mennyt. Videokuvattiin Mikyä kun se jäi ekan kerran yksin, ja nätisti se rauhoittui eteiseen odottelemaan.
Kova väsymys on vaivannut mua oikeastaan muutosta asti, eli keväästä. Kesällä kävi ilmi että mulla oli anemia ja sitä hoidin rohdosjuomin ja B-12-vitamiinein alkusyksyn. Väsy ei vaan helpota. Vähän epätoivoinenkin olo ollut välillä kun on niin uupunut ettei jaksa kävellä ja joskus jopa sohvalla istuminen tuntuu väsyttävän. Migreenit on myös yltyneet tosi pahoiksi tässä syksyn myötä, varmaan stressi niitä pahensi. Kokeilin estolääkettä joka ei sopinut ja nyt on jo kolmas kohtauslääke menossa kun niistä aina loppuu tehot. Pisin migreenikausi oli 13 päivää, siinä meinasi jo usko loppua kesken kun migreeni jatkui aina vain vaikka sen lääkkeillä sai hetkeksi hellittämään. Nyt on sitten varattu aika neurologille. Jännittää että mitä se mun päästä löytää, vai löytääkö mitään!
Piti taas käydä katkaisemassa migreeni terveyskeskuksessa
Yhtä lääkkeillä tasapainoilua ollut tämä syksy
Syyskuussa intouduin kokeilemaan sokeritonta ruokavaliota, ajatuskin aluksi kauhistutti, mutta jostain (lue migreeneistä) sain sellaisen sysäyksen että päätin yrittää. Se menikin hyvin ja oli mukavaa voittaa itsensä sieltä sokerihiiryydestä sokerittomaksi. Lokakuun alussa päätin lisätä myös gluteenin vältettäviin ruoka-aineisiin ja olen siitä saakka ollut lähes gluteeniton. Kauraa syön leipänä ja puurona ja myslinä, se ei aiheuta oireita. Huomasin jo jonkin aikaa että gluteeni turvottaa ja mun naama menee punaiseksi jos on jauhoista esim. leipää. Sokruherkkuja olen syönyt vähäsen kun kahvilla tms. mutta päivittäinen käyttö on jäänyt. Migreenit ei ole vähentyneet mutta muuten olo hieman kohentunut ja vatsa voi paremmin.
Lemppariaamupala
Mieluisin välipala
Vihannesten syönti on lisääntynyt
Eniten ehkä rassaa tässä voimattomuudessa se että kun muutto oli maaliskuussa niin vieläkin on järjestelemättömiä kasoja ja laatikoita ja paikkoja. Kun ei jaksa...mieli askartelee niiden parissa lähes koko ajan ja suunnittelee että tuo järkätään noin ja tuo toinen sitten näin...mutta kroppa ei ole yhteistyökykyinen lainkaan. Se harmittaa ihan vietävästi!! Olisi tiedossa mulle myös työtila johon voisin viedä ompelukoneen ja saumurin, tuosa viereisessä rapussa, mutta en ole jaksanut sitäkään asiaa hoitaa, vaikka se toisaalta innostaa kauheasti ja henkiset sormet syyhyävät päästä järkkäilemään sitä asiaa. Mutta ei.
Työrintamallakin on ollut vaihtelevaa, tykkään työstäni mutta siinä on ollut muutama aspekti jotka on aiheuttaneet lisästressiä. On toki ollut kivoja juttujakin, kuten lokakuussa kirjastovirkailijapäivät Kuopiossa jonne pääsin työkaverini kanssa. Se oli tosi virkistävää ja kivaa vaihtelua olla hotellissa pari yötä ja sieltä sai taas paljon uutta ajateltavaa ja ideoita työkuvioihin!
Tuli virkutettua aika monta neliötä luentojen aikana
Hurjan mielenkiintoista asiaa, tässä puhuu kirjastovirkailijaryhmän puheenjohtaja
Onneksi miehun kanssa asiat on hienosti, meille tuli juuri 6 yhteistä vuotta täyteen ja tuntuu että on hyvät saumat pitkään yhteiseen tulevaisuuteen kun vieläkin rakastaa ja tykkää näin kovasti. Se on niin ihanan huomaavainen ja ystävällinen ihminen ja saa mut päivittäin nauramaan. Arki on vain parempaa kun sen saa jakaa ihanan ihmisen kanssa - kaikkineen! Tähän syräin <3
Mikyn tarina jatkuu vielä. Teen useamman postauksen kun aikaakin tässä on kulunut useampi kuukausi - mutta enää tämä jakso ja ensi jaksossa olemme taas nykyajassa.
Vähän on haasteellista yritää tätä kirjoittaa, istun sohvalla, muistelen kuluneita viikkoja tätä kirjoitusta varten. Miky on vieressä ja punkee kuonollaan mun käsiä kun yritän näpytellä, sen mielestä mun pitäisi paljon mieluumin häntä vain rapsutella, vasta noin parikymmentä minuuttia tuossa rapsuteltiin ja halailtiin :D Tällä viikolla tulee 18 viikkoa Mikyn sairastumisesta.
Mutta joo, vesiterapiaan mentiin ekaa kertaa 4.9. kun Miky oli sairastanut 7 viikkoa. Eka kerta oli noin tunnin pituinen, siellä Tytti katsoi Mikyn liikkumista pihalla, se oli aika säälittävää loikkimista kun takapää ei juuri pitänyt, se pyllähteli ja jalat pettivät alta, mutta kova hinku oli liikkua. Tytti myös tunnusteli Mikyn lihakset ja kunnon ja sitten mentiin vesialtaaseen. Siellä oltiin vain ihan lyhyt hetki, olikohan se että minuutti ensin Mikyä houkuteltiin kävelemään siellä altaassa namien kanssa, sitten tauko ja toinen minuutti ja tauko ja vielä yksi minsa. Sitten Miky tuli altaasta ja se kuivatettiin ja sai nameja ja taas Tytti tarkasti lihakset ja Mikyn voinnin. Miehulla oli ekalla kerralla kamera mukana joten saatiin kiva kuvakooste Mikyn ensiaskelista vedessä ja pieni videopätkä. Siitä näkee tosi hyvin miten ollaan pikkuhiljaa edistytty. Varmaan ensi kerralla otetaan taas videokuvaa ja laitan senkin tänne. Tuo eka pätkä on musta kovin liikuttava.
Mikyä hierotaan, ja se on vesialtaassa
Tuon ensi kerran jälkeen ollaan käyty vesiterapiassa lähes joka viikko. Käynnit on noin puolen tunnin mittaisia ja aikaa vedessä ollaan pidennetty hiljalleen, nyt Miky kävelee siellä kolme kolmen minuutin pätkää. Ja lähes joka kerran jälkeen huomaa aina edistystä Mikyn liikkumisessa. Se on Mikyn mielestä myös mukavaa puuhaa! Se innostuu jo siitä kun näkee että otetaan pyyhe ja namipussi mukaan. Ja ilahtuu aina kun näkee Tytin, punkee kainaloon ja antaa pusujakin. Aina aluksi Tytti tunnustelee Mikyn lihakset ja katsoo kunnon ja lopuksi sama. Muutaman kerran on ollut lihasjäykkyyttä ja silloin on otettu vähän hellemmin ja tietää että pitää mennä akupunktioon.
Akupunktiossa ollaan käyty aluksi parin viikon välein ja nyt ollaan pidennetty väliä noin kuukauteen. Akupunktio auttaa tosi mainiosti ja tehokkaasti rentoutumiseen. Jos on lihasjumeja niin ne saa hyvin auki tuolla hoidolla ja Christel Boy on tosi hyvä tuossa ja tietää mitä tekee. Takavarpaisiin ja niskaan tai selkään pari neulaa, Miky ei siitä vaiheesta kovin tykkää, saattaa murahtaa, mutta kun neulat alkavat vaikuttaa niin olo rentoutuu ja Miky alkaa läähättää ja ilme on onnellinen. Sitten loppupäivän nukuttaakin ja koko koira on ihan lämmin ja lötkö :)
Tässä Miky on akupunktiossa, neula ehkä näkyy takajalassa, ilme on rento :)
Ainoa harmi näissä hoidoissa on se, että kun meillä ei ole autoa, niin joka kerta pitää pyytää apua kuljetuksiin. Se vähän harmittaa kun pitää ihmisiä hätyytellä joka viikko! Mutta tosi kivasti ollaan saatu apuja kuljetuksiin - siitä valtaisa kiitos meidän tukijoukoillemme <3
Kotona Miky luopui häkistä 13.10 ja siitä asti se on liikkunut täällä kotona meidän muiden mukana. Sohvalle ja sänkyyn loikkaaminen ja niistä pois on totaalisesti kielletty. Eli ei enää pomppimista. Se on haastellista välillä, se on niin pomppuisa koira. Mutta me nostetaan se aina sohvalle ja sänkyyn ja pois niistä. Me lisättiin mattoja lattioille kun sen jalat ei vielä pidä liukkaalla pinnalla. Ja meillä on erityinen hihnakiinnitys esim. sohvalla ettei se pääse loikkaamaan sieltä itsekseen pois. Vähän on vielä erikoismeiningit mutta koko ajan päästään takaisin vanhoihin kuvioihin.
Mikylle ostettiin lokakuun alussa hieno Back on Track-nuttu Koirien hyvinvointikeskuksesta joka pitää sen selän lihakset lämpiminä. Se ei saisi oikein saada kylmää lihaksiinsa ettei toi välilevypullistuma uusi, joten nyt pitää panostaa lämpimään pukeutumiseen kylmällä säällä. Nuttua pidetään paljon päällä sisälläkin ja sitten on talvimantteli ja neule ja itse yritän neuloa toista nuttua.
Miky esittelee uutta nuttuaan syksyllä
Hieno Back on Track-nuttu suojaa kylmältä
Ulkona Miky on saanut käydä 11.9. asti. Ensin käytiin ihan vähän nurmikolla käppäilemässä ja se sai tehdä hätänsä ulos. Ensin kerta päivässä, sitten kaksi kertaa ja viimein kolme kertaa päivässä jolloin se sai tehtyä kaikki hätänsä ulos ja voitiin jättää kylppärissä asiointi kokonaan pois - voi sitä onnen päivää!! :) Lenkkejä on pidennetty hyvin pikkuhiljaa. Viime viikolla pidennettiin sen verran että nykyään kierretään pikkuruinen metsikkö jossa Miky tykkää hurjasti nuuskutella. Ja viime viikolla ekat iltalenkit tehtiin niin että oli molemmat koirat yhtä aikaa - vähänkö ne tykkäsivät siitä!! Ekan kerran heinäkuun jälkeen samalla lenkillä, kävelivät ihan kylki kyljessä ja pukkivat toisiaan innoissaan, ihana näky <3
Miky ekoina päivinä ulkona!
Tuo toinen video on otettu 7.10 kun Mikyn halvaantumisesta oli kulunut 11 viikkoa. Aikamoista vauhtia tuossa alussa, mutta ei se enää vedä noin paljoa, onneksi. Lopussa näkee vähän paremmin miten hyvin se jo kävelee ja on kyllä tuostakin jo parantunut vielä lisää.
Eli hienosti on mennyt alkutilanteeseen nähden, hidasta mutta vakaata toipumista. Nyt on vesijuoksukertoja varattuna tammikuulle asti. Niin kauan kun Mikyn kävely on vielä epävakaata käydään hoidoissa, sitten niitä voi vähentää kun se alka käyttää oikeita lihaksia oikealla tavalla.
Mikyn hoito oli aika vuorokauden ympäryistä ja alusta asti pidettiin miehun kanssa vihkoa mihin merkittiin mihin aikaan mikäkin oli tapahtunut. Muuten päivät menivät sekaisin päässä eikä muistanut mitä ja milloin. Samalla tuli pidettyä myös huoli siitä että lääkkeet annettiin kuten pitää. Tämä metodi kehittyi myöhempinä viikkoina siihen että meillä oli päivittäinen atk:lla tehty paperi johon oli merkitty asiat mitä piti koirien kanssa tehdä, lenkitys, ruoka, lääkkeet ja muut menot ja ne ruksittiin aina kun ne oli tehty ja ne on käytössä vieläkin. Ilman näitä ei olisi aivokapasiteetti riittänyt kaiken muistamiseen ja hoitamiseen. Kiitos tuosta miehulle joka nuo systeemit keksi ja kehitti :)
Meidän listoja koirien hoitoon
Ekat kolme viikkoa Miky oli tiukasti häkissä ja me elettiin siinä sen vieressä. Pikkuhiljaa totutettiin se siihen että välillä piti olla yksinkin huoneessa ja ihan kivasti se oppi lepäilemään siellä häkissä. Yksin asuntoon sitä ei voinut jättää kun se saattoi saada sellaisia hepuleita että hyppi pitkin häkkiä ja rimpuloi kovasti. Yhden sellaisen sattumuksen jälkeen sen juuri löytynyt pissanpidätys hävisi ja jouduimme palaamaan vessassa ravaamiseen muutaman helpomman ja kuivemman päivän jälkeen. Siksi meistä jompikumpi on ollut kotona tuolta heinäkuusta asti tähän päivään.
Kun mun töihin paluu väistämättä koitti, avoppi tuli apuun ja oli meillä muutaman päivän apuna koirien hoidossa. Onneksi oltiin kehitelty jonkinlaiset arkirutiinit eikä se töihin meno kauhistuttanut kovin paljoa ja oli outoa saada muuta ajateltavaa kuin koiran vointi. Avopista oli iso apu, onneksi hän on tosi mukava tyyppi ja oli kiva kun hän oli kylässä. Pixiehän piti päivittäin viedä ulos eikä Mikyä voinut jättää siksi aikaa yksin kotiin. Kehitettiin sitten avopin kotiuduttua sellaiset aikataulut että onnistuttiin hoitamaan molemmat koirat. Nyt muutama viikko sitten saatiin avuksi yksi lukiolaistyttö joka käy viemässä Pixun ulos kun mulla on iltavuoro, se oli se hankalin hoitaa vain kahdestaan - olen tosi iloinen että hän on auttamassa meitä!
Pixun kanssa lenkillä
Muutaman viikon Mikyn sairastettua vietiin se akupunktiota saamaan eräälle eläinlääkärille. Hän oli kuitenkin melko kovakourainen hoidossaan, joskin Mikyn häntä alkoi heilua käynnin jälkeen, joten ihan pieleen se ei mennyt. Hän sanoi että kuukauden kuluttua voisi tulla uudestaan. Sitä ennen kuulin kuitenkin toisesta akupunktiota tekevästä eläinlääkäristä ja noin kuukausi tuosta ekasta hoidosta käytiin hänellä akupunktiossa. Tämä käynti olikin kivempi ja Miky reagoi todella hyvin hoitoon, se rentoutui ihan silmissä ja siitä tuli ihan rento, lämmin ja lötkö koira! Siellä olemme käyneet muutaman viikon välein rentouttamassa Mikyn lihaksia ja aina toimii :)
Heti alkuvaiheessa soitin myös Koirien hyvinvointikeskukseen jonka olin nähnyt keskustassa ja nettisivuilta selvitin että heiltä saa vesiterapiaa. Puhelimessa mulle kerrottiin että siitä on kovasti hyötyä Mikyn kaltaisissa tapauksissa mutta ainakin 6 viikkoa pitäisi olla lepoa ennekuin aloitetaan vesiterapia. Varattiinkin sitten aika kuuden viikon päähän siitä kun häkkilepo alkoi.
Kun kolme viikkoa lepoa oli mennyt soitin eläinlääkärille ja hän sanoi että voi ihan pikkuisen alkaa Mikyn kanssa jaloitella kotona matolla, koska toipumista oli tapahtunut. Aika huojuvaa oli meno eikä se oikein pystynyt seisomaankaan kunnolla. Varsinkin vasen takajalka oli aika hervoton eikä paljoa pitänyt. Mutta vähän se pääsi könyämään eteenpäin kun tuettiin takapuolesta. Ihan lyhyitä hetkiä päivittäin tehtiin seisomis- ja askellusharjoituksia. Tässä vaiheessa Mikyä alkoi selkeästi harmittaa kun ei saanut osallistua meidän muiden hommiin ja se haukkui ja yritti pomppia häkissään kun oli turhautunut. Aloin ottaa sitä sohvalle kainaloon kun katsottiin telkkua ja se oli mielissään kun sai olla mukana. Ruoka alettiin tarjoilla puuhalelusta, niin että piti tehdä hommia että sai nappulat suuhunsa, siitä se tykkäsi ihan hulluna ja mielikin rauhoittui kun oli aivopähkinää päivittäin.
Miky etsii ruokanappuloita pelistä, kovin innoissaan!
Kolme viikkoa häkissä ja ne nukuin lattialla sen vieressä, sitten kaksi viikkoa nukuttiin olkkarin sohvalla että Mikyn häkki oli siinä vieressä että pääsi viemään sen äkkiä vessaan kun hätä tuli. Ja sitten ostettiin oma koiranhäkki ja se laitettiin makkariin, niin että päästiin sinne nukkumaan koko sakki! Tuntui aika ihanalta nukkua omassa sängyssä - luksusta! Otin Mikyn aina aamuyön vessareissun jälkeen kainaloon nukkumaan ja se selvästi teki sille hyvää, se on niin läheisyyskoira. Ja se vinkui häkissä jos sitä ei ottanut viereen niin kukaan ei saanut nukuttua - tottakai se halusi olla siellä missä kaikki muutkin. Oli ihana saada se kainaloon pitkän tauon jälkeen.
Miky mun kainalossa torkuilla
Seuraavassa osassa kerron miten meillä nyt menee Mikyn kanssa kun halvaantumisesta on mennyt 15 viikkoa :)
