Mikyn mäyräkoirahalvaus, osa1

Tervehdys ystävät! Mä teen näköjään kaiken sen mitä bloggaaja ei saisi tehdä. En ole ahkerasti käynyt muiden blogeissa, en ole kommentoinut enkä ole ahkerasti päivitelly omaanikaan...mutta mulla on ollut ihan hyvä syy! Viime postauksessa olin juurikin jäämässä kesälomalleni numero 2 ja juuri loman alussa kävikin niin että pikkuinen Mikyläinen koki kovan kohtalon ja sille tuli välilevynpullistuma joka aiheutti takajalkojen halvaantumisen.

Silloin elettiin heinäkuun loppua ja loman alun kunniaksi lähdettiin ystävien kanssa metsäretkkelle päiväksi Etelälahden metsiin. Ne ovat Nuuksion yläpuolella ja siellä oli hienot polut ja kauniita maisemia. Syötiin eväitä, poimittiin runsaana esiintyviä mustikoita polkujen varrelta ja nautitiin makeista metsämansikoista joita oli huiman paljon! Grillattiin myös (soija)makkaroita ja mä ja miehu kävimme uimassakin. Oli siis mahtava päivä! Päivän lopulla huomasimme että Miky oli melko väsynyt ja loppumatkasta kannoinkin sitä.

Mustikoita oli hurjasti!

Kauniita pikku saniaisia rivissä kallion päällä

Ihania metsäpolkuja hyvässä seurassa

Miky vilvoitteli pöydän alla ja vahti mitä mä teen

Pixu notskipaikalla lepäämässä varjossa

Tuolla käytiin miehun kanssa uimassa - oli ihanaa!!

 Seuraavana päivänä Miky ei oikein halunnut kävellä ja se tärisi, soitin eläinlääkärille, ja koska Mikyllä on ennenkin ollut selkäongelmia, sille oli lääkkeet valmiina. Määrättiin kipulääkettä ja kevyttä liikuntaa. Aamulenkillä Miky vähän vetreytyikin ja ajattelimme että sillä lihakset kipeytyivät pitkästä päivästä. Mikyn vointi kuitenkin huonontui ja seuraavan päivän, lauantain illalla jalat lakkasivat toimimasta kokonaan. Voi sitä huolta ja murhetta. Surullista oli katsella kun koirulla selkeästi oli kovat kivut, sen selkä oli kaarella ylöspäin ja etutassut jäkittivät suoraan eteepäin. Se vaikeasti pysytyi nojaamaan koiransängyllä tyynyihin ja me valvottiin sen vierellä siitä juuri poistumatta.

Sunnuntaina kun se oli ollut vuorokauden pissimättä ja kävelemättä, me mentiin kunnalliseen eläinlääkäripäivystykseen jossa sen rakko saatiin tyhjennettyä ja meille näytettiin kuinka se tehdään. Samalla myös suoli tyhjeni, onneksi. Päivystävä eläinlääkäri oli sitä mieltä että pitäisi ottaa magneettikuvat ja leikata - mä olin kuitenkin jo etukäteen päättänyt että ei leikkausta, kun tiesin että tämä tilanne voisi tulla vielä eteen.

Seuraava päivä oli onneksi arkipäivä ja saatiin aika illaksi meidän omalta eläinlääkäriltä. Koko pitkä päivä odoteltiin sinne pääsyä, oltiin tiukasti Mikyn vierellä ja kannettiin sitä pihalle pissille kun sen rakko ei pitänyt ja pissiä pääsi lirahtamaan sänkyyn jos ei tarpeeksi usein käyty ulkona. Se oli kovin surkea päivä, itketti paljon ja oli suuri huoli.

Illalla eläinlääkärissä oli onneksi osaava ja mukava ihminen joka Mikyn tutkittuaan, röntgenkuvat ja labrakokeet otettuaan tuli siihen tulokseen että kyseessä on välilevypullistuma jonka voi hoitaa myös ilman leikkausta, ns. vanhanaikaisesti levolla ja kipulääkkeillä. Eli Miky pitää pitää seuraavat vähintään kolme viikkoa liikumatta häkissä, ainoastaan sen saa viedä pissalle. Kipuihin tramalia ja dolagista. Häkkiähän meillä ei ollut mutta sosiaalisen median avulla pian löytyi sellainen lainaan ja ihana ihminen sitä meille noutamaan. Sitä ennen istuin Mikyn sängyn vieressä ja pidin kättä sen päällä ettei se yrittänyt mönkiä minnekään. Oli onni että olin lomalla koska seuraavat viikot olin tiiviisti Mikyn häkin vierellä hoivaamassa ja pitämässä pienestä huolta. Virtsan pidätyskykyä ei ollut muutamaan viikkoon ollenkaan, joten tiuhaan ravattiin vessassa ettei kaikki tihkuisi sänkyyn.

Saatiin hieno häkki lainaan ja tehtiin Mikylle mahdollisimman mukavat oltavat sinne

 Ekan viikon ajan kipulääkettä meni aika paljon, mutta sitten huomattiin että pahimmat kivut olivat ohi ja voitiin laskea lääkitystä. Myöskin iloittiin jokaikisestä pienestä liikahduksesta jaloissa ja hännässä. Heti ekasta viikosta lähtien jotain pientä tapahtui lähes päivittäin, nähtiin varpaiden liikuttelua, hännän heilahdusta ja muuta ilahduttavaa. Ekat kolme viikkoa nukuin Mikyn häkin vierellä olkkarin lattialla kun sitä piti viedä vessaan pissille useita kertoja päivässä ja yössä. Yöllä aina heräsin kun se oli levoton ja kannoin sen vessaan pissille. Pahimmillaan tätä tapahtui tunnin, parin välein. Sanoisin että aika väsyttävää aikaa kaikenkaikkiaan.

Miky lepäilee häkissään, tässä taidetaan elää viikkoa kaksi...

Silloin oli pahimmat helteet ja yritimme pitää asunnon mahdollisimman viileänä. Ikkunoissa oli kaihtimien lisäksi musta heijastava kangas, joten sisällä oli melko hämärää. Yöt tuuletettiin ja päivällä kaikki lävet kiinni. Miehu teki hienoja tuuletinvirityksiä joilla saatiin ilma liikkumaan ja viileyttä ympäriinsä. Mulla oli töistä videotykki lainassa ja katsottiin paljon sarjoja ja leffoja. Wire -sarja tuli katsottua Areenasta - se oli tosi hyvä ja siinä riitti tekemistä 60 jakson verran. Vähän harmittaa että parhaat hellepäivät istuttiin pimeässä kodissa, mutta mitä sitä ei teksi pienen karvaisen sydänkäpysen eteen?

Kun Miky oli tottunut häkkiin, uskalsin muutaman viikon jälkeen siirtyä jo sohvalle loikoilemaan.

Tarina jatkuu....