Kaksi otsikkoa tarvitaan kun on ollut pitkä tauko kirjoittamisesta. Syynä huikean hurja väsymys tai oikeastaan uupumus. Se oli varmaankin seurausta tuosta muuttourakasta ja siitä selviämisestä. Tämän fibron kanssa kaikesta pitää maksaa hintansa. Ja toimeliaisuudesta rankaistaan kovalla kädellä ja siitä toivutaan pitkään ja hartaasti! Se vaihe on nyt menossa jo ties kuinka monetta viikkoa.
Muutto siis
tapahtui jo maaliskuussa. Sitä edelsi hurja uuden asunnon siivous- ja
maalausurakka, mutta sitä oli ihana tehdä ja tuli siistiä! Sellaista
hommaa on kiva tehdä kun näkee kättensä jäljen. Miehu oli ihan
supermiehu ja teki hurjasti hommia. Mä kävin siinä vielä töissä ja tein
paljon ylitunteja kun oli päässyt livahtamaan kokonaistuntisaldo
miinuksen puolelle - pahus vieköön.
 |
Laatikoita, laatikoita ja vielä kerran laatikoita!! |
Tuon
urakoinnin jälkeen oli varattu viikko pakkaamiselle, ja se olikin
melkein liian vähän! Tuli itku ja paniikki ja ahistus pariin kertaan sen
aikana - ja fiilis että ei siitä selvitä mitenkään päin. Onneksi
saatiin apuja kun niitä tarvittiin, yksi ystävä toi pahvilaatikoita ja
toinen lainasi autoaan että saatiin jo pakattua tavaraa uuteen kun ei
vanhaan enää mahtunut mitenkään päin olemaan eikä pakkaamaankaan. (<-
kiva sana!). Koirut oli vähän ihmeissään kaikesta tohinasta kyllä.
Muuttopäivänä
kaikki meni muutamassa tunnissa, oli hurjasti ihanaa muuttoapua ja
kaksi tuntia ja kaksi autolastillista niin kaikki tavarat oli uudessa
kotona. Vielä yksi kiekka ja tunti niin saatiin varastokamat myös. Mun
äiti ja isäpuoli huolehtivat joukkojen muonituksesta joten kaikki saivat
ravinnetta fyysisen urakoinnin päätteeksi. Sitten vähän helpotti kun
kaikki oli siirretty. Tavaroiden purkaminen ja paikoilleen laittaminen
ei ole mitään verrattuna tuohon pakkaus- ja roudausurakkaan.
 |
Pixu on vähän hukassa kun joka paikassa on laatikoita, mutta koiren sängyt laitettiin heti lattialle |
Pari
ekaa yötä nukuttiin keittiön lattialla patjoilla kun muualle ei
mahtunut. Sohva oli paikoillaan ja se oli tärkeintä! :) Keittiönkaapit
tuli ensin järkättyä ja kylppäri kuntoon. Ne oli ne tärkeimmät. Hyvin
pikkuhiljaa purettiin tavaraa voimien mukaan. Mikä tarkoittaa sitä, että
makkarissa ja olkkarissa on vieläkin purkaamattomia laatikoita. Mutta
mepäs ei välitetä. Mahdutaan olemaan ja elämään niidenkin kanssa.
Ajateltiin että jos vaikka jouluksi saatais kaikki paikoilleen niin hyvä
on!
 |
Uusi sohva, ja seinäkangas ja Pixu tsekkaa kelpaako ne |
Onnea
oli se, että samassa talossa oli yksi kaveri joka ikävä kyllä oli
muuttamassa pois, mutta hälle sain kaikki tyhjentyneet paffilootat
vietyä kätevästi. Tuli hyötykäyttöä niillekin. Ja sai ne pois omista
jaloista. Pari ekaa viikkoa purkaminen ja asunnon laittelu oli
päivittäistä, mutta sitten iski väsy ja uupu - ja meni monta viikkoa
ettei mitään tapahtunut. Paitsi nukkumista ja oleilua ja lukemista. En
jaksanut edes atk:ta avata. Tuli oltua sairaslomallakain kun ei
mihinkään kyennyt. Se on tuo fibro sellainen kaveri, että se heti
rankaisee kun yrittää vähän enempi. Viikon saiski onneksi riitti ja
sitten toukokuussa oli myös viikon lomautus (lamautus) niin siitäkin
tuli vähän ylimääräistä lomaa joka teki terää.
 |
Ostin tällaisia, mutta ei ne tuoneet yhtään energiaa... |
 |
Tätä me Mikyn kanssa tehtiin, se ei juurikaan jättänyt mun vierustani |
Ei siihen ikinä totu että voi olla niin energiaton, ei sitä osaa edes selittää. Ehkä kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa...
 |
Miehu kuvas mut eräänä aamuna - huoh. |
Koirat
oli ihmeissään uusista lenkkikuvioista ja uudesta kodista. Vähän
jännitti miten ne sopeutuvat kerrostaloon ja kaikkiin sen ääniin, mutta
hyvin on mennyt! Pientä jännityshaukkua oli aluksi, mutta ei juurikaan
enää. Postiluukulle pitää joskus haukahtaa kun se on niin arvaamaton.
Eikä kaikille talon ihmisillekään tarvitse enää haukkua kun niihin
törmää käytävässä - nehän on jo tuttuja! Ja kivoja lenkkimaastoja on
tässä lähellä, on puistoa ja pikkumetsikköä lampineen ja kirkkoineen ja
yllättäviä talojen välissä meneviä kävelyteitä ja ruohoalueita.
 |
Ihana kukkaketo jossa Miky viihtyy |
 |
Lähipuistossa on ihania isoja puita! |
 |
Ihan meidän kodin lähellä on kivoja nurmialueita |
Kaiken
kaikkiaan nyt kun väsy pikkuhiljaa alkaa himmentää otettaan, olen hyvin
tyytyväinen ja iloinen tästä uudesta kodista ja sen ympäristöstä! :D