Ihan kivaa, Ilmettä kevääseen & Isolla Kirkolla käynti

Jostain syystä nyt on tuntunut ihan hyvältä olla ihminen ja juuri minä. Se ei ole kovin useinen tila. Mutta jostain syystä uuden kodin laittaminen ja puunaaminen ja maalaaminen tuntuu hyvältä vaikka siinä on kovaa työtä. (Huomasimme muuten että seiniin valitsemamme väri on maalarinteipinkeltainen (oikeasti sen nimi on mousse)). Mutta ehkä juuri se saa olon tuntumaan hyväksi. Ja hyvältä on tuntunut senkin takia että pari viikkoa sitten tapasin Näkijän joka osasi kertoa asioita jotka aiheuttivat hyvää mieltä ja varmuutta omasta itsestä.

Kodin seinät saavat pintoihinsa kepeän keltaisen sävyn.

Näkijä muun muassa kertoi että tarvisisin lisää musiikkia elämääni, mähän en sitä hirveästi kuuntele, vaikka silloin kun kuuntelen, se tuntuu aina hyvältä. Musakiintiö tuli hyvin täytettyä lauantai-iltana Isolla Kirkolla kun siskon kanssa kävimme 30 Seconds To Mars yhtyeen keikalla. Oli mahtava fiilis ja teki hyvää hyppiä, pomppia ja laulaa ja kiljua :D Ei siinä ikä painanut eikä murheet tuntuneet kun antoi musiikin viedä ja Jaredin äänen kuljettaa mukanaan! Myös visuaalisesti oli kiva keikka kun Jared päästi valtavia ilmapalloja seikkailemaan yleisön keskelle ja niitä pompsauteltiin siellä eestaas. Upeat valot myös ja muut tehosteet, ei ollut niitä liikaa mutta sopivasti. Ja onhan se Jared aika hottis ja söpönen <3

Jättipallot pomppuilemassa

Entisen sytkärimeren tilalla on kännymeri

Paperisilppua ilmassa, sitä tippui yöllä mun vaatteista himassa :D

Ilmeeni myös muuttui viime viikon aikana kun kävin kampaajalla hakemassa vähän kevätilmettä päähäni. Vähän jotain uutta kun sama malli ja värit on olleet viime syksystä asti. Sivuille tuli blondia ja nyt meinaan kasvattaa takatukkaa ja samalla pieni tupsu korvalliselta leikattiin pois. Ihan kiva tuli mun mielestä.

Uusi tukka

Ihanasti tänään saatiin uuden kodin puunaus valmiiksi, nyt se on valmis vastaanottamaan meidät ja meidän kamat. Vaikka oliskin ihan parasta olla viemättä sinne juuri mitään. Tyhjänä noi asunnot on parhaimmillaan. Jos olisi varakas, olisi kiva vuokrata varasto ja hakea sieltä tavaraa sitä mukaa kuin tarvitsee eikä mitään ylimääräistä! Mutta yritetään me kyllä pakkausvaiheessa karsia turhaa ja tuoda uuteen vain tarvittavat roinat. Jonkinverran olen saanut myytyä jo nettikirppiksillä - jokainen poisto on kotiinpäin, jos nyt niin voi sanoa :D

Pakkaus alkakoon...

Hurjan hassuja hommeleita & hirmuisen hyvänhajuisia hauveleita & hinkutusta

Kiitos kommenteista ja käynneistä täällä! Ja tervehdys pienen tauon jälkeen. On vähän kiireistä tämä oleminen ollut lähiaikoina että on jäänyt koneilut vähemmälle. Kaikenlaista on mahtunut elämään, töitä, kavereita, näkijöitä, illanviettoja, pakkailua, musiikkikonserttia (eli keikkaa) Isolla Kirkolla, muuton järkkäilyä, maalaushommia ja koirien hoitoa.

Mietin tossa yksi päivä kävellessäni kauppakassit käsissäni, että on oikeastaan ihan erittäin hölmöä ajatella että siinä mä vien kädet venyneinä ruokaa kotiin kaupasta, siellä kotona se ruoka syödään, osa siitä (eli pakkaukset) päätyvät roskiin ja osa mun sisääni, josta se tulee taas ajallaan ulos ja viemäriin. Ja taas haen kaupasta tavaraa joka menee mun sisään ja taas ulos ja se kiertokulku on aika isoksi osaksi se syy miksi piti käydä koulua ja pitää käydä töissä. Että voi kantaa sitä tavaraa kaupasta kotiin, jaotella se roskiin ja syötäviin ja hakea sitä sit taas lisää. Tuolleen kun alkaa ajatella jostain asioista niin kylläpä tuntuvat naurettavilta. Ennenvanhat tuntuvat paljon kivemmilta kun se ruoka kasvatettiin itse ja sen kiertokulun näki ja se oli se työ minkä teit että sait sen sitten suuhusi. Paljon fiksumman tuntuista touhua.

Ruokapiiri on yksi hyvä keino hommata ruokaa, tässä olin lajittelemassa mukana.

Toinen mielessä pyörinyt juttu on noi mun koiruudet. Vaihteeksi. Ne vaan tuoksuu niin kovin ihanilta! Mikyn pää tuoksuu tosi hyvälle ja sitä on ihana nuuhkutella. Miky usein painautuu mua vasten siten että sen pää on mun kaulakuopassa ja siinä on ihana nuuhkutella sen hyvän tuoksuista päätä. Samoin molempien tassut tuoksuvat ihanalle. Välillä tuoksuu popcorni, välillä kiinalainen ruoka, välillä ruoho ja multa ja välillä joku makea kinuski. Ja eniten he tuoksuvat kun ovat rentoina ja hyväntuulisina ja unisina, unisen koiran ihanaa tuoksua pitäisi saada vaikka purkkiin! Ja mun mielestäni edes märkinä eivat haise pahalle, vähän märälle koiralle, mutta ei kovin pahasti. Nuuhkis - ihanat tassulaiset! Mietin että tuoksutteleekohan muut ihmiset koiriaan? Vai olenko mä ihan hassu?

Pixulan ihanat minitassut!

Hinkutusta on myös ollut arki täynnä. Monta päivää ollan jynssätty ja hinkattu uutta kotia muuttokuntoon. Se oli jätetty aika paskaiseksi (suoraan sanottuna) pinnat olivat tahman ja pölyn ja rasvan peitossa. Nyt on kaapit jynssätty ulkoa ja sisältä ja kaikki pinnat ja tasot. Miehu jynssäsi kylppärin ja mä keittiön ja muut kaapit. Kyllä nyt kelpaa. Kaikkea ihmettä sitä jaksaa kun on pakko - ja siksipä tämä sunnuntaipäivä onkin älä-tee-mitään-päivä! Tekee hyvää ja ensi viikolla jatketaan maalailulla. Jesh!