Dosetti

Terve kaikki! Lunta satelee ikkunan takana ja on rauhallista ja hiljaista. Jatkan nyt näissä aakkoskuvioissa tuota otsikointa, kun se menee nyt niin helposti ja kivasti - kiitti vain lukijoille vinkistä! 

Tuossa oli selkeästi tuollainen alhaallakäyntikausi. Eli mieliala tippui, ahdisti ja oli vaikea olla, väsytti eikä oikein saanut itseään motivoitua mihinkään. Silloin kun tavallisetkin asiat tuntuvat huikean vaikeilta ja ne vaativat extraponnistuksia, tiedän että pitäisi pysähtyä ja miettiä saisiko sitä olotilaa millään nousemaan. Mutta just silloin se ei kiinnosta eikä ole mitään halua tehdä eikä muuttaa mitään.

Siitä tulee noidankehä. Mun lääkkeiden syöntikin meni leikkimään piiriä sinne noidankehään. Kun pillerit on dosetissa, on helppo aamuin ja illoin ottaa se annos mitä pitääkin ja ne tulee otettuakin. Mutta sitten kun ei kiinnosta, ei jaksa täyttää dosettia ja sitten jää lääkkeetkin ottamatta ja sitten taas olo pahenee, eikä jaksa eikä kiinnosta ja olo pahenee...jne jne. Saitko jo kuvan? Mulla on sellainen pieni söpö dosetti johon mahtuu viikon lääkkeet samalla. Yritin sellaista että joka sunnuntai täyttäisin dosetin ja olis taas viikoksi lääkkeet hallussa, mutta en sit jaksanut, ja taas meni viikko etten jaksanut.

Söpö pikkudosetti

 Onneksi viimeksi terapeutilla avauduin näistä motivaatio-ongelmista ja hän kaivoi kaapista jonkin vanhan dosetin johon mä saan kahden viikon lääkkeet samaan! Eli ei tarvi kuin kahden viikon välein tsempata itsensä täyttämään se vehje. Huima parannus. Nyt kun tein sen sunnuntaina, niin jaksan varmaan pari viikkoa ottaa lääkkeet silloin kun pitää ja se varmaan myös kohentaa oloa. Jotain hyötyä terapiastakin :)

Vähemmän söpö iso dosetti

Mulla ei siis kauheasti ole ns. virallisia lääkkeitä, aamulla otan masennuslääkkeen, joka estää mun ahdistuskohtaukset (hyvin sen tekee, kun olen pari päivää niitä syömättä alkaa ahistaa heti ja se pahenee mitä kauemmin oon syömättä) ja illalla otas sellaista tasaavaa joka ehkäisee sen ettei tuo masennuslääke vie mua maniaan. Eikö oo kätevää? Ja niiden lisäksi on melatoniinia nukkumiseen, d-vitamiinia, b+c-vitamiinia, omega-3:sta, magnesiumia, helokkiöljyä, ja liuta kipulääkkeita tarvittaessa. Vielä kun olis varaa ostaa ubikinonia, siitä on moni fibro saanut apua tuohon ainaiseen väsymykseen ja karnosiiniakin kannattaisi kokeilla, kuulemma. Olispa ihmeellistä tuntea vaikka vain pari päivää millaista olisi kun ei olisi niin uupunut koko ajan! :)

Sen terapiakäynnin jälkeen kävin kaupassa ja annoin jonossa mennä edelle vanhan naisen jolla oli vain pari ostosta, hän oli ihan ylitsevuotavan kiitollinen ja siitä pikkueleestä tuli hyvä mieli. Ja varmaan koska havaitsi mut vaarattomaksi, takana jonossa ollut nainen kysyi multa mun kokemuksia ekologisista puhdistusaineista joita mulla oli hihnalla, ja ilokseni pystyin kertomaan miten tyytyväinen olin niihin ollut, niin hän sanoi että meinaa kokeilla niitä myös ensi kerralla - eli sain jonkun siihen että käyttäisi luontoystävällisempiä puhdistuaineita - jee! Pieni, mutta tärkeä askel. Mun on muuten vaikea ymmärtää miksi ihmiset käyttävät kaikenlaisia myrkkyjä kotinsa siivoamiseen? Eikö ne ajattele yhtään että ne päätyvät takaisin luontoon tavalla tai toisella? Vaikka mitäpä mä sitä mietin, mun lääkkeiden syönnin takia kalat eivät kärsi masennuksesta eikä ahdistuksesta kun noi munkin lääkkeet päätyvät vesistöihin - se on kauhea ajatus. Onneksi en syö ehkäisylääkkeitä, ne ne vasta sekoittavatkin kaloja ja muita vesieliöitä. Vaikka ei kai noi masennuslääkkeetkään mitenkään hyvää tee, meinaan jossain välissä kokeilla josko pärjäisin ilman lääkkeitä, ihan vielä ei vaan ole se hetki, mutta sitä odotellessa! :) Kiitos ja kuulemiin!

Celciuksia ylenpalttisesti

Aika hassu talvi. Ensin oli plus viittä ja vetistä tammikuun alkuun asti ja sit heti pomppas niin että oli yli -15 pakkasta monta viikkoa. Koirien kannalta aika hankalaa, ensin on kuraa jokapaikassa ja pitää pyyhkiä ja putsata heti sisääntullessa ja sitten onkin liian kylmää niin että tassut ja nassut jäätyy. Mikylle on talvitakki ja Pixielle tilattu samanlainen, tossuja mietin myös ja yksi kaveri vinkkasi että vauvojen sukat on kätsyjä ja ne voi laittaa hiuslenksuilla varteen jalan ympärille kiinni. Ja niin ei varpaat palele. Ostin koirille vauvansukat (se, etten osta mitään uutta tänävuonna ei koske lemmikkien tarpeita - tietenkään :D) ja hiuslenksuja ja kokeiltiin...

Tammikuun alkua

Pixulainen lenkillä tammikuun alussa

Voi vitsi mitä meininkiä! Miky sojotteli jalkojaan jäykistellen eri suuntiin ja hyppeli hassusti kun eihän voinut tyyppi kävellä kun oli ylimääräisiä juttuja jaloissa. Pixie hypähteli ja töpötteli hassusti ja kun päästiin ulos onnistui karistamaan 3/4 sukkaa heti pois. Mikyllä pysyi ekan lenkin aikana takatassuissa sukat ja tokalla lenkillä myös kahdessa tassussa, Pixula onnistui silloinkin tiputtamaan mokomat sukat jaloistaan. Sillä on sellaiset pikkuruiset puikulajalat, ei niissä mikään pysy.

 Sitten onneksi tuli inhimillisemmät Celciukset ja toi -5 ja -7 on meille just hyvä. Riittää että on takki päällä, muttei tarvii sukkia eikä tossuja ja voi tehdä vähän pidempiä lenkkejä - mä tykkään ja koirat tykkää! Vaikka olihan kyllä kaunista kun kaikki oli kuurahuurrettua - kuljin kamera messissä ja sain pari ihan kivaa kuvaakin. Ja patteri loppui just silloin kun yritin ottaa kaikkein kauneimmasta puusta kuvaa ja sitten tietty oli ne kuurat jo mennyttä kun seuraavan kerran pääsin sen luo, mutta laitan nyt joitain otoksia tähän.

Käppyräpensas

Huuruinen aita

Talvinen aurinko

Sinisen hetken puu

Roikkuvaa huurrepuuta

Pikkuinen kaunis talvikuusi

Upeita oksia

Meidän kotikatu

Koirat ihmettelee kaksiväristä pensasaitaa

bois bois bois

Toi oli mun huutilaulu migreenille. Mulla on nyt ollut 12 viikkoa ilman migreeniä. Ekan kerran varmaan 6-7 vuoteen. Mun miehu sai sellaisen vision, että jos mä söisin omenia, niin se vois auttaa noihin migreeneihin. Heti menin kauppaan ja ostin kassillisen luomuomppuja ja söin niitä kuurin. Mun migreeni kun on hormonaalinen niin sen ekan kuurin jälkeen olen aina syönyt niitä kaksi viikkoa siihen tiettyyn aikaan kuukaudesta ja näin on migreenit pysyneet poissa boissa. Syön yhden tai kaksi omenaa päivässä, vähän riippuen omenan koosta.

Onema

Uskomatonta, mutta totta! Mä itse uskon siihen, koska olen tämän kokeilun vapaaehtoinen kaniini. Nyt viikonloppuna olisi taas ollut aika migreenille ja jostain syystä nyt on vähäsen päätä jomottanut, mutta ei mitään niin pahaa että olisin sängynpohjalla täysin bois tästä maailmasta. Otin ylimääräiset torkut ja nyt on ihan ok olo. Voin jopa kuvitella meneväni ihan normaalisti töihin huomenna! Mullahan oli loppukesästä ja syksyllä niin pahoja kohtauksia, että piti mennä terveyskeskukseen tiputukseen, kun mikään ei auttanut vaan tuntui että pää  menee rikki ihan justiinsa.  Ja niitä migreenejä oli muulloinkin kuin siihen tiettyyn aikaan, eli vähän väliä kärsin siitä - ja nyt näin monta viikkoa ilman!

Viipaloitu omena

Mä olen myös syönyt vitamiineja ja yrittänyt muutenkin pitää elämän silleen tasaisena ettei mikään laukaisis tuota migreeniä, joskus myös valo saattaa sen aiheuttaa. Mä ostinkin tuossa joulun jälkeen mahtavalla alennuksella ihan oikeat aurinkolasit optikolta, jos se helpottaisi keväisen auringon kiloa pääkopassa sitten kun sen aika on.(Oikea hinta oli 155€ ja mä sain ne 25€lla, aika hyvin eikös?)

Arskat

Omenat kuulemma tekee hyvää myös iholle ja eikös se sanonta mene että omena päivässä pitää lääkärin loitolla? :D

(oli vaikea keksiä nimi tälle bloggaukselle kun siihen suuntaan tuli suorituspaineita :D kts. edellisen postauksen kommentit)

Blääh

Mä huomasin että kaikki mun tän vuoden postaukset alkaa a-kirjaimella. Eli nyt on sitten varmaan b:n vuoro. Eli blääähhhhh.

Tää päivä on erinomainen esimerkki mun elämän bläähstä. Täysikuu tai jokin valvotti niin ettei uni tullut vaan oli ihan ärsyttävän virkeä olo yöllä. Aamulla väsytti yhteentoista asti (vapaapäivä, vika ennen työjakson alkua). Heti herättyä koirat ulos, oli ärsyttävän aurinkoinen ja ihana päivä. Koirut tykkäs olla ulkona ja nuuhkia, tehtiin pienehkö metsälenkki. Otin pari valokuvaa kun aiheena on tänään mustavalkoinen ja sellaistahan tuolla ulkona on. Sitten koirat sai ruokaa ja sitten ihmiset aamupalaa. Katsottiin aamupalan kanssa eka jakso Curb your enthusiasm -sarjaa, joka oli ihanan täyteläinen puolituntinen.

Mustavalkoinen risu lumella

 Sen jälkeen oli kooma ja väsy ja paha olla. Tekstasin siskolle etten jaksakaan tulla moikkaamaan heitä ja mutsia joka oli siellä kylässä. Harmitti. En ole vähään aikaan käynyt kylässä enkä jaksanut nytkään. Kömmin sänkyyn peiton alle ja luin Pohjois-Korean ankeasta elämästä kirjasta Salattu maa. Nukahdin koirat kyljessä. Näin todella ahdistavia unia ja heräsin ihan mielelläni nukuttuani pari tuntia. Vuokraemäntä laittoi tekstaria josko katsoisin sille tarot-kortteja vuoden alun kunniaksi. En jaksanut mennä mutta ehdotin toista päivää.

Lyhty lumessa

 Piti avata kone (vaikka en jaksais) kun piti tehdä jotain juttuja. Miehu laittoi samalla ruokaa alkuun ja autoin siinä sivussa että saatiin härkäpapurouhemakaroonilaatikko uuniin. Koirien kanssa lenkille. Hassua että oli vielä valoisaa, näköjään ne päivät pitenee. Koirat tykkäs. Mua ahisti. Kotona takas koneelle kirjottaan tätä kun tuntui että jotain pitäis. Kohta pitää kammata naama ja kömpiä taas ulos ja bussilla keskustaan kun on kampaaja-aika, jota jo kerran lykkäsin kun oli rahat loppu. Tänään on liksapäivä. Toivottavasti se piristää, siis se kampaaja, vaikkei huvittais lähteä. Kun tulen sieltä onkin jo myöhä ja voi katsoa telkusta Kuvun allaa ennen vikaa koiralenkkiä jonka jälkeen pitäis saada nopsaan unta että jaksaa herätä huomenna ennen seiskaa aamuvuoroon.

Tällainen tavallinen vapaapäivä.  Toivottavasti sulla oli kivempi päivä.

Auttamisesta

Meidän arki jatkaa normaalia kulkuaan, koirat on nyt terveitä ja mun työjakso meni mukavasti ja nyt on vapaajakso. Lumi tuli juuri maahan, ja se on kiva kun noi kuralenkit koirien kanssa olivat jo vähän työläitä - varsinkin kun olen vieläkin osittain jatkanut sitä että koirat vien eri lenkeille kun Miky ei ihan vielä pysty täysipitkiin lenkkeihin. Aamulla oli ihanan rapsakkaa!

Lätäköt jäätyivät

Mä ajattelin tuossa muutamia päiviä sitten paljon auttamista kun oli otsikoissa se että Cheek oli lahjoittanut suurehkon summan lastensairaalalle. Kiva juttu ja hienoa kun ihmiset lahjoittavat että saadaan se kaivattu sairaala kun yhteiskunta ei sitä näköjään pysty toteuttamaan ilman yksityisten ihmisten apua.

Mä kyllä mieluumin lukisin tarinoita ihmisistä jotka oikeasti auttavat. Uskon että tuolle räppärille tuo kertalahjoitus ei tuntunut juuri missään. Ja silti siitä revitään suuret otsikot. Arvostan paljon enemmän niitä ihmisiä jotka auttavat ja lahjoittavat säännöllisesti vaikka heillä itsellään on vähän. Tunnen paljon sellaisia ihmisiä ja minusta näyttääkin siltä että mitä vaatimattomimmin asuva ja elävä ihminen on sitä enemmän he auttavat muita. Ja sitten taas nuo hyvätuloiset menestyjät keskittyvät vain omaan napaansa eivätkä juuri pyöri hyväntekeväisyysjutuissa tai ole kuukausilahjoittajina missään. Voi toki olla että mulla on vääristynyt käsitys, mutta tämä perustuukin vain mun tuntemaan ihmisjoukkoon jossa tämä näyttää menevän näin. Jos jossain muualla on toisin niin hyvä niin.

Usein olen kuullut kommenttina sen että ei voi/osaa valita että mitä kohdetta auttaisi, jos auttaa jotakuta eikä voi auttaa ihan kaikkia niin on sitten auttamatta kokonaan. Aika horjuva käsitys mun mielestä. Multakin on usein kysytty miksi autan kodittomia koiria, ja vielä ulkomailla, eikö kotimaassakin olisi apua tarvitsevia? Ihan hyvä kysymys ja mielelläni vastaan että se apu millä tuen Romanian kulkukoirien oloja ei ole keneltäkään pois. Sitä paitsi tuen välillä myös kotimaisia koiria Rekku Rescuen kautta. Ja espanjalaisia ja bulgarialaisia katukoiria olen myös auttanut. Ja koska olen kuukausilahjoittaja Unicefillä niin siinä tulee autettua lapsia ja koska mulle tulee Tukilinja-lehti niin sillä taas tuetaan kotimaisia vammaisia lapsia - eli se että mä pääasiassa autan luotettavien tahojen kautta Romanian kodittomia koiria ei ole keltään pois. Apu se on pienikin apu. Ja paljoa en pystykään auttamaan kun elän köyhyysrajan tuntumassa.

Ja moni on epäillyt että pienet pennoseni eivät päädy avuksi sinne minne pitäisi. Ymmärrän että asia aiheuttaa skeptisyyttä koska monet avustukset päätyvät aivan jonnekin muualle kuin sinne missä sitä tarvitaan. Mä kuitenkin tiedän ja tunnen ne tahot joiden kautta autan ja luotan 100% siihen että apu menee perille. Yksi tällainen taho on Rescueyhdistys Kulkurit, joiden kautta Miky on meille tullut. Kulkurit ovat avoimia rahojen käytöstään ja tiedot on kaikkien nähtävillä ja heidän matkoistaan sinne avun lähteille näytetään kuvia ja kerrotaan sivuilla ja heidän yhteistyötahonsa Romaniassa ovat niin luotettavia kuin voivat olla. Eli en usko että kukaan Kulkureista ostaisi itselleen kallista autoa mun lahjoittamilla rahoilla tai tavaroilla :)

Pieni romanian rescue Miky, lempparilelunsa Hiirun kanssa

Ja pieni Pixie, suloinen ex- romanian katukoira

Ja lisäksi kaikki Kulkurilaiset tekevät tuota valtavaa työmäärää täysin vapaaehtoisina, eli he eivät saa palkkaa työstään! Se on todella kunnioitettavaa ja ihailtavaa. Mä haluaisin olla mukana enemmänkin heidän toimissaan, jos joskus saan jostain sen verran virtaa että jaksan muutakin kuin tätä perusolemista. Tai jotain muuta vapaaehtoistyötä olen miettinyt, vanhusten kanssa, mielenterveyskuntoutujien kanssa tai jotain muuta mulle tärkeää. Joskus mä vielä pystyn siihen!

Nyt mulla on pari kassillista lahjoitettavaa Kulkureille, vilttejä, kirppistavaraa jonka luulisin olevan helppoa myydä, mun vanha digikamera ja vanha läppäri - pitäisi vain saada läppäri tyhjäksi ja tavarat matkaan - sekin on yksi tapa auttaa :)

Mä olen tyytyväinen miten hyvin mun uudenvuoden tavoitteet on lähteneet käyntiin, olen ottanut päivittäin kuvia, ja tehnyt tavarapoistoja joka päivä. Olen ollut ahkerampi pitämään yhteyttä ystäviin ja saanut kotona pidettyä tiskivuoren kurissa ja imuroinut joka viikko! :) Huomenna on lepopäivä - en tee mitn!! ;)

Arkeen asettumista

 Kiitos kaikille uudenvuoden toivotuksista ja blogissa käynneistä! Tervetuloa myös tänä vuonna tänne ja kiitos kaikille viime vuodesta!

Pikku lomasen jälkeen oli kiva palata töihin, paljon oli hommaa ja paljon tuli tehtyä. Kaikkein kivointa oli olla lauantaina lainaus- ja palautustiskissä, kun tuli törmättyä huimaan määrään kirjoja jotka sitten ronttasin omaan hyllyyn odottamaan lukemista! Normaalisti kun olen lasten- ja nuortenosaston neuvonnassa, niin siinä ei tule hirveästi törmättyä kaikenlaisiin kirjoihin - lähinnä nuortenkirjoihin, joita luen myös mielelläni. Ja fantasiaa ja vanhanaikaisia tyttökirjoja ja lastenkirjoja ja satuja. Musta on ihanaa että mulla on tosi monipuolinen kirjamaku, se käy ilmi myös tästä uusimmasta kirjakasasta jonka toin kotiin:

Kirjakasa

Siinä on asiaa laidasta laitaan, asperegin syndroomasta lentoemäntien kokemuksien kautta Pohjois-Korealaiseen elämään. Hömppää ja kauhua ja vaikka mitä.

Mikyn sairastumisesta tulee tänään kaksi viikkoa. Tänään on vika päivä kipulääkkeen kanssa. Ja hyvältä näyttää! Miky hyppii ja liikkuu ja nostaa jalkaa ja nuolee ja tunkee syliin ja haluaa huomiota ja pissii ja kakkii ihan normaalisti :) Mä sanoisin että hyvin toivuttu.

Ensi viikolla sitten voidaan alkaa pikkuhiljaa pidentämään noita lenkkejä, ne on pidetty tosi lyhyinä vielä. Mä olen päivittäin tehnyt kummankin kanssa omat lenkit kolme kertaa päivässä. Joskus olisin varmaan sanonut ettei mun rahkeet riitä sellaiseen, mutta kyllä ne riittää kun on tarvis. Näköjään. Ensin Mikyn kanssa pikkulenkki ja sitten Pixun kanssa pitkä lenkki. Käytiin jopa Pixun ja ihanan sisko T:n ja sen koiran Ellin kanssa yli tunnin kävelylenkki rannassa ja uudella asuntoalueella ennen mun työviikon alkua. Se teki hyvää. Otin jotain kuvia harmaudesta:

Meidän järvenrantaa, melko harmaata

Pixie katselee kaupungille päin

Muutama sorsa uiskenteli veessä

Mulla on päässä pyörinyt hurjasti aiheita eri postauksiin, mutta nyt iskee tyhjää. Pitäisi kirjoittaa niitä ylös joskus - mutta ei siis tällä kertaa enempää. Elämä jatkuu ja hyvä niin!

Alkuja ja tavoitteita

Vuoden eka päivä...mä olen aina ollut sitä mieltä että uuden vuoden jälkeen tulisi olla yksi epäpäivä, joka ei olisi mikään, tyhjä vain. Ja SITTEN vasta se eka päivä. Siinä olisi aika sopeutua tilanteeseen ja varustautua sitä ekaa päivää varten kunnolla - nykyään se tulee liian nopeasti. Ja jotenkin sitä toivoisi olevansa hyvässä vedossa uuden vuoden ekana päivänä, kun jostain on tullut sellainen oletus että vuosi jatkuu siten kuten eka päivä menee...ei se tietenkään mene niin, mutta osa musta haluaisi aloittaa uuden vuoden jotenkin valmistuneena ja kivasti.

Eilen avasin mun ilopurkkini ja luin läpi kaikki laput mitä siellä oli. Niitä oli yllättävän paljon! Jotenkin oli raskas vuosi, paljon huolta ja vaivoja ja väsymystä ja ahdistusta. Mutta myös noita kirkkaita ilon hetkiä ja ihania tuokioita ystävien kanssa - korvaamatonta <3 Ja mikä se ilopurkki sitten on? Vuoden alussa tyhjä purkki, jonne vuoden aikana laitetaan lapuille kaikki kivat ja ilahduttavat jutu, liput tapahtumiin, junaliput ja muut muistot jotka tuovat hymyn huulille. Mun purkkini oli aika täynnä, vaikka loppuvuodesta en enää niin ahkerasti sitä täyttänytkään kuin olisin voinut. Raskaiden juttujen ollessa läsnä elämässä, on hyvä pitää jonkinlaista muistutusta siitä että on sitä kivaa ja kevyttäkin :)

Ilopurnukka

Ja ilopurnukan lappusia - olin silleen fixu että leikkelin kivan värisiä lappusia valmiiksi purkin viereen, niin ei tarvinnut alkaa niitä haeskelmaan kun tuli tarvis :)

 Mulla on joitain juttuja joita toivoisin itseltäni tänä vuonna, en tee mitään lupauksia, mutta asetan tavoitteita, jotka toivon mukaan kasvattaisivat mua ihmisenä ja parantaisivat elämänlaatua. Tässä niitä:

- osallistun Tavara pois päivässä - ryhmän toimintaan (se on facebookissa ja viime vuoden lähinnä seurailin, mutta tänä vuonna meinaan yrittää poistaa tavaran päivässä!)
- olen ostamatta mitään uutta tänä vuonna. Tämä tarkoittaa tavaroita, ruokaa toki ostan ja pesuaineita, ja nekin mahdollisimman luomua ja lähiä. Pari lahjaa pitää varmaan hankkia, mutta meinaan tarkoin miettiä mitä tarvitaan ja miksi ja voiko jättää hankkimatta.
- roska pois päivässä, kaksi parhaassa. Olen kerännyt roskia koko viime vuodenkin koiralenkeillä, ja meinaan jatkaa samaa rataa.
- aion osallistua Välittämisen keikoille joita järjestetään joka kuukausi, niissä viedään seuraa ja iloa vanhuksille.
- yritän olla ystävällisempi niin töissä kuin vapaa-ajallakin. Voin antaa jonossa paikan jos jollain on vaikka vähemmän ostoksia, voin rupatella vanhan puliukon kanssa bussipysäkillä ja voin hymyillä vieraille vaikka ilman syytä. Tai kehua jonkun kampausta/vaatteita yms.
- osallistu FMS:n Photo a day Challengeen, eli ryhmän perustaja antaa joka kuukausi jonkin valokuvausaiheen joka päivälle ja se postataan vaikka fb-ryhmän seinälle, se on kiva harrastus ja kehittää valokuvaussilmää ja tekee hyvää uinuvalle luovuudelleni.
 - Goodreadsissä asetin itselleni tavoitteeksi lukea 114 kirjaa, viime vuonna tavoite oli 113 ja ylitin sen yhdellä! :)
 - yritän pitää itsestäni huolta ja pitää älä-tee-mitään-päiviä jotta jaksaisin. Syön vitamiineja ja juon tarpeeksi vettä.

Tämän vesikuvan otin kun osallistuin elokuussa ekan kerran tuohon Photo a day-juttuun, sitten pidin siitä taukoa ja nyt joulukuussa osallistuin uudelleen. Se on kivaa puuhaa.

 Siinä sitä onkin yhdelle vuodelle. Ja kuten tiedän, elämäni on tasapainoilua ja hyvin kausittaista, koitan olla lannistumatta jos tavoitteisiin tulee taukoja tai en vain jaksa. Aina voin sitten uudelleen tarttua toimeen ja jatkaa siitä mihin jäin.

Koirakuulumisia: Miky on yhä toipilas, melko virkeä ja iloinen, mutta väsyy helposti ja kävely on vielä haasteellista. Pixie on oikea herhiläinen, iloinen ja  hyväntuulinen. Ja nauttii kun pääsee mun kanssani kahdestaan lenkeille, vien aina Mikyn ensin ulos, kävellään vain vähän pihalla ja sitten Pixulin kanssa isompi lenkki.