Erilaiset joulunpyhät

No niin, eihän se tietenkään se joulunaika mennyt ihan kuten suunnittelin. Tietenkään. Koskahan mä opin ettei kannata suunnitella mitään - aika pessimistinen ajatus, sen vuoksi ei vissiin toteudukaan kun yritän tuota positiivisuutta opetella ja viljellä.

Tavoitehan oli ottaa joulupyhät rauhassa siistissä kodissa katsellen leffoja, sarjoja, lukien ja leväten harmonisessa rauhantilassa. Hah.

Ikävä kyllä pikkukoira Miky jotenkin loukkasi itsensä sunnuntaina ennen joulua, ei halunnut illalla kävellä ja maanantaina ja tiistaina sen olo selkeästi paheni. Se valitti liikkuessaan ja mieluiten vain makasi paikoillaan. Kannoin sen kolmesti päivässä pihalle ja se pissi könkätessään eteenpäin, ei voinut nostaa jalkaansa kun ilmeisesti sattui johonkin niin kovasti.

Aatto vietettiin mun pikkusiskon tykönä, siellä oli herkkuruokia ja pukki kävi ja oli hyvin lahjakas. Mutta huoli oli kova ja piti päästä pian Mikyläisen luo. Illalla se valitti kovasti kun liikkui ja kävi kova surku sitä.

Näin kilttinä mä olen ollut!

Joulupäivän aamuna sitten soitin eläinlääkäripäivystykseen ja sain kyydin sinne siskolta. Päivystys oli toisessa kaupungissa, joten matkaa sinne oli. Lääkäri oli kiva ja tutki Mikyn hienosti ja kun venattiin vuoroamme, pihalla käydessä Miky sai pissittyä ja kakittua joka oli ihanaa kun ei ollut kumpaakaan tapahtunut hetkeen...

Mikyn takajalkojen reaktiot olivat hitaampia kuin normaalisti, mutta ne kuitenkin reagoivat, selkeää kipukohtaa ei löytynyt, mutta kävely oli selkeästi vaikeaa. Eli ei halvausta, mutta jotain häikkää joko selkärangassa, jossa Mikyllä on todettukin olevan kalkkeumia nikamien välissä, tai sitten joku paha lihasjumi jossain takapään lihaksissa.

Miky sai kipupiikin ja hoito-ohjeet ja reseptin tykimpään kipulääkkeeseen jota onneksi sai kotikaupungin apteekista. Sen haettuamme kotiuduimme ja aloimme hoitaa Mikyläistä. Kovempi kipulääke selkeästi auttoi ja liikkuminen pihalla oli vähän helpompaa. Ohjeena oli kolme ihan pientä pissityslenkkiä päivittäin, max. 10 minsaa, sitä kaksi viikkoa. Kovaa kipulääkettä 2-3 päivää ja sitten vielä viikko miedompaa kipulääkettä ja jatkotutkimuksia selkärangan suhteen jos ei meno kohene kahden viikon aikana tai jos tulee jotain vakavampaa tai takapakkia.

Pikku potilas pedissään surkeana

 Miky selkeästi piristyi saatuaan kovaa kipulääkettä ja huoli vähän helpotti ja oli taas helpompi hengittää. Oli ihana huomata että se taas halusi syliin ja nuoli kasvoja ja kiinnostui vähän jopa lempilelustaan. Mikyn sairaus sai mut taas ihan pois tolaltani, ahdisti ja huoletti ja maha oli sykkyrällä. Ei maistunut ruoka eikä herkut - ehkä eka joulu jolloin tuli laihduttua pari kiloa...Mä nukun olkkkarin lattialla kun Miky ei saa hyppiä pariin viikkoon, sen sänky on mun patjan vieressä niin se voi könytä kainaloon niin halutessaan ja ollaan kaikki matalalla.

Mun leirisänky olkkarissa ja Mikyn sänky viekussa

Näin paljon herkkuja eikä mikään maistu

Nyt on mennyt pari päivää sen kovan kipulääkkeen jälkeen, ja vauhti on taas vähän hidastunut. Joillain ulkoilukerroilla se pissittyään ei jaksa enää kävellä ja mä taas kannan sen kotiin. Huoli ei helpota siis vieläkään! Tulee surku meidän iloista pikku hännänheiluttajaa kun se ei ole kunnossa ja meidän raha-asiatkin ovat nyt niin nyrjällään että pelottaa suuret eläinlääkärikulut - ei helpota sekään oloa.  Mun keskittyimiskyky on ollu ihan hakoteillä - en ole voinut katsoa leffoja enkä mitään, lukeminen onnistuu vain parin sivun verran ja oon vaan surffaillut päättömästi netissä ja ollut huolestunut. Mikä on silleen ihan älytöntä, että tiedän ettei se edesauta mitään eikä vaikuta muuhun kun mun omaan olooni, mutta en osaa muutakaan. Onneksi on lomaa töistä, ettei tarvi sitä stressata, saan olla kotona potilaan kanssa. Toivon että pian helpottaisi ja Mikyn tila kohenisi!

Hyvä uutinen on se, että Pixun patti on vihdoinkin hävinnyt, heti kun antilooppikuuri loppui, alkoi patti pienetä ja nyt siitä ei ole enää jälkeäkään! Jotain hyvääkin siis :)

Joulun toivotus

Haluan toivottaa kaikille ihanille lukijoille, kanssabloggaajille ja kommentoijille, vakinaisille ja satunnaisille, uusille ja vanhoille oikein ihanaa ja rauhaisaa joulunaikaa. Joulurauha laskeutuu tähänkin talouteen ja ajattelin pitää koneen kiinni pari päivää ainakin :) Kuvassa on talomme nurkalta kuusi joka sai kauniin lumipeitteen joksikin aikaa, onneksi kerkisin käydä nappaamassa siitä pari kuvaa ennen sulantoa.

Ajatukseni ovat niiden luona kenellä on vaikeaa, syystä tai toisesta, niiden ketkä kaipaavat ja niiden ketkä surevat ja niiden jotka päivästä toiseen taistelevat jaksamisen ja kipujen ja muiden elämän vaikeuksien kanssa. Lämmin ajatus ja iso virtuaalihali kaikille ketkä sitä kaipaavat.

Rauhan toive

Nyt on käyty onnistuneesti kaupassa ja imurrettu niin että maanantaisen työpäivän ja aattoisen siskolla syömisen jälkeen voi rauhassa löpsähtää sohvalle ja keskittyä hyviin kirjoihin, ehkä katsoa telkusta jonkun leffan ja sit vaan olla ja kölliä. Ajattelin ihan pitää atk:nkin kiinni. Tää olisi toive siis. Saa nähdä kuin käy kun tuommoisia menee toivomaan. Yleensä jotain tapahtuu...

JOulutähteä

Miky-koira äsken lenkillä ei halunnut kävellä ja vaan istahti alas kärsivän näköisenä, se taisi loukata selkänsä kun rimpuili aiemmin kun leikattiin kynsiä :( ja Pixien patti on ihan ennallaan, eli maanantaina soitto eläinlääkärille. Pidetään peukkuja että Mikyn selkä kohenee ja Pixun patti on joku harmiton joka menee ohi!! (mulla ei ole edes varaa mihinkään isoihin operaatioihin - niin kamalaa kuin onkin ajatella toisten hyvinvointia rahat mielessä...)

Miky petissään

 Jotenkin on veto veks ja voipu. Löhöpäivät tulisivat tarpeeseen. En ole stressannut joulua mutta muuten on jotenkin stressaantunut olo. Harmittaa kun kaikki eivät vain voi tulla toimeen ja esim. ymmärtää jotta ihmiset on erilaisia ja ihmisillä on vaikka vaivoja jotka eivät näy eikä niiden kanssa yrittäminenkään näy päällepäin eikä se tarkoita etteikö silti yrittäisi ja tekisi parhaansa koko ajan! Tuntuu ettei mikään riitä eikä ole hyvä...Äh, anteeksi purkaus, mutta mieltä painaa.

Kuva netistä. Tällaista joulufiilistä en kaipaa.

 Mulla on aika usein vähän sama fiilis joulun suhteen kuin Muumeilla:
 "- Onko jo kevät? Muumipeikko mutisi.
 - Kevät? sanoi hemuli kärttyisästi. Joulu nyt on, etkö käsitä, joulu. Enkä minä ole hankkinut mitään enkä järjestänyt mitään, ja sitten ne lähettivät minut kesken kaiken kaivamaan teitä esille. Kintaani ovat luultavasti hukassa. ja kaikki juoksevat ympäri kuin hullut eikä mikään ole valmista...
 Sitten hemuli tallusteli takaisin portaita ylös ja meni ulos kattoluukusta.
 - Äiti, herää, Muumipeikko sanoi pelästyneenä. On kuulemma tapahtunut jotain kamalaa. Sanovat sitä jouluksi.
 - Mitä sinä tarkoitat? kysyi äiti ja pisti nenänsä näkyviin.
 - En oikein tiedä, sanoi Muumipeikko. Mutta mitään ei ole järjestetty ja jotain on hukassa ja kaikki juoksevat ympäri kuin hullut. Ehkä on taas tulva."

Onneksi se pelottava Joulu tulee vähemmälläkin - ainakin meille :) Suklaatia on varattu ja ruokaa ja muita herkkuja, pino kirjoja ja pari leffaa venaavat vuoroaan. Eli eiköhän tästäkin taas selvitä. Ja nythän on jo niin ihanasti että päivät taas pitenevät, se on aina yhtä riemuisaa. Tammikuun lopussa jo viideltä on valonhäivä nähtävissä horisontissa :)

Voihan pahkura!

Eilen, sunnuntai-iltana, Pixula köllötteli selällään haluten rapsuja, kun mä yhtäkkiä havaitsin sen kyynärvarressa punaisen äkäisen näköisen patin kyynärpään vieressä. Näytti ikävältä ja heti pukkasi huoli, että apujaa, mikähän se on. Oon kuullut että koirilla voi olla vaikka minkälaisia rasvapatteja ja muita ja että jotkut kasvaimetkin kehittää pahkuroita. Olin tomerana itseni kanssa ja sain olla menemättä googlen kuvahakuun etsimään sopivan näköisiä pahkuroita analysoitavaksi.

Otettiin kuva ja vertailukohde arkistoon jos vaikka myöhemmin tarvii

Tossa vähän näkee missä kohtaa se on

Tajuttiin myös että Pixula on rapsutellut takajalallaan tuota 'käden' takaosaa jo jonkin aikaa, ei vain oltu havaittu siinä mitään - mikä on aika kummaa kun niin paljon me rapsutellaan, paijaillaan ja käsitellään noita koiruja että hassua ettei patti ole osunut sormiin...eli voi olla että se on ollut siinä jo jonkin aikaa. Tai sitten ei.

Aamulla heti kasilta soitin kunnalliselle (meinaan aina kirjoittaa ja sanoa kummalliselle) eläinlääkärille ja saatiin aika iltapäiväksi silleen sopivasti että pääsin sinne bussilla. Se kun sijaitsee ihan toisella puolella kaupunkia.

Eläinlääkäri on kiva ja tutki Pixua ja ihmetteli sitä pattia. Päätti sitten rauhoittaa koiran että saa katsottua tarkemmin. Pikkuinen rauhoitettiin ja se meni ihan lötköksi ja lääkäri pääsi tutkimaan, mä pitelin Pixua paikoillaan ihan varuiksi. En katsonut sitä ronkkimista kylläkään. Arvelu on että jokin on tökännyt siihen reiän esim. metsälenkillä, ja se on tulehtunut tuollaiseksi pahkuraksi, siellä ei ollut mitään sisällä eikä se märkinyt. Salvaa siihen laitetaan pari kertaa päivässä ja antilooppikuuri viikoksi. Soitan ensi maanantaina uudestaan ja pikemmin jos jotain tulee..Toivottavasti ei tule, muuta kuin joulupukki sit tiistaina.

Hiukan tokkurainen potilas

Ihan vähän vain silmät harittaa pikkuisella...

Kannoin lötkön koirun sitten siihen lähelle mun siskolle joka heitti meidän autolla himaan. Tuolla toi Pixula köllöttää sängyllään ihan tokkurassa vieläkin...Toivottavasti paranee pian - pikkuinen<3

ps. justiinsa kun sain tuon kirjoitettua, Pixie rapsutti tuon patin rikki ja siitä tuli verta, laitettiin salvaa ja pieni kääre. Nyt sitä pitää vahdata ettei revi sitä käärettä pois, kuten jo kerran kävi. Nyt se on mun sylissä lämpimässä lepäämässä...

Korustelua

Musta on ikävästi alkanut tuntua että mä olen menettämässä kykyäni ajatella positiivisesti, ja löytää asioista positiivisia puolia...se on huolestuttavaa. Mä olen koko ikäni opetellut sitä taitoa, mutta nyt maailman kaikki väärät asiat, kulutustottumukset, poliitikot, ilmastoasiat ja läheisten ihmisten temppuilu ja muidenkin ihmisten itsekkyys, empatianpuute ja näköalattomuus ovat louhineet tietään pimeän ytimeen jonne en haluaisi kokonaan joutua. Mikä siis eteen..? Kuinka estän tätä tapahtumasta?

Näin alkuun ainakin ajattelin kirjoittaa tänne blogiin kovin kevyestä aiheesta - eli korustelusta! Mulla on hinku aina soinnuttaa mun vaatteet ja asusteet. Eli vaikken todellakaan mikään trendsetteri tai muodin orja olekaan, niin tykkään kun mun kirppisvaatteet sointuu toisiinsa ja värimaailmat on kohdillaan. Mulla onkin pari työkaveria jotka tykkäävät katsella sointuuko kaikki toisiinsa. Tämä viikon alussa leikin sellaista, että maanantaina töissä olin Täti Ruskea, tiistaina Täti Vihreä ja keskiviikkona Täti Sinipunainen - loppuviikko olikin vapaata :)

Kuvasta ei ehkä erota, mutta korut ja sukat olivat samaa värimaailmaa :D

 Just katsoin että tuossa ylläolevassa kuvassa kolme vaatetta on ostettu uusina, kaikki muu on kippareilta, vanhimmat 90-luvulta asti.

Korut tietty kuuluvat tähän sarjaan myös, tärkeää on, että korut ja sukat sointuvat kaikkeen muuhun. Mulla eri värimaailmoita, niitä on Vihreä, Ruskea, Violetti, Turkoosi, Oranssi ja Musta. Kaikkia noita voi yhdistellä haluamillaan yhdistelmillä, musta ne kaikki käy yhteen hienosti.

Viime aikoina mä olen hankkinut koruja paljon huutiksesta, jonka järjestävät Koirakamuille Jeesiä-naiset R. ja M. kahdestaan Romanian koirien avuksi. He siis saavat lahjoituksena koruja ja tavaroita ja järkkäävät niistä huutiksen Facebookissa ja sinne voi kirjata oman huutonsa ja mulla on ollut hyvä tuuri ja olen saanut monta just ihanaa korua ja samalla olen auttanut usealla rahalla Romanian koirien tilannetta. Win-win-tilanne mun mielestäni :)

Tämän turkoosin kaulakorun sain tänään postissa - aivan ihana täydennys mun koruihin!

Ruskeisiin vaatteisiin mulla ei ollut vielä koruja, nämä toivat tänään siihen avun.

Tämä vihreä 70-lukuinen n. 4x4cm riipus on tullut mun lemppariksi

Nämä siipikorut käyvät kaikkiin väreihin

Tyylikkään mustat riippuvat korvikset kruuvaavat mustat asut

Ihana turkoosi setti, sopii mun silmien väriin myös

Tässä vähän bling-blingiä, vaikka farkkuisten asujen kanssa

Tämä rannekoru on huudettu Pelastetaan Koirat Ry:n huutiksesta, ihanat värit - ja käsintehty!

Mulla oli yhdessä vaiheessa kaikki korut yhdessä sykkyrässä pussukan pohjalla, kyllästyin kaivelemaan korusteita sieltä, joten ostin kirpparilta pienen muistitaulun ja tein siitä korvisalustan. Kaulakoruille tein puretun talon laudasta alustan hiomalla, sitten kiinnitin siihen koukkuja, ja siinä ne nyt riippuvat seinällä - helppo valkata sopivat korusteet jokapäivään. Nykyään käytettyjen korujen lisäksi tykkään ostaa erilaisilta käsintekijöiltä ja paljon olen saanut myös lahjaksi.

Kaulakoruteline, rannekorupuu ja tarpeellinen kyltti jota ei kukaan huomioi vaikka se on aina esillä ;)

Korvikset seinällä ja noi kukat sivussa on tukkajuttuja, punainen itsetehty, alempi ostettu

 Siitä muuten tietää että masennuskausi on tulossa tai jo päällä, kun mua ei innosta, eikä kiinnosta soinnuttaa tai miettiä mitä päälleni panen...

Syitä miksi en voi harrastaa

Syitä miksi ei voi harrastaa, tai ainakaan kodin ulkopuolella, tai ainakaan mitään liikuntaa:

- väsyttää
- on pimeää talvisin
- me asutaan kaukana kaikesta
- meillä ei ole autoa
- talvella en uskalla (enkä jaksa) fillaroida (on liukasta ja paleletaa)
- talvella bussit kulkee harvoin ja just epäsopivasti
- luen aina bussiaikataulua väärin
- vuorotyö
- kuntosalit on kalliita
- uimahallissa on liikaa ihmisiä
- säännölliset jumpat on hankalia just vuorotyön takia
- lähellä oleva jumppa on liian myöhään illalla
- illalla väsyttää
- aamulla väsyttää enemmän
- kesällä on liian kuuma
- kesällä aika menee kaikkeen muuhun
- ruokarytmit menee sekaisin jos liikunta on hankalaan aikaan
- (mikä ruokarytmi???)
- työpäivän jälkeen en jaksa enää yhtään mitään
- vapaapäivinäkään harvemmin jaksan ainakaan illalla lähteä minnekään, varsinkin jos on jo pimeää
- jotkut liikuntapaikat ovat paikoissa jonne oikeastaan pääsee vain autolla
- liian rankka liikunta ei tee hyvää
- liian löysä liikunta tuntuu ettei edes kannata
- kotona olevalle stepperille ei ole mitään paikkaa
- kotona ei mahdu paljon muuta kuin pyörimään akselinsa ympäri
- väsyttää

Todistusaineistoa siitä että kävelen ulkona

Siinä pari syytä miksi mun harrastukset on vähentyneet ihan minimiin, oikeastaan vain luen, teen käsitöitä kätevästi sohvalla ja käyn koirien kanssa lenkillä. Nih.

Itsenäistä viikonlopunviettoa

Nyt on lauantaiaamu ja venailen tuleeko kutsua töihin, olen lauantaipäivystyksessä. Heräsin siis varhain, eli keskellä yötä - haukoti.

Eilen oli itsenäisyyspäivä ja mulle se on surullinen päivä, sillä löysin isäni kuolleena itsenäisyyspäivän aamuna vuonna 1990, hän oli vasta 45-vuotias ja asuin tilapäisesti hänen luonaan kun toivuin anorexiasta. Se oli karu herätys ja sitä tulee muisteltua aina tähän aikaan vuodesta. Olin silloin 19-vuotias itse ja monta kertaa aikuisena on tullut mietittyä millaista olisi jos iskä olisi vielä elossa...Käytiin siskon kanssa iskän haudalla illansuussa ennenkuin jatkettiin matkaa siskon luo, jossa viettiin iltaa.

Iskän hauta

 Töihin paluu loman jälkeen meni kivasti (se yksi päivä). Mä niin tykkään työstäni, joten sinne on aina kiva mennä, ja mulla on ihan huiput työkaverit! Ainoa mutka matkassa oli se, että Pixie loukkasi jotenkin selkänsä just edellisenä iltana. Tultiin saunasta ja Pixuli jotenkin vinkaisi ja juoksi piiloon. Kokeiltiin sen kaikki jalat ja lihakset ja muut että oliko jokin paikka rikki, mutta kaikki tuntui olevan ok. Tunnin päästä huomattiin ettei se pystynyt loikkaamaan sohvalle, joten tultiin siihen tulokseen että sillä on taas selkälihat jumissa. Noi molemmat kun ovat pitkäselkäisiä koiruja, niin niillä helposti menee selkälihakset juntturaan ja sitten annetaan tulehduskipulääkettä ja lepoa, pieniä lenkkejä vain ja lämpöä. Tuo kun on käynyt kummallekin aiemminkin niin ei lähdetty heti viemään eläinlääkäriin, vaan ajateltiin katsoa miten tilanne etenee.

Pixulainen lepää sohvalla viltin päällä

Pidettiin sitten Pixua lämmössä ja nostettiin sohvalle ja sänkyyn kun se niihin halusi. Onneksi oltiin ostettu sille ja Mikylle kunnon lämpimät pedit, kun tuolla lattialla vetää. Siellä se enimmäkseen lepäilee. Ja eilen se jo oli paljon reippaampi ja käveli ihan hyvin. Eli taisi olla jonkinlainen kylmän ilman aiheuttama nitkahdus. Nyt ollaan laitettu sille aina takki päälle kun mennään ulos, se on Mikyn takki, joten pitää varmaan hankkia Pixulle oma - ollaan aiemmin mietitty että sillä on niin paksu turkki ettei tarvitse takkia, mutta ehkä sittenkin se olisi paikallaan. Tarkkailu jatkuu!

Pixin uusi reunallinen lämmin peti jossa se tykkää pesäillä

Nyt kello on jo yli 9, joten näyttäisi että saan olla kotona. Kymppiin asti on tämä päivystysvuoro. Taidan mennä sitten ottamaan torkut, ei tämä keskellä yötä heräily sovi mun kropalle lainkaan. Eli hyvää yötä piakkoin ja kaunista viikonloppua vanhoille ja uusille lukijoilleni! :)

Paketeita

Syystalvilomani alkaa uhkaavasti lähetä loppuaan, huomenna töihin. Tällä lomalla tuli taas huomattua että pienen ihmisen on ihan turha tehdä mitään lomasuunnitelmia - silloin kun oikein suunnittelee ja meinaa, niin universumilla on tapana heittää kaikin ihan päälaelleen ja nauraa tähdelliseen partaansa kun ihmispolo pyristelee elämän kurimuksessa. Eli ei mennyt kuten suunnittelin, mikään. Mutta onneksi sitä on sopeutuvainen ja lomalla turha mitn hötkyillä. Pääasia että sai levättyä ja luettua ja nukuttua.

Maanantaina hoitelin asioista kaupungilla, kävin hankkimassa lahjat siskon perheelle Australiaan. Hän on asunut siellä vuodesta -96 ja kasvattanut sinne juuret ja kolme mukulaa. Vaikken muuten niin kovasti  lahjuksista välitäkään, heille niitä on kiva lähettää, kun muutoin ollaan niin vähän ja harvoin tekemisissä. Onneksi on Skype. Pojat on jo 13 ja 11v ja Tyttö on kohta 8v. Joka kerta jonkinlaista päänvaivaa että mitä niille keksii, joka ei olisi liian painavaa ja hankalaa lähetettäväksi, mutta aina sitä jotain kivaa tulee mieleen.

Pojille lähetin yhteiseksi älypelin, ovat sellaisia älykköjä molemmat - ja tyttöselle sellaiset jumppatossut joita ei sieltä saa, pinkit tietty! Sisko saa suomenkielisen kirjan josta luulen hänen tykkäävän paljon, itse ainakin tykkäsin, sekä salmiakkisuklaata ja siskon mies saa suklaata, josta pitää paljon. Lapsille vielä vähän karkkia päälle.

Kerrankin ajattelin sen lisäksi että olen ajoissa, myös pakata nätisti lahjat. Sekään ei yleensä ole tapana. Tällaisia niistä tuli:

Ekat paketiit.

En nyt tiedä onko niin nättejä, mutta tavallista enemmän näin vaivaa. Pojat sai mustavalkoista, sisko ruskeaa käärepaperia koristettuna lasinalusilla ja pitsinauhalla, siskon mies kultaa ja punaista ja tytöntyllerö sydämin koristelta pakettia. Kaikki paperit on edellisiltä jouluilta säästettyä, joitain tarroja ostin täksi vuodeksi, muuten varmaan pärjään edellisvuotisilla kierrätyspapereilla.

Lopuksi vielä onnistunut kuva meidän suloisista koiruuksista, ihan vain huvin vuoksi:

Pixie tuolilla ja Miky lattiatyynyllä

Onneksi loman jälkeinen työviikko on melkoisen kevyt, torstaina töitä, perjantaina pyhä ja sitten viikonloppu. Pehmyet laskut sopii mulle :)