No niin, eihän se tietenkään se joulunaika mennyt ihan kuten suunnittelin. Tietenkään. Koskahan mä opin ettei kannata suunnitella mitään - aika pessimistinen ajatus, sen vuoksi ei vissiin toteudukaan kun yritän tuota positiivisuutta opetella ja viljellä.
Tavoitehan oli ottaa joulupyhät rauhassa siistissä kodissa katsellen leffoja, sarjoja, lukien ja leväten harmonisessa rauhantilassa. Hah.
Ikävä kyllä pikkukoira Miky jotenkin loukkasi itsensä sunnuntaina ennen joulua, ei halunnut illalla kävellä ja maanantaina ja tiistaina sen olo selkeästi paheni. Se valitti liikkuessaan ja mieluiten vain makasi paikoillaan. Kannoin sen kolmesti päivässä pihalle ja se pissi könkätessään eteenpäin, ei voinut nostaa jalkaansa kun ilmeisesti sattui johonkin niin kovasti.
Aatto vietettiin mun pikkusiskon tykönä, siellä oli herkkuruokia ja pukki kävi ja oli hyvin lahjakas. Mutta huoli oli kova ja piti päästä pian Mikyläisen luo. Illalla se valitti kovasti kun liikkui ja kävi kova surku sitä.
 |
Näin kilttinä mä olen ollut! |
Joulupäivän aamuna sitten soitin eläinlääkäripäivystykseen ja sain kyydin sinne siskolta. Päivystys oli toisessa kaupungissa, joten matkaa sinne oli. Lääkäri oli kiva ja tutki Mikyn hienosti ja kun venattiin vuoroamme, pihalla käydessä Miky sai pissittyä ja kakittua joka oli ihanaa kun ei ollut kumpaakaan tapahtunut hetkeen...
Mikyn takajalkojen reaktiot olivat hitaampia kuin normaalisti, mutta ne kuitenkin reagoivat, selkeää kipukohtaa ei löytynyt, mutta kävely oli selkeästi vaikeaa. Eli ei halvausta, mutta jotain häikkää joko selkärangassa, jossa Mikyllä on todettukin olevan kalkkeumia nikamien välissä, tai sitten joku paha lihasjumi jossain takapään lihaksissa.
Miky sai kipupiikin ja hoito-ohjeet ja reseptin tykimpään kipulääkkeeseen jota onneksi sai kotikaupungin apteekista. Sen haettuamme kotiuduimme ja aloimme hoitaa Mikyläistä. Kovempi kipulääke selkeästi auttoi ja liikkuminen pihalla oli vähän helpompaa. Ohjeena oli kolme ihan pientä pissityslenkkiä päivittäin, max. 10 minsaa, sitä kaksi viikkoa. Kovaa kipulääkettä 2-3 päivää ja sitten vielä viikko miedompaa kipulääkettä ja jatkotutkimuksia selkärangan suhteen jos ei meno kohene kahden viikon aikana tai jos tulee jotain vakavampaa tai takapakkia.
 |
Pikku potilas pedissään surkeana |
Miky selkeästi piristyi saatuaan kovaa kipulääkettä ja huoli vähän helpotti ja oli taas helpompi hengittää. Oli ihana huomata että se taas halusi syliin ja nuoli kasvoja ja kiinnostui vähän jopa lempilelustaan. Mikyn sairaus sai mut taas ihan pois tolaltani, ahdisti ja huoletti ja maha oli sykkyrällä. Ei maistunut ruoka eikä herkut - ehkä eka joulu jolloin tuli laihduttua pari kiloa...Mä nukun olkkkarin lattialla kun Miky ei saa hyppiä pariin viikkoon, sen sänky on mun patjan vieressä niin se voi könytä kainaloon niin halutessaan ja ollaan kaikki matalalla.
 |
Mun leirisänky olkkarissa ja Mikyn sänky viekussa |
 |
Näin paljon herkkuja eikä mikään maistu |
Nyt on mennyt pari päivää sen kovan kipulääkkeen jälkeen, ja vauhti on taas vähän hidastunut. Joillain ulkoilukerroilla se pissittyään ei jaksa enää kävellä ja mä taas kannan sen kotiin. Huoli ei helpota siis vieläkään! Tulee surku meidän iloista pikku hännänheiluttajaa kun se ei ole kunnossa ja meidän raha-asiatkin ovat nyt niin nyrjällään että pelottaa suuret eläinlääkärikulut - ei helpota sekään oloa. Mun keskittyimiskyky on ollu ihan hakoteillä - en ole voinut katsoa leffoja enkä mitään, lukeminen onnistuu vain parin sivun verran ja oon vaan surffaillut päättömästi netissä ja ollut huolestunut. Mikä on silleen ihan älytöntä, että tiedän ettei se edesauta mitään eikä vaikuta muuhun kun mun omaan olooni, mutta en osaa muutakaan. Onneksi on lomaa töistä, ettei tarvi sitä stressata, saan olla kotona potilaan kanssa. Toivon että pian helpottaisi ja Mikyn tila kohenisi!
Hyvä uutinen on se, että Pixun patti on vihdoinkin hävinnyt, heti kun antilooppikuuri loppui, alkoi patti pienetä ja nyt siitä ei ole enää jälkeäkään! Jotain hyvääkin siis :)