Kesän aikana on muutama kiva tavara tehnyt pesänsä meidän kotiin, vaikka niin kovasti yritän päästä eroon turhasta ja ylimääräisestä tavarasta - jota sitäkin aina vain riittää. Kirpparipöydällä sain kesän aikana myytyä ihan kivasti ja netissäkin on tavaraa myynnissä. Aika tarkkaan mietin mitä uutta/vanhaa meille tulee, mutta jotkut jutut vain ilahduttavat tai ovat niin tarpeellisia että saavat meille muuttaa. Laitan tähän nyt muutamia kivoja juttuja:
Tämän Arabian lautasen löysin nettikirpparilta, samanlainen oli lapsuuden mummolassa ja sille oli pakko antaa koti meiltä!
Mutsilta sain tällaisen kätevän ja kivan dosetin, johon voin laittaa viikon lääkkeet kerralla ja on kätsyy napsia niitä tästä.
Siskolta sai tämän keittiöpyyhkeen, joka sopii mulle kuin nenä päähän :)
Jotenkin luulin että noita tavaroita olisi ollut enemmänkin, mutta väärin muistin. Laitan seuraavaksi joitain kesävaatteita joita on tullut hankittua:
Moonalia on tämän ihanan pitsimekon luoja ja tekijä! Haaveeni toteutui kun sain hänen tekemänsä mekon.
Tässä kirpparisatoa, kasarihenkinen neule ja leveät vaaleat farkut (jalkojen asento vaan on tyhmä tässä kuvassa...)
Ja uusin hankinta! Aikuisten vauvahaalari - tästäkin haaveilin pitkään! Kurja kun on vielä liian lämmin sen pitämiseen, mutta talvella se on varmaan just ihana! (tässä kuvassa ollaan ihan aamuisia, kampaa ei siis ole vielä nähty) :)
Aika vähän on tullut tehtyä hankintoja, mikä tietty on ilahduttava juttu. Vähän väsynyt jakso taas elämässä, enkä ole jaksanut paljon muuta kuin levätä ja käydä töissä. Atk:kin on ollut kiinni pitkiä aikoja kun ei ole sitäkään jaksanut. Kai se taas tästä, joku päivä - aaltoiluahan tämä elämä on :)
Mulla on silleen jännä juttu, että mä en juuri kuuntele musiikkia. Mulla on varmaan kylän pienin cd-kokoelma. Eikä mulla ole ikinä ollut levysoitinta. Eikä siis lp-levyjäkään.
Mä syytän tästä kaikesta sitä että mulla ei ole ollut musiikkiin hurahtanutta isosiskoa tai -veljeä, tai vanhempia, jotka olisivat lapsesta asti kyllästäneet mua rokilla ja 60- ja 70-lukujen musiikilla. Kun mä olin pieni, meidän pienessä kuplavolkkarissa me kolme siskosta laulettiin matkojen ratoksi kaikki lastenlaulut joita osasimme. Ja mehän osasimme monta! Me oltiin kovia laulamaan, jopa niin, että mun elämäni ensimmäinen liksa tuli siitä että lauloin lastenlauluja levylle studiossa :) Ja olin aina kuoroissa mukana ja osallistuin kulttuurikilpailuihin joissa yleensä tulin toiseksi tai kolmanneksi. Varsinainen tenavatähti siis. Onneksi niitä ei televisioitu siihen aikaan!
Mun mittava cd-kokoelmani ja Mikyn häntä
Meidän perheessä ei siis ollut levaria, meillä oli radio jossa oli kasettipesä. Ja kasetille sitten nauhoitettiin mm. euroviisuja ja pari ostokasettia oli myös. Lähinnä Beatlesia ja Abbaa ja joku Brotherhood of man (taisi olla euroviisubändi sekin). Niitä mä kuuntelin koulun jälkeen ala-asteella. Ja haaveilin. Kun itseäni alkoi musa kiinnostaa, niin nauhoittelin sormi ojossa Rec-nappulan päällä radiosta DuranDurania ja Dingoa ja Sigiä ja muita ihania. Ja harmitti aina vietävästi kun joku radioääni puhui kappaleiden päälle! Aargh!
Ja ne pari hassua musaohjelmaa telkusta piti aina katsoa. Hittimittari ja levyraati ja mitä näitä nyt oli. Ihania! Silloin kuuntelin hurjasti musaa. Ja hoilotin mukana minkä osasin. Yläasteelle asti olin kuorossa mutta siellä kuorossa oli sitten niitä isompia tyttöjä jotka jotenkin mulkoilivat pahasti niin lopetin sen sitten siihen. Arka kun olin kerta.
Kaikilla poikaystävilläni on ollut mittavat musakokoelmat, niin mun ei ole tarvinnut kartuttaa omaani. Sujuvasti olen omaksunut uusia tuttavuuksia musiikissa uusien suhteiden myötä. Olenkin aika kaikkiruokainen ollut aina musan suhteen. Jokainen suhde on tuonut uusia lemppareita.
Mun maailman söpöin mp3-soitin <3
Nykyään en juurikaan ikinä laita cd:tä soimaan. Tai radiota. Radio Helsinkiä tykkään joskus kuunnella kun eivät soita listahittejä. Mutta sekin lopetetaan. Yle Puhe on kiva ja Radio Suomi. Mutta mieluiten, kun olen kotona, mikään ei soi eikä pauhaa. Hiljaisuus on paras kaveri ja tausta elämälle. Joskus mietin onko mussa jokin vika kun ei musa maistu. Vai onko vain maailmassa niin paljon kaikkea hälyä, että kotona pitää olla mahdollisimma rauhaisaa että saa aivot levätä. Ja sitten taas tauon jälkeen kun kuulee jonkin hyvän biisin on ihan fiiliksissä että onpas ihanaa!
Joskus olen vähän kade niille ihmisille jotka koko ajan kuuntelevat ja fiilistelevät musaa. Mutta mä en vain jaksa. Maksoin Spotifytäkin jonkin aikaa, mutta lopetin kun tajusin etten ollut edes moneen kuukauteen siellä käynyt. Vaikka siellä olikin kiva tehdä eri juttuihin sopivia musalistoja, siivousmusaa, puolentunnin kotitreenimusaa, kevätmusaa, syksymusaa ja vaikka mitä.
Cd:istä tykkän enemmän kuin mp3:sista
Enkä ikinä ole osannut kuunnella korvalapuilla missään mitään. Olen kokeillut, mutta se lähinnä ahdistaa kun olen tukossa ulkomaailmaan päin. Jos musa pauhaa korviin, en kuule jos joku lähestyy mua. Ei sovi mulle. Silloin tarvitsin musaa kun todella ahdistuneena valvoin öitä ja sydän jysksytti ja ajatukset vilistivät tummia pelottavia ratojaan. Silloin laitoin napit korviin ja kuuntelin mun mp3-soitinta että pystyin olemaan. Ambient toimi parhaiten, instrumentaalimusa ja meditaatiomusiikki.
Kirjastosta otin lainaan mahtavan musapaketin :)
Ehkä mä kuitenkin yritän olla tyytyväinen olemiseeni tällaisena lähes musattomana ihmetyyppinä, enhän mä kuitenkaan musiikkia inhoa - se vasta olisikin outoa :D Joskin juuri lainasin kirjastosta ihanan cd-boxin: Suomirockin kultainen 80-luku, 5 cd:tä täynnä ihania kappaleita, sitä olen nyt kuunnellut. Tähän loppuun tämän hetkinen lempikappaleeni, josta olen tykännyt hurjasti jo aika monta vuotta, Talvin Singh: The Traveller:
