Eilenaamuna aurinkoinen aamulenkki koiruleiden kanssa alkoi tavanomaisesti ja innokkaasti. Sitten tapahtui jotain, josta Miky oli ihan möks vielä pitkään jälkeenpäinkin...
Miky hyppäsi kävelytien viereiselle hangelle, mikä oli outoa, sillä yleensä se on Pixi joka leikkii vuorikaurista ja kirmailee korkeuksissa ja seikkailee rinteillä ja kinoksilla. Pixie hyppäsi tietty perässä ja yhdessä ne viipottivat siellä menemään, kuonot lumessa. Äkkiä Miky nappasi jotain suuhunsa ja koetti kääntää selkänsä mulle. Komensin molemmat mun viereen ja yritin poistaa Mikyn suusta sitä mitä siellä oli, ja se olikin oikea löytökoiran aarre! Puolikas reissari jossa oli päällä sekä ihanaa kinkkua että maailmanparasta juustoa! Miky oli todella loukkaantunut kun kampesin sitä irti sen hampaista. Se ei olisi millään antanut periksi eikä halunnut luopua löydöstään. Vihdoin sain sen irti ja Miky yritti vielä hyppimällä saada sitä mun kädestä. En antanut vaan laitoin sen kakkapussiin roskiin vietäväksi. Voi sitä olan yli mulkoilua ja pahastuneita katseita joita sain koko loppulenkin - pikkuinen oli ihan katkerana.
Vihdoin kun päästiin roskikselle asti mulla olikin oikea saalis mukanani. Yleensä kerään aina roskia lenkkimatkoilla kun tiedän missä roskikset sijaitsevat - ja tällä kertaa iskin oikeaan jackpottiin. En tiedä mitä siellä polunvarressa on puuhailtu kun mukaani tarttuivat: rikkonainen kaljapullo joka makasi verilätäkössä, sixpäkin pahvi, pari röökiaskia, rektaalivoiteen pahvipakkaus ja pieni pullo silikonia...varmaan ollut mukavaa heillä! Kurja kun ei ollut kameraa mukana, siitä olisi saanut kivan pienen tuokiokuvan. Nyt teidän pitää vain kuvitella se mielessänne.
Kun pääsin kotiin oli miehulla valmiina vastapaistettuja croissanteja, munakasta ja vastakeitettyä kahvia - nam, kyllä niillä eväillä oli mahtavaa aloittaa synttäripäivän vietto. Ja naapurista oli tullut lahjapaketti jossa oli uudet ihanat villasukat ja tummapaahtoista kahvia! :)
