Antibioottikuuri

Päivät pitenee juuri niinkuin pitääkin, valostuva aika sekä ilahduttaa että vähän jännittää...usein keväällä iskee hurja uupumus, vaikka se on mun lempivuodenaika. Nytkin on väsymystä ilmassa ja saamattomuutta ja lepäilynhalua.

Miky sai eläinlääkäriltä labratulokset jokin aika sitten, sydänmato oli onneksi negatiivinen, samoin muut testit, paitsi erlichioosi, joka näytti positiivista. Verikokeissa Mikyllä näkyi anemiaa ja verihiutaleiden alhaisuutta, joka vissiinkin johtuu tuosta punkin levittämästä taudista. Se ei vielä selvinnyt johtuuko tulehdusarvojen korkeus tuosta vai jostain muusta. Mutta nyt on diagnoosit selvillä, se helpottaa. Miky saa nyt kipulääkkeiden lisäksi kuukauden kuurin antibiootteja ja sen pitäisi korjata tilanne :)

Koirat on kumpikin voineet ihan hyvin, ovat iloisia ja ihastuttavia itsejään. Ollaan yhdessä nautittu lenkeistä, Pixie hurjana hyppii hangissa ja rakastaa uutta lunta, Miky kävelee rauhallisemmin, musta tuntuukin että Pixie on talvikoira ja Miky lämmöstä tykkäävä kesäkoira. Tänäänkin kun aurinko paistoi olkkariin, Pixula meni varjoon makaamaan ja Miky oli mun sylissä ja oikein paistatteli auringossa ¤

Miky tulossa metsälenkiltä

Pixie penkoi hangesta pupunpapanoita :)

Nyt ollaan opeteltu Mikyn kanssa vetämisen vähentämistä lenkeillä, ainakin alkulenkillä sillä on kova vauhti ja veto päällä, mutta ihan kivasti sitä on saatu nyt rauhoitettua ja loppulenkit menee aina tosi kivasti hihnassa. Paitsi jos näkyy muita koiria, sillon se vetää niin että henki vinkuu, eikä sitä silloin kiinnosta namit eikä muut. Ollaan nähty tuttuja koiria ja muutama uusikin tuttavuus joiden kanssa Miky on tullut tosi hienosti juttuun, vaikka se aina jännittää uusien koirien tapaamista ja usein myös murisee ja haukkuu, niin sekin on vähentynyt ja jos se pääsee nuuhkimaan koiraa, niin ne kaverustuu ihan hienosti. Lauantai-iltana nähtiin sellainenkin ihme, että Pixie ja Miky molemmat alkoivat leikkiä ihan uuden tuttavuuden Australian terrieri Miisun kanssa! Sitä oli kiva katsoa :D

Ihmislääkäreitä ja eläinlääkäreitä

Viitaten viimeisimpään postaukseeni, kävin viime maanantaina työpaikkalääkärilläni, jolla samalla olen käynyt jo varmaan lähemmäs kymmenen vuotta. Hän on nähnyt minua hyvinä ja huonoina kausina ja tietää mitä kaikkea olen käynyt läpi. Hän oli se joka laittoi minut lähetteellä Kellikselle silloin kun sille oli tarvetta.

Hän oli jokseenkin pöyristynyt terveyskeskuslääkärin käytöksestä ja kirjoitti onneksi minulle omaa toimivaa lääkettäni vuoden kuurin, jota voin noutaa kolmen kuukauden välein - eli vuosi ainakin nyt turvattu! Siitä tuli hyvä mieli ja kiittelinkin häntä vuolaasti. Hyvät lekurit on niin harvassa.

Olen kirjoittanut selvitystä saamastani kohtelusta ja olen luetuttanut sen muutamalla ihmisellä, tulevalla viikolla varmaan laitan sen eteenpäin ylilääkärille tai vastaavalle taholle. Järvenpään kaupungin nettisivuilta löytyi oikea kaavake jonka voi tulostaa ja lähettää eteenpäin jos kokee saaneensa palautteen arvoista kohtelua terveydenhuollossa, suosittelen kaikille! 

Perjantaina käytiin sitten Mikyn kanssa eläinlääkärissä. Se jännitti aika tavalla, sillä Mikyn selkä on temppuillut jo ainakin joulukuusta asti. Viimeisimmällä hierojakäynnillä Miky vieläkin murisi aika paljon kun alaselkää hierottiin, niin päätettiin että sitä kannattaa tutkia lisää jotta selviäisi miksi se on niin arka aina vaan, hieronnasta huolimatta. Samalla lääkärikäynnillä poistettiin myös hammaskivet ja tutkittiin onko anaalirauhaset kunnossa, kun se vetelee peppuaan aika paljon lattiaa vasten.

Jätettiin Miky rauhoitettuna lääkäritätin hoiviin ja käytiin itse kahvilla sillä aikaa kun Mikyä tutkittiin. Kun tultiin takaisin se oli toipumassa jokseenkin hoippuvana ja surkean näköisenä - ja melko surkeita oli uutisetkin. Mikyn selkärangasta löytyi nikamien välistä kalkkeutumia. Pari alaselän nikamaväliä oli aika pahasti jo kalkkeutuneet ja muutamassa muussa oli alkavaa kalkkeumaa. Mikyn iäksi on arvioitu vasta puolitoista vuotta, joten tilanne oli aika paha noin nuorelle. Ja pahimmillaan se voi johtaa halvaukseen, ns. mäyräkoirahalvaus joka johtuu juuri noista kalkkeumista, ja on suht yleistä mäyriksillä. Eli Mikyssä on siis todennäköisesti mäyräkoiraa, kuten olin arvellutkin.

Miky toipuu viltin alla lääkärireissusta

Etenemistä on vaikea arvioida ja Mikyn kuvat lähetettiin Vethausiin spesialistille konsultaatiota varten. Odotellaan nyt niitä uutisia. Ja kysyin olisiko jostain esim. osteopatiasta apua tai homeopatiasta ja saatiin vihreää valoa niiden suhteen. Sellaista osteopaattia suositeltiin kuin Kaiperla, yritän varmaan huomenna tavoittaa häntä, löysin sivut netistä. Ja tulevana keskiviikkona saan Helsingissä otettujen labrakokeiden tulokset, Mikyllä oli tulehdusarvot kohollaan, joten toivottavasti niistä selviää mistä on kyse...Jännittää!

Tässä me kaikki toivutaan rankasta päivästä lämpimässä 

Miky on sellainen harvinaislaatuinen pieni rakkauskoira! Se on niin läheisyyskaipuinen ja hellä, aina sylissä tai vieressä ja odottelee eteisessä jos mä olen töissä, häntä heiluu iloisesti aina kun mä olen lähellä ja aamut alkavat ja päivät loppuvat perusteelliseen naamani nuolemiseen. Pusupoika <3

Lääkintää ja lääkäreitä

Viime viikolla kävi taas sellainen juttu että usko länsimaiseen lääketieteeseen horjuu entistä enemmän. (On se kyllä horjunut vahvasti jo vuosia, ärsyttää pelkkien oireiden hoito ja se ettei ihmistä nähdä kokonaisuutena). Lekureissa on sellaisia yksilöitä joita ei pitäisi päästää ihmisten lähellekään, sen olen oppinut kantapään kautta näinä vuosina kun ravannut lääkärissä sairauksieni kanssa. Onneksi on hyviäkin tapauksia, omalääkärini terveyskeskuksessa on harvinaisen hyvä tyyppi, hän kuuntelee ja tietää paljon ja auttaa aina ja ottaa selvää jos jostain ei jotain tiedä - hänet olen saanut pitää lekurinani jo monta vuotta onneksi. Tällä hetkellä hän on ikävä kyllä opintovapaalla ja tavoitettavissa vasta myöhemmin keväällä ja siitä johtuu tämän hetkinen tilanne...

Aamuinen pilleriannos

Olen ollut psykiatrin hoidossa jo useita vuosia kaksisuuntaiseni kanssa, mutta viime keväänä hoitosuhde päättyi koska olo on ollut melko tasainen jo pitkään ja lääkinnän ja muun hoito siiryi omalääkärille terveyskeskukseen.  Käytössäni on muutamia lääkkeitä ja niihin päätyminen on ollut kymmenen vuoden kokeilun ja sivuoireiden kanssa taistelun kova tulos. Olin pitkiä aikoja ilman lääkkeitä ja sitten taas kokeiltiin jotain joka ei sopinut yhtään. Se oli aika kamalaa ja pahin sivuoire olikin pieni psykoosi. En siis kovin mielelläni kokeile enää kevyin perustein mitään lääkkeitä ja on ihme että vihdoin nuo sopivat lääkkeet löytyivät. Ne pitävät ahdistuneisuuden kurissa ja tasaavat mielialaa poistamatta kuitenkaan tunteita tai tekemättä tasapaksua oloa. Olen siis melko tyytyväinen vallitsevaan tilanteeseen.

Soitin toissaviikolla terveyskeskukseen että he uusisivat sähköiset reseptini neljästä lääkkestä. Viime viikolla sairaanhoitaja soitti ja kertoi että pari lääkettä on nyt uusittu mutta uusiva lääkäri ei halunnut uusia muutamaa muuta lääkettä koska hänen mielestään ne eivät sopineet minulle (kyse oli siis jotain satunnaisesta lekurista joka ei ole ikinä edes nähnyt minua). Sanoin vastaan ja perustelin että nämä lääkkeet on todellakin pitkän etsinnän ja kokeilun tulos ja sopivat minulle erinomaisesti. No, hoitaja otti perusteluni ylös ja sanoi palaavansa asiaan lääkärin kanssa. Jännityksellä odotin uutta soittoa, sitä ei kuulunut, mutta pari päivää sitten postista tuli kirjekuori  jossa oli A4sen kokoinen paperi johon lääkärisetä oli kirjannut huolellisesti ylös omat perustelunsa miksi kyseiset lääkkeet eivät sopineet minulle *pöyristys*

Ilopillerit (kuva netistä)

" Jos potilas lääkevaihdon yhteydessä kokee saavansa ****sta jotain haittavaikutuksia, ne ovat potilaan tunteman pelon aikaansaamia, ja ne varmasti menevät muutamassa päivässä ohi, kun potilas jatkaa **** käyttöä" kirjoitti lääkäri. En ole pelännyt lääkettä ja kokeilin sitä saaden siitä voimakkaita sivuoireita, mm. vahvaa ahdistuneisuutta yms ja psykiatrini kanssa päätimme ettei se sovi minulle, niin miten voi joku satunnainen tyyppi päättää että mun pitäisi sitä käyttää??? Tuo on mielestäni pelkkää valta-aseman väärinkäyttöä ja jotain ihme oman lekurifiiliksen pönkitystä eikä todellakaan asiakaslähtöistä tai potilaan parhaaksi. Hänen mielestään mun nyt siis pitäisi ottaa se riski että tämä hauras tasapaino olisi taas kohta menetetty jo sopimattomaksi havaitun lääkkeen käyttöönotolla ja siitä seuraisi pahaa oloa ja mahdollisesti töistä poissaoloa ja ties kuinka pitää sairaslomaa jos ahdistun niin etten mihinkään kykene. Ja miksi - siksi että satunnainen lääkäri haluaa näyttää olevansa vallassa ja tietävänsä kaiken paremmin!

Pelkästään tuon A4sen kirjoittamiseen on mennyt lääkäriltä pitkä aika, jonka hän olisi varmaan voinut käyttää hyödyllisemminkin. Soitin entiselle psykiatrilleni ja hänkin oli melko ihmeissään, mutta ei voinut uusia reseptiä, mutta hän kehoitti ottamaan yhteyttä työpaikkalääkäriin jolle sainkin ajan maanantaiksi, nyt peukut pystyssä että hän voisi kirjoittaa minulle oikeaa lääkettä ja saisin sivuutettua tuon arvauskeskuslääkärin mielipiteet... Pitäisikö hänestä tehdä jonkilainen valitus tai kertoa ylilääkärille? En tiedä mitä tehdä, mutta ei tuo kyllä reilua ole!