sunnuntai 27. tammikuuta 2013

Antroposofisia ajatuksia

Eilen vietin iltani jännittävässä seurassa kun eräs ystäväni järjesti antroposofisen illanvieton kotihoidon merkeissä. Siellä oli paikalla puhumassa Sauli Siekkinen joka kertoi meille antroposofiasta ja antroposofisista kotihoitomenetelmistä. Kävimme läpi homeopatiaa, hoitohauteita, -kääreitä ja -kylpyjä.

Lisäksi paikalla oli hoitoeurytmisti Pirjo Vahviala, joka kertoo antroposofian ihmiskuvasta ja eurytmiaterapiasta. 

Sauli Siekkinen työskentelee  Sofia Novassa, joka on lääkäriasema joka pyrkii yhdistämään perinteisen lääketieteen tietotaidot ja täydentävien hoitojen antamat mahdollisuudet potilaiden parhaaksi Helsingin ydinkeskustassa. En ollut edes ollut tietoinen että tällainen lääkäriasema oli olemassa, sieltä saa homeopaattista hoitoa, joogaterapiaa, osteopatiaa, NLP:tä, aromaterapiaa, ayrvedistä hoitoa ja vaikka mitä! Mahtavaa! http://www.sofianova.fi/etusivu/

Tuo kaikki oli mulle aika uutta, joten tietopaketti tuli tarpeeseen ja oli todella mielenkiintoista, aika meni kuin siivillä. Tein paljon muistiinpanoja Saulin puhuessa itseäni kiinnostavista kotihoitomenetelmistä ja vaivoista joihin voisi saada apua.Tauon aikana syötiin herkullista raakaruokaa ja gluteenittomia herkkuja joita osallistujat olivat taikoneet pöytään. 

Illan loppupuolesta huolehti Pirjo, joka perehdytti meitä eurytmian ihmeelliseen maailmaan ja lopuksi teimme viisi harjoitusta joista on monenlaista hyötyä ihmiselle ja niitä voi tehdä päivittäin ja joilla on sekä lääketieteellinen, sielullinen ja kohtalollinen vaikutus elämään. Niitä tehdessä tulikin heti hyviä tuntemuksia ja olo jotenkin kohdentui käsillä olevaan hetkeen ja tuli rauhallisempi fiilis.

Ei ollenkaan huono tapa viettää lauantai-iltaa siis :)




torstai 24. tammikuuta 2013

Pitkästä aikaa osa 2...

Kynnys on kasvanut kovaa vauhtia ihan mahdottoman korkeaksi kun on ollut kirjoittamatta tänne, taitaa olla ainakin Empire State buildingin korkuinen. Halua on kyllä löytynyt mutta on ollut vaikeuksia päättää mihin suuntaan lähden tätä blogia kirjoittamaan. Nimi on ainakin vaihdettava, ei pidä enää paikkaansa, nimittäin nuo tanssiaskeleet - askeltakaan tanssia ei ole tullut otettua syksyn ATS-kurssin jälkeen. Eli se taitaa olla mennyttä elämää, tasapainon haku ei taas lopu koskaan, eli se pitää yhä paikkansa :)

Ehkä tasapainoa ja tassunjälkiä olisi enempi paikkansapitävämpi - nykyään noita karvatassuja on meidän taloudessa jo 8 kpl! Eli lokakuun lopulla tuli toinenkin koditon koira Romaniasta, pieni ja laiha poikakoira nimeltään Miky. Ja Pixie ja Miky ovat kyllä aika tavalla valloittaneet elämää ja ajatusmaailmaa tulostaan asti. Vaikka onhan noita koirablogejakin pilvin pimein - mä haluisin vaan pohdiskella ja kirjoitella ihan siitä minkä koen tärkeäksi tai mielenkiintoiseksi...

Miky on toffeen värinen myös silmistään ja kuonostaan 

Miky hienossa talvitakissaan

Miky ja hieno Tessun Tassuhuivi heijastinsomistein 

Miky tykkää puruluista!

Miky ja Pixie tulevat hyvin toimeen keskenään :)


Niiden takia ei tanssiminen jäänyt, vaan kroppaongelmien takia. Kävin syksyllä jäsenkorjaajalla joka totesi että lantio on pahasti vinossa ja sitä myöten moni muukin asia on rempallaan mm. rintaranka on lähes liikkumaton kun on niin jumissa. Eli aika vaikea on käärmemäisesti liikutella kun ei kerta vain liiku! Se on valtavan turhauttavaa ja lopulta oli vain pakko myöntää että mun kropasta ei ole tuohon Tribal Fusioniin, vaikka se koko maailma mua niin viehättääkin...Kyynel...

Eihän sitä tiedä, ehkä joku päivä innostun kokeilemaan jos saisin avattua noita kehon lukkoja sitä ennen...Nyt on kuitenkin Mikyn selkäongelmat ensisijalla hoidettava kuntoon ja vasta sen jälkeen tulee mun omat vaivat :) Mikyllä selkä kipeytyi kun siltä purtiin iso pala kyljestä elokuussa Romaniassa ja sen jälkeen kun se oli hoidettu kuntoon, se joutui asumaan pienessä häkissä odottamassa adoptiota ja siellä oli aika vähän liikuntaa. Kun Miky tuli meille, otettiin aluksi lenkit varovasti, mutta siitä huolimatta sen selkälihakset meni jumiin, saatiin kipulääkekuuri ja lepoa ja sen jälkeen on koirahieroja käynyt pari kertaa, mutta syvät selkälihakset on vieläkin jumissa - huomisen hierontasession jälkeen ollaan taas viisampia että mikä olisi seuraava askel; uusi lääkärikäynti  vai osteopaatti?