Erilaiset joulunpyhät

No niin, eihän se tietenkään se joulunaika mennyt ihan kuten suunnittelin. Tietenkään. Koskahan mä opin ettei kannata suunnitella mitään - aika pessimistinen ajatus, sen vuoksi ei vissiin toteudukaan kun yritän tuota positiivisuutta opetella ja viljellä.

Tavoitehan oli ottaa joulupyhät rauhassa siistissä kodissa katsellen leffoja, sarjoja, lukien ja leväten harmonisessa rauhantilassa. Hah.

Ikävä kyllä pikkukoira Miky jotenkin loukkasi itsensä sunnuntaina ennen joulua, ei halunnut illalla kävellä ja maanantaina ja tiistaina sen olo selkeästi paheni. Se valitti liikkuessaan ja mieluiten vain makasi paikoillaan. Kannoin sen kolmesti päivässä pihalle ja se pissi könkätessään eteenpäin, ei voinut nostaa jalkaansa kun ilmeisesti sattui johonkin niin kovasti.

Aatto vietettiin mun pikkusiskon tykönä, siellä oli herkkuruokia ja pukki kävi ja oli hyvin lahjakas. Mutta huoli oli kova ja piti päästä pian Mikyläisen luo. Illalla se valitti kovasti kun liikkui ja kävi kova surku sitä.

Näin kilttinä mä olen ollut!

Joulupäivän aamuna sitten soitin eläinlääkäripäivystykseen ja sain kyydin sinne siskolta. Päivystys oli toisessa kaupungissa, joten matkaa sinne oli. Lääkäri oli kiva ja tutki Mikyn hienosti ja kun venattiin vuoroamme, pihalla käydessä Miky sai pissittyä ja kakittua joka oli ihanaa kun ei ollut kumpaakaan tapahtunut hetkeen...

Mikyn takajalkojen reaktiot olivat hitaampia kuin normaalisti, mutta ne kuitenkin reagoivat, selkeää kipukohtaa ei löytynyt, mutta kävely oli selkeästi vaikeaa. Eli ei halvausta, mutta jotain häikkää joko selkärangassa, jossa Mikyllä on todettukin olevan kalkkeumia nikamien välissä, tai sitten joku paha lihasjumi jossain takapään lihaksissa.

Miky sai kipupiikin ja hoito-ohjeet ja reseptin tykimpään kipulääkkeeseen jota onneksi sai kotikaupungin apteekista. Sen haettuamme kotiuduimme ja aloimme hoitaa Mikyläistä. Kovempi kipulääke selkeästi auttoi ja liikkuminen pihalla oli vähän helpompaa. Ohjeena oli kolme ihan pientä pissityslenkkiä päivittäin, max. 10 minsaa, sitä kaksi viikkoa. Kovaa kipulääkettä 2-3 päivää ja sitten vielä viikko miedompaa kipulääkettä ja jatkotutkimuksia selkärangan suhteen jos ei meno kohene kahden viikon aikana tai jos tulee jotain vakavampaa tai takapakkia.

Pikku potilas pedissään surkeana

 Miky selkeästi piristyi saatuaan kovaa kipulääkettä ja huoli vähän helpotti ja oli taas helpompi hengittää. Oli ihana huomata että se taas halusi syliin ja nuoli kasvoja ja kiinnostui vähän jopa lempilelustaan. Mikyn sairaus sai mut taas ihan pois tolaltani, ahdisti ja huoletti ja maha oli sykkyrällä. Ei maistunut ruoka eikä herkut - ehkä eka joulu jolloin tuli laihduttua pari kiloa...Mä nukun olkkkarin lattialla kun Miky ei saa hyppiä pariin viikkoon, sen sänky on mun patjan vieressä niin se voi könytä kainaloon niin halutessaan ja ollaan kaikki matalalla.

Mun leirisänky olkkarissa ja Mikyn sänky viekussa

Näin paljon herkkuja eikä mikään maistu

Nyt on mennyt pari päivää sen kovan kipulääkkeen jälkeen, ja vauhti on taas vähän hidastunut. Joillain ulkoilukerroilla se pissittyään ei jaksa enää kävellä ja mä taas kannan sen kotiin. Huoli ei helpota siis vieläkään! Tulee surku meidän iloista pikku hännänheiluttajaa kun se ei ole kunnossa ja meidän raha-asiatkin ovat nyt niin nyrjällään että pelottaa suuret eläinlääkärikulut - ei helpota sekään oloa.  Mun keskittyimiskyky on ollu ihan hakoteillä - en ole voinut katsoa leffoja enkä mitään, lukeminen onnistuu vain parin sivun verran ja oon vaan surffaillut päättömästi netissä ja ollut huolestunut. Mikä on silleen ihan älytöntä, että tiedän ettei se edesauta mitään eikä vaikuta muuhun kun mun omaan olooni, mutta en osaa muutakaan. Onneksi on lomaa töistä, ettei tarvi sitä stressata, saan olla kotona potilaan kanssa. Toivon että pian helpottaisi ja Mikyn tila kohenisi!

Hyvä uutinen on se, että Pixun patti on vihdoinkin hävinnyt, heti kun antilooppikuuri loppui, alkoi patti pienetä ja nyt siitä ei ole enää jälkeäkään! Jotain hyvääkin siis :)

Joulun toivotus

Haluan toivottaa kaikille ihanille lukijoille, kanssabloggaajille ja kommentoijille, vakinaisille ja satunnaisille, uusille ja vanhoille oikein ihanaa ja rauhaisaa joulunaikaa. Joulurauha laskeutuu tähänkin talouteen ja ajattelin pitää koneen kiinni pari päivää ainakin :) Kuvassa on talomme nurkalta kuusi joka sai kauniin lumipeitteen joksikin aikaa, onneksi kerkisin käydä nappaamassa siitä pari kuvaa ennen sulantoa.

Ajatukseni ovat niiden luona kenellä on vaikeaa, syystä tai toisesta, niiden ketkä kaipaavat ja niiden ketkä surevat ja niiden jotka päivästä toiseen taistelevat jaksamisen ja kipujen ja muiden elämän vaikeuksien kanssa. Lämmin ajatus ja iso virtuaalihali kaikille ketkä sitä kaipaavat.

Rauhan toive

Nyt on käyty onnistuneesti kaupassa ja imurrettu niin että maanantaisen työpäivän ja aattoisen siskolla syömisen jälkeen voi rauhassa löpsähtää sohvalle ja keskittyä hyviin kirjoihin, ehkä katsoa telkusta jonkun leffan ja sit vaan olla ja kölliä. Ajattelin ihan pitää atk:nkin kiinni. Tää olisi toive siis. Saa nähdä kuin käy kun tuommoisia menee toivomaan. Yleensä jotain tapahtuu...

JOulutähteä

Miky-koira äsken lenkillä ei halunnut kävellä ja vaan istahti alas kärsivän näköisenä, se taisi loukata selkänsä kun rimpuili aiemmin kun leikattiin kynsiä :( ja Pixien patti on ihan ennallaan, eli maanantaina soitto eläinlääkärille. Pidetään peukkuja että Mikyn selkä kohenee ja Pixun patti on joku harmiton joka menee ohi!! (mulla ei ole edes varaa mihinkään isoihin operaatioihin - niin kamalaa kuin onkin ajatella toisten hyvinvointia rahat mielessä...)

Miky petissään

 Jotenkin on veto veks ja voipu. Löhöpäivät tulisivat tarpeeseen. En ole stressannut joulua mutta muuten on jotenkin stressaantunut olo. Harmittaa kun kaikki eivät vain voi tulla toimeen ja esim. ymmärtää jotta ihmiset on erilaisia ja ihmisillä on vaikka vaivoja jotka eivät näy eikä niiden kanssa yrittäminenkään näy päällepäin eikä se tarkoita etteikö silti yrittäisi ja tekisi parhaansa koko ajan! Tuntuu ettei mikään riitä eikä ole hyvä...Äh, anteeksi purkaus, mutta mieltä painaa.

Kuva netistä. Tällaista joulufiilistä en kaipaa.

 Mulla on aika usein vähän sama fiilis joulun suhteen kuin Muumeilla:
 "- Onko jo kevät? Muumipeikko mutisi.
 - Kevät? sanoi hemuli kärttyisästi. Joulu nyt on, etkö käsitä, joulu. Enkä minä ole hankkinut mitään enkä järjestänyt mitään, ja sitten ne lähettivät minut kesken kaiken kaivamaan teitä esille. Kintaani ovat luultavasti hukassa. ja kaikki juoksevat ympäri kuin hullut eikä mikään ole valmista...
 Sitten hemuli tallusteli takaisin portaita ylös ja meni ulos kattoluukusta.
 - Äiti, herää, Muumipeikko sanoi pelästyneenä. On kuulemma tapahtunut jotain kamalaa. Sanovat sitä jouluksi.
 - Mitä sinä tarkoitat? kysyi äiti ja pisti nenänsä näkyviin.
 - En oikein tiedä, sanoi Muumipeikko. Mutta mitään ei ole järjestetty ja jotain on hukassa ja kaikki juoksevat ympäri kuin hullut. Ehkä on taas tulva."

Onneksi se pelottava Joulu tulee vähemmälläkin - ainakin meille :) Suklaatia on varattu ja ruokaa ja muita herkkuja, pino kirjoja ja pari leffaa venaavat vuoroaan. Eli eiköhän tästäkin taas selvitä. Ja nythän on jo niin ihanasti että päivät taas pitenevät, se on aina yhtä riemuisaa. Tammikuun lopussa jo viideltä on valonhäivä nähtävissä horisontissa :)

Voihan pahkura!

Eilen, sunnuntai-iltana, Pixula köllötteli selällään haluten rapsuja, kun mä yhtäkkiä havaitsin sen kyynärvarressa punaisen äkäisen näköisen patin kyynärpään vieressä. Näytti ikävältä ja heti pukkasi huoli, että apujaa, mikähän se on. Oon kuullut että koirilla voi olla vaikka minkälaisia rasvapatteja ja muita ja että jotkut kasvaimetkin kehittää pahkuroita. Olin tomerana itseni kanssa ja sain olla menemättä googlen kuvahakuun etsimään sopivan näköisiä pahkuroita analysoitavaksi.

Otettiin kuva ja vertailukohde arkistoon jos vaikka myöhemmin tarvii

Tossa vähän näkee missä kohtaa se on

Tajuttiin myös että Pixula on rapsutellut takajalallaan tuota 'käden' takaosaa jo jonkin aikaa, ei vain oltu havaittu siinä mitään - mikä on aika kummaa kun niin paljon me rapsutellaan, paijaillaan ja käsitellään noita koiruja että hassua ettei patti ole osunut sormiin...eli voi olla että se on ollut siinä jo jonkin aikaa. Tai sitten ei.

Aamulla heti kasilta soitin kunnalliselle (meinaan aina kirjoittaa ja sanoa kummalliselle) eläinlääkärille ja saatiin aika iltapäiväksi silleen sopivasti että pääsin sinne bussilla. Se kun sijaitsee ihan toisella puolella kaupunkia.

Eläinlääkäri on kiva ja tutki Pixua ja ihmetteli sitä pattia. Päätti sitten rauhoittaa koiran että saa katsottua tarkemmin. Pikkuinen rauhoitettiin ja se meni ihan lötköksi ja lääkäri pääsi tutkimaan, mä pitelin Pixua paikoillaan ihan varuiksi. En katsonut sitä ronkkimista kylläkään. Arvelu on että jokin on tökännyt siihen reiän esim. metsälenkillä, ja se on tulehtunut tuollaiseksi pahkuraksi, siellä ei ollut mitään sisällä eikä se märkinyt. Salvaa siihen laitetaan pari kertaa päivässä ja antilooppikuuri viikoksi. Soitan ensi maanantaina uudestaan ja pikemmin jos jotain tulee..Toivottavasti ei tule, muuta kuin joulupukki sit tiistaina.

Hiukan tokkurainen potilas

Ihan vähän vain silmät harittaa pikkuisella...

Kannoin lötkön koirun sitten siihen lähelle mun siskolle joka heitti meidän autolla himaan. Tuolla toi Pixula köllöttää sängyllään ihan tokkurassa vieläkin...Toivottavasti paranee pian - pikkuinen<3

ps. justiinsa kun sain tuon kirjoitettua, Pixie rapsutti tuon patin rikki ja siitä tuli verta, laitettiin salvaa ja pieni kääre. Nyt sitä pitää vahdata ettei revi sitä käärettä pois, kuten jo kerran kävi. Nyt se on mun sylissä lämpimässä lepäämässä...

Korustelua

Musta on ikävästi alkanut tuntua että mä olen menettämässä kykyäni ajatella positiivisesti, ja löytää asioista positiivisia puolia...se on huolestuttavaa. Mä olen koko ikäni opetellut sitä taitoa, mutta nyt maailman kaikki väärät asiat, kulutustottumukset, poliitikot, ilmastoasiat ja läheisten ihmisten temppuilu ja muidenkin ihmisten itsekkyys, empatianpuute ja näköalattomuus ovat louhineet tietään pimeän ytimeen jonne en haluaisi kokonaan joutua. Mikä siis eteen..? Kuinka estän tätä tapahtumasta?

Näin alkuun ainakin ajattelin kirjoittaa tänne blogiin kovin kevyestä aiheesta - eli korustelusta! Mulla on hinku aina soinnuttaa mun vaatteet ja asusteet. Eli vaikken todellakaan mikään trendsetteri tai muodin orja olekaan, niin tykkään kun mun kirppisvaatteet sointuu toisiinsa ja värimaailmat on kohdillaan. Mulla onkin pari työkaveria jotka tykkäävät katsella sointuuko kaikki toisiinsa. Tämä viikon alussa leikin sellaista, että maanantaina töissä olin Täti Ruskea, tiistaina Täti Vihreä ja keskiviikkona Täti Sinipunainen - loppuviikko olikin vapaata :)

Kuvasta ei ehkä erota, mutta korut ja sukat olivat samaa värimaailmaa :D

 Just katsoin että tuossa ylläolevassa kuvassa kolme vaatetta on ostettu uusina, kaikki muu on kippareilta, vanhimmat 90-luvulta asti.

Korut tietty kuuluvat tähän sarjaan myös, tärkeää on, että korut ja sukat sointuvat kaikkeen muuhun. Mulla eri värimaailmoita, niitä on Vihreä, Ruskea, Violetti, Turkoosi, Oranssi ja Musta. Kaikkia noita voi yhdistellä haluamillaan yhdistelmillä, musta ne kaikki käy yhteen hienosti.

Viime aikoina mä olen hankkinut koruja paljon huutiksesta, jonka järjestävät Koirakamuille Jeesiä-naiset R. ja M. kahdestaan Romanian koirien avuksi. He siis saavat lahjoituksena koruja ja tavaroita ja järkkäävät niistä huutiksen Facebookissa ja sinne voi kirjata oman huutonsa ja mulla on ollut hyvä tuuri ja olen saanut monta just ihanaa korua ja samalla olen auttanut usealla rahalla Romanian koirien tilannetta. Win-win-tilanne mun mielestäni :)

Tämän turkoosin kaulakorun sain tänään postissa - aivan ihana täydennys mun koruihin!

Ruskeisiin vaatteisiin mulla ei ollut vielä koruja, nämä toivat tänään siihen avun.

Tämä vihreä 70-lukuinen n. 4x4cm riipus on tullut mun lemppariksi

Nämä siipikorut käyvät kaikkiin väreihin

Tyylikkään mustat riippuvat korvikset kruuvaavat mustat asut

Ihana turkoosi setti, sopii mun silmien väriin myös

Tässä vähän bling-blingiä, vaikka farkkuisten asujen kanssa

Tämä rannekoru on huudettu Pelastetaan Koirat Ry:n huutiksesta, ihanat värit - ja käsintehty!

Mulla oli yhdessä vaiheessa kaikki korut yhdessä sykkyrässä pussukan pohjalla, kyllästyin kaivelemaan korusteita sieltä, joten ostin kirpparilta pienen muistitaulun ja tein siitä korvisalustan. Kaulakoruille tein puretun talon laudasta alustan hiomalla, sitten kiinnitin siihen koukkuja, ja siinä ne nyt riippuvat seinällä - helppo valkata sopivat korusteet jokapäivään. Nykyään käytettyjen korujen lisäksi tykkään ostaa erilaisilta käsintekijöiltä ja paljon olen saanut myös lahjaksi.

Kaulakoruteline, rannekorupuu ja tarpeellinen kyltti jota ei kukaan huomioi vaikka se on aina esillä ;)

Korvikset seinällä ja noi kukat sivussa on tukkajuttuja, punainen itsetehty, alempi ostettu

 Siitä muuten tietää että masennuskausi on tulossa tai jo päällä, kun mua ei innosta, eikä kiinnosta soinnuttaa tai miettiä mitä päälleni panen...

Syitä miksi en voi harrastaa

Syitä miksi ei voi harrastaa, tai ainakaan kodin ulkopuolella, tai ainakaan mitään liikuntaa:

- väsyttää
- on pimeää talvisin
- me asutaan kaukana kaikesta
- meillä ei ole autoa
- talvella en uskalla (enkä jaksa) fillaroida (on liukasta ja paleletaa)
- talvella bussit kulkee harvoin ja just epäsopivasti
- luen aina bussiaikataulua väärin
- vuorotyö
- kuntosalit on kalliita
- uimahallissa on liikaa ihmisiä
- säännölliset jumpat on hankalia just vuorotyön takia
- lähellä oleva jumppa on liian myöhään illalla
- illalla väsyttää
- aamulla väsyttää enemmän
- kesällä on liian kuuma
- kesällä aika menee kaikkeen muuhun
- ruokarytmit menee sekaisin jos liikunta on hankalaan aikaan
- (mikä ruokarytmi???)
- työpäivän jälkeen en jaksa enää yhtään mitään
- vapaapäivinäkään harvemmin jaksan ainakaan illalla lähteä minnekään, varsinkin jos on jo pimeää
- jotkut liikuntapaikat ovat paikoissa jonne oikeastaan pääsee vain autolla
- liian rankka liikunta ei tee hyvää
- liian löysä liikunta tuntuu ettei edes kannata
- kotona olevalle stepperille ei ole mitään paikkaa
- kotona ei mahdu paljon muuta kuin pyörimään akselinsa ympäri
- väsyttää

Todistusaineistoa siitä että kävelen ulkona

Siinä pari syytä miksi mun harrastukset on vähentyneet ihan minimiin, oikeastaan vain luen, teen käsitöitä kätevästi sohvalla ja käyn koirien kanssa lenkillä. Nih.

Itsenäistä viikonlopunviettoa

Nyt on lauantaiaamu ja venailen tuleeko kutsua töihin, olen lauantaipäivystyksessä. Heräsin siis varhain, eli keskellä yötä - haukoti.

Eilen oli itsenäisyyspäivä ja mulle se on surullinen päivä, sillä löysin isäni kuolleena itsenäisyyspäivän aamuna vuonna 1990, hän oli vasta 45-vuotias ja asuin tilapäisesti hänen luonaan kun toivuin anorexiasta. Se oli karu herätys ja sitä tulee muisteltua aina tähän aikaan vuodesta. Olin silloin 19-vuotias itse ja monta kertaa aikuisena on tullut mietittyä millaista olisi jos iskä olisi vielä elossa...Käytiin siskon kanssa iskän haudalla illansuussa ennenkuin jatkettiin matkaa siskon luo, jossa viettiin iltaa.

Iskän hauta

 Töihin paluu loman jälkeen meni kivasti (se yksi päivä). Mä niin tykkään työstäni, joten sinne on aina kiva mennä, ja mulla on ihan huiput työkaverit! Ainoa mutka matkassa oli se, että Pixie loukkasi jotenkin selkänsä just edellisenä iltana. Tultiin saunasta ja Pixuli jotenkin vinkaisi ja juoksi piiloon. Kokeiltiin sen kaikki jalat ja lihakset ja muut että oliko jokin paikka rikki, mutta kaikki tuntui olevan ok. Tunnin päästä huomattiin ettei se pystynyt loikkaamaan sohvalle, joten tultiin siihen tulokseen että sillä on taas selkälihat jumissa. Noi molemmat kun ovat pitkäselkäisiä koiruja, niin niillä helposti menee selkälihakset juntturaan ja sitten annetaan tulehduskipulääkettä ja lepoa, pieniä lenkkejä vain ja lämpöä. Tuo kun on käynyt kummallekin aiemminkin niin ei lähdetty heti viemään eläinlääkäriin, vaan ajateltiin katsoa miten tilanne etenee.

Pixulainen lepää sohvalla viltin päällä

Pidettiin sitten Pixua lämmössä ja nostettiin sohvalle ja sänkyyn kun se niihin halusi. Onneksi oltiin ostettu sille ja Mikylle kunnon lämpimät pedit, kun tuolla lattialla vetää. Siellä se enimmäkseen lepäilee. Ja eilen se jo oli paljon reippaampi ja käveli ihan hyvin. Eli taisi olla jonkinlainen kylmän ilman aiheuttama nitkahdus. Nyt ollaan laitettu sille aina takki päälle kun mennään ulos, se on Mikyn takki, joten pitää varmaan hankkia Pixulle oma - ollaan aiemmin mietitty että sillä on niin paksu turkki ettei tarvitse takkia, mutta ehkä sittenkin se olisi paikallaan. Tarkkailu jatkuu!

Pixin uusi reunallinen lämmin peti jossa se tykkää pesäillä

Nyt kello on jo yli 9, joten näyttäisi että saan olla kotona. Kymppiin asti on tämä päivystysvuoro. Taidan mennä sitten ottamaan torkut, ei tämä keskellä yötä heräily sovi mun kropalle lainkaan. Eli hyvää yötä piakkoin ja kaunista viikonloppua vanhoille ja uusille lukijoilleni! :)

Paketeita

Syystalvilomani alkaa uhkaavasti lähetä loppuaan, huomenna töihin. Tällä lomalla tuli taas huomattua että pienen ihmisen on ihan turha tehdä mitään lomasuunnitelmia - silloin kun oikein suunnittelee ja meinaa, niin universumilla on tapana heittää kaikin ihan päälaelleen ja nauraa tähdelliseen partaansa kun ihmispolo pyristelee elämän kurimuksessa. Eli ei mennyt kuten suunnittelin, mikään. Mutta onneksi sitä on sopeutuvainen ja lomalla turha mitn hötkyillä. Pääasia että sai levättyä ja luettua ja nukuttua.

Maanantaina hoitelin asioista kaupungilla, kävin hankkimassa lahjat siskon perheelle Australiaan. Hän on asunut siellä vuodesta -96 ja kasvattanut sinne juuret ja kolme mukulaa. Vaikken muuten niin kovasti  lahjuksista välitäkään, heille niitä on kiva lähettää, kun muutoin ollaan niin vähän ja harvoin tekemisissä. Onneksi on Skype. Pojat on jo 13 ja 11v ja Tyttö on kohta 8v. Joka kerta jonkinlaista päänvaivaa että mitä niille keksii, joka ei olisi liian painavaa ja hankalaa lähetettäväksi, mutta aina sitä jotain kivaa tulee mieleen.

Pojille lähetin yhteiseksi älypelin, ovat sellaisia älykköjä molemmat - ja tyttöselle sellaiset jumppatossut joita ei sieltä saa, pinkit tietty! Sisko saa suomenkielisen kirjan josta luulen hänen tykkäävän paljon, itse ainakin tykkäsin, sekä salmiakkisuklaata ja siskon mies saa suklaata, josta pitää paljon. Lapsille vielä vähän karkkia päälle.

Kerrankin ajattelin sen lisäksi että olen ajoissa, myös pakata nätisti lahjat. Sekään ei yleensä ole tapana. Tällaisia niistä tuli:

Ekat paketiit.

En nyt tiedä onko niin nättejä, mutta tavallista enemmän näin vaivaa. Pojat sai mustavalkoista, sisko ruskeaa käärepaperia koristettuna lasinalusilla ja pitsinauhalla, siskon mies kultaa ja punaista ja tytöntyllerö sydämin koristelta pakettia. Kaikki paperit on edellisiltä jouluilta säästettyä, joitain tarroja ostin täksi vuodeksi, muuten varmaan pärjään edellisvuotisilla kierrätyspapereilla.

Lopuksi vielä onnistunut kuva meidän suloisista koiruuksista, ihan vain huvin vuoksi:

Pixie tuolilla ja Miky lattiatyynyllä

Onneksi loman jälkeinen työviikko on melkoisen kevyt, torstaina töitä, perjantaina pyhä ja sitten viikonloppu. Pehmyet laskut sopii mulle :)

Arvonta on suoritettu!

Pari viikkoa sitten blogini täytti kaksi vuotta ja sen kunniaksi julistin arvonnan, joka päättyi nyt tämän kuun lopussa, eli tänään.

Käytin voittajan arvontaan erittäin tieteellistä satunnaisuusgeneraattoria, eli laitoin osallistujien nimet lapuille ja laitoin ne koriin (en jaksanut hakea hattua eteisestä) sekoittelin huolellisesti ja tehokkaasti, katse käännettynä poispäin nostin korista lapun joka paljasti voittajan:

Tattadadaaaaa!!!:

Keskeneräinen - onnea voittajalle!

Otan yhteyttä blogissasi olevaan sähköpostiosoitteeseen ja sovitaan käytännöistä sitten sitä kautta :)

Tässä vielä kuva siitä hienosta minkä itsellesi kätevästi voitit ensi vuotta silmälläpitäen.

Joulunalus - pimein aika.

 Joulukuu alkaa huomenna eikä mulla taaskaan ole joulukalenteria. Paras joulukalenteri mulla oli joskus 90-luvulla. Siinä oli Muumilaakso lumisena ja luukuista tuli muumihahmoja sellaisella tarralla että niitä sai laittaa siihen maisemaan ja vielä liikutella niiden paikkoja, siitä oli iloa pitkäksi aikaa, sellainen kelpaisi taas.

Mä en ole mikään jouluihminen. Enkä oikein mikään muukaan juhlapyhäihminen. Lapsena joulut oli tietty tosi odotettuja, samoin juhannukset, vaput ja muut. Ja teininäkin ne vielä meni ja parikymppisenä kun kaikki mahdolliset ja mahdottomat juhlapyhät biletettiin ja pidettiin hauskaa enemmän tai vähemmän ryyppäilemällä ja baareilemalla kaveriporukoissa. Sitten joskus huomasin ettei sellaista 'joulufiilistä' enää tullutkaan, eikä noi muutkaan kansallisjuhlat enää säväyttäneet. Eikä toi juhliminenkana enää maistunut.

Mä muutin omilleni 17-vuotiaana, yksiöön, ja sinne hommasin ekana jouluna joulukuusen ja siihen kaikki korusteet ja muut tykötarpeet. Vietin silloin kuitenkin itse joulun muualla ja samoin on ollut joka joulu sen jälkeenkin enkä sen ekan vuoden jälkeen ole hankkinut kuusta enkä muutoinkaan korustellut. Jotenkin se tuntui turhalta kun koko joulun olin yleensä joko omilla tai kulloisenkin poikaystävän porukoilla. Ja nykyään se tuntuu jotenkin turhalta - laittaa paljon krääsää ympäriinsä ja sitten parin viikon päästä ne pitää kerätä taas pois, tai mun tapauksessani joskus ennen juhannusta. On mulla laatikollinen niitä 80-luvulla hankittuja koristeita ja siellä saavat ollakin venaamassa inspiraatiota - ehkä ne on kulttuurihistoriallisesti arvokkaita vielä jonain päivänä :)

Joulutähti keittiön ikkunassa

Joulussa mulle tärkein aspekti on se että sen jälkeen päivät alkavat pidetä! Valon paluun juhlana ja pimeimmän ajan loppuna se tuntuu hyvältä. Ajatus vanhojen Suomalaisten pyhien ja pakanallisten juhlien vietosta vetoaa muhun paljon enemmän kuin tämä nykyaikainen ostoshysteria ja tavarataivas. Pakkolahjojen osto ja siitä tuleva stressi on sellaista mitä ilman voisin ihan hienosti elää. Musta olis mukavaa että jos joskus törmää vaikka johonkin kivaan lahjaan jollekin ihmiselle, sen voisi vain ostaa/tehdä ja sitten antaa, ilman mitään päivämääriä. Jos vain tulee sellainen olo - you know.

Itse en enää nykyään juurikaan toivo mitään tavaralahjoita joita en varta vasten tarvitse. Meidän pieni asuntomme on täynnä tavaraa. Joskus on joitain pikkujuttuja joita saattaa tarvita, kuten viime vuonna uusi tyyny. Mutta eniten jos on pakko lahjoa, niin arvostaisin aineettomia lahjoja kuten esim. leffalippuja, hemmottelulahjakortteja, vaikka hierontaan tai jalkahoitoon tai vaikka lahjoitusta johonkin hyväntekeväisyyskohteeseen. Myös raha ihan sellaisenaan tai lahjakortit on hyvä idea kun niillä saa mitä tarvitsee. Myös pikkulasten lahjaröykkiöt on musta aivan älyttömiä nykyään, uskon että parivuotias lapsi olisi ihan yhtä iloinen vaikka saisi vain pari lahjaa parinkymmenen sijaan.

Mun nykyiset joulukoristukset on aika vaatimattomat - vanhanaikaninen paperitähti ikkunassa ja valosarja olkaarin ikkunalla. Tykkään lämpimistä sävyistä ja oikeista kynttilöistä joita yks mun käsityöläiskaveri tekee.

Jouluvalot kukkien takansa, lamppu vasemmalla ja parit kynttilät

Kynttilöitä ja meidän pikkueläinten lauma. 

 

 

Neuloosia pukkaa

"Neuloosiin

sinne vie pieni koukku läpi villan, lankakerän

siitä tulee silmukoita joskus liikaakin

Neuloosiin

sinne vie lämmin lanka vasten toista, liikkumatta

vuosisata vuosisadan jälkeen tietää sen

Neuloosiin, neuloosiin..."

(hyräillään Ismo Alangon Ekstaasiin - biisin sävelellä.)

Vihdoinkin on iskenut kunnon neuloosi muhunkin. Virkutan yhä peitettä yhden nojatuolin päälle isoäidin neliöistä, kuten aiemmin jo kerroinkin. Tilasin Novitalta lisää lankaa ja sitä saapui 10 kerää, jonka pitäisi riittää. Kaupoista just tuota lankaa ei enää löytynyt. Onneksi on nettikaupat. Laskin, että jos virkutan 3 lappua illassa, peiton tekemiseen menisin noin kuukausi, mutta tuo 3 on vähän ylenpalttisesti kun käsiä alkaa herkästi särkeä. Ajattelin että jos yhden ruudun illassa tekisin niin hyvä niin, sitten olis varmaan peitto valmis ensi talveksi :) Ja päätin yhdistää ja reunustaa palaset vihreällä langalla - näyttää musta ihan kivalta.

Isoäidin neliöitä vihreillä reunuksilla

Paljon lankaa ja vihreää Maija-reunuslankaa

 Maijan innoittamana tilasin netistä myös Teeteepitsilankaa, josta neulon röyhelöhuivia. En ole ennen sellaista tehnyt ja löysin ohjeen tekoon juutuubista (ja nyt kun etsin sitä linkittääkseni sen tähän, en tietenkään sitä löytänyt vaikka käytin vaikka mitä hakusanoja, en yhtään muista millä sen silloin viimeksi etsin...). Se on enemmänkin silmukoiden poimintaa kuin neulomista, aika hitaasti menee vielä multa, mutta eihän tässä onneksi ole kiire minnekään. Ja olin iloisesti yllättynyt kun tilattuani vain yhden kerän lankaa, sain kaupanpäälle kaksi kerää kivan näköistä virkkuulankaa - en vielä tiedä mitä siitä tulee, mutta värit on tosi hyvät mulle :)

Pitsilangasta tekeillä oleva röyhelöhuivi ja kaupanpäällislangat

Ihanaa olla pitkästä aikaa innostunut käsitöistä, noita on niin kiva tehdä ja uusia lankoja ja malleja on tosi mukava etsiä netistä ja kirjoista. Just tähän vuodenaikaan sopiva harraste.

Lemmikkimessuilua

Flunssasta parantuneena kerkesin olla kaksi kokonaista päivää töissä, mikä oli kivaa, ja nyt koittaa sitten puolentoista viikon mittainen syystalviloma! 

Syystalvilomani aloituksena käytiin Pixien kanssa messuilemassa Messukeskuksessa lauantaina, kun siellä oli tänä viikonloppuna Lemmikkimessut jossa oli koju myös Rescueyhdistys Kulkurit ry:llä, jota kautta meidän koirat on tulleet Suomeen. Pixuli oli sillä kojulla messukoirana, eli siellä ihailtavana ja rapsuteltavana kun Kulkureitten ihanat ihmiset valistivat messukansaa näistä löytökoirista ja niiden adoptiosta ja kaikesta siitä hyvästä mitä Kulkurit tekevät Romaniassa kulkukoiratilanteen helpottamiseksi. Siis paljon muutakin kuin vain adoptiotoimintaa!

Pixie matkalla Messukeskukseen

Hurjasti riitti rapsuttelijoita

Välillä piti itse käydä pökkäämässä kuonolla jos ei meinattu huomata häntä. Taustalla toinen messukoira Kaitsu

Selällään oli hyvä saada rapsuja massuun

Kulkureitten koju taustalla

Fanilauma kuvasi Pixua kuin filmitähteä!

Messujen jälkeen pieni hengähtys- ja vesitauko ennen junalle menoa -huh, olihan päivä!

 Paljon oli väkeä paikalla ja ihanan paljon Kulkureiden toiminnasta kiinnostuneita. Pixuli herätti hyvin ansaittua ihastusta ja varsinkin ihmisistä oli hauskaa arvailla mitä kaikkia rotuja siinä saattaa olla. Pixu kun on niin erikoisen suloinen ja hienostuneen näköinen pikku karvakorva.  Ihan kiva jos koiria haluavat haluaisivat antaa kodin jo olemassa oleville kodittomille, jos sitä kautta saataisiin pentutehtailua vähenemään ja vaikka loppumaan. Ja seropit vaan ovat niin persoonallisia ja ihania! Aina kun mä näen oikein ihanan koiruuden ja kysyn sen rotua, se on seropi - jokin niissä niin vetoaa muhun :)

Kodittomien koirien ystävät -yhdistykseltä ostin nämä oivat rintanapit! Varsinkin mörkö on oikein osuva mulle tähän vuodenaikaan, ja iso paha täti todellakin sopii kirjastontädille!

Kodittomat Bulgarian koirat -yhdistykseltä ostin nämä kauniit viininpunaiset rannustimet

Pari tuntia oli sopiva aika olla messukoirana, siinä samalla oli pari muutakin messukoiraa ja rapsuttaiva ihmisiä riitti oikein mukavasti. Minustakin oli mukava jutella ihmisten kanssa ja kertoa Pixien tarinaa ja vaihtaa ajatuksia eläimistä ja varsinkin koirista. Päivystysosuuden jälkeen vähän kierreltiin muita kojuja, paljon yhdistyksiä oli paikalla! Mukaan tarttui myös vähän tavaraa jonka ostamisella tuin eri järjestöjen toimintaa. Eli hyvä tarkoitus hyvien hankintojen lisäksi.

Miky sai tuliaisiksi hienon neuleen, kun pikkuisella on niin ohkainen ja silkkinen turkki ettei se paljoa talvisin lämmitä. Vihreä väri sopii mielestäni hienosti sen punertavaan turkkiin. 

Tämä oli jo toinen kerta Pixien kanssa messukoirana, ja niin kivaa touhua että varmaan menemme tulevaisuudessakin, Pixukin selkeästi nauttii huomion keskipisteenä olemisesta, kunhan se ei jatku liian pitkään ja saa sen jälkeen levätä. Mikyllä oli selkeästi siskoaan kova ikävä kun päästiin kotiin, hurjasti ne ilahtuivat nähdessään toisensa! Siinä jäi mun huomiointi ihan toiseksi :D

Päiväinen etelänmatka

Tervehdys taas lukijat!

Nyt on Einosta selvitty - ainoastaan risuja pihalla -  ja istun aurinkoisessa keittiössä ja just näin kun paksu pupu juoksi pihan yli, onneksi Pixu ei sitä nähnyt tai olisi varmaan rynnännyt ikkunan läpi sen perään.  En kyllä tiedä mitä se tekisi jos saisi pupun kiinni, ne on sitä aika paljon isompia, ehkä se haluisi vain leikkiä niiden kanssa ;)

Viime perjantaina tein pienen irtioton arjesta ja kävin päiväristeilyllä Tallinnassa rakkaan serkkuni ja ystäväni S:n kanssa. Se oli S:n saama ilmaismatka, vaikka tulihan siitä tietty jonkin verran kuluja kun piti syödä yms. Ajateltiin että mennään vain katselemaan ilman sen kummempia agendoja. Pari ideaa meillä oli muttei tarkkoja suunnitelmia - mikä onkin kivointa, mennä fiiliksen mukaan. 

Laivan keula

 Aluksemme oli Eckerö Linen Finlandia, ihan kiva keskikokoinen laiva. Sisko oli suositellut että siellä on kiva Lounge-cafe ja löydettiinkin se heti ja mentiin sinne istumaan ja matkan aikana juotiin kahvit ja etsittiin kartasta noi paikat mitkä meitä kiinnosti. Lounge-cafeessa oli tosi mukava nainen henkilökuntana ja muutenkin se oli rauhallinen ja lähes tyhjä paikka jossa sai olla rauhassa ja katsella ulos merelle.

S tutkii karttaa

Rauhallinen laivakahvila

 Loppumatkasta kierrettiin koko paatti ja siellä olikin sitten eri baareissa ja tanssiravintoloissa vähän eri meininki. Jengi oli aika vauhdissa ja me oltiin tosi tyytyväisiä että oli löytynyt se rauhallinen kahvila. Kaupan tarjonta käytiin tsekkaamassa ja päätin ostaa ripsarin tulomatkalla ja vähän karkkia.

Maissa lähdettiin kartan suosiollisella avustuksella kävelemään kohti Telliskiveä jossa oli se paikka jota oli suositeltu. Eli tämä. Sinne oli vähän yli puolentunnin kävelymatka joka vähän venyi kun eksyimme etsimme oikeaa reittiä. Siellä oli putiikkeja ja kahvila ja ravintola ja kaikki näytti tosi kivalta. Törmäsin pariin koruun jotka oli pakko ostaa, ihana pitsinen choker ja vintage-korvikset.

Tallinnan rähjäromantiikkaa

Ihana torni!

Pitsikaulakoru ja hienot nappikorvikset just mun väreissä

 S. löysi mahtavan rannekellon, jossa on vähän steampunk-henkeä. Jos käyttäisin kelloa niin haluaisin samanlaisen! Telliskivestä jatkoimme matkaa vanhan kaupungin läpi kohti Raatihuoneen toria jossa ajateltiin syödä. Mä suosittelin ravintolaa Olde Hansa kun olin syönyt siellä ennenkin ja ruoka oli tosi hyvää joskin melko hintavaa. Mentiin sitten sinne kun S:kin tykkäsi paikan fiiliksestä.

S:n hieno kello, jossa ranteen yli kierrettävä pehmeä nahkaranneke

Olde Hansan lohiannos - herrrrrkullista!

Näkymä ravintolan ikkunasta

 Massut täynnä käveltiin vanhassa kaupungissa ja etsittiin osoitetta Vene 6, jossa on se mahtava suklaapaikka! Vähän kierrellen taas eksyttiin etsittiin sitä paikkaa, en sitten kerinnyt nauttia kaakaota, mutta ostin kotiin tuliaisiksi pari konvehtia. Njam.

Käveltiin satamaan Merekeskuksen läpi josta S. löysi hienon tunikan itselleen pikaisesti ja sitten oltiinkin jo takaisin laivassa. Suorin tein taas Lounge-cafeeseen ja siellä lähes koko matka kahvin ja leivoksen voimalla. Käytiin laivalla kierros ja meno oli huimaa baareissa - huh. Ostin sen ripsarin ja haluatko-yhden-Rieseneistäni, ja miehulle karkkia ja ihanaa Kalevin kirsikkatummaasuklaata.

Kahvi ja pieni leivos jossa suklaata ja mustaviinimarjahöhhöä

Olin tosi onnellinen ettei miehu kotona odota valtavaa lastia viinaa ja bisseä, enkä mäkään halua hamstrata viinaa, karkkia vain. Ihmisillä oli valtaisia lasteja kaikenlaista juomaa, niin sisäisesti kuin ulkoisestikin. Kotimatka meni kommelluksitta ja seuraavana päivänä vietettiin meidän 5-vuotisyhdessäoloa ja miehu antoi lahjaksi ihania sukkia joista tykkään ihan hulluna! Kolmet värikkäät täpläsukat ja yhdet raidalliset jotka pääs heti jalkaan!

Värikkäät polvisukat on just mun juttu, niitä on kiva soinnuttaa vaatteisiin, samoin kuin koruja. Mä ehkä teen postauksen mun korustelusta kun on kertynyt mielenkiintoisia ja kivoja koruja eri paikoista.