Pitkästä aikaa...

Pari kuukautta vierähti silmänräpäyksessä, olin sitten sairaslomallakin uupumuksen ja orastavan masennuksen takia 6 viikkoa, joka vilahti aivan hetkessä ohi. Tällä viikolla aloitin taas työt, yhä väsyneenä, mutta nyt pysyn jo hereillä suurimman osan päivästä.

Näin me Pixulan kanssa lepäiltiin koko kevät

Kaikenlaista on kerinnyt tapahtua, en ole jaksanut kirjoitella tänne ja mitä enemmän aikaa kului, sitä vaikeammalta tuntui ryhtyä toimeen. Se aloittaminen on aina se vaikein osa, oli kyse sitten melkein mistä vain, kuntoilusta, siivoamisesta, jollekin soittamisesta tai käsitöistä...vaikka on kivoja ja nautinnollisia asioita niin silti mulle se aloitus on aina kynnys jonka ylitys usein tuntuu vaikealta. Olen kuullut että joillain muillakin ihmisillä ilmenee samaa ;)

Mun miehu muutti mun luokse maaliskuun aikana, se on vissiin suurin muutos elämässä. Muutto meni hyvin, mutta mun asunto on yhä vielä melkoinen kaaos, kun tungettiin kaksi täpötäistä kaksiota yhteen. Laatikoita on vielä useita purkamatta ja tavaroita setvimättä ja kierrätykseen meneviä lootia on joka paikassa. Sekin varmaan yksi syy tähän vetämättömään oloon: kaikki tekemättömät työt, väsyttää kun on niin paljon hommia, mutta niitä ei jaksa kun väsyttää = ikuinen noidankehä. Mutta keittiö on jo melkein setvitty, samoin olkkari! Ja niistä tuli ihan kivat, eli toivoa on. Ajattelen että hitaasti mutta varmasti, ehkä jo jouluksi täällä on valmista ;) Ihanaa on asustaa saman katon alla kun 3,5 vuotta reissattiin kaupunkien välillä, hyvin me tänne sovitaan. Löysin facebookista paikallisen kirppissivuston jossa olen saanut myytyä tosi kiitettävästi tavaraa (ja löytänyt itselleni myös tavaraa, vaikka päätin että mitään en osta, kun on tuota roinaa ihan ylenpalttisesti muutenkin) (mutta kun on lihonnut puolessa vuodessa 10 kiloa niin pakkohan on hommata uusia farkkuja kun ei vanhoihin mahdu!!)

Tältä näytti olohuone kun vaihdettiin kirjahyllyä

Hiljaa hyvä tulee, vai miten se menee:)

Kävin keväällä neljän kerraan Vannetanssikurssin, eli Hoopdancea niinkuin se englanniksi kuuluu, oli huippukivaa, vaikka aina oli tunnin jälkeen mustelmilla, oli haasteellista ja hauskaa ja kiva porukka ja ihana ope! Opena oli huippuhooppaaja Meilei Mandelin, jonka sivut MoodforHoop on hyvät ja sieltä löytyy kuvia ja infoa.

Meidän Hooppipoppoo  - kuva by Merilei Mandelin

Mä onnistuin hajoittamaan rillinikin siinä touhussa ja tohinassa, joten nyt on uudet rillit päässä, niistä ei ole vielä kuvaa, mutta vanhoista hajonneista on:

Tallat vääntyivät niin että niitä korjatessa ne katkesivat kokonaan. Kuvassa vielä yritin niitä pitää, mutta ne painoivat nenää niin paljon että piti pitää korvatulppaa pehmikkeenä - vähänkö fiksun näköistä. Ilmekin on kärsivä.

Kevääseen kuului myös mahtava tanssireissu Tallinnaan tanssimaan uskomattoman Samantha Emanuelin tahdissa, reissuun kuului myös fantastinen gaalashow jossa tanssi lähimaista parhaita tanssijoita. Siitä lisää omassa postauksessaan kunhan kerkiän :)

Ajattelin kirjoittaa myös Pixiestä oman juttunsa, se ansaitsee sen - on se niin suloinen ja ihana koiruli.

Tanssirintamalla on hiljaista, Medusa on tauolla kun tanssikumppanilla on useita rautoja tulessa ja paljon tohinaa, ja mulla taas päinvastoin ei ole voimia tehdä niin paljoa hommia tanssin eteen kuin pitäisi/haluaisin. Nyt olen ollut tanssimati aika pitkään, joskin oli se Tallinnan reissu ja yksi yksityiskeikka jossa Medusa esiintyi

Medusa ennen keikkaa - kuva by Laura Luna

Siellä tanssin ensimmäisen sooloni, Sharon Kiharan koreografian, se oli jännä paikka eikä mennyt ihan putkeen mutta siitä ja koko Medusan esiintymisestä pidettiin kovasti ja saatiin rutkasti kehuja ja ihmetyksiä :) Osa musta haluaisi jättää koko tanssimisen, tuli oikein iso kriisi kun treenasin tuota sooloa ja kuvasin sitä kameralla, näytti mielestäni ihan hirveältä ja ajattelin että pakko se on myöntää: kaikista ei ole tanssijoiksi kuten kaikista ei ole akrobaateiksi tai ydinfyysikoiksi. Silti rakastan Tribal Fusionin koko maailmaa, enkä haluaisi siitä luopua! En oikein tiedä mitä tekisin, joten nyt pidän taukoa ja yritän olla ajattelematta koko asiaa, ehkä se ajan kanssa selviää mitä haluan. Tai oikeastaan tiedän mitä haluan jo nyt, haluaisin osallistua hyvän opettajan tanssitunneille ja olla osa ryhmää joka harjoittelee ja esiintyy - mutta sellaista ei ole kotikaupungissa, paitsi ne tunnit joita Laura vetää. Helsingissä olisi mutta täytyy katsoa olisiko syksyllä energiaa käydä siellä asti harrastamassa. Toistaiseksi keskityn voimieni takaisinsaamiseen ja tanssista nauttimiseen ulkoisesti, eli katson videoita ja nautin muiden taitavuudesta.

Siinäpä kai tärkeimmät - lisää ehkä jo piankin! :)