Video ja vinkulelu

Oho, mä just tajusin että olen unohtanut linkittää tänne Medusan tanssivideon Juutuubista - äkkiä pitää korjata moinen virhe - eli tässä tulee:

Siinä me esiinnytään hyisessä Swengissä Lauran kanssa. Lauran tanssiaiheista blogia voi lukea täältä. Siellä on juttua mm. tanssitunneista Järvenpäässsä ja Helsingissä ja tiivareitä mm. Tampesterissa. Suosittelen lämpimästi!! Ettehän oo liian tuomitsevia vaikka mun kädet on välillä taas tosi pökkelöt - mä treenaan niitä koko ajan lisää :)

Mun tanssijutut on nyt aika minimissään...toi koiruli vie mun ajan ja ajatukset nyt täysin - vaatii meiltä molemmilta totuttelua tämä oleminen ja eläminen, mutta ei haittaa yhtään. Mä luulen muutenkin että kun olen niin jaksottainen ihminen niin mulle tekee myös hyvää pitää välillä taukoa tanssimisestakin. Ja mielessähän se pyörii tietty koko ajan. Tänäänkin näin sellaisen tanssivideon että huh huh. Voisin linkittää sen tähän, jos haluat tsekata mikä sai aikaan ihmetystä :) Kaikenlaista tanssia onneksi maailmaan mahtuu.

Pixien kanssa menee kivasti - joka päivä se hurmaa uudestaan ihanuudellaan. Tykkään niin kun se tulee syliin ja haluaa olla hellittävänä. Vähän pihalla se on vielä kun yrittää opettaa istumista, mutta näkee miten kovasti se yrittää tajuta mitä mä siltä haluan. Yksinoloa ollaan jo pidennetty asteittain niin, että tänään se oli jo pari tuntia yksin, ja hienosti meni siankorvaa järsiessä. (Kuvassa järsii kyllä luuta, mikä sekin maistui hyvin)

Eilen käytiin eläinlääkärissä. Siellä pelotti hurjasti, mutta reippaasti se hurmasi eläinlääkäritädin! Kaikki oli ok, paitsi vähän hammaskiveä ja toinen takajalka jotenkin muljuu, mutta sen ei pitäisi olla kivuliasta eikä vaarallista. Sitten palkinnoksi käytiin yhdessä eläinkaupassa mistä ostettiin 4kgn säkki ruokaa ja lelu ja siankorva - nam (yök). Kaikista käyneistä vieraista se on tykännyt ja käyttäytynyt ihan nätisti. Vähän vielä kun saisi hyppimistä pois ettei pikkuihmiset kaadu kun se tervehtii niitä. 

Pitkiä lenkkejä ollaan kävelty tänään tuiskusta huolimatta kun lekuri sanoi että saa kävellä jos Pixie vaan jaksaa, ja sehän jaksaa. Ja vielä leikkiäkin lenkkien jälkeen, eilen se tajusi vinkulelun ihanuuden ja poukkoili sen jäljessä pitkin kämppää - ihana oli katsella sen riemua ja hauskuutta! :) Ja kaiken hauskuuden jälkeen levätään.

Jos vaikka huomenna jaksaisin jo treenata tanssia, ettei ihan koirusteluksi mene tämä elämä :)

Koirustelua

Nyt täytyy kyllä sanoa että on jäänyt tanssiminen vähemmälle kun on tullut tuo pikkuinen koiru taloon! Viime viikolla oli yhdet tanssitreenit, jotka olivatkin hyvät, lämmiteltiin kunnolla ja tanssittiin ja käytiin vielä läpi esityskoreografiaa. Oli hyvä fiilis ja tanssi teki hyvää flunssatauon jälkeen. Tanssin jälkeen menin vielä Yin joogatunnille lämmitettyyn saliin, puolitoista tuntia ihanaa lämmintä venyttelyä, olo oli aivan autuaallinen sen jälkeen :)

Seuraavana päivänä koiru sitten tuli taloon. Haimme sen lentokentältä pe-la välisenä yönä. Ystäväni oli kuskina ja odotteli meidän kanssamme pikkuisen saapumista - kyllä jännitti! Sieltä se sitten tuli saattajan kanssa kuljetuslaatikossa toisen koiran kanssa.

Heti se nuoli sormia ja otti herkkuja kun niitä annettiin ristikon läpi. Ja sitten se annettiin mun syliin, tärisi pieni ressukka mutta oli siinä kiltisti ja tuoksui hyvältä. Se oli juuri pesty ennen matkaa.

Kotimatka meni hyvin mun sylissä ja pihaan tultua käveltiin pieni lenkki ennenkuin tultiin sisälle. Vähän se aristeli kaikkea eikä uskaltanut tulla olkkariin pariin päivään ollenkaan. Mutta söi kuitenkin vähäsen ja joi vettä ja tuli sängyn viereen tyynylleen nukkumaan kun käytiin petiin.

Seuraavana aamuna reippaana käveltiin kilsan lenkki eikä ollut mullekaan yhtään vaikeaa nousta sängystä, pikemminkin mukavaa. Ja näytti koirukin nauttivan.

Ekat päivät opeteltiin olemaan yhdessä ja sunnuntaina koiru uskalsi jo tulla sohvallekin meidän kanssa ja me vihdoin keksittiin sille nimi, Pixie! Meillä kävi ekat vieraat, siskopuoli ja sen pieni koira Elli - hyvin tuli koirat juttuun keskenään ja tuli hyvin toimeen vieraan ihmisenkin kanssa. Oli mukava vierailu.

Maanantaista keskiviikkoon olinkin töissä ja onneksi mun miehu oli Pixien kanssa kotona kun huomattiin että se kärsii eroahdistuksesta. Heti sitten viikonloppuna aloin rampata pihalla ja kilistellä avaimia että se tottuisi, ja ihan kivasti menikin työpäivät, ilman mitään suurempia draamoja. Pixie tykkäsi olla kotona miehun kanssa. Ja oli kiva tulla kotiin kun kaksi kullanmurua odottivat :)

Pixie on sisäsiisti, ja kävelee nätisti hihnassa. Haukkuu vähän ja vinkuu kuin pieni pääskynen kun on hädissään, joka päivä vähemmän sitäkin. Vähän on lyhennetty lenkkejä kun tajuttiin että neljä kertaa kilsan lenkki voi olla vähän liikaa pikkuiselle jota ei ole lenkitetty ennen ollenkaan. Antaa sen vahvistua ensin vähäsen. Ruoka on maistunut vaihtelevasti, mutta ihan kivasti on ruokaa mennyt ja maha on ollut kunnossa. Eli ei mitään valittamista missään, tosi onnekas olo.

Ollaan molemmat aivan ihmeissämme miten ihana toinen voi olla, niin suloinen ja hellä ja sielukas. Vähän tässä jännittää että jatkuuko tämä onni vai muuttuuko luonne kun Pixie kotiutuu ja tottuu tähän elämään, mutta turhahan sitä on etukäteen murehtia. Nautimme tästä tässä ja nyt!

Mies lähti tänään käymään yön yli kotonaan, katsotaan nyt miten sujuu meiltä kahdelta elo täällä keskenämme, toistaiseksi on rauhaisaa ja mukavaa, Pixie nukkuu ja mä naputtelen täällä koneella. Tänään voisi jotain pientä kotitreeniä pitää itselle ettei tanssi ihan jää pikku tassujen jalkoihin :)

Tanssia, tautia ja koiruuksia

Huh, kaksi viikkoa ja kolme päivää viime postauksesta. (Vaikka eihän kukaan laske).Tuli vähän taukoiltua, mutta kerronpa nyt miksi ja mitä kaikkea on tässä parissa viikossa tapahtunut.

Pari viikkoa sitten lähes se koko viikko meni perjantaisen esiintymisen harjoittelemiseen ja siihen että oli kaikki valmiina itse tapahtumaan. Harjoittelin viikolla pari kertaa kumppanin kanssa ja muina iltoina itsekseni hioin koreografiaa kotona. Oli aika rankkaa tehdä sitä työnkin ohella, mutta halusin osata sen mahdollisimman hyvin joten tuntui tarpeellisesta ja palkitsevalta tehdä sitä väsymyksestä huolimatta.

Samalla viikolla oli kaupunkini Valokuvaseuran 60-vuotisnäyttelyn ripustus ja avajaiset. Olin ripustuksessa mukana ja oli kiva nähdä neljä omaa kuvaansa siellä seinällä muiden hienojen kuvien seurassa. Ekaa kertaa kuviani on julkisuudessa. Vartti-lehden toimittaja tuli tekemään näyttelystä haastattelua ja otti meistä kuvia, se ilmestyi seuraavan viikon keskiviikkona,  enkä ole sitä vielä nähnyt mutta huomenna olisi tarkoitus.

Alkuviikolla tapahtui myös yksi valtavan hieno juttu!!! Ansaitsee monta huutomerkkiä. Näin Pelastetaan koirat Ryn sivuilla ihanan koirulin ja halusin varata sen. Mua haastateltiin puhelmitse ja saman koiran oli halunnut monikin taho - mutta haastattelun perusteella mut valittiin, eli saan suloisen Ellie-koiran luokseni 17.2 pe ja la välisenä yönä!! Jee. Olen onnesta soikeana, ikinä ennen en ole omistanut koiraa tai muutakaan lemmikkiä, mutta tämä koiru meni suoraan sydämeen. Varsinkin kun pari ystävääni on hommanut rescue koiran  myös, yksi Bulgariasta, yksi Romaniasta ja yksi Espanjasta, ja ne kaikki ovat valloittavia ihania persoonia. Nyt kun asun omakotitalossa tuntuu viimein että elämä on sellainen että voisi antaa kodin koiraystävälle.

Viimein sitten koitti perjantai-ilta ja esiintyminen Swengissä Pekka Haaviston tukijuhlissa. Siellä esiintyi paikallisia muusikoita ja muita taiteilijoita, mm. mentalisti, jonka show oli aivan uskomaton!! Swengin yläkerta oli suhteellisen viileä ja jengi istui siellä viltit olalla. Takahuone oli lähes huurteessa ja tuntui vähän coolilta vaihtaa siellä villapaidat ja toppahousut navan paljastaviin hameisiin ja kolikkotoppeihin. Meikit ja hiuslaitteet oltiin tehty jo valmiiksi ennen Swengiin menoa mikä olikin loistojuttu kun siellä bäkkärillä oli niin pirun kylmä. Katselimme edeltävät esiintymiset ja sitten olikin meidän vuoromme. Yleisöä oli ihan kivasti paikalla ja aika paljon tuttuja naamoja, joten lavalle meno vähän jännitti, mutta samalla tuntui tosi hienolta. Esitys taisi mennä kommelluksitta, ensin tanssimme duona ja sitten tanssikaverin soolo, saimme mojovat aplodit ja useat tulivat kehumaan jälkeenpäin että oli hieno juttu. Monikaan ei tiennyt mitä Tribal Fusion Bellydance on eikä ollut ikinä nähnyt sellaista. Eräs herrasmies käytti paljon sanaa häkeltynyt meitä kehuessaan, taisi olla vähän häkeltynyt :) Eräs kaveri videoi ja yksi otti valokuvia, en ole vielä nähnyt kumpaakaan, mutta odotan innolla...

Jäimme vielä toviksi juhlimaan ja sitten olikin lepopäivä - joka venyi lepoviikoksi. Menin sunnuntaina miehuni luoksen kun lomani alkoi heti esiintymisen jälkeen ja aikamoinen loma siitä tulikin. Iski nimittäin kauhea nuha ja pään tukko ja lievä kuume. Melko varmasti siitä jäätävästä takahuoneesta. Oli veto pois ja tehokkaasti koko viikko onkin mennyt sairastaessa ja levätessä. Toki tekee lepo hyvää kaiken aktiiviisuuden jälkeen mutta ei tuo sairastaminenkaan ole kivaa. Ja vaikka oli ääni käheänä sain pyynnön osallistua Radio Novan haastatteluun. Keskiviikkona oli Lainan päivä ja silloin kirjastoilla on yleensä kaikenlaista ohjelmaa. Minua haastateltiin The Tädeistä, joka on meidän kirjaston tätien esiintymisryhmä ja herättänyt hilpeyttä laajalti esim. You Tubessa ja kirjastopiireissä. Ohjelma on kuultavissa täältä, en tiedä kuinka kauan mutta ainakin tovin.  Loppuviikosta tulin kotiin ja lauantaina sain käytyä kaupassa ostelemassa vähän koirutarvikkeita - se sai nukkumaton, ruoka- ja juomakupit, portaattomasti säädettävän kaulapannan ja yhden lelun. Se on hyvä alku.

Nyt on sunnuntai-ilta ja alkuviikko tulee vielä olemaan lomaa, jos nyt vaikka jaksaisi jotain jo tehdäkin, vaikka tanssitreeniä ja kavereiden näkemistä :)