Pixuilua

Tänään ajattelin kertoa suloisen koirumme Pixien, eli Pixun, eli Pixulin, eli Piskulin, eli Karvamuumin kuulumisia. Rakkalla lapsellamme on monta nimeä ja joka aamu miehu keksii uuden kuvaavan nimen. Lähes joka päivä löydämme uusia olentoja joista Pixu koostuu, sekarotuinen kun on. Siinä on ainakin vahvasti oravaa, kissaa, mangustia, pääskystä, sammakkoa, joitain koirarotuja, kettua, matoa ja muumihahmoa. Se pitää tassujaan kuin orava, nuolee niitä ja putsaa kuonoaan ja hyppii jännien esineiden perään kuin kisu ja seisoo tarkkaavaisena takajaloillaan kuin mangusti. Vikinä on kuin taivaalla lentelevän pääskysen, se napsii lento-olentoja suuhunsa kuin sammakko ja kiemurtelee mielissään kuin matonen ja näyttää joltain keksityltä söpöseltä muumihahmolta joita ei ehkä oikeasti ole olemassakaan. Kaikki tämä tietysti kuulostaa omistajan puolueelliselta ihailulta, mutta todistetusti Pixula on hurmannut useita ihmisiä, tuttuja ja tuntemattomia. Yhdelläkin kävelylenkillä hurmattiin 9 ihmistä! Ja moni vannoutunut kissaihminen on menettänyt sydämensä Pixulille - aika hyvin mun mielestä :)

Tässä Pixie lepäilee matolla

Pixie oli arka ja laiha meille tullessaan, mutta kovin se on ollut utelias ja reipas arkuudestaan huolimatta. On ylittänyt jo monia esteitä tiellään. Se ei pidä autoista, pyöristä, käytävistä, uusista huoneista, junista, busseista, mutta melkein kaikesta muusta se pitääkin. Ja kun meillä oli auto kuukauden lainassa niin se loppupäivinä jo reippaana hyppäsi kyytiin vaikka ekat matkat tärisi sylissä kuin pieni karvainen hyytelö. Bussissa ja junassakin ollaan matkustettu ja vaikka ne ei olletkaan mitään ihania matkoja, niin kiltisti niistä selvittiin ja kesällä meinataan totutella lisää. Ja meinaanpa totuttaa sen pyöräni etukoriinkin, jotta päästäisiin matkailemaan kotikaupungissa. Pari kertaa ollaan kokeiltu, eikä Pixu siitä ole tykännyt mutta ei myöskään osoittanut mieltään, kiltisti vaan alistunut meikäläisen omituisuuksille.

Pixun eka lelu millä se oppi leikkimään

Ja luitakin oppi puremaan alkujännäilyjen jälkeen

Ja laihaksi sitä ei voi enää sanoa! Tullesssaan kaikki luut törröttivät, mutta nyt niitä ei tunnu enää yhtään kun paijailee. Reisissä ei ollut ainoatakaan lihasta ja muutenkin koiru oli luuta ja nahkaa, nyt on lihaksia joka puolella ja mahakin kivasti pyöristynyt :) Täytyy ehkä varoa ettei liikaa pyöristy. Ihmisten herkkuja me ei olla annettu sille yhtään, vain ihania kuivattuja kananpaloja ja muita koiraherkkuja. Ja ruoka maistuu, paitsi silloin kun on paastopäivä kun ei mikään maistu. Ja ruohoa se tykkää syödä silloin tällöin, ehkä tasapainottaakseen massua, joskus siitä tulee oksu ja joskus ei, mutta annan syödä kun ajattelen että se tietää mitä tarvitsee.Se rakastaa Jahti&Vahti raksujaan, maksalaatikkoa, pakastelihamakkaraa, raejuustoa, juustoa ja lähes kaikkea mitä ollaan tarjottu. Ihana kuunnella kun se rouskuttaa menemään. Ja siankorvat maistuvat myös, mutta niitä ei anneta liikoja kun niistä menee maha sekaisin.

Ensimmäinen kuukausi oli jännää kun ajattelin että onpas kiva koira kun ei yhtään karvaa lähde koko otuksesta. Ja hah! Olinpas väärässä! Kevätauringon alettua lämmittää ilmaa, alkoi vahva ja tuuhea aluskarva lähteä ensin tuppoina ja sitten sitä olikin aivan joka paikka täynnä ja harjattiin joka päivä irtokarvoja kahmalokaupalla pois. Uskomatonta miten sitä riittikin! Ja kun aluskarva oli lähtenyt alkoi myös päälikarva harveta kesäkuosiin. Nyt Pixiellä ei ole enää mahtavaa kaulaharjaansa ja muutenkin on karvallisesti tosi solakassa kunnossa - kelpaa lämpimän kesän tulla.

Raaskun näköinen haukotusotus auringonvalossa nallensa kera.

Pixie tarkkailee meidän taloa kallion päältä

Aamuisin Pixie odottelee sängyllään kiltisti kunnes herätään, kun sängystä alkaa kuulua heräilyn ääniä, se kiertää sänkyä toisen luota toisen luokse ja haluaa heti rapsuja ja sitten onkin aika lähteä lenkille.  Lenkeillä se rakastaa nuuhkimista ja toisten koirien tapaamista, vähän se niitä joskus jännittää vaikka kiinnostus tutustua on suuri! Ihmisiä se myös moikkailee mielissään ja tykkää kun saa rapsuja. Kissatkin kiinnostaisi, mutta ne vaan sähisee. Talvella lumessa ja nyt kesämmällä nurmikolla on kiva saada hurjia juoksu- ja säntäilyhepuleita jolloin ei näe onko koira oikein- vai nurinpäin niin hurjasti se vilistää ja pomppii. Västäräkkeijä, pupuja ja oravia on ihana jahdata eikä se meinaa pysyä nahoissaan eikä hihnassaan kun niitä on lähettyvillä. En kyllä tiedä mitä se tekisi jollekin rusakolle jos kiinni saisi, kun ne ovat kaksi kertaa Pixin kokoisia. Siiliä ollaan myös varovasti nuuhittu ja melkein puuhun kiivetty oravaisen perässä. Lenkin jälkeen se onkin aina ihan akku tyhjänä koko koiru.

Lempiasennossaan tassut tiivisti ihmistä tai sohvaa vasten <3

Venyttelyä matolla vielä talvikuosissaan.

Pitkästä aikaa...

Pari kuukautta vierähti silmänräpäyksessä, olin sitten sairaslomallakin uupumuksen ja orastavan masennuksen takia 6 viikkoa, joka vilahti aivan hetkessä ohi. Tällä viikolla aloitin taas työt, yhä väsyneenä, mutta nyt pysyn jo hereillä suurimman osan päivästä.

Näin me Pixulan kanssa lepäiltiin koko kevät

Kaikenlaista on kerinnyt tapahtua, en ole jaksanut kirjoitella tänne ja mitä enemmän aikaa kului, sitä vaikeammalta tuntui ryhtyä toimeen. Se aloittaminen on aina se vaikein osa, oli kyse sitten melkein mistä vain, kuntoilusta, siivoamisesta, jollekin soittamisesta tai käsitöistä...vaikka on kivoja ja nautinnollisia asioita niin silti mulle se aloitus on aina kynnys jonka ylitys usein tuntuu vaikealta. Olen kuullut että joillain muillakin ihmisillä ilmenee samaa ;)

Mun miehu muutti mun luokse maaliskuun aikana, se on vissiin suurin muutos elämässä. Muutto meni hyvin, mutta mun asunto on yhä vielä melkoinen kaaos, kun tungettiin kaksi täpötäistä kaksiota yhteen. Laatikoita on vielä useita purkamatta ja tavaroita setvimättä ja kierrätykseen meneviä lootia on joka paikassa. Sekin varmaan yksi syy tähän vetämättömään oloon: kaikki tekemättömät työt, väsyttää kun on niin paljon hommia, mutta niitä ei jaksa kun väsyttää = ikuinen noidankehä. Mutta keittiö on jo melkein setvitty, samoin olkkari! Ja niistä tuli ihan kivat, eli toivoa on. Ajattelen että hitaasti mutta varmasti, ehkä jo jouluksi täällä on valmista ;) Ihanaa on asustaa saman katon alla kun 3,5 vuotta reissattiin kaupunkien välillä, hyvin me tänne sovitaan. Löysin facebookista paikallisen kirppissivuston jossa olen saanut myytyä tosi kiitettävästi tavaraa (ja löytänyt itselleni myös tavaraa, vaikka päätin että mitään en osta, kun on tuota roinaa ihan ylenpalttisesti muutenkin) (mutta kun on lihonnut puolessa vuodessa 10 kiloa niin pakkohan on hommata uusia farkkuja kun ei vanhoihin mahdu!!)

Tältä näytti olohuone kun vaihdettiin kirjahyllyä

Hiljaa hyvä tulee, vai miten se menee:)

Kävin keväällä neljän kerraan Vannetanssikurssin, eli Hoopdancea niinkuin se englanniksi kuuluu, oli huippukivaa, vaikka aina oli tunnin jälkeen mustelmilla, oli haasteellista ja hauskaa ja kiva porukka ja ihana ope! Opena oli huippuhooppaaja Meilei Mandelin, jonka sivut MoodforHoop on hyvät ja sieltä löytyy kuvia ja infoa.

Meidän Hooppipoppoo  - kuva by Merilei Mandelin

Mä onnistuin hajoittamaan rillinikin siinä touhussa ja tohinassa, joten nyt on uudet rillit päässä, niistä ei ole vielä kuvaa, mutta vanhoista hajonneista on:

Tallat vääntyivät niin että niitä korjatessa ne katkesivat kokonaan. Kuvassa vielä yritin niitä pitää, mutta ne painoivat nenää niin paljon että piti pitää korvatulppaa pehmikkeenä - vähänkö fiksun näköistä. Ilmekin on kärsivä.

Kevääseen kuului myös mahtava tanssireissu Tallinnaan tanssimaan uskomattoman Samantha Emanuelin tahdissa, reissuun kuului myös fantastinen gaalashow jossa tanssi lähimaista parhaita tanssijoita. Siitä lisää omassa postauksessaan kunhan kerkiän :)

Ajattelin kirjoittaa myös Pixiestä oman juttunsa, se ansaitsee sen - on se niin suloinen ja ihana koiruli.

Tanssirintamalla on hiljaista, Medusa on tauolla kun tanssikumppanilla on useita rautoja tulessa ja paljon tohinaa, ja mulla taas päinvastoin ei ole voimia tehdä niin paljoa hommia tanssin eteen kuin pitäisi/haluaisin. Nyt olen ollut tanssimati aika pitkään, joskin oli se Tallinnan reissu ja yksi yksityiskeikka jossa Medusa esiintyi

Medusa ennen keikkaa - kuva by Laura Luna

Siellä tanssin ensimmäisen sooloni, Sharon Kiharan koreografian, se oli jännä paikka eikä mennyt ihan putkeen mutta siitä ja koko Medusan esiintymisestä pidettiin kovasti ja saatiin rutkasti kehuja ja ihmetyksiä :) Osa musta haluaisi jättää koko tanssimisen, tuli oikein iso kriisi kun treenasin tuota sooloa ja kuvasin sitä kameralla, näytti mielestäni ihan hirveältä ja ajattelin että pakko se on myöntää: kaikista ei ole tanssijoiksi kuten kaikista ei ole akrobaateiksi tai ydinfyysikoiksi. Silti rakastan Tribal Fusionin koko maailmaa, enkä haluaisi siitä luopua! En oikein tiedä mitä tekisin, joten nyt pidän taukoa ja yritän olla ajattelematta koko asiaa, ehkä se ajan kanssa selviää mitä haluan. Tai oikeastaan tiedän mitä haluan jo nyt, haluaisin osallistua hyvän opettajan tanssitunneille ja olla osa ryhmää joka harjoittelee ja esiintyy - mutta sellaista ei ole kotikaupungissa, paitsi ne tunnit joita Laura vetää. Helsingissä olisi mutta täytyy katsoa olisiko syksyllä energiaa käydä siellä asti harrastamassa. Toistaiseksi keskityn voimieni takaisinsaamiseen ja tanssista nauttimiseen ulkoisesti, eli katson videoita ja nautin muiden taitavuudesta.

Siinäpä kai tärkeimmät - lisää ehkä jo piankin! :)

Onnellinen kevätväsymys

Kevätväsymystä ilmassa. Kevät on ihanaa aikaa, mun lempivuodenaika, kaikki ihana on vielä edessä, silti aina meinaan masentua ja väsyä jostain syystä. Varmaan aurinko enetessään saa aivokemiat sekaisin ja hormoonit hurlumhei. Tällä kertaa masennus on pysynyt loitolla, vaikka väsymys onkin huomattava. Siitä huolimatta nyt on tapahtunut monia asioita joista olen onnellinen (piiiitkästä aikaa aidosti Onsku):

- Pixie on ihana, kiltti, tottelevainen ja sylissä viihtyvä koiru jonka ulkoilutus neljä kertaa päivässä tuo happea aivoihin ja pitää kivasti kiinni kevään pienissä ja suurissa askelissa kohti valoa
- Menin kihloihin miehuni kanssa (kosin romanttisesti karkauspäivänä ja olin tasan satavarma rukkasista ja hamekankaasta - yllätys oli melkoinen kun vastaus olikin että Joo!)
- Löydettiin kauniit sormukset
- Pidettiin hyvät kihlajaisjuhlat perheelle ja vanhemmat tapasivat ekaa kertaa ja sekin meni hienosti ja tulivat mokomat toimeen hyvin keskenään (tietty!) (ja oli mahtavaa kakkua!!)
- Juhlia varten siivotessa sain matot lattialle elokuisen muuton jälkeen jo nyt!
- Ne luovat kodikasta tunnelmaa yhtäaikaa kahvinkeittimen kanssa jonka miehu toi luotaan juhlia varten (kahvinkeitin ei sinänsä juurikaan luo tunnelmia, mutta kun sillä pöhäyttää aamukahvit, on kodikasta kuunnella sen pöhinää ja tuoksutella kahviaromeja nenuunsa)
- Vaikka tanssi on jäänyt vähälle, viime torstaina pidin itselleni kahden tunnin treenit jotka tuntuivat mahtavalle!
- Olen nukkunut paljon ja uni maistuu! (seuraava isompi hankinta onkin uudet tyynyt)
- Minulla on mahtavia, hienoja ystäviä jotka koirineen ja ilman ovat kyläilleet ja soitelleet ja olleet elämässä läsnä ja omia ihania itsejään <3

Eli eipä mulla juuri muuta, nyt on aika hyvä olo vaikka nukuttaakin koko ajan :)

Video ja vinkulelu

Oho, mä just tajusin että olen unohtanut linkittää tänne Medusan tanssivideon Juutuubista - äkkiä pitää korjata moinen virhe - eli tässä tulee:

Siinä me esiinnytään hyisessä Swengissä Lauran kanssa. Lauran tanssiaiheista blogia voi lukea täältä. Siellä on juttua mm. tanssitunneista Järvenpäässsä ja Helsingissä ja tiivareitä mm. Tampesterissa. Suosittelen lämpimästi!! Ettehän oo liian tuomitsevia vaikka mun kädet on välillä taas tosi pökkelöt - mä treenaan niitä koko ajan lisää :)

Mun tanssijutut on nyt aika minimissään...toi koiruli vie mun ajan ja ajatukset nyt täysin - vaatii meiltä molemmilta totuttelua tämä oleminen ja eläminen, mutta ei haittaa yhtään. Mä luulen muutenkin että kun olen niin jaksottainen ihminen niin mulle tekee myös hyvää pitää välillä taukoa tanssimisestakin. Ja mielessähän se pyörii tietty koko ajan. Tänäänkin näin sellaisen tanssivideon että huh huh. Voisin linkittää sen tähän, jos haluat tsekata mikä sai aikaan ihmetystä :) Kaikenlaista tanssia onneksi maailmaan mahtuu.

Pixien kanssa menee kivasti - joka päivä se hurmaa uudestaan ihanuudellaan. Tykkään niin kun se tulee syliin ja haluaa olla hellittävänä. Vähän pihalla se on vielä kun yrittää opettaa istumista, mutta näkee miten kovasti se yrittää tajuta mitä mä siltä haluan. Yksinoloa ollaan jo pidennetty asteittain niin, että tänään se oli jo pari tuntia yksin, ja hienosti meni siankorvaa järsiessä. (Kuvassa järsii kyllä luuta, mikä sekin maistui hyvin)

Eilen käytiin eläinlääkärissä. Siellä pelotti hurjasti, mutta reippaasti se hurmasi eläinlääkäritädin! Kaikki oli ok, paitsi vähän hammaskiveä ja toinen takajalka jotenkin muljuu, mutta sen ei pitäisi olla kivuliasta eikä vaarallista. Sitten palkinnoksi käytiin yhdessä eläinkaupassa mistä ostettiin 4kgn säkki ruokaa ja lelu ja siankorva - nam (yök). Kaikista käyneistä vieraista se on tykännyt ja käyttäytynyt ihan nätisti. Vähän vielä kun saisi hyppimistä pois ettei pikkuihmiset kaadu kun se tervehtii niitä. 

Pitkiä lenkkejä ollaan kävelty tänään tuiskusta huolimatta kun lekuri sanoi että saa kävellä jos Pixie vaan jaksaa, ja sehän jaksaa. Ja vielä leikkiäkin lenkkien jälkeen, eilen se tajusi vinkulelun ihanuuden ja poukkoili sen jäljessä pitkin kämppää - ihana oli katsella sen riemua ja hauskuutta! :) Ja kaiken hauskuuden jälkeen levätään.

Jos vaikka huomenna jaksaisin jo treenata tanssia, ettei ihan koirusteluksi mene tämä elämä :)

Koirustelua

Nyt täytyy kyllä sanoa että on jäänyt tanssiminen vähemmälle kun on tullut tuo pikkuinen koiru taloon! Viime viikolla oli yhdet tanssitreenit, jotka olivatkin hyvät, lämmiteltiin kunnolla ja tanssittiin ja käytiin vielä läpi esityskoreografiaa. Oli hyvä fiilis ja tanssi teki hyvää flunssatauon jälkeen. Tanssin jälkeen menin vielä Yin joogatunnille lämmitettyyn saliin, puolitoista tuntia ihanaa lämmintä venyttelyä, olo oli aivan autuaallinen sen jälkeen :)

Seuraavana päivänä koiru sitten tuli taloon. Haimme sen lentokentältä pe-la välisenä yönä. Ystäväni oli kuskina ja odotteli meidän kanssamme pikkuisen saapumista - kyllä jännitti! Sieltä se sitten tuli saattajan kanssa kuljetuslaatikossa toisen koiran kanssa.

Heti se nuoli sormia ja otti herkkuja kun niitä annettiin ristikon läpi. Ja sitten se annettiin mun syliin, tärisi pieni ressukka mutta oli siinä kiltisti ja tuoksui hyvältä. Se oli juuri pesty ennen matkaa.

Kotimatka meni hyvin mun sylissä ja pihaan tultua käveltiin pieni lenkki ennenkuin tultiin sisälle. Vähän se aristeli kaikkea eikä uskaltanut tulla olkkariin pariin päivään ollenkaan. Mutta söi kuitenkin vähäsen ja joi vettä ja tuli sängyn viereen tyynylleen nukkumaan kun käytiin petiin.

Seuraavana aamuna reippaana käveltiin kilsan lenkki eikä ollut mullekaan yhtään vaikeaa nousta sängystä, pikemminkin mukavaa. Ja näytti koirukin nauttivan.

Ekat päivät opeteltiin olemaan yhdessä ja sunnuntaina koiru uskalsi jo tulla sohvallekin meidän kanssa ja me vihdoin keksittiin sille nimi, Pixie! Meillä kävi ekat vieraat, siskopuoli ja sen pieni koira Elli - hyvin tuli koirat juttuun keskenään ja tuli hyvin toimeen vieraan ihmisenkin kanssa. Oli mukava vierailu.

Maanantaista keskiviikkoon olinkin töissä ja onneksi mun miehu oli Pixien kanssa kotona kun huomattiin että se kärsii eroahdistuksesta. Heti sitten viikonloppuna aloin rampata pihalla ja kilistellä avaimia että se tottuisi, ja ihan kivasti menikin työpäivät, ilman mitään suurempia draamoja. Pixie tykkäsi olla kotona miehun kanssa. Ja oli kiva tulla kotiin kun kaksi kullanmurua odottivat :)

Pixie on sisäsiisti, ja kävelee nätisti hihnassa. Haukkuu vähän ja vinkuu kuin pieni pääskynen kun on hädissään, joka päivä vähemmän sitäkin. Vähän on lyhennetty lenkkejä kun tajuttiin että neljä kertaa kilsan lenkki voi olla vähän liikaa pikkuiselle jota ei ole lenkitetty ennen ollenkaan. Antaa sen vahvistua ensin vähäsen. Ruoka on maistunut vaihtelevasti, mutta ihan kivasti on ruokaa mennyt ja maha on ollut kunnossa. Eli ei mitään valittamista missään, tosi onnekas olo.

Ollaan molemmat aivan ihmeissämme miten ihana toinen voi olla, niin suloinen ja hellä ja sielukas. Vähän tässä jännittää että jatkuuko tämä onni vai muuttuuko luonne kun Pixie kotiutuu ja tottuu tähän elämään, mutta turhahan sitä on etukäteen murehtia. Nautimme tästä tässä ja nyt!

Mies lähti tänään käymään yön yli kotonaan, katsotaan nyt miten sujuu meiltä kahdelta elo täällä keskenämme, toistaiseksi on rauhaisaa ja mukavaa, Pixie nukkuu ja mä naputtelen täällä koneella. Tänään voisi jotain pientä kotitreeniä pitää itselle ettei tanssi ihan jää pikku tassujen jalkoihin :)

Tanssia, tautia ja koiruuksia

Huh, kaksi viikkoa ja kolme päivää viime postauksesta. (Vaikka eihän kukaan laske).Tuli vähän taukoiltua, mutta kerronpa nyt miksi ja mitä kaikkea on tässä parissa viikossa tapahtunut.

Pari viikkoa sitten lähes se koko viikko meni perjantaisen esiintymisen harjoittelemiseen ja siihen että oli kaikki valmiina itse tapahtumaan. Harjoittelin viikolla pari kertaa kumppanin kanssa ja muina iltoina itsekseni hioin koreografiaa kotona. Oli aika rankkaa tehdä sitä työnkin ohella, mutta halusin osata sen mahdollisimman hyvin joten tuntui tarpeellisesta ja palkitsevalta tehdä sitä väsymyksestä huolimatta.

Samalla viikolla oli kaupunkini Valokuvaseuran 60-vuotisnäyttelyn ripustus ja avajaiset. Olin ripustuksessa mukana ja oli kiva nähdä neljä omaa kuvaansa siellä seinällä muiden hienojen kuvien seurassa. Ekaa kertaa kuviani on julkisuudessa. Vartti-lehden toimittaja tuli tekemään näyttelystä haastattelua ja otti meistä kuvia, se ilmestyi seuraavan viikon keskiviikkona,  enkä ole sitä vielä nähnyt mutta huomenna olisi tarkoitus.

Alkuviikolla tapahtui myös yksi valtavan hieno juttu!!! Ansaitsee monta huutomerkkiä. Näin Pelastetaan koirat Ryn sivuilla ihanan koirulin ja halusin varata sen. Mua haastateltiin puhelmitse ja saman koiran oli halunnut monikin taho - mutta haastattelun perusteella mut valittiin, eli saan suloisen Ellie-koiran luokseni 17.2 pe ja la välisenä yönä!! Jee. Olen onnesta soikeana, ikinä ennen en ole omistanut koiraa tai muutakaan lemmikkiä, mutta tämä koiru meni suoraan sydämeen. Varsinkin kun pari ystävääni on hommanut rescue koiran  myös, yksi Bulgariasta, yksi Romaniasta ja yksi Espanjasta, ja ne kaikki ovat valloittavia ihania persoonia. Nyt kun asun omakotitalossa tuntuu viimein että elämä on sellainen että voisi antaa kodin koiraystävälle.

Viimein sitten koitti perjantai-ilta ja esiintyminen Swengissä Pekka Haaviston tukijuhlissa. Siellä esiintyi paikallisia muusikoita ja muita taiteilijoita, mm. mentalisti, jonka show oli aivan uskomaton!! Swengin yläkerta oli suhteellisen viileä ja jengi istui siellä viltit olalla. Takahuone oli lähes huurteessa ja tuntui vähän coolilta vaihtaa siellä villapaidat ja toppahousut navan paljastaviin hameisiin ja kolikkotoppeihin. Meikit ja hiuslaitteet oltiin tehty jo valmiiksi ennen Swengiin menoa mikä olikin loistojuttu kun siellä bäkkärillä oli niin pirun kylmä. Katselimme edeltävät esiintymiset ja sitten olikin meidän vuoromme. Yleisöä oli ihan kivasti paikalla ja aika paljon tuttuja naamoja, joten lavalle meno vähän jännitti, mutta samalla tuntui tosi hienolta. Esitys taisi mennä kommelluksitta, ensin tanssimme duona ja sitten tanssikaverin soolo, saimme mojovat aplodit ja useat tulivat kehumaan jälkeenpäin että oli hieno juttu. Monikaan ei tiennyt mitä Tribal Fusion Bellydance on eikä ollut ikinä nähnyt sellaista. Eräs herrasmies käytti paljon sanaa häkeltynyt meitä kehuessaan, taisi olla vähän häkeltynyt :) Eräs kaveri videoi ja yksi otti valokuvia, en ole vielä nähnyt kumpaakaan, mutta odotan innolla...

Jäimme vielä toviksi juhlimaan ja sitten olikin lepopäivä - joka venyi lepoviikoksi. Menin sunnuntaina miehuni luoksen kun lomani alkoi heti esiintymisen jälkeen ja aikamoinen loma siitä tulikin. Iski nimittäin kauhea nuha ja pään tukko ja lievä kuume. Melko varmasti siitä jäätävästä takahuoneesta. Oli veto pois ja tehokkaasti koko viikko onkin mennyt sairastaessa ja levätessä. Toki tekee lepo hyvää kaiken aktiiviisuuden jälkeen mutta ei tuo sairastaminenkaan ole kivaa. Ja vaikka oli ääni käheänä sain pyynnön osallistua Radio Novan haastatteluun. Keskiviikkona oli Lainan päivä ja silloin kirjastoilla on yleensä kaikenlaista ohjelmaa. Minua haastateltiin The Tädeistä, joka on meidän kirjaston tätien esiintymisryhmä ja herättänyt hilpeyttä laajalti esim. You Tubessa ja kirjastopiireissä. Ohjelma on kuultavissa täältä, en tiedä kuinka kauan mutta ainakin tovin.  Loppuviikosta tulin kotiin ja lauantaina sain käytyä kaupassa ostelemassa vähän koirutarvikkeita - se sai nukkumaton, ruoka- ja juomakupit, portaattomasti säädettävän kaulapannan ja yhden lelun. Se on hyvä alku.

Nyt on sunnuntai-ilta ja alkuviikko tulee vielä olemaan lomaa, jos nyt vaikka jaksaisi jotain jo tehdäkin, vaikka tanssitreeniä ja kavereiden näkemistä :)

Talven selkä

Tänään tuli sellainen olo aamulla, että johan tää talvi on nähty, voisi tulla jo seuraava vuodenaika. Tänä talvena on samoiltu metsässä, nautittu eväitä ja kuumia juomia hangilla, otettu paljon kuvia, käyty luistelemassa ja nautittu kaikesta talveen liittyvästä kuten toppahousuista. Eli alkais jo riittää. Mä olen vasta 'vanhoilla päivillä' opetellut tykkäämään talvesta ja sen ainutlaatuisista riemuista, mutta rajansa kaikella. Tänä aamuna väsytti, oli pimeää ja paleli toppavaatteista huolimatta ja bussipysäkillä oli lisäkseni viitisen ihmistä ja kaikki vaan tönöttivät ja hiljaa värisivät siinä bussia odotellessa. Tuli ikävä fillarointia vähissä vaatteissa ja sitä vapauden tunnetta mikä tulee kun voi itse päättää aikataulunsa ja menonsa omalla kulkupelillä.

Talven selkä saisi jo taittua. Ja parempaan suuntaanhan tässä selkeesti ollaan jo menossa, eilen kävelin kotipolkua töistä kello puoli viisi, ja oli vielä valoisaa - siitä tuli sellainen Jee-fiilis! Mutta silti on tässä vielä helmikuu kestettävänä, ja vielä tavallista pidempi helmikuu (karkausvuosi nääs). Se on yleensä ollut mulle sellainen vaikea kuukausi, jonkinasteinen masennus saattaa iskeä helposti vaikkei haluisikaan, tai ainakin kevätväsymystä pukkaa. Saas nähdä miten käy tällä kertaa. Ainakin helmikuun alkuun asti pitää kiirettä, sillä alkupäivinä näyttäisi olevan Medusalle esiintyminen tiedossa!! Jännää!

Eikähän noista jokapäiväisistä puolentunnin treeneistä sitten tullutkaan tapaa, ainakaan vielä. Kertakaikkiaan kun on mulla työpäivä, niin en jaksa en kykene mihinkään muuhun sen lisäksi. Se imee kaikki mehut ja energiat ja duunin lisäksi jaksan vain olla, lukea ja katsoa telkusta jotain, kaiken muun yrittäminenkin on ihan turhaa - ja turhauttavaa. Ehkä se on vihdoin vaan pakko hyväksyä, että voimat ei vain riitä. Teen asioita vapaapäivinä ja mulloin keskityn vain töiden hoitamiseen. Ainaista tasapainoílua haluamisen ja kykenemisen kanssa.

Gymstickiä ja Flexibaria

Äsken juuri tein 'taas' suunnittelemani puolen tunnin treenipätkän, nyt taas pystyy ja kykenee kun pää on eheä! Meinaus olisi ainakin seuraavan viikon ajan tehdä se päivittäin ja sain spotifyhin tehtyä sopivan puolen tunnin musiikkipläjäyksen jossa on inspiroivaa musiikkia joka pistää lanteet vatkaamaan. Auttaa todella tehdä välillä peilin edessä kun normaalisti treenaa ilman peiliä. Mun kädet on jotenkin aika toivottoman oloiset, mutta muuten näyttää välillä ihan hyvältäkin!

Tänään päivällä pääsin kokeilemaan erilaisia liikuntavälineitä kun meille kirjastoon tuli lainattavaksi monenlaisia vempeleitä ja niitä oli liikuntatoimen tyypit neuvomassa ja ohjaamassa siellä. Kokeilin flexibaria ja gymstickiä ja lumikenkiä, kahvakuulaan en kerinnyt, olisi ollut kiva kokeilla sitäkin. Gymstick tuntui kovin monipuoliselta ja tehokkaalta, käsivarret oli löysänä jo 15 minsan kokeilun jälkeen. Sitä voisi hyödyntää treenipäivinä vaikka ja tehdä vähän lihaskuntoliikkeitäkin, jos vaikka saisi noihin käsivarsiin lisää lihasta, ne on niin tikut. Noiden välineiden kokeilu teki oikein hyvää kun selkä on aika kipeänä parin päivän pääkivussa makoilun jälkeen, ihanalta tuntuu taas voida liikkua!

Lopuksi tähän vielä hauska  videopätkä jonka löysin, siitä tulin hyvälle mielelle! Siinä tanssii ja hassuttelee Zoe Jakes, Rachel Brice ja Mardi Love.

Karsia vai kärsiä?

Loppuviikon tanssitreeneistä pidinkin vain yhden ja sen jälkeen kävin joogaamassa venyttävässä lämpöjoogassa, nam. Tuli aika lyhyet treenit, vain noin tunnin, koska jotensakin väsytti aamulla enkä jaksanut kiiruhtaa bussille. Harjoittelin Sharon Kiharan treeniä dvd:ltä ja tuntui hyvältä ja tarpeelliselta. Ja perjantain tunti jäi väliin kun oli liikaa muuta puuhaa, piti pakata ja paketoida lahjaa kun lähdin viettämään miehun luo sen synttärietä viikonlopuksi ja sitä ennen kahvittelin siskopuolten kanssa. Toi yksi tanssituntini sai mut taas miettimään kaikenlaisia asioita ja muutenkin on pitänyt miettiä kun tuota väsymystä pukkaa enemmän kuin tarpeeksi ja tuntuu että stressiä pukkaa myös.

Ehkä liian monta rautaa tulessa, paikallisen kameraseuran näyttely on tulossa ja siihen pitää teettää kuvat ja hommata paspikset ja olen lupautunut myös uuden nettisivujen taiteellisesksi johtajaksi. Sitten on vielä omat palkkatyöt, sosiaalisuus ja ystävät ja perhe, käsityöt ja ommellukset ja mahdollisten esiintymispukujen suunnittelua ja valmistusta, mikä vaatisi kaupoissa ja kirppareilla kiertelyä ja kankaiden ja pitsien värjäystä. Tanssia pitäisi joka päivä ja kuunnella musaa jotta löytäisi sopivia koreografioihin ja polttaa niistä hyviä treenicd:itä ja miettiä omaa koreografiaa tai useampia. Pitää myös miettiä mihin esiintymisiin mä olen valmis ja olenko valmis...Tarvitsen myös paljon lepoaikaa ja olemista vaan jotten ala käydä ylikierroksilla tai romahda ja nyt tuntuu etten millään pysty tuohon kaikkeen. Joskus pitää vain maata sohvalla ja antaa maailman tapahtua ympärillä. Ns normi-ihmisellä ei varmaan olisi mitään ongelmaa näiden asioiden kanssa, mutta mun on ollut pakko tajuta etten mä kykene kaikkeen normaaliin, vaan vähempikin on enempi mulle. Mutta mistä alkaa karsia?

Villasukkia ja joogaa

Melko energiseltä tuntuu tällä hetkellä tämä vuoden alku - kivaa vaihtelua normifiilikseen. Jalkatekniikan tiiviskurssista en voi vielä raportoida, koska se peruuntui opettajan sairastuttua ja kurssi siirtyi tulevaan jota innolla odotan. Henk.koht. ei juuri haitannut kurssin siirtyminen sillä noi säät on aika inhottavat matkusteluun ja silloin oli aika väsy päivä. Vuoden alkupäivillä sain valmiiksi vuosi sitten aloittamani pitkävartiset villasukat:

Nuo tehtiin aika pienillä puikoilla ja piti laskea kavennuksia ja muuta, joten en alkuinnostuksen jälkeen jaksanut pitkään niitä tehdä, mutta nyt loppuvuodesta tuli innostus taas takaisin ja sain vihdoin valmista! Ja koko on aika hyvä ja väri tosi mieluinen, tykkään pitää noita varsia taitettuina niinkuin ne olisivat säärystimet. Kannatti tehdä. Seuraavaksi aloitin mustapunaraidallisia tavallisvartisia villasukkia miehelleni, niihin teen erilaisen kantapään, niin tulee opeteltua useampia tapoja. (Noi ylläolevat on mun ekat villasukat)

Sitten tanssiasiaan: eilen pidettiin yhteiset tanssitreenit joissa lämmiteltiin ensin Anasman tahdissa ja sitten rakennettiin omaa koreografiaa yhteen hyvään biisiin. On mukavan haasteellista opetella miten tehdään koreografiaa ja miten lasketaan tahteja ja kuunnellaan kappaletta niin että se voidaan jakaa paloihin ja sitten paperilla suunnitella kokonaisuutta - kivaa hommaa! Meidän tuleva esitys siirtyi helmikuulta huhtikuulle mikä on sinänsä hyvä että on enempi aikaa valmistuautua. Omaa esiintymisasuakin pitäisi tässä alkaa miettiä ja valmistaa, ostin kankaan valmiiksi jotta tekisin oikein leveät haaremihousut joita voi pitää vaikka hameen ja/tai huivien alla. Jonkinlainen pääkoristekin olisi kiva väsätä.

Tämän aamun avasin ihanalla tavalla, sisko tuli hakemaan autolla ja mentiin yhdessä toisen siskon pitämälle joogatunnille. Tehtiin Hot Yin &Yang joogaa, tuli lämmin ja venyttelyt tuntuivat mahtavalta! Keho aukesi uuteen päivään ihan eri lailla kun yleensä. Katoin jo ensi viikoksikin sopivan päivän jolloin joogailla. Ja sen lisäksi pitäisi olla kahdet tanssitreenit loppuviikosta, kun alkuviikko menee töissä.