Lomailua

Eihän ne asiat ikinä mene niinkuin suunnittelee, tulee heti mieleen kaksikin aiheeseen liittyvää sanontaa: Life is what happens to you while you're busy making other plans ja If you want to make God laugh, tell him about your plans. Niinhän se menee. Ei siis mene niinkuin suunniteltiin.

Nyt on lomaa vietetty jo monta päivää, en ole tikkiäkään ommellut enkä askeltakaan tanssinut. Olen maannut sohvalla ja sängyllä nukkuen tuntikausia migreenin kourissa. Kerkisihän siinä vähän yli kaksi vuorokautta olemaan terveyttä kunnes lähes jokakuukausittainen migreeniystävä tuli taas kylään. Täsmälääkettä ei ollut eikä noi muut tropit auttaneet joten kärsin sen vaan läpi. Tänään on vika päivä, eli pientä vihlontaa otsalohkossa joka yleensä lähtee viimeistään pois iltapäivän kahvikupillisella jonka nautin heti tämän kirjoittamisen jälkeen.

Vei aika paljon fiilistäkin alas tuo särkyileminen ja nyt pitää kaivella joitain motivaatio- ja muita lähteitä että saisin taas innon päälle. Tuo lepovaihde on aika voimakkaasti nyt läsnä ja siitä irroittautuminen vaatii varmaan joitain järeitä aseita - en tiedä vielä mitä. Tänään ainakin on ohjelmaa joten tulee ulostauduttua neljän seinän sisältä, se tekee varmaan hyvää ja vähän ravistelee koteloitumista. Saan tänään lapsienergiaa ja sekin on vain hyvästä. Kyllä tämä pimeyskin tekee oman osansa siinä että tekisi mieli vetää peitto korville ja herätä auringonpaisteeseen vaikka maaliskuussa, sopivasti synttäreiksi.

Kuulin myös että torstain treeniaika on peruttu, joten tämän viikon haaveilluista kolmista kolmituntisista treeneistä näköjään vain yksi toteutuu, eli perjantain tanssit. Mutta kai sekin on parempi kuin ei mitään.  Huomenna voisi (jos jaksaisi) kotitanssia myös kun ei ole muutakaan virallista ohjelmaa vielä huomiselle eikä torstaille - jotenkin vain on helpompaa mennä jonnekin 'virallisesti' kuin alkaa himassa heilua. Mutta katselen nyt rauhassa mitä tapahtuu, yritän olla stressamatta kun on kerta loma! :)

Lepäilyä

Selkä on vieläkin kipeä, mutta onneksi ei enää niin paha kuin vielä pari päivää sitten. Soitin terveyskeskukseen ja he arvelivat että kyseessä on jonkinsortin noidannuoli, johon auttaa kylmäkääreet, lepo ja särkylääkkeet ja näitä olen nyt nauttinut. Näyttäisi että ensi viikolla voi taas treenata! Harmittaa vaan kun juuri nyt olisi hyvä fiilis ja energia tanssia ja oppia uutta. Mutta lepäily- ja toipumisajan voi onneksi käyttää hyödyksi muutenkin kuin vain liikkumalla. Olen katsellut tanssivideoita ja niistä saa aina pontta ja uusia ideoita. Tässä tänä aamuna ihanstuttanut video kauniilta Mira Betziltä:

http://www.youtube.com/watch?v=AF7-cc1U4g8&feature=youtu.be


Hänellä on niiiiiiin kaunis keskivartalo ja loistava lihasten hallinta! Olen niin iloinen että sain häneltä oppia - hieno kokemus. Tanssivideoiden katselu on hyvä tapa pitää kiinnostusta yllä ja saada motivaatiota silloinkin kun se meinaa lopahtaa. Lepovaihde on itselläni sellainen että se jää helposti päälle, toivon ettei nyt käy niin vaan että on taas mukava jatkaa liikkumista kun siihen taas kykenen. Peukut pystyssä!

Treenailua

Tänään on hyvä päivä! Pitkästä aikaa. Alkusyksy meni valtaisan väsymyksen merkeissä enimmäkseen, jaksoin vain pakolliset kuviot eli työn ja muut velvoitteet. Tanssit jäivät vähiin, olemattomiin oikeastaan. Ajattelin tanssimista ja liikkeitä ja kaikkea oppimaani paljon ja musiikkia kuunnellessani mietin mikä sopisi oman koreografian taustalle. Omaa koreografiaa olisi tarkoitus alkaa kokoilla tässä syksyn kuluessa.

Lähdin marraskuun alun Tallinnan tanssimatkalle puolentoista kuukauden treenamattomuuden jälkeen aika jännittyneenä ja jäykkänä, mutta se teki sen mistä haaveilinkin, eli puhalsi uutta intoa ja halua tanssia enemmän ja paremmin. Siitä asti ollut aika nousujohteista tämä olo ja energisyys. Nyt pitää vähän katsoa ettei mene liikaa kierroksille kun siitä saattaa seurata hypomania ja se ei ole kivaa koska sitä seuraa vääjäämättä romahdus, eikä nyt huvittaisi romahdella. Vaan tanssia :)

Tänään treenasin toista kertaa Sharon Kiharan technique and conditioning DVD:tä, tein drillit eli harjoitukset ja perehdyin hienoon, hitaaseen koreografiaan. Sen ajattelin opetella nyt syyspuhteiksi. Näyttäisi olevan mulle sopiva, eli hidas ja melko lyhyt :) Loppuvenyttelyineen meni pari tuntia treenaamiseen. Teki hyvää.

Haaveissa olisi että joka päivä tulisi tehtyä jotain tanssin eteen, edes venytyksiä. Olen melko jäykkä ja ihan perustekniikkaakin tulisi hioa ja treenata päivittäin. Vatsan eri lihasten liikuttelu toisistaan irrallisina osioina ei myöskään vielä suju kovin vakuuttavasti - eli työsarkaa riittää! Harmittaa toisinaan suunnattomasti kun olen jo näin vanha ja vasta nyt löysin lajini. Olisinpa tanssinut nuoresta asti! Toisaalta haluan uskoa ettei koskaan ole liian myöhäistä tehdä sellaista mistä nauttii! :)

Tanssia Tallinnassa!

Jee, äsken juuri tuli ilmoitus että ilmoittautuminen on alkanut kun Samantha Emanuel tulee huhtikuussa opettamaan ja esiintymäänTallinnaan. Sinne on pakko osallistua!
http://www.yahna.eu/

Viimekerta Tallinassa oli marraskuun eka viikonloppu fantastisen Mira Betzin opissa ja se oli mahtava kokemus kaikinpuolin. Siellä oppi uutta, muutakin kuin tanssiaskelia, hän jakoi kokemustaan esiintyjänä ja tehtiin improiluharjoituksia joissa sai nauraa vääränä, sekä kävelyharjoituksia joissa liikuteltiin toista kättä oman sisimmän mukaan. Mira oli ihana, lämmin ihminen ja kuten eräs kurssilainen lopuksi totesi, olisin minäkin ottanut hänet mielelläni kotiini mukaan.

Sieltä tarttui mukaan tanssi DVD-treeniä Sharon Kiharan kanssa ja tanssistudio Müstikan hieno paita. Muuta ei keritty shoppailemaankaan, sillä perjantaina oli yksi workshop Miran kanssa, lauantaina oli yksi Bollywoodtanssityöpaja,yksi Miran tunti ja illalla Galashow ja sunnuntaiaamuna vielä viimeinen workshop. Siitä ei kerinnytkään muuta kuin ravintelisyömisen (African kitchen - hyvää kasvisruokaa edullisesti) kautta lauttasatamaan ja kotiin.

Kiva reissu joka antoi paljon inspiraatiota ja halua treenata enemmän ja hioa liikkeitään sekä esiintymistä ja kasvattaa lihaksien lisäksi rohkeutta ja omaa ilmaisua. Toivottavasti huhtikuun reissu tulee olemaan yhtä antoisa.

Terve!

Jo muutaman vuoden olen mielessäni pyöritellyt ajatusta omasta blogista. Pulmaa tuotti aihe, mistä kirjoittaisin, tanssista, joka on tärkeää, käsitöistä ja neule- ja virkkuuprojekteista, kaksisuuntaisen mielialahäiriön kanssa elämisestä, terveiden elämäntapojen metsästyksestä vai kenties vapaaehtoisesta lapsettomuudesta. Kaikki ovat tärkeitä asioita elämässäni ja kausittain joku niistä on aktiivisemmin esillä kuin jokin toinen aspekti. Joten päätin nyt sitten kirjoittaa siitä kaikesta. Millaista on elää kausittain, välillä jaksaa ja välillä ei. Joskus tehdä paljon ja joskus ei juuri mitään.

Horoskooppimerkkini on kalat, ne uivat eri suuntiin. Nouseva merkki on vaaka jossa kaksi vaakakuppia heiluvat ylös ja alas. Sairastan kaksisuuntaista mielialahäiriötä jossa mielialat sahaavat edestakaisin - joten tasapaino ja sen tavoittelu ja opettelu on keskeinen osa elämääni.

Tällä hetkellä tärkeitä asioita joihin kohdistan energiaani ovat Tribal Fusion Belly Dance jota treenaan itseohjautuvasti ystäväni kanssa lähinnä dvd-levyiltä ja välillä käymme (varojen sallimissa rajoissa) ulkomailla treenailemassa loistavien opettejien ja tähtien johdolla. Neulon ja virkkaan myös mielelläni sekä värkkään esiintymisvaatteita tanssia varten. Joitain tilausompelutöitä olisi myös jonossa odottelemassa inspiraatiota. Myöskin valokuvaus, piirtäminen, terveysasiat, kierrätys ja ekologisuus ovat lähellä sydäntäni.

Katsotaan millainen sillisalaatti tästä nyt tulee! :)