Joulunalustaa

Joulunalusaika on täynnään kaikenlaista puuhaa niin että meinaa jäädä tanssitreenit vähemmälle, vaikka tarvetta olisi enemmälle. Viime viikolopun vietimme maalla eläinten vahtina, vahdittavina oli kanoja, kukko, koira ja kissa. Hyvin meni eläinten kanssa ja maalla oli viihtyisää alati jatkuvasta vesisateesta huolimatta. Ja yläkerrassa oli loistava treenitila peileineen!

Maanantaina pidin siellä maalla lyhyen tunnin treenin kun kerran pääsin peilin eteen jossa oli hyvä hinkata koreografian visuaalista ilmettä paremmaksi, sekä kokeilla erilaisia käsiliikkeitä. Koreografia on nyt loppusilausta vaille valmis ja sitä silaamista onkin paljon! Oli antoisaa ja tuli oikein lämmin. Harmittaa kun nämä mun kädet ovat sellaiset pökkelöt jotka eivät näytä kovin sulokkailta tai luuttomilta vaikka kuinka vääntäisi ja kääntäisi, mutta harjoittelemalla sen kai saa korjattua. Ehkä.

Tänään oli haaveissa pitää toinen kotitreeni, mutta haaveeksi taitaa jäädä. Ensin kävin ruokakaupassa ystävän autollisella avustuksella että saadaan jouluna pötyä pöytään ja kahviteltiin siinä samalla - oli ihana olla ulkona kun aurinko paistoi, oli vaaleanpunaisia pilviä ja välillä satoi hiljakseen jalkarätin kokoisia lumihiutaleita! Kotona juoruilin puhelimessa pari tuntia ja sitten ommelsin yhden pikkuisen joululahjan ja väsäsin Spotifyhin talvisen musiikkilistan (tosi tärkeellistä hommaa!) ja nyt pitäisi joulusiivota ja illalla vielä paketoida lahjat. Sitten enää uupuukin jouluruokien valmistus joka jäänee persjantai-illalle joulusaunan jälkeen jonne pääsee sitten töistä päästyä. Harmittaa vähän että to ja pe on tylsät 11-18 työvuorot jolloin ei oikein kerkiä mitään ainakaan aamulla kun kuitenkin heräilen tooooosi hitaasti ja illalla ei kanskaan ole aikaa juuri mihinkään kun on jo myöhä kun on kotona ja kuitenkin väsy. Mutta onneksi töissä saa silloin pitää tonttulakkia! *<:o)

Muisteloita

Näinä päivinä on mielessä enemmän tuota tasapainopuolta kuin tanssia. Mielessä pyörii viime vuosi tähän aikaan, silloin tapahtui aika totaalinen henkinen romahdus ja heti joulun jälkeen päädyin Kellokosken psykiatriseen sairaalaan, vain viikoksi, mutta se oli ensimmäinen kerta kun asiat menivät siihen malliin. Olen tosi tyytyväinen siihen, että ylipäänsä sain apua akuuttiin hätään ja pääsin sinne hoitoon, se merkitsi paljon siinä tilassa. Olin kovin ahdistunut, masentunut, itkuinen, ruoka ei pysynyt sisällä eikä ruokahalua ollut ollenkaan, sydän tykytti tuhatta ja sataa oli kauhea hätä kaikesta taivaan ja maan välillä, kaikki pelotti. Laihduin nopeasti monta kiloa. Eikä lopulta ollut enää fyysisiäkään voimia, henkisista puhumattakaan.

Olen aina vähän pelännyt että mitä jos joskus hajoan oikeasti tai tulen hulluksi ja joudun laitokseen. Nyt sitä ei tarvitse enää pelätä. Jos oikeasti voi todella huonosti ja on valtaisan ahdistunut, silloin mikä tahansa apu on tervetullutta ja sairaalajakso ainakin itselleni teki hyvää ja oli turvallista antaa elämänsä joidenkin osaavien ihmisten käsiin. Siellä sai levätä ja olla ajattelmatta mitään, ruoka oli valmiina ja henkilökunta kuunteli ja piti huolta. Ainoa huono puoli oli, että sain ahdistukseeni ja masennukseeni uutta lääkettä joka ei sitten sopinutkaan minulle, vaan olin kuukauden verran kireä kuin viulunkieli ja heräsin joka aamu kuuden maissa neulomaan ja kirjoittamaan hulluna kun en kyennyt hetkeäkään olemaan paikallani. Eikä ahdistus siltikään helpottanut.

Onneksi sain lääkärini kuuntelemaan oloani ja lääke lopetettiin ja siitä vieroittauduttuani sain uuden lääkityksen jota nytkin vielä syön ja se näyttää toimivan. Aamulla yhtä lääkettä ja illalla toista. Ja nukahtamiseen vielä yhtä. Mutta astmalääkkeet olen jättänyt pois tässä syksyn aikana, se on tosi jees! Olin neljä kuukautta vuoden alusta sairaslomalla mutta sen jälkeen kun olin saanut itseni jaloilleni, olen täällä myös pysynyt. Muutamia pieniä ahdistuksen hippuja on käväissyt välillä mielessä, mutta ei mitään suurempaa. Silti jännittää tämä pimeys ja vuodenaika ja lähestyvä joulu - mitäs jos kuitenkin käy kuten viime vuonna? Tiedän nyt että siitäkin voi selvitä, mutta se oli kovin raskasta, sekä itselleni mutta myös läheisilleni ja tietty myös työpaikalle. Eihän tuollaisille asioille mitään voi, mutta silti toivon sormet ristissä että tämä joulu menisi kauniissa ja hiljaisissa joulutunnelmissa!

Kaunista joulunodotusta kaikille! <3

Epäilyä

Huikea lumisade tänään! Ennen sitä oli todella hämärä päivä ja oli vaikea saada itseään liikenteeseen. Vihdoin ravistin itseni irti jähmeisyydestä ja sain lähdettyä bussilla kohti tanssitreeniä ja olo hieman kohenikin alkukankeuden jälkeen. Ensimmäisen tunnin harjoittelin itsekseni ensin Gogol Bordellon tahdissa lämmitellen ja venytellen ja sitten tehden lantioiskuja ja kävelyharjoituksia. Tanssikumppani tuli treeneihin mukaan ja hänen kanssaan kävimme läpi ATS: perusteita Fat Chance Belly Dancen DVD:n mukaan.

Tanssitunti oli taas yhtä itselleen puhumista ja miettimistä että onko tässä mitään järkeä. Tuntuu aina vain että olen liian jäykkä, hidas oppimaan, vanha ja vaikka mitä että olisi järkevää jatkaa koko harrastusta. Kerta kaikkiaan pitäisi lakata vertaamasta itseään muihin ja yrittäisi vain iloita omista edistysaskelistaan, niitäkin kuitenkin tulee koko ajan pikkuhiljaa. Varsinkin tapaan verrata itseäni tanssikumppaniini, joka on kaikintavoin tanssillisempi ihminen ollut koko ikänsä (jo silloin kuin jorailimme paikallisissa tanssijuottoloissa), hän on myös paljon nopeampi oppimaan ja muistamaan asioita, osaa kuunnella musiikkia jotenkin hedelmällisemmin kuin minä ja on luonnostaan paljon notkeampi ja vieläpä paljon nuorempi. Eli ei tee hyvää meikäläiselle vertailla itseäni häneen. Olemme eri ihminen eri lähtökohdista, niin fyysisesti kuin henkisestikin, joten vertailu on turhaa ja haitallista, mutta silti sitä tulee tehtyä. Ihailen myös hänen liikkumistaan ja nopeuttaan oppia uutta ja kehitellä tansseja ja koreografioita. Haluaisin oppia noita asioita myös itseeni. Ja varmaa on että vain harjoittelemalla oppii.

Kotiin tultuani törmäsin tällaiseen lauseeseen ja se sopi mielestäni hyvin päivän teemaan: Lakkaa ajattelemasta, että sinulla tulisi olla jokin syy kaikkeen, mitä teet. Sinä voit tehdä mitä päätät tehdä vain sen vuoksi, että haluat tehdä sitä. (Positiivarit, Ajatusten Aamiainen)

Ja näin päätin (taas kerran!) ajatella tästä asiasta, nautin tanssimisesta ja varsinkin tribal fusionista ja sen opettelemisesta, joten se riittäköön minulle.  Yritän olla ajattelematta tarkempia syitä miksi teen tätä, tai että minulla olisi jokin korkea tavoite (kuten tulla yhtä hyväksi kuin Rachel Brice...) ja vain tanssia koska haluan.

Kroppa voi taas hyvin tehdyn harjoittelun jälkeen, eilinen meni sohvalla maatessa, kuten myös viime sunnuntai - eli sohvapäiviä on ollut paljon. Ei hyvä, sillä luin juuri istumisen haitallisuudesta ihmisille ja enimmäkseen sitä tulee istuttua koneella, istuttua lukemassa tai katsomassa telkkaria, tai istuttua töissä, joten paljon vastapainoa tarvitaan, ja tuo tanssi on minulle se mikä saa liikkeelle - kaikista epäilystäni huolimatta.

Lomailua

Eihän ne asiat ikinä mene niinkuin suunnittelee, tulee heti mieleen kaksikin aiheeseen liittyvää sanontaa: Life is what happens to you while you're busy making other plans ja If you want to make God laugh, tell him about your plans. Niinhän se menee. Ei siis mene niinkuin suunniteltiin.

Nyt on lomaa vietetty jo monta päivää, en ole tikkiäkään ommellut enkä askeltakaan tanssinut. Olen maannut sohvalla ja sängyllä nukkuen tuntikausia migreenin kourissa. Kerkisihän siinä vähän yli kaksi vuorokautta olemaan terveyttä kunnes lähes jokakuukausittainen migreeniystävä tuli taas kylään. Täsmälääkettä ei ollut eikä noi muut tropit auttaneet joten kärsin sen vaan läpi. Tänään on vika päivä, eli pientä vihlontaa otsalohkossa joka yleensä lähtee viimeistään pois iltapäivän kahvikupillisella jonka nautin heti tämän kirjoittamisen jälkeen.

Vei aika paljon fiilistäkin alas tuo särkyileminen ja nyt pitää kaivella joitain motivaatio- ja muita lähteitä että saisin taas innon päälle. Tuo lepovaihde on aika voimakkaasti nyt läsnä ja siitä irroittautuminen vaatii varmaan joitain järeitä aseita - en tiedä vielä mitä. Tänään ainakin on ohjelmaa joten tulee ulostauduttua neljän seinän sisältä, se tekee varmaan hyvää ja vähän ravistelee koteloitumista. Saan tänään lapsienergiaa ja sekin on vain hyvästä. Kyllä tämä pimeyskin tekee oman osansa siinä että tekisi mieli vetää peitto korville ja herätä auringonpaisteeseen vaikka maaliskuussa, sopivasti synttäreiksi.

Kuulin myös että torstain treeniaika on peruttu, joten tämän viikon haaveilluista kolmista kolmituntisista treeneistä näköjään vain yksi toteutuu, eli perjantain tanssit. Mutta kai sekin on parempi kuin ei mitään.  Huomenna voisi (jos jaksaisi) kotitanssia myös kun ei ole muutakaan virallista ohjelmaa vielä huomiselle eikä torstaille - jotenkin vain on helpompaa mennä jonnekin 'virallisesti' kuin alkaa himassa heilua. Mutta katselen nyt rauhassa mitä tapahtuu, yritän olla stressamatta kun on kerta loma! :)

Lepäilyä

Selkä on vieläkin kipeä, mutta onneksi ei enää niin paha kuin vielä pari päivää sitten. Soitin terveyskeskukseen ja he arvelivat että kyseessä on jonkinsortin noidannuoli, johon auttaa kylmäkääreet, lepo ja särkylääkkeet ja näitä olen nyt nauttinut. Näyttäisi että ensi viikolla voi taas treenata! Harmittaa vaan kun juuri nyt olisi hyvä fiilis ja energia tanssia ja oppia uutta. Mutta lepäily- ja toipumisajan voi onneksi käyttää hyödyksi muutenkin kuin vain liikkumalla. Olen katsellut tanssivideoita ja niistä saa aina pontta ja uusia ideoita. Tässä tänä aamuna ihanstuttanut video kauniilta Mira Betziltä:

http://www.youtube.com/watch?v=AF7-cc1U4g8&feature=youtu.be


Hänellä on niiiiiiin kaunis keskivartalo ja loistava lihasten hallinta! Olen niin iloinen että sain häneltä oppia - hieno kokemus. Tanssivideoiden katselu on hyvä tapa pitää kiinnostusta yllä ja saada motivaatiota silloinkin kun se meinaa lopahtaa. Lepovaihde on itselläni sellainen että se jää helposti päälle, toivon ettei nyt käy niin vaan että on taas mukava jatkaa liikkumista kun siihen taas kykenen. Peukut pystyssä!

Treenailua

Tänään on hyvä päivä! Pitkästä aikaa. Alkusyksy meni valtaisan väsymyksen merkeissä enimmäkseen, jaksoin vain pakolliset kuviot eli työn ja muut velvoitteet. Tanssit jäivät vähiin, olemattomiin oikeastaan. Ajattelin tanssimista ja liikkeitä ja kaikkea oppimaani paljon ja musiikkia kuunnellessani mietin mikä sopisi oman koreografian taustalle. Omaa koreografiaa olisi tarkoitus alkaa kokoilla tässä syksyn kuluessa.

Lähdin marraskuun alun Tallinnan tanssimatkalle puolentoista kuukauden treenamattomuuden jälkeen aika jännittyneenä ja jäykkänä, mutta se teki sen mistä haaveilinkin, eli puhalsi uutta intoa ja halua tanssia enemmän ja paremmin. Siitä asti ollut aika nousujohteista tämä olo ja energisyys. Nyt pitää vähän katsoa ettei mene liikaa kierroksille kun siitä saattaa seurata hypomania ja se ei ole kivaa koska sitä seuraa vääjäämättä romahdus, eikä nyt huvittaisi romahdella. Vaan tanssia :)

Tänään treenasin toista kertaa Sharon Kiharan technique and conditioning DVD:tä, tein drillit eli harjoitukset ja perehdyin hienoon, hitaaseen koreografiaan. Sen ajattelin opetella nyt syyspuhteiksi. Näyttäisi olevan mulle sopiva, eli hidas ja melko lyhyt :) Loppuvenyttelyineen meni pari tuntia treenaamiseen. Teki hyvää.

Haaveissa olisi että joka päivä tulisi tehtyä jotain tanssin eteen, edes venytyksiä. Olen melko jäykkä ja ihan perustekniikkaakin tulisi hioa ja treenata päivittäin. Vatsan eri lihasten liikuttelu toisistaan irrallisina osioina ei myöskään vielä suju kovin vakuuttavasti - eli työsarkaa riittää! Harmittaa toisinaan suunnattomasti kun olen jo näin vanha ja vasta nyt löysin lajini. Olisinpa tanssinut nuoresta asti! Toisaalta haluan uskoa ettei koskaan ole liian myöhäistä tehdä sellaista mistä nauttii! :)

Tanssia Tallinnassa!

Jee, äsken juuri tuli ilmoitus että ilmoittautuminen on alkanut kun Samantha Emanuel tulee huhtikuussa opettamaan ja esiintymäänTallinnaan. Sinne on pakko osallistua!
http://www.yahna.eu/

Viimekerta Tallinassa oli marraskuun eka viikonloppu fantastisen Mira Betzin opissa ja se oli mahtava kokemus kaikinpuolin. Siellä oppi uutta, muutakin kuin tanssiaskelia, hän jakoi kokemustaan esiintyjänä ja tehtiin improiluharjoituksia joissa sai nauraa vääränä, sekä kävelyharjoituksia joissa liikuteltiin toista kättä oman sisimmän mukaan. Mira oli ihana, lämmin ihminen ja kuten eräs kurssilainen lopuksi totesi, olisin minäkin ottanut hänet mielelläni kotiini mukaan.

Sieltä tarttui mukaan tanssi DVD-treeniä Sharon Kiharan kanssa ja tanssistudio Müstikan hieno paita. Muuta ei keritty shoppailemaankaan, sillä perjantaina oli yksi workshop Miran kanssa, lauantaina oli yksi Bollywoodtanssityöpaja,yksi Miran tunti ja illalla Galashow ja sunnuntaiaamuna vielä viimeinen workshop. Siitä ei kerinnytkään muuta kuin ravintelisyömisen (African kitchen - hyvää kasvisruokaa edullisesti) kautta lauttasatamaan ja kotiin.

Kiva reissu joka antoi paljon inspiraatiota ja halua treenata enemmän ja hioa liikkeitään sekä esiintymistä ja kasvattaa lihaksien lisäksi rohkeutta ja omaa ilmaisua. Toivottavasti huhtikuun reissu tulee olemaan yhtä antoisa.

Terve!

Jo muutaman vuoden olen mielessäni pyöritellyt ajatusta omasta blogista. Pulmaa tuotti aihe, mistä kirjoittaisin, tanssista, joka on tärkeää, käsitöistä ja neule- ja virkkuuprojekteista, kaksisuuntaisen mielialahäiriön kanssa elämisestä, terveiden elämäntapojen metsästyksestä vai kenties vapaaehtoisesta lapsettomuudesta. Kaikki ovat tärkeitä asioita elämässäni ja kausittain joku niistä on aktiivisemmin esillä kuin jokin toinen aspekti. Joten päätin nyt sitten kirjoittaa siitä kaikesta. Millaista on elää kausittain, välillä jaksaa ja välillä ei. Joskus tehdä paljon ja joskus ei juuri mitään.

Horoskooppimerkkini on kalat, ne uivat eri suuntiin. Nouseva merkki on vaaka jossa kaksi vaakakuppia heiluvat ylös ja alas. Sairastan kaksisuuntaista mielialahäiriötä jossa mielialat sahaavat edestakaisin - joten tasapaino ja sen tavoittelu ja opettelu on keskeinen osa elämääni.

Tällä hetkellä tärkeitä asioita joihin kohdistan energiaani ovat Tribal Fusion Belly Dance jota treenaan itseohjautuvasti ystäväni kanssa lähinnä dvd-levyiltä ja välillä käymme (varojen sallimissa rajoissa) ulkomailla treenailemassa loistavien opettejien ja tähtien johdolla. Neulon ja virkkaan myös mielelläni sekä värkkään esiintymisvaatteita tanssia varten. Joitain tilausompelutöitä olisi myös jonossa odottelemassa inspiraatiota. Myöskin valokuvaus, piirtäminen, terveysasiat, kierrätys ja ekologisuus ovat lähellä sydäntäni.

Katsotaan millainen sillisalaatti tästä nyt tulee! :)