Stressinhallintapäiväkirja, osa 5 - Uni

Kesäkuun 23. -  heinäkuun16. 

Tämän hetken tilanne. Onpas ollut saamaton ja väsähtänyt olo, kerta kaikkiaan. Päivät menee kotona, yleensä teen jonkin pienen jutun ja koiralenkit, ruokailut ja tiskailut ja siinä se päivä menikin jo. Olen pessyt pari mattoa jotka on odottaneet sitä muutaman vuoden, ollaan saatu peili olkkarin seinään ja joitain muitakin pieniä kodin kohennuksia ollaan tehty. Niistä tulee aina hyvä mieli, kun se on on omaan hyvinvointiin ja viihtyvyyteen satsaamista. Hellekausi tuli ja meni, se kesti kolmisen viikkoa ja vei kyllä mehut ihan totaalisesti! Se vaikutti jaksamiseen, ruokahaluun, mielialaan, uneen ja ihan kaikkeen. Helpotti kyllä pikkuhiljaa kun sää palautui normaaliksi kesäsääksi sateineen, pilvineen, tuulineen ja ukkosineen. Nautin niin tuosta vaihtelusta. 

Stressitasot ja ahistustasot on vaihdelleet niin että on ollut ihan hyviä päivä ja oloja ja ihan kauheita päiviä ja oloja. Pahoina päivinä tuntuu että elämänhalu häviää ja hurja toivottomuus iskee. Hyvinä päivinä on kevyt hengittää ja olla ja ihan toiveikas olo elämän ja kaiken suhteen. Kyllä selkeästi tuossa vuoristoradassa auttaa se että on opetellut noita meditaatio- ja mindfullnesstaitoja ja hengittelyä. Ei se kauheita oloja poista, mutta se voi hetkittäin helpottaa hieman. Ja jos ei saa nukuttua niin se ihan varmasti vaikuttaa oloon silleen huonontavasti. Siksi uneen ja nukkumiseen olisi hyvä kiinnittää huomiota, seuraavaksi tuossa pohdiskelen unijuttuja: 

Unisia juttuja. 

Stressi vaikuttaa tosi monella uneen. Joko ei saa unta kun menee nukkumaan, uni on katkonaista tai liian kevyttä tai sitten herää ihan liian aikaisin murehtimaan asioita. Tuo viimeinen lienee yleisin stressin aiheuttama unihäiriö. Mulla käy juuri noin, stressaantuneena herään joskus 04 tai 05 ja ajatukset alkaa pyöriä päässä niin ettei nukahtamisesta tule enää mitään. 

Mulla siihen on usein auttanut kun laittaa kuulokkeista jotain meditaatiomusiikkia tai sellaista musiikkia joka on tehty muistuttamaan aivoaaltoja, ne rauhoittavat ja saavat ainakin laukkaavat ajatukset hiljenemään. Solfeggio taajuudet on mulla toimineet hyvin, täältä voi lukea niistä lisää. 

Mulla oli ekat uniongelmat 2000-luvun alussa, kun sairastuin. Mulla hävisi kyky nukahtaa. Lääkitsin sitä useamman vuoden stydeillä unilääkkeillä, mutta sitten tuntui ettei ole mitään järkeä taas vain hoitaa oiretta ja jättää se syy hoitamatta. Jätin siis unilääkkeet. Kokeilin melatoniinia ja siitä onkin ollut mulle apua. Meni alussa tosin monta kuukautta ennenkuin se alkoi auttaa, mutta nykyään jos on kausia että nukahtaminen on vaikeaa, käytän 3mg melatoniinia ja se lähes aina auttaa. Ei kyllä aina, vieläkin tulee niitä öitä silloin tällöin että valvon läpi yön eikä sille mitään voi. Melatoniini ei kyllä auta mulla siihen että nukkuisin yön läpi vaikka nukahtaisinkin. 

Tämän vuoden alussa näin luontaistuotekaupassa Unijauhetta ja koska unet oli hakusessa niin halusin kokeilla sitä. Käytin ohjeistetusta määrästä vain murto-osaa koska reagoin kaikkiin aineisiin niin herkästi. Ja hämmästyksekseni huomasin Polar-kelloni unipäiväkirjasta että mun uneni laatu parani tuolla jauheella tosi paljon! Ja sillä oli selkeästi vaikutusta olooni. Mulla on tämän sairauteni ME/CFSn takia syvän unen osuus unesta ollut tosi pientä, yleensä yössä olen saanut n 30-45 minuuttia syvää unta ja tuolla jauheella syvän unen osuus kasvoi siihen että sitä oli tunti tai kaksi yössä! Hurja muutos ja sen kyllä havaitsi olossa positiivisesti. 

Ekassa kuvassa on yö unijaheen kanssa, nuo tummansiniset ovat syvää unta ja tuo jälkimmäinen kuva on ilman unijauhetta, syvää unta paljon vähemmän ja katkonaisempi yö. Tää Bloggeri ei antanut mun laittaa kuvia oikeana järjestykseen. 

Unista on myös kirjoitettu paljon kirjoja ja olen lukenut niistä varmaan suurimman osan. Paras tähän mennessä mitä voin suositella on Pihlin kirja Unentaidot, siinä on hyvin käytännönläheisesti käsitelty unta ja mitä voi paremman unen eteen tehdä.

Uneen vaikuttaa myös päivän aikana tehdyt valinnat. Mä olen nyt tehnyt töitä sen eteen että sänkyyn mennessäni en enää ottaisi kännykkää käteeni (paitsi jos kuuntelen jonkun meditaation) vaan mieluumin kirjan. Ja aamulla kun herään, en heti alkaisi lukea kännykästä juttuja. Vuosia mulla on kestänyt herääminen kauan ja siihen on kuulunut se, että luen kännykkää puolesta tunnista yli tuntiin että saan aivot käyntiin. Nyt kun tuo syvän unen määrä on kasvanut, niin herääminen on helpompaa ja saan jo itseni ihan hyvin hereille ilman kännyn selaamista. Se jotenkin tuo myös laatua päivään kun ei täytä aivojaan heti aamusta muilla ja muiden ihmisten asioilla vaan voi olla ihan omassa keskuudessaan ja vaikka miettiä kiitollisuudenaiheita ja sitä että tästä tulee ihan hyvä päivä! 

Mun unenlaatuun vaikuttaa positiivisesti myös painopeitto, se rauhoittaa hermostoa ja mulla se toimii hyvin. Sain joululahjaksi painopeiton enkä enää halua vaihtaa siitä tavalliseen. Se tuo turvan ja rauhallisuuden tunnetta kehoon. Lisäksi mulla on sellainen U:n mallinen vartalotyyny jolla saan tuettua kehoa hyviin uniasentoihin. Ja talveksi mulla on lakanan alle laitettava sähkölämpöpatja jonka lämmittäminen illalla saa mut nukahtamaan nopeammin ja nukkumaan paremmin kun keholla ei menee turhaa energiaa mun lämmittämiseen. Kaikenlaisia keinoja kannattaa kokeilla jos on uniongelmia. Harvoin uniongelmat ratkeavat itsestään ja mitä kroonisemmiksi ne tulevat, sitä kauemmin kestää kun niitä lähtee korjaamaan. Eli tämäkin asia vaatii itseltä toimenpiteitä ja uusia tapoja toimia. Mutta se, että saa nukuttua hyvin, on niin arvokasta ettei sitä voi rahalla mitata. Kummallinen olo kun on nukkunut hyvin ja pää on kirkas ja on levännyt olo. Muutaman kerran olen tuohon olotilaan päässyt ja se on ihanaa! 

Kuva netistä

Stressinhallintapäiväkirja, osa 4 - voiko stressiä hallita

Kesäkuun 11. - 22. to - ma.

Tulikin vähän pidempi tauko tähän. Oli tarkoitus pitää tätä päiväkirjaa tiheämmin ja julkaista kerran tai kaksi viikossa. Tuolloin edellisen postauksen jälkeisellä loppuviikolla alkoi hellekausi ja en tiedä onko se se, vai jokin muu, mutta mun keho pamahti hurjaan stressitilaan. Unen aikana mitattu ANS eli autonomisen hermoston tila romahti ihan punaiselle. Se mittari ilmaisee hermoston tilaa asteikolla jossa -10 on huonoin, nolla on noin normaali ja +10 on tosi hyvin toimiva hermosto. Mulla oli monta päivää -10 ja mittarit punaisella. Tuo kello mittaa yön aikana sykevälivaihtelua, hengitystiheyttä ja sykettä. Mun leposyke on nyt tän helteen aikana ollut yli 60 yöllä, kun normaalisti lähempänä viittäkymmentä, ja sykevälivaihtelu on tosi matala mikä tarkoittaa että keho ei paina jarrua rauhoittuakseen. Se kaikki vaikuttaa oloon aika paljon. 

Mulla oli silloin aluksi stressiajatuksia joitain päiviä, mutta tämä olo ei ole kohentuntu vaikka ne on jo lakanneet ja on ollut ihan hyvä rauhallinen mieli. Joten, mä luulen että se on tämä helle kun saa mun kehon reagoimaan näin. Olen kokeillut varmaan lähes kaikkia keinoja mitä on tullut mieleen. Olen meditoinut sen kerran-kaksi päivässä, kuunnellut rentoutusäänitteitä, juonut kamomillateetä, juonut kahvia vain aamulla, kirjoittanut ylös huoliajatuksia, koettanut pitää huolta että keho pysyy viileänä, ottanut yrttitippoja joiden pitäisi rauhoittaa. Mikään ei ole auttanut, tässä 10 päivän aikana paras yömittaus oli -3,6 eli on vielä matkaa päästä plussalle. Ja pahimmat helteet vielä edessä.  

Kun stressi ei ole juuri nyt päällä, on helppoa miettiä kaikkia keinoja joilla stressiä voi helpottaa, mutta kun se iskee akuutisti päälle, niin tuntuu että mikään ei auta. Mutta kyse taitaakin olla siitä, että pitäisi tehdä näitä muutoksia hyvin pitkällä tähtäimellä ja aikavälillä. Mikään ei varmaan auta just tänään, mutta kuten tän päiväkirjankin tarkoitus mulle nyt on, toivon että vuoden päästä osaan jo asioita joita vasta harjoittelen. Seuraavaksi vähän pohdintaa mitä kaikkea voisi kokeilla ja millaisia askeleita ottaa parempaan suuntaan. 

Miten stressiä voi hallita?

Elämää voi olla melko mahdotonta elää ilman stressiä silloin tällöin. Ja tietynlainen stressi voi olla jopa hyvästä. Haitallistahan se on silloin kun se pitkittyy ja kroonistuu. Elimistö ja hermosto jäävät hälytystilaan ja kuluttavat liikaa energiaa ja silloin on kyse jo ongelmasta johon on syytä puuttua. 

Netti on pullollaan erilaisia vinkkejä stressinhallintaan ja kirjastosta löytyy hyllymetreittäin kirjoja joissa opetetaan sitä samaa. Näitä voi lukea vaikka maailman tappiin ja silmät ristiin, mutta kummasti siitä ei ole mitään apua, jos et ala noudattaa edes joitain noista ohjeista. Jos stressitilanne on tosi paha, eli olet niin kuormittunut ettei pää eikä kroppa toimi ja kaikki tuntuu ihan liialta ja ylivoimaiselta, niin mun neuvoni olisi, että mieti yksi pienin asia jonka voisit tehdä kohti sitä että alkaisit voida paremmin. Moni iso stressinaiheuttaja on sellainen mille ei voi mitään. On tilanteita ja olosuhteita joita et voi muuttaa. Silloin ainoa mihin voit vaikuttaa on oma itsesi, asenteesi ja oma mielentilasi. Ja kuten olen itsekin monesti huomannut, nämä muutokset vievät aikaa, eikä mikään keino toimi pikaisesti. 

Esimerkiksi voisitko mennä tuntia aiemmin nukkumaan? Voisitko syödä aterialla vaikka vihreitä kasviksia? Tai jättää höttöhiilarit pois? Tai vähentää sokeria? Tai kuunnella jotain rentoutusta tai meditaatiota vaikka vain 5 minuuttia päivässä? Voisitko kävellä vaikka 5 minsaa katsellen luontoa? Tai tehdä pari syvähengitystä päivän mittaan? Jostain tällaisesta voi hyvin aloittaa ja pitkällä tähtäimellä se vie kohti parempaa. 

Mun aloitus oli nuo You Tuben meditaatiot, Kenneth Soares ja Kennethin ylläpitämä Power thoughts meditation club oli ne kanavat joista löysin parhaiten itselleni sopivia meditaatioita ja affirmaatioita ja nukkumista auttavia juttuja. Niissä puhuttiin englanniksi rauhoittavia asioita ja mä valitsin ekaksi iltameditaatiokseni sellaisen jossa poistettiin ahdistusta ja pelkoa ja huolta. Kuuntelin sitä joka ilta kuukauden ajan. Siinä ajassa aivoissa tapahtuu muutoksia kun kokeilee jotain uutta. 

Aivot eivät kovin nopsaan reagoi uusiin asioihin, vähintään 28 päivää tulisi toistaa uutta tapaa jonka haluaa elämäänsä, jotta sillä olisi jotain vaikutusta. Kun on vuosia toistanut tiettyjä asioita tietyllä tavalla niin aivot toistavat niitä helposti, kuin paljon käveltyjä polkuja. Kun haluat toimia uudella tavalla niin uuden polun tallaaminen vie aikaa, sitä pitää kävellä monta kertaa ennenkuin siitä tulee tuttu ja kiva polku. Eli jos kokeilet jotain stressinhallinan keinoa, niin se ei juuri auta jos teet sitä silloin tällöin muutaman kerran. Säännöllisyys ja toisto on niitä avaimia joilla oikeasti saadaan jonkinlaista muutosta. 

Tällä hetkellä mä opettelen meditoimaan eri tavalla. Puolisoni löysi netistä Sam Harris nimisen hepun joka on tosi fiksu ja hyvä opettaja, sekä neurotieteilijä. Hän on itse meditoinut jo yli 30 vuotta ja hänellä on kännykkäsovellus Waking up- jossa on ensin 50 päivän opetteluosio jossa hän päivittäin ohjaa meditaation jossa opitaan hiljentymään ja olemaan tietoinen, tämä vie vain 10 minuuttia päivässä.  Kun on tämän 50 päivän opetuksen käynyt läpi, sovelluksessa on eri pituisia meditaatioita ja päivittäinen meditaatio. Sovelluksessa on myös paljon puhetta jossa Sam kertoo meditoinnin tärkeydestä ja hyödyistä elämässä ja hänen mielestään se on yksi elämän tärkeimmistä taidoista. Osa puheista on vain muutaman minuutin pituisia ja osa jopa tunnin. Olen vasta noin kuukauden tätä ohjelmaa tehnyt ja jo nyt tuntuu että sillä tulee olemaan suuri merkitys elämässäni. Ja olen tosi tosi kiitollinen että tuo on löytynyt elämäämme. Teemme puolison kanssa yhdessä päivän meditaation sekä aamulla että illalla. Se, että osaa hiljentää mieltään ja tarkkailla sitä, lähtemättä mukaan kaikkeen mitä mieli tekee ja ajatukset ajattelee, on hyvä taito stressinhallinnassa ja ihan elämässä. 

Tämä oli ensimmäinen askel, tämä meditaatio. Aloitin kuuden minuutin meditaatioilla päivittäin. Ja oli jo aikakin, olen ajatellut ja haaveillut meditaation aloittamisesta varmaan yli 20 vuotta, mutta koskaan se ei ennen tätä realisoitunut. Nyt tuntuu mahtavalta kun sain siitä viimein kiinni! Meinaan käydä läpi myös muita juttuja joita joko olen jo kokeillut, tai meinaan kokeilla ja koettaa ottaa käyttöön. Omien tapojensa muuttaminen ei missään nimessä ole helppoa, mutta jos sillä saa parempaa elämänlaatua ja valoa elämäänsä, niin kyllä se kaikki työ kannattaa! 

Meditointi käynnissä vastamelukuulokkeilla ja hyvässä seurassa

Helmet-lukuhaasteeni 2020

Tänne stressipäiväkirjan väliin postaus Helmet- lukuhaasteesta! Tämä on kolmas vuosi kun olen tätä tehnyt ja se todella on laajentanut sitä mitä luen, ja se lienee tarkoituskin. Poikkeuksellisesti sain tämän valmiiksi jo nyt, aiempina vuosina on mennyt marras-joulukuulle haasteen valmistuminen. Tähän mennessä mä olen lukenut 78 kirjaa, jotan aika monta jotka eivät ole sopineet haastekohtiin. Tämä olisi tullut valmiiksi nopeammin jos jokainen kirja olisi kohdennettu haastekohtiin. Mutta olen tyytyväinen tähänkin :) 

1. Kirja on vanhempi kuin sinä: Montgomery: Runotyttö maineen polulla äk ***

2. Iloinen kirja: Porter: Iloinen tyttö **
3. Kirja, johon suhtaudut ennakkoluuloisesti: Friman: Mikael Gabrien - Alasti äk
4. Kirjan kannessa tai kuvauksessa on monta ihmistä: Mäkeläinen: Kimlandia 
5. Saamelaisen kirjailijan kirjoittama kirja: Magga-Miettunen: Siirin kirja äk ***
6. Kirjan nimi alkaa ja päättyy samalla kirjaimella: Enders: Suoliston salaisuus
7. Kirjassa rikotaan lakia: Summers: Sadie (murha) 
8. Kirja, jonka joku toinen valitsee puolestasi: Bergius: Medaljonki (anoppi) 
9. Kirjassa kohdataan pelkoja: Tainio: Hengästyttävä henkisen kasvun vuosi
10. Kirja sijoittuu maahan, jossa on vähemmän asukkaita kuin Suomessa: Röyhkä: Piru irti                  Islannissa
11. Vaihtoehtohistoria: Hakkarainen: Verkko (Suomi-Neuvostoliitto)
12. Kirjasta on tehty näytelmä tai ooppera: Dahl: Iso Kiltti Jätti äk
13. Kirjassa eksytään: Haig: Poika nimeltä Joulu äk
14. Urheiluun liittyvä kirja: Priha: Titaanista tehty äk
15. Fiktiivinen kertomus, jossa mukana todellinen henkilö: Donoghue: Akin engl.
16. Kirjalla on kirjassa tärkeä rooli: Keyes: Woman who stole my life engl. ***
17. Tutkijan kirjoittama kirja: Pekkarinen: Reppanoita, rikollisia ja ruumiita (UM:n tutkija) 
18. Sinulle tuntematonta aihetta käsittelevä kirja: Tasane: Lapsi i (pakolaisuus) **
19. Kirja, jota luet yhdessä jonkun kanssa: Hayden: Satutettu lapsi (äiti) **
20. Luonnon monimuotoisuutta käsittelevä kirja: Kaitaharju: Maaäidin kirja **
21. Pidät kirjan ensimmäisestä lauseesta: Bourne: What magic is this? engl. 
22. Kirjassa on epäluotettava kertoja: Mackintosh: Lopun jälkeen 
23. Kirja on julkaistu myös selkokielellä: Tiainen: Khao Lakin sydämet äk 
24. Kirja kirjailijalta, joka on kirjoittanut yli 20 kirjaa: Cooper: Arkkienkelien opas valaistumiseen

     ja mestaruuteen 

25. Kirjassa ollaan saarella: Bryson: Muistiinmerkintöjä pieneltä saarelta (Englanti) 
26. Kirjailijan sukunimi alkaa kirjaimella X, Y, Z, Å, Ä tai Ö: Åhman: Tilannetaju : Päätä paremmin
27. Runomuotoinen kertomus, runoelma tai säeromaani: Kuronen: Marikki
28. Tulevaisuudesta kertova kirja: Verronen: Hiljaiset joet äk **
29. Japaniin liittyvä kirja tai sarjakuva: Eväsoja: Shoshin: Aloittelijan mieli äk
30. Kirjassa pelastetaan ihminen: Lignell: Älä sano että rakastat **
31. Kirjassa kerrotaan elämästä maaseudulla: Virtanen: Kiurut laulavat **
32. Kirja on alun perin julkaistu kielellä, jota et osaa: Bazterrica: Rotukarja (espanja) äk
33. Kirjassa tapahtuu muodonmuutos: Moriarty: Nine perfect strangers engl. 
34. Kirjan nimessä on luontoon liittyvä sana: Bourne: Are we all lemmings and snowflakes engl. 
35. Kirjassa käytetään sosiaalista mediaa: Kelk: What a girl wants engl.
36. Tunnetun henkilön suosittelema kirja: Virtue: Oletko maaenkeli (Kirsi Ranto) **
37. Ajankohta on merkittävä tekijä kirjassa: Kiiski: Tinder-päiväkirja äk
38. Kirjan kannessa tai kuvauksessa on puu: Frankl: Ihmisyyden rajalla äk ***
39. Kirjassa lennetään: Colgan: Where have all the boys gone? engl. 
40. 2010-luvulla kuolleen kirjailijan kirjoittama kirja: Bradbury: Illustrated man äk engl. 
41. Kirjassa laitetaan ruokaa tai leivotaan: Huovinen: Hamsteri äk **
42. Kirjassa on isovanhempia: Kinsella: Christmas shopaholic engl. 
43. Kustantamon kirjasarjassa julkaistu kirja: Rooney: Keskusteluja ysävien kesken (Otavan 

    kirjasto elämyksiä maailmalta) 
44. Kirjassa on kirjeenvaihtoa: Montgomery: Runotyttö etsii tähteään äk ***
45. Esikoiskirja: Luoma: Vain huonoja vaihtoehtoja 
46. Kirjassa on sauna: Suomalainen: Sauna Syyriassa äk
47.-48.  Kaksi kirjaa, joilla on hyvin samankaltaiset nimet: Tikkala: Toinen silmä kiinni, Kelly:                Toisella silmällä **
49. Vuonna 2020 julkaistu kirja: Palssa: Rauhoita stressivatsa **
50. Kirjaston henkilökunnan suosittelema kirja: Havaste: Morsiusmalja ***

Merkkasin tosi hyvät kirjat kolmella tähdellä *** ja hyvät kirjat kahdella **. 
Äänikirjoina äk kuuntelin 16 kirjaa, mikä on varmaan ollut ennätys tähän mennessä. 
Englanninkielisinä luin tai kuuntelin 9 kirjaa. 

Lasten- ja nuortenkirjojen osuus oli 12 kirjaa. 

Tietokirjojen osuus oli tällä kertaa 14 kirjaa, siinä on mukana elämäkerrat.

Pyrin lukemaan aina monipuolisesti itseäni kiinnostavaa kirjallisuutta, ja mielelläni luen myös lasten- ja nuortenkirjoja ja tietokirjoja. Tähän haasteeseen piti muutama kirja napata ihan tätä varten, suurimman osan olisin lukenut ilman haastettakin, mutta on myös mukava haastaa itseään lukemaan sellaista mitä ei muuten ehkä lukisi. 

Tässä kuvina kaikki haastekirjat! 

Stressinhallintapäiväkirja, osa 3 - oireita

Kesäkuun 7. - 10. su, ma, ti ja ke. 

Olen viettänyt eläkeviikoa, eli ollut vapaalla. Olen tehnyt normaalit koiralenkit, pieniä kotihommia. Kävin läpi mm kaikki paitani ja laitoin pois kaikki turhat, tuli ihanan siisitä hyllylle. Tänä vuonna olen läpikäynyt jo housut, mekot, kaikki henkarivaatteet ja legginsit, nyt on paidatkin käyty läpi. Hienoa kun tulee tilaa kaappiin ja selkeytyy sekä tila että mieli. Jostain syystä eilen oli stressimpi päivä, mitään ihmeellistä ei tapahtunut, mutta oli kuormittunut ja kireä olo. Harmitti. Tänään ehkä jo tasaisempi. Olen tehnyt tänään enemmän mielenharjoituksia koska haluan uskoa että ne auttavat. Olen nukkunut hyvin, ja kellon mukaan hermosto ja unet ovat olleet nämä päivät vihreällä, mikä tarkoittaa että hyvin menee. 

Mun stressioireita.

Tämän alkuvuoden stressit ovat aiheuttaneet sen, että painoa on taas pudonnut. Tuossa muutama viikko sitten paino oli alhaisimmillaan alle 50kg ja se on ihan liian vähän mun pituiselle ihmisille. Oli jo heiveröinen ja heikko olo. Tämä taas johtuu siitä että kun olen stressaantunut niin multa häviää ruokahalu ja suolisto reagoi siten, että se haluaa kaikesta nopeasti eroon - eli suomeksi mulle tulee kauhea ripuli eikä mikään pysy sisällä. Mieluisin paino itselleni olisi 54-56kg. Siihen pyrin. 

Koko alkuvuoden oli maha sekaisin, heti se ei vaikuttanut painoon, mutta huhtikuussa huomasin että paino alkoi tippua ja se vaikutti jo jaksamiseen. Joten nyt olen pari viikkoa koettanut kiinnittää huomiota syömisiin että saisin painoa nousemaan. Ja tietenkin siihen auttaa eniten se, että saisin stressin hallintaan, 

Eri ihmisillä varmaan stressi ilmenee eri tavoilla. Mulla tyypillisiä oireita on se, että ruokahalu häviää, maha menee sekaisin, ahistuneisuus kasvaa, tulee paniikkitiloja, päänsäryt lisääntyvät ja mua paleltaa kun kehon termostaatti ei toimi. Lisäksi se vaikuttaa uneeni, uni on kevyttä eikä virkistä ja heräilen aamuyöstä enkä saa enää nukuttua. En välttämättä ole hereilläkään, mutta lojun sellaisessa horroksessa kunnes pitää herätä. Ja sitten päivät on aika puuroisia ja se vaikuttaa sitten siihen että olen hyvin ärtynyt ja lyhytpinnainen enkä kykene käsittelemään informaatiota enkä tekemään päätöksiä ja kaikki tämä lisää ärtyneisyyttä. En ole mitenkään ihannekumppani tuossa tilassa, enkä siedä itseänikään silloin. 

Kun iskee akuutti paniikki tai ahdistus niin tuntuu kuin maha valahtaisi polviin, tulee hirveä puristus palleaan, on vaikea saada henkeä. Tuntuu kuin koko kehossa ihon alla valuisi jäävettä koko matkalta. Kädet puutuvat ja päähän iskee sellainen hätä ja pelko ettei mitään rajaa. Siinä tilassa ei saa yhtään järjellistä ajatusta kasaan. Jotenkin se pelko ja paniikki tuntuu suurelta pallolta mun sylissä joka painaa ja puristaa ja on jääkylmä. Ja alan myös täristä hillittömästi, sen olen oppinut että annan tärinän tulla, se tekee hyvää ja on kehon keino reagoida paniikkiin. Onneksi näitä ei tule kovin usein, mutta muutaman kerran tämän kevään aikana kun oli oikein paha hetki. 

Olen saanut laskettua marraskuusta lähtien mielialalääkitystäni neljännesosaan siitä mitä käytin vuosia, mutta nyt keväällä en ole uskaltanut vähentää määriä enempää koska olo on ollut muutenkin tasapainottelua ahdistuksen ja paniikin kanssa. Onneksi mulla on myös rauhoittava lääke joka ihan pienelläkin annoksella auttaa ahdistuneisuuteen silloin kun se on niin pahaa että jähmetyn ja lamaannun sen ahin alle. Koetan olla käyttämättä sitä ellei ole ihan pakko. Olen huomannut että se rauhoittaa myös elimistöä siten, että ruoka pysyy paremmin sisällä ja olen nyt käyttänyt sitä  ajoittain siihen että maha olisi rauhallisempi. 

Nyt olen saanut painoa nousemaan sieltä alhaisemmasta luvusta pari kiloa ylöspäin, se on hyvä! Pelkäsin että jos saan viruksen ja paino on tosi alhainen, niin selviytyminen voi olla vaikeaa, sillä korona kuulemma laihduttaa aika paljon kun siihenkin kuuluu ripulia. Olen kiinnittänyt enemmän huomiota syömisiini, siihen mitä syön ja kuinka usein syön. Normaalisti olen syönyt 3 kertaa päivässä ja nyt syön 5-6 kertaa, se selkeästi on auttanut ja nyt ei ole niin heiveröinen olo, Tähän heikkoon oloon voi vaikuttaa sekin että mun ferritiini oli vuoden alussa vain 13 ja sen olisi hyvä olla noin 100. Mulla on kontrollilabrat kesäkuun alussa joten jännä nähdä onko se vielä noin alhainen vai noussut ja jos se on alhainen, niin tehdäänkö sille mitään. Alhainen rautavarasto voi vaikuttaa myös siihen että ahistuu helpommin ja voi henkisesti huonommin kuin jos olisi hyvät rauta-arvot. Kaikki vaikuttaa kaikkeen. 

Onkohan mulla vielä muita stressioireita - no ainakin se, että kun on tosi paha olla ja ihan stressin kourissa niin mä vetäydyn ihmisistä. En halua puhua näistä asioista enkä kuormittaa muita. Olen myös huomannut että kun keskittyminen stressin takia hajoaa niin helposti ajaudun sellaiseen multitaskaamiseen että tv on auki, kädessä on känny jota selaan aivottomasti ja vielä kirja auki sylissä. Mitään en saa seurattua kunnolla mutta varmuuden vuoksi kaikki on siinä auki. Siitä myös huomaa ettei asiat ole hyvin. Ja jos seuraa omaa kännykän käyttöään niin aika hyvin huomaa noiden selailupiikkien osuvat sinne kun pahinta stressiä ja ahia päällä. Vaikka se selkeästi ei tee hyvää mielelle. 

Stressaantuneena myöskään oma ulkonäkö ei kiinnosta, ei vaatteet eikä hiukset eikä meikki. Ja tämän kevään aikana huomasin että myös iho reagoi stressiin. Tuli finnejä ja näppyjä, ei ollut kyllä yhtään viehkeä olo, eli ihan hyvä että sai vain olla karanteenissä kotona.  Ja oikein pahassa stressissä keskittyminen on niin huonoa ettei lukeminenkaan maistu - siitä tiedän että asiat on huonolla tolalla. Tässä mä nyt sitten vetäytymisen halustani huolimatta kuitenkin availen tätä omaa olemistani, en oikein tiedä miksi, tuli vaan tunne että se tekee mulle hyvää, ja miksei ehkä jollekulle muullekin joka voi kamppailla samanlaisten ongelmien kanssa. 

Voimia meille kaikille! <3 

Vetäytyimistä sohvalle, kirjan ja tv:n kanssa

Onneksi voi sohvailla hyvässä seurassa

Stressinhallintapäiväkirja, osa 2 Tähän hetkeen.

Stressinhallintapäiväkirja, osa 2 

Kesäkuun 4. - 6. to, pe ja la

Just tällä hetkellä stressitasot ovat suhteellisen hyvät, ei ole hurjaa stressiä. Mutta toisaalta en varmaan ole täysin stressitönkään. Mutta just nyt ei ahdista eikä purista - se on hyvä tilanne ja tunne! Olen nukkunut suht hyvin, tarkoittaen että mun Polar Ignite-kellon mukaan palaudun hyvin unen aikana ja autonominen hermosto toimii ihan hyvin. Unen määrä on ollut liian vähäistä kun heräilen yöllä koiran levottomuuteen ja tänään lauantainakin uni loppui jo ennen seitsemää aamulla. Mutta mieliala on ollut hyvä ja on tosi kiva vaihteeksi herätä hyvällä mielellä eikä siihen että heti puristaa kun taju tulee päähän. 

Alkuvuodesta tähän hetkeen.

Palataan vielä vähän taaksepäin niin päästään tähän hetkeen:

Tämä vuosi alkoi myös kovalla stressaamisella - toisella koiralla oli silmässä kaihi ja se piti leikkauttaa, sillä se oli sellaista etenevää sorttia joka edetessään tuhosi silmää. Kaihileikkaus oli usean tonnin operaatio ja me teetettiin se Tampereella koska se oli edullisempaa siellä - jopa matkoineen. Ja niitä matkojahan tuli, kuukaudessa ajeltiin autolla pari tuhatta kilsaa kun leikkauksen jälkitarkastuksia oli kohtuullisen usein. Silmän toipumiseen tuli vähän mutkia kun silmänpaine nousi, ja sitä piti sitten tarkkailla ja laittaa tippoja. Se myös lisäsi käyntikertoja Tampereella. Sitten silmä herkistyi silmätipoille ja tulehtui pahasti, se oli taas oma hässäkkänsä joka lisäsi stressiä. Onneksi kaikesta tuosta selvittiin ja Pixun silmä voi hyvin, on paineeton ja sillä näkee <3 

Kun silmätippoja laitettiin niin se oli oma juttunsa, niitä piti laittaa 8 tunnin välein niin yöunet jäi kolmen kuukauden ajan vajaiksi kun piti joka aamu herätä klo 7 laittamaan tipat, vaikka yleensä olen nukkunut noin ysiin asti. Mutta totuin ja mulle tuli uudet aamurutiinit jotka oli ihan hyvät. Tipat Pixulle, tein oman aamuhetken jossa hiljennyin ja harjoitin kiitollisuutta ja jonkinlaista rukoilua harrastin ja sitten aamumeditaatio. Sitten lueskelin kirjaa kunnes puoliso heräsi ja sitten koirat ulos ja aamupalaa. Kun silmätippojen laitto lopetettiin niin tuo aamurutiinikin loppui enkä ole vielä löytänyt uutta korvaavaa joka toimisi noin hyvin. Eikä terveys kestä että heräisin joka aamu noin aikaisin, ei riitä tuo unen määrä. 

Ja koska autolla tuli ajettua kuukaudessa enemmän kuin edellisenä vuonna yhteensä, niin auto reagoi siihen siten, että siitä hajosi muutaman viikon aikana niin monta paikkaa että sekin nieli setelin poikineen. Sen lisäksi yksi hajoamiskerta oli sellainen että oltaisiin hyvin voitu menettää henkemme motarilla ajaessamme. Sen tilanteen tajuaminen sai todellakin tärinät aikaan. Kaikki säästöt meni autoon ja koiraan, eikä riittänytkään, piti myös lainata. Mutta pakkohan nuo asiat oli hoitaa! Stressiä vain lisäsi se, että pieni ja vaivalla kasattu vararahastopuskuri kului loppuun. Mutta onneksi oli taas ihania ihmisiä jotka auttoivat, ilman heitä tilanne olisi todellakin ollut paljon synkempi! 

Ja sitten tuli tämä K-virus. Ja mullisti kaiken. Ja jo alkuvaiheesta alkaen tuli tietoon että meidän kaupungin taloudellinen tilanne oli huono jo ennen Koronaa ja nyt huononee entisestään ja alettiin puhua lomautuksista. Se pelkkä sanakin sai koko mun elimistön menemään veteläksi, tuntui kuin ihon alla olisi valunut jäävettä ja maha meni sekaisin. Jos ei ole säästöjä ja on hyvin pienet tulot, niin lomautus on huono uutinen. Ja meidän piti odotella useita viikkoja ennenkuin lomautusten tilanne selkeni. Oli kamalaa kun ei tiennyt oliko kyse useasta kuukaudesta vai viikoista. Alkutilanne kuulemani mukaan oli, että lomautuksiksi suunniteltiin kahta ja puolta kuukautta - lopputulema oli, että kirjastolaisille tuli parin viikon lomautus ja meille osa-aikaisille siitä puolet eli viikko. Tieto oli niin helpottava että stressistä heti hävisi yli puolet! Rahajutut on kyllä yksi iso stressinaihe kun sitä ei ole riittävästi. 

Kirjastot meni kiinni 18.3. olin silloin lomalla ja heti sen jälkeen flunssan takia sairaslomalla ja me jäätiin vapaaehtoiseen kotiarestiin jo viikkoa ennen 11.3. koska olen riskiryhmää. Kun työt taas lomien jälkeen alkoivat, hain kirjastolta läppärin ja muita välineitä ja aloitin etätyöt. Se olikin kivaa! Ja hommia piisasi enemmän kuin tarpeeksi - en edes ehtinyt tehdä kaikkea mitä olisin halunnut ja mitä suunnittelin. Työ ei siis stressannut ollenkaan! 

Mutta tulevaisuus stressasi, ja oma ja läheisten terveys. Ja aina kun piti mennä kauppaan tai asioista hoitamaan. Olen aina kaupassa ja apteekissa käyttänyt maskia. Ja me ollaan käyty asioilla niin harvoin kuin mahdollista. Pari kertaa tilattiin kotiin ruokaa aluksi, mutta nyt olen käynyt itse kaupassa, maskeerattuna. Koirille on pitänyt hakea ruokaa ja apteekissa käydä - siinäpä ne menot. Muualla ei olla käyty eikä ketään nähty. Mä olen nähnyt perhettäni videochateillä joka sunnuntai - eli äitiä ja pikkusiskoja joista toinen asuu Melbournessa ja toinen täällä kotikaupungissa. Se on hyvä että tuollainen on vakiintunut meille kun ennen oli aika kausittaista että nähtiin, eikä juuri ikinä koko porukalla. Eli jotain hyvääkin tässä tilanteessa. 

Näiden huolien lisäksi on ollut huolta puolisosta ja hänen voinnistaan. Sekin on yksi mitä haluan opetella, olla ottamatta toisen ongelmia omikseni. Siitä ei ole hyötyä ei läheiselle eikä itselle. Mutta noitakin riitti tuossa kevään aikana ihan riittävästi. Eli oli todella monta stressinaiheuttajaa ja sellaisia asioita joille ei itse ole voinut mitään. Jos et voi ulkoisille asioille mitään, niin ainoa mihin voit vaikuttaa on oma asenne niihin. 

Sitä tässä olen lähtenyt työstämään. 

Pixu operaation jälkeen tötterö päässään monta viikkoa

Pixun operaatio tehtiin Tamperella, pidettiin siinä samalla miniloma ja nähtiin nähtävyyksiä

Pixu onneksi toipui hienosti <3

Stressinhallintapäiväkirja, osa 1

Kesäkuun 1.- 3. ma, ti ja ke. 

Stressitasot kesäkuun alkupäivinä olleet mukavan matalalla, työt kirjastolla alkoivat 12 viikon ja 2 päivän etätyöskentelyn jälkeen, ja vaikka virustilanne huolestuttaa, niin enemmän hyvää on tehnyt työpaikalla oleminen ja työkavereiden näkeminen! Onneksi rakastan työtäni. Myös jaksamiseni on ollut yllättävän hyvällä tolalla. Olen saanut myös nukuttua melko hyvin, joskin katkonaisesti ja sykevälivaihtelu on ollut hyvissä mitoissa joka on kertonut että keho on palautunut hyvin rasituksista. 

Mistä tähän pisteeseen on tultu.

Eräs aamun varhainen valveillaolon hetki sain idean. Haluan alkaa pitää päiväkirjaa siitä kuinka opettelen hallitsemaan stressiä ja mieltäni, ja sitä kautta koko elämääni. Päiväkirjasta näkisi tapahtuuko jotain edistystä ja saisi pidettyä ylhäällä mitä kaikkea kokeilen ja mikä toimii ja mikä ei. Stressinhallinta on ollut jo koko viime vuoden teemana ja se polku jatkuu, vaikka vuodenvaihteessa kuvittelin että alkaisi jo helpottaa. Mutta ei ole ainakaan vielä helpottanut. Toivossa on hyvä elää - eli elättelen toivoa että elämä ja tilanteet vielä tästä helpottaisivat. Ei se ainakaan yrittämisen puutteesta johdu! 

Aika moni aloittaa jonkin uuden vaiheen ja sen seuraamisen vuoden ekasta päivästä - noh, mä olen tässäkin erilainen nuori ja alan nyt kesäkuun alusta ja katsotaan jos saisin kokonaisen vuoden tätä seuraamista tehtyä - ja ehkä ensi vuoden kesäkuussa olen oppinut paljon itsestäni ja maailmasta ja osaisin elää rennompaa ja luottavaista elämää valoisasti ja iloisasti, hyvällä energialla! 

Voisin lähteä liikkeelle siitä, mikä tähän tilanteeseen on johtanut ja mikä on tämänhetkinen lähtötilanne.  Olen aina ollut huolestuja- ja stressaajatyyppi. Lapsena ja nuorena enemmänkin, olin ja olen herkkä ja reagoin vatsallani helposti ongelmiin ja jännitykseen. Muistan kouluaikoina usein saaneeni kuumetta kun lukuvuosi oli ohi, se oli stressin laukeamista. Jotenkin onnistuin tuossa elämään vuosia melko stressitöntä elämää. Nyt se on iskenyt uudella voimalla ja on pakko opetella keinoja sen hallitsemiseen. Viime vuonna oikeastaan heti vuoden alusta alkoi vaikeat ajat jotka aiheuttivat paljon stressiä. En halua tarkemmin mennä yksityiskohtiin, mutta kerron sen verran että siihen liittyi mm vaikeita naapuritilanteita ja sen vuoksi tapahtui monta asiaa viime vuonna ja jokainen kerta nosti stressitasot pilviin. Oli myös muita tapahtumia ja huolia. Niiden takia laihduin monta kiloa viime vuonna alkuvuodesta. 

Noiden lisäksi oli koirien ongelmat. Vuosi sitten Mikyltä piti poistaa lähes kaikki hampaat ja hampaiden poiston yhteydessä löytyi möykky anaalirauhasista. Kun suu oli parantuntut, piti anaalirauhaset leikata jotta syöpä saatiin pois. Syöpä oli ärhäkkää ja pahanlaatuista, mutta aika onneksi näytti, ettei se ollut levinnyt, vaikka ennuste oli huono. Siihen liittyi huolen lisäksi myös runsasta rahanmenoa joka tietenkin lisäsi stressiä. Saatiin kyllä ihanasti apuja ihmisiltä kuluihin, siitä olen ikuisesti kiitollinen!

Viime vuoden keväällä ajattelin että mun on pakko löytää jotain keinoja stressinhallintaan kun se kulutti  ja kuormitti mieltä ja kehoa niin ronskilla kädellä ja tuntui että voimat loppuvat kesken. Käytin masennuslääkkeitä jotka oli olleet käytössä jo lähes 10 vuotta. Ja sen lisäksi satunnaisesti rauhoittavia kun ahdistus oli niin kovaa. Mutta tajusin etteivät nuo ole pysyviä konsteja, pitäisi löytää jotain kestävää ja sellaista joka oikeasti auttaa stressiin, eikä vain oireisiin. Mulla oli ollut pahaa ahdistuneisuutta aiemminkin, mutta siitä oli jo vuosia. Tällaista jatkuvaa ahia ei ollut ollut vuosiin. Se jotenkin hätkäytti ja herätti että nyt pitää asian juuriin puuttua. 

Mua alkoi pitkästä aikaa kiinnostaa henkisyys, meditointi, enkelit, se, että meillä on myös henkinen ulottuvuus ja se on jotain sellaista jossa voi energiatasolla tapahtua kaikkea mitä ei vielä osata selittää, mutta mikä ei välttämättä ole mitenkään outoa tai huuhaata, se on vain energiaa. Sitä samaa jota me kaikki olemme. Löysin joitain Facebook-ryhmiä ja varsinkin yhdestä tuli mulle tärkeä ja löysin uusia ystäviä sitä kautta ja sain myös apua ja luin paljon aiheesta ja sain uusia näkökulmia. 

Ekat energiahoidot tasoittivat tilannettani ja antoivat toivoa vaikeassa tilanteessa. Sain hyviä ohjeita kuinka muuttaa omaa ajatteluani terveempään ja toiveikkaampaan suuntaan. Ja syksyllä viime vuonna löysin sellaiset meditaatiot jotka resonoivat niin hyvin, että aloin viimein meditoida säännöllisesti. Ne olivat YouTubessa ohjattuja meditaatioita ja kuuntelin niitä kuukauden joka aamu ja ilta ja koin että sain niistä apua. Jopa niin paljon että marraskuussa aloin vähentää masennuslääkitystäni! En ollut ikinä uskaltanut sitä tehdä, peläten vieroitusoireita. Oloni oli kuitenki niin vahva ja hyvä että aloin pienentää annostusta. Ja loppuvuonna olikin toiveikas ja hyvä olo! Kuten viime postauksestani voi lukea. Mutta hah - elämällä tuppaa olemaan aina ylläreitä hihassaan, eikä tämä elo ole vielä ruusuilla tanssimiseksi muuttunut, vaikka näin kovasti toivoin. 

Valkoiset sulat ja höyhenet haluan nähdä viesteinä enkeleiltä

Hyvästi vuosi 2019

Melkoisen vaikea oli vuosi 2019 - se oli myös kasvattava ja eteenpäin vievä ja varmaankin juuri sen takia että se oli niin vaikea. Sen alle olisi voinut lannistua ja lyyhistyä, sen olisi voinut antaa jyrätä yli ja jäädä siihen makaamaan, litteänä ja tyhjänä. Mutta jostain syystä nyt ei käynyt niin, vaan pikemminkin voimaannuin ja kasvoin. Etsin apuja ulkopuolelta ja sisäpuolelta ja tuntuu kuin olisin kasvanut ihmisenä tänä vuonna enemmän kuin edellisenä kymmeneneä vuotena yhteensä.

Alkuvuosi oli rankka, kun Mikyltä leikaattin anaalirauhassyöpä eikä tiedetty onko se levinnyt vai ei. Haavojen paraneminen kesti, mutta meni onneksi loppujen lopuksi hyvin ja Miky on nyt täysin toipunut leikkauksesta ja näyttää ettei syöpä ollut levinnyt. Mikä huojennus! Toki nyt Pixulla on ongelmia ja tammikuussa siltä leikataan toisesta silmästä kaihi. Se tarkoittaa tötteröpäässä olemista useamman viikon ja monta monta jälkitarkastusta ja leikkaus tapahtuu Tampereella.

Alkuvuonna tapahtui myös ikäviä ikävien ihmisten osalta, niin ikäviä että olin alituisen ahdistuntut. Ruoka ei maistunut eikä pysynyt sisällä, joten laihduin 7-8 kiloa ja jouduin ottamaan käyttöön laihat vaatteet, joita onneksi oli säilössä, vaikka olin vuosia painanut enemmän. Jouduin syömään ahdistuslääkkeitä ja tuntui kuitenkin ettei se ole ratkaisu pidemmän päälle, se on vain laastari ammottavan haavan päälle. Sain eräästä hyllyssäni olleesta kirjasta vastauksia syviin kysymyksiini ja se avasi portteja siihen, että henkisyys ja sisäinen kasvu voisivat olla oikeanlaista etenemistä. Se sai mut etsimään netistä juttuja ja intuition kautta löysin facesta ryhmän ja sitä kautta ihmisen, josta tuli tärkeä apu ja tuki. Sain energiahoitoja ja vinkkejä miten kohdata asioita ja miten suhtautua juttuihin ja miten suojata itseään energeettisesti. Se kaikki auttoi valtavasti.

Kun seuraava ikävä juttu tapahtui elokuussa, olin jo paljon vahvempi, eikä se enää heilauttanut pois koko jalustalta, vaan löysin jalansijaa nopeasti niin etten paljoa horjunut. Pysyin kasassa paremmin.

Lokakuussa löysin itselleni sopivat meditaatiot You Tubesta ja aloin kuunnella niitä päivittäin, aamulla, päivällä ja illalla. Vihdoin meditaatiosta tuli osa päivttäistä elämääni, kuten olin jo vuosia haaveillut ja toivonut, mutta jostain syystä se ei vain ottanut toteutuakseen. Huomasin että meditaatiot todellakin rauhoittivat mieltä ja kehoa ja juurruttivat elämään paremmin. Koko syksyn aikana en juuri tuntenut ahdistuneisuutta lainkaan!

Mun oma kotialttari, jonka ääressä voi hiljentyä ja meditoida

Loppuvuotta kohden löysin myös muita henkisen kasvun esikuvia joiden kirjoja lukemalla ja työpajoihin ja ohjattuihin meditaatioihin osallistumalla koin saavani oikeanlaista tukea, apua ja suuntaa elämälleni. Jotenkin vihdoin tuntuu että olen hereillä ja menossa oikeaan suuntaan! Tuntuu että ahdistuksen ja pelon täyteinen vuosikymmen on nyt takana päin ja valoisammat ajat ovat edessä.

Yksi kirjoista joka on antanut valoa ja voimaa

Kun mietin koko viime vuosikymmentä niin sana sitä kuvaamaan on ahdistus. Aloitin vuosikymmenen juuri Kellokosken psykiatrisesta sairaalasta päässeenä ja vuoden ekat 4 kk olin kouristavan ahdistuksen kourissa, myös jalkani oli murtunut joten jouduin olemaan paikoillani monta kuukautta. Tuon ahdistuksen sain pois silloinkin henkisellä avulla, sain energeettistä puhdistusta ystävältä ja se vihdoin vei ahdistuneisuuden tunteen pois. Aloitin myös lääkityksen jota olen syönyt näihin päiviin asti. Nyt viimein tuntuu siltä että haluan siitäkin eroon ja vähentelen pikkuhiljaa.

Tämän kymmenen vuoden aikana olemme puolisoni kanssa asuneet yhteensä kuudessa kodissa, tämä nykyinen on siis kuudes kymmenen vuoden aikana. Sanoisin, että liikaa muuttamista, liikaa ikäviä naapureita, liikaa epävarmuutta siitä missä voimme asua ja löytyykö ikinä paikkaa jossa saisimme ja voisimme olla kotonamme. Siksi se, että nyt muuttaisimme pois ei tunnu edes vaihtoehdolta, vaikka talossamme on ikäviä ihmisiä. Mutta nyt emme pakene, me jäämme, juurrumme, olemme kotonamme ja ikävät ihmiset voivat itse lähteä pois. Meillä on oikeus asua hyvin ja mukavasti. Me jäämme ja levitämme valoa ympärillemme ja saamme asua rauhassa ja turvassa ja mukavasti ja ihanasti! Näin se nyt on.

Tämä on niin totta! 

Loppuvuoden yksi parhaista asioista oli se, että ennen joulua saimme (tai puolisoni sai) raivattua olohuoneestamme pois valtavat kasat laatikoita ja roinaa jotka ovat olleet tukkeena nämä 2,5 vuotta jotka olemma nykyisessä kodissamme asuneet. Nyt on tilaa, avaruutta ja siisteyttä jotka olivat vain haaveena kauan. Nyt on tilaa polttaa kynttilöitä ja lamaava kotihäpeä on väistynyt, meille saa ja voi tulla kylään! Toki tavaraa on vielä läpikäymättä ja selvittelemättä, mutta ne eivät ole enää siinä keskellä kotia! Mieletön ja upea muutos.

En ole varma mistä tämä tunne tulee, mutta olen varma että tuleva vuosi ja vuosikymmen tulee olemaan parempi kuin aiemmat vuodet ja tämä edellinen vuosikymmen. Mulla on jossain syvällä vain tietoisuus tästä ja haluan tähän luottaa. Haluan vihdoin eteenpäin, olen vuosia ollut samassa tilassa, ahdistuneena kapeassa loukossa joka on vain selviämistä päivästä ja hetkestä toiseen. Nyt haluan elämääni muutakin ja jotain uutta on tulossa, sen tiedän! Innolla siis eteenpäin, sisäänpäin, ulospäin ja ylöspäin!

Toivon teille kaikille iloa ja valoa vuoteenne ja elämäänne!

Lomamietteitä

Syksyinen lomanen tuli lomailtua. Olin 2 viikkoa yhteensä sekä loma- että eläkepäivillä. Teki kyllä niin hyvää! Tuo marraskuu ei lamannut mua, jostain syystä. Ehkä siksikin että tajusin ottaa loman tuohon väliin missä yleensä uuvun.

Sain paljon levättyä, mutta oli myös ohjelmaa. Kävin Hesassa kaksi kertaa, ekan kerran yhden lehden kuvauksissa, niistä enemmän ehkä helmikuussa. Toisen kerran olin yötä Airbnb kämpässä ja kävin leffassa ja syömässä - yksin. Omaalomaa, sellainen irtiotto arjesta mistä olin haaveillut jo jonkin aikaa! Se teki hyvää, vaikka aika olikin sen verran lyhyt että en ihan kerinnyt irtautua stressistä ja huolesta, mutta jonkinverran kuitenkin. Ehkä kaksi yötä olisi ollut ihanne. Sain kuitenkin luettua yhden paksun kirjan ja aloitin toista. Olin myös hiljaa ja katsomani leffa oli hyvä! Hyvänmielen leffa joka itketti puolet ajasta. Söin myös hyvää korealaista ruokaa!

Nyt lomalla myös oli hyviä keskusteluja puolison kanssa, on kyllä siunaus että on ymmärtävä ja fiksu puoliso kenen kanssa voi jutella mistä vain. Voimme kasvaa ja kehittyä yhdessä ihmisinä - mikä sen parempaa! Kävimme myös varaamassa kirppispöydän ja sitä kautta pääsemme turhasta tavarasta eroon. Löysin käytettynä meille sängyn, ollaan nukuttu lattialla patjoilla jo pari vuotta. Saa nähdä parantaako sänky unen laatua.

Mikyn kanssa leffaa katsotaan.

Näin myös äitiä lomalla ja vietettiin aikaa yhdessä lounaalla. Meillä kävi myös puolison kaveri, jolloin mä vietin aikaa koirien kanssa leffoja katsellen. (Siis mua ei häädetty, mutta halusin antaa heille juttelurauhaa :D ) Työpaikalla oli myös pikkujoulut ja samalla oli meidän omatoimikirjaston avajaispäivä, mä ja mun työkaverit eli The Tädit esiinnyttiin juhlissa lyhyesti - se tekee aina hyvää ja taas nauratti niin että meinas revetä suoni päästä! Eli kaikenlaista kerkesi tällä lomalla tapahtua. Sain myös tehtyä joitain kotihommia, ne aina jää rästiin kun työ vie arjessa voimia ihanuudestaan huolimatta.

Ikävääkin kerkisi tapahtua. Käytiin Pixun kanssa eläinten silmälääkärillä Viikissä ja se lekuri sanoi että Pixun silmässä on sellainen kaihi joka pitää leikata pois, ettei se tuhoa silmää sisältä päin. Silmäleikkauksia tehdään muutamassa paikassa ja soittelin ne kaikki läpi. Parin tonnin juttu muualla, paitsi Tampereella se hinta-arvio jäi alle kahteen tonniin, 1300 - 1500 oli heidän arvio. Joten sieltä varattiin aika. Ensin käydään joulukuun alussa näyttämässä sitä silmää ja sitten vasta varataan leikkausaika. Eli pari reissua Tampesteriin tiedossa! Iski suuri huoli ja paniikki - mutta näyttäisi että asian rahoitus ainakin järjestyy, ihanan ihmisen hyvyyden takia ja toivon että Pixun silmäkin saadaan kuntoon! Peukkuja saa pitää pystyssä.

 Seuraava lomanen taitaa olla tammi-helmikuun vaihteessa, koetin ripotella niitä pitkin talvea niin ei tule liian pitkiä työputkia. Vaikka työstäni pidänkin niin palautuminen on aina tärkeää! Ja kevään lomaksi onkin jotain ihanaa tiedossa!

Ihanaa joulukuuta sulle!

Hakusessa joulumieli

Voiko joulumielen opetella? Saako juhlapyhävastaisesta ihmisestä niistä nauttivan?

Otan vinkkejä vastaan, sillä nyt on sellainen tilanne että mä ryhdyn juhlimaan joulua!

Siihen on muutama aika omituinen, mutta painava syy ja näyttää siltä että on pakko ruveta jouluihmiseksi - hui kauheeta. Mitä mun pitää tehdä, tietää ja ottaa huomioon? Lähinnä pienellä budjetilla :)

Mun 80-luvun koristeet on kerran sen jälkeen päässeet esille :D 

Mulla on laatikollinen 80-luvulta peräisin olevia noin kerran käytettyjä joulukorusteita, ne käyn tietty etsimässä. Mulla on mun serkun tekemä upea hevosenkenkäjoulukuusi! Se tietty esille. Meinaan varmaan hankkia myös oikean pienen joulukuusen, ekan kerran sitten vuoden -88. Mistä saa pieniä joulukuusia, onko olemassa jotain ekologisia vaihtoehtoja? Mulla on paperinen oranssi joulutähti ikkunaan - sen laitan keittiöön.

Serkun tekemä ihana kestojoulukuusi <3 

Jouluruokia syödään, laatikoita, riisipuuroa yms. Pipruja tietty, ja torttuja - pitäiskö niitä leipoa itse - kuuluuko se asiaan? Ollaan me joskus leivottukin niitä!

Rakastan riisipuuroa kanelilla <3 

Meidän leipomia pipareita :D 

Mitä muuta - mitä sun jouluvalmisteluihin kuuluu?

Jännä nähdä miten tässä käy - raportoin sitten joulun jälkeen. Mun epäjuhlapyhämäisyydestä voi lukea vaikka täältä lisää. On jo vuosia ollut tapa olla tekemättä mitään.

Nälkä!

Nyt sitten vähän lisää vaihdevuosiasiaa - vaihteeksi. Suurin osa hormonikorvaushoito-oireista on kadonneet, kuumat aallot kesti noin pari viikkoa, rinnat oli tosi kipeät noin kuukauden. Näppylöitä naamassa ja muualla on yhä, eikä näy laantumisen merkkejä - grrrr.

Ne hirveät raivokohtaukset jotka nousivat lähes tyhjästä on nyt vihdoin hiljentyneet, ja siihen tepsi se, että puolitin iltaisen geeliannoksen puoliksi ja laitan nyt puolet illalla ja puolet aamulla. Ja heti loppui ne raivot. Sain ehdotuksen tällaiseen toimintaan ja sehän toimi! Jee! Ne oli tosi rasittavia ne raivot, kun niille ei voinut mitään ja ne vei voimia.

Nyt uusin juttu on nälkä! Sellainen hurja, kova, ääretön lämpimän ruuan nälkä. Ei tee mieli karkkia eikä herkkuja. Tekee mieli spagettia ja paksua kastiketta, tekee mieli perunaa ja soijanakkikastiketta suolakurkulla. Tekee mieli makaroonilaatikkoa ja kaalilaatikkoa. Ja kaikkea paksua, lämmintä ja kunnollista. Ja että sitä saisi syödä paljon! Mieluiten vaikka 10 litran kattila kerrallaan voisi olla hyvä. Jo päivällä alkaa olla vesi kielellä kun miettii että illalla on ruoka-aika! Ja ruuan jälkeen alkaa tehdä mieli iltapalaa. Kuten esim nuudelikeittoa kasviksilla kuten yhtenä iltana itselleni tein. Nam nam.

Linssit on niin kauniita ja niistä saa tukuisaa ruokaa

Vegaanin jouluruoka, kinkun tilalla tofua, oli tosi hyvää! 

Tässä vähän tietoa miten vegaani voi koostaa aterioita halvalla ja terveellisesti

Ihania lämpöleipiä, en juuri käytä vegaanijuustoa mutta tällaisiin se sopii 

Tämä voi tietty olla myös tämä vuodenaika, keho valmistautuu talviuneen. Mutta ei tämä näin pahana ole ikinä ennen ollut! Vuoden alussa putosi 8 kiloa ahdistuneisuuden takia ja nyt on lyhyessä ajassa tullut jo 3 kiloa takaisin, ihan vain tavallisella kotiruualla. Nyt on paino aika hyvin siinä missä sen toivon olevankin - joten koitan olla lihomatta enempää. Mä tiedän etten tarvitse ruokaa, tekee vain mieli syödä. Ruokaa! Tämän linkin takana on tutkimus, jonka mukaan ME/CFS potilaiden keho on eräänlaisessa pitkittyneessä talviunitilassa, eli se ei ole vain kuvitelmaa kun tuntuu että käy hitaalla ja on kohmeessa ja nukuttaa ja sänky, sohva ja muut pesämäiset rakenteet kutsuvat koko ajan.

Silleen hankala tällainen hillitön ruuanhimo että kun on syömishäiriötaustainen niin herättää tosi ristiriitaisia tunteita tällainen. Vaikka akuutista anoreksiasta on jo monta kymmentä vuotta, niin silti se hoikkuuden ihannointi itsessäni on mussa vieläkin. Ahistaa lihoa, ahistaa kun reidet paksunee, ahistaa jos maha pömpöttää. Tulee aina hyvä ja kevyt olo kun laihdun. Siinä ei ole mitään järkeä, mutta järjellä ei olekaan mitään tekemistä syömishäiriöiden kanssa. Nykytiedon mukaanhan aivot muuttuvat syömishäiriöisillä eikä sille oikeastaan voi mitään.

Aineksia joista syntyy ihanaa kunnonruokaa! 

Suuri ruokahalu ei varmaan niin haittaisi jos tietäisi että liikunnalla voisi kompensoida suuria ruokamääriä, mutta liikuntaa en voi lisätä nykyisestä ilman romahdusta. Eli syömistä on pakko kontrolloida jos en halua lihoa liikaa. Onneksi perusruoka ei niin kovasti lihota, mutta ehkä se että tursautan reippaasti majoneesia kaikkeen mitä syön :D Hirveä majoneesihimo (siis vegaanimajoneesi tietty!) ja se maistuu lähes kaiken kanssa, leivän päälle, mihin vain ruokaan, patoihin, keittoihin, salaatteihin - slurps! Mutta onneksi nämä mun mieliteot on aina kausittaisia. Joskus hirveä himo tonic-veteen ja joskus majoneesiin ja joskus suolakurkkuihin ja milloin mihinkin. Vähemmän mihinkään makeaan nykyään, mikä on hyvä!

Onko sulla ruokahimoja tai kausia milloin on pakko syödä jotain tiettyä? Vaikuttaako vuodenaika ruokafiiliksiin?

Talvi vastaan kesä

Ennen olin ihan kokonaan kevät- ja kesäihminen. En sietänyt talvea, pimeää ja kylmää. Tuntui että olin sisältä kuollut talvisin ja kaipasin vain kevättä, valoa, lämpöä ja kesää. Sitten yllättäen jotain tapahtui, ikä ja koirat, se että koirien kanssa on ollut pakko ulkoilla kolme kertaa päivässä oli sää tai vuodenaika ihan mikä tahansa. Se jotenkin avasi mun silmät sille että säässä kuin säässä voi ulkoilla kunhan on hyvät varusteet. Nyt yli nelikymppisenä mulla on ekaa kertaa lapsuuden jälkeen ulkoiluvaatteet jotka kestää tuulta ja vettä. Se kummasti lisää ulkonaviihtymistä! Samoin kuin toppahousut! Ahh, yksi parhaista keksinnöistä ikinä.

Nykyään huomaan viihtyväni talvessa. Tykkään kun pimeys ja hämärän hyssy käärivät tumman viittansa sisään turvaan ja piiloon. Pimeys voi olla lohdullista ja armollista. Se antaa syyn sisällä käpertyä sohvalle viltin alle ja fiilistellä keijuvalojen hohteessa kirjan tai leffan kera.

Kesällä aina tuntuu että on PAKKO NAUTTIA kun kerrankin on aurinkoista ja lämmintä. Ikinä ei tiedä monta tuntia se Suomen kesä kestää. Joten ulos ja nauttimaan, imemään valoa ja aurinkoa! No juu ei, jos on voimat ihan vähissä, aurinko porottaa ikävästi, on liian kuuma ja joka paikassa liikaa ihmisiä - ja ne usein on vielä humalassa. Ei kiitos. Sitten kun hellekauden istuu sisällä, tuntuu että se on jotenkin väärin. Hirveät suorituspaineet.

Olenkin nyt syksyllä päivien pimetessä ja kylmetessä miettinyt hyviä ja huonoja puolia näin koiranulkoiluttajan näkökulmasta talvesta ja kesästä. Ja tämä on niin outoa, kun olen pitänyt talvesta vasta pari vuotta.

Hyviä ja huonoja puolia talvesta ja kesästä:
Talvella:

+ talvella koiralenkillä ei tarvitse miettiä miten tukka on kun voi vetää pipon päähän
-+voi kotona olla kotoisasti leggareissa kun voi vetää toppahousut vaan siihen päälle
+ on pimeää koko ajan - se on ihanaa kun saa olla omassa kuplassaan eikä näe kaikkea
+ ulkona on kaunista kun on lunta, tai kun on sumua tai kun on vesi jäätynyt
+ jotkut lenkit on tosi lyhyitä kun koirat ei viihdy ulkona kun on liian märkää tai kylmää
- joskus harmittaa kun valmistautuminen lenkille kestää, kun pitää pukea useita kerroksia vaatteita itselle ja koirille.
+ on turvallinen olo kaikkien vaatteiden ja pipon alla
-+on ihanan hiljaista pihassa ja kaduilla kun ei näe niin paljoa ihmisiä, saa olla rauhassa
- talvella ja kylmässä ja varsinkin kosteassa mua särkee enemmän ja tarvitsen lämpöpatjaa että saan unta.


Kesällä:
+ menee hyvin vähän aikaa koiralenkille valmistautumiseen kun parhaillaan tarttee vain laittaa sandaalit jalkoihin ja menox!
- /+on valoisaa koko ajan
+ ei tartte pukea paljoa
+/- jotkut lenkit on lyhyitä kun on liian kuuma eikä koirat jaksa kävellä
+ saattaa olla tosi kaunista kun on vihreää ja kukkaisaa
- pitää miettiä missä vaatteissa hengailee kotona jos ei halua vaihtaa vaatteita koiralenkeille, pitää olla mekkoa ja muuta ja tukka kivasti
- on jotenkin enempi esillä vähissä vaatteissa ja kaikessa valossa
- näkee ihmisä enemmän ulkona, talon pihassa ja kaduilla
- aurinko ja kirkkaus joskus laukaisee migreenin, se ei ole kivaa

Onhan noita varmaan muitakin, mutta nämä nyt tulivat mieleen näin yhdellä istumalla.
Miten sä suhtaudut vuodenaikoihin?
Vaikuttavatko vuodenajat ja säät sun vointiin ja oloon?

Yllättävä lopputulos ja juhlien pohdintaa

Hieman häkeltynyt olo kun tuo mun ystävyys-aiheinen blogsaus sai aikaan aika paljon palautetta. Enemmän kuin varmaan ikinä! Tuli useita kommentteja, kiitos niistä! Tuli palautetta Facessa, yksityisviesteinä ja jopa pari puhelua! Mua jännitti julkaista se, kun tuntui niin yksityiseltä ja sellaiselta mistä ei yleensä paljoa puhuta. En sitten ollutkaan ainoa joka on noita asioita miettinyt ja joka on tuossa tilanteessa.

Yksinäisyys on tabu, siitä ei oikein sopisi puhua tai ainakaan itse myöntää jos sellaisesta kärsii. Sitä lukee itsensä luusereiden joukkoon jos näin on asiat päässet kehkeytymään. Musta siinä ei ole mitään hävettävää, ja uskon että asioiden on helpompi korjaantua jos ne nostaa esiin ja päivänvaloon. Eikä pidä niitä piilossa ja salassa, jonain mörkönä.

Multa jäi sanomatta tuossa postauksessa muutama pointti, kuten tämä, että ajattelin saavani ikävää palautetta siitä että miksi itken julkisesti ystävänpuutetta kun en osaa pitää kiinni edes niistä vähistä joita elämässä on. Tai mulla ei ole energiaa eikä voimia heille. No, se onkin ristiriitaista. Ystävänkaipuu ei häviä vaikka tiedostankin että mun voimavarat on rajalliset eikä ne meinaa piisata edes kaikkein välttämättömimpiin juttuihin. Mutta toivon että se jotenkin ymmärrettäisiin. Aika kohtuuton vaatimus, kun en itsekään sitä oikein tajua :D

Raitasukkaystävät

 Yksi asia joka nosti mulla pintaan tämän ystäväjutun oli se kun tajusin että hiukan päälle vuoden päästä täytän pyöreitä. Eikä todennäköisesti ole mitään järkeä järkätä suuria juhlallisuuksia koska vieraita olisi se ehkä 5 kpl perhettä.

En ole ikinä elämässäni juhlinut mitään virstanpylväitä ja joskus se harmittaa. Ei ole ollut rippijuhlia (olen ollut pakana koko ikäni), ei ole ollut lakkiaisia (kävin lukiota vain puoli vuotta ja lopetin masennuksen ja stressin takia kesken), en juhlinut kun luin itseni kirjastontädiksi ja siinä ohessa tentin itseni merkonomiksi erinomaisin paperein. En juhlinut kun sain paperit pukuompelijaksi (sain ihan stipendinkin!) tai kun sain suoritettua opinnot vaate- ja tekstiilisuusnnittelun artenomiksi AMK. Tai kun täytin 30 v - (silloin olin Australiassa siskon luona ja ilta meni siihen että siskon miehen sukulaiset kiistelivät siitä mihin mennään niin kauan ettei sit menty mihinkään). Tai kun täytin 40v. Silloin olin muistaakseni masentunut. Siinäpä niitä virstanpylväitä joita ei ole juhlittu. Kihlajaisjuhlat pidettiin perheelle kun mentiin kihloihin! Meidän vanhemmat ja mun sisko perheineen ja silloinen vuokranantaja olivat paikalla. Juhlimattomia juhlia mulla myös naimisiinmeno, lasten saaminen/ristiäisiet tai omat hautajaiset.

Toisaalta houkuttaisi pitää isot kalaasit edes kerran elämässään, mutta toisaalta ei ole voimia eikä varoja sellaisia järjestää - eikä niitä osallistujiakaan. Eli ehkä se sit siitä.

Raitasukkajuhlat

Sellaisen hyvän tuo viime postaus tuotti että otin yhteyttä muutamaan ihanaan ihmiseen ja nähtiin kahvilla kolmistaan ja se teki niin hyvää! Ilmeisesti meille kaikille - joten toivottavasti saadaan kahviteltua myös uudelleen. Kyllä oikeanlaisen ihmisten kanssa oleilu ja juttelu antaa niin paljon ettei ainakaan toivoaan kannata menettää.

Myös muualla on pohdittu ystävyysjuttuja, mm blogissa Salamatkustaja oli tästä aiheesta myös postaus.

Ystävällistä viikkoa sulle, ystävä!