sunnuntai 2. huhtikuuta 2017

Mikä ihmeen bujo / What on earth is bujo?

Kevät on ihan nurkan takana, tai siis jo nurkalla! Sain otettua hyvin sitä kuvaavan kuvan tuossa loppuviikolla, joskin se toimii paremmin englanniksi koska sana kevät spring, on myös jousi :)

Spring is just around the corner :D 
Mä oon ollut hävettävän laiska koneella olija. Se tarkoittaa sitä, että mun läppäri on keittiössä ja mä itse useiten olkkarissa sohvalla. Siellä katson tallenteita tai telkkaria, luen kirjaa, ja ehkä väkerrän jotain virkkuu- tai neuletyötä. Tai sitten oon makkarissa nukkumassa. Keittiössä useiten teen ruokaa tai tiskaan, joten läppärin avaaminen jää vain muutamaan kertaan viikossa. Koska suurin osa ajasta menee sohvalla lepäämiseen. Ja sitten kun olen koneella niin hoidan yhdistysasioita ja luen sähköposteja ja luen muitten blogeja. Oman kirjoittamiseen ei tunnu olevan aikaa. Vaikka, kuten oon ennenkin sanonut, asioita tulee paljon mieleen.

Nyt mulla on taas uusi harrastus - jota teen keittiön pöydän äärellä. Näin jostain sanan bujo, ja koska en tiennyt mitä se tarkoittaa niin guuglasin sen. Ja luin bullet journalista (sen lyhenne on bujo) sen alkuperäissivuilta. Se on Ryder Carroll nimisen miehen kehittämä analoginen systeemi joka yhdistää kalenterin ja muistiinpanot aika kätevällä menetelmällä. Sen oppimiseen ei mene kauaa ja youtube on täynnä sitä esitteleviä videoita ja tuolla nettisivuilla pääsee hyvin alkuun. Se voi olla ihan simppeli ruutuvihkoa käyttäen tehty juttu, tai voit hommata vihkon jossa on pisteitä ruutujen sijaan.
Tai sitten siinä voi toteuttaa omaa taiteellista näkemystään ja tehdä siitä vaikka minkälaista taidetta ja muokata sitä itselleen sopivaksi menetelmäksi. Siinä voi käyttää vuosi-, kuukausi-, viikko- ja päivänäkymiä ja listata ihan mikä on itselleen tärkeää joululahjalistasta kyniensä väreihin ja mitä vaan siltä väliltä.

Stencileitä, mikähän se olisi suomeksi? / Stencils

Suunnittelua / Planning

Mun vihko ja lisäkrääsää / My note book and stuff 
Inspiraatiokuvia taas voi etsiä Pinterestistä tai Instagramista, niitä on niissä pilvin pimein. Mä jo seuraankin aika montaa bujoilijaa kummassakin. On ihana katsoa miten luovia ihmiset voivat olla, ja miten taiteellisia.

Eka viikko, kuulakärkikynässä / First week, with a pencil

Kokeilin jotain muuta / Tried something else

Eka viikko mistä tykkäsin itse / First week that I actually liked

Vähän taas parempaa / A little bit better

Tähän olin jo melko tyytyväinen, washi teippiä käytössä / I was quite happy with this one, some washi here

Tässä tämä viikko / This was this week 
Mä ensin päätin, että olen ihan vaatimaton ja käytän sitä vain kalenterina ja muistiinpanovihkona, enkä ala koristelemaan, mutta minkäs teet. Mussa on sen verran taiteilijaa että joka viikko se on kehittynyt vähän kauniimpaan ja kauniimpaan suuntaan. Ja ostin jo tarvikkeitakin, pari stenciliä joilla saa siistejä muotoja ja alekorista vähän washi-koristeteippejä joilla voi koristella :D Eli hurahdin vähäsen :D Mutta ei se mitään, on hienoa että voi sekä pitää aivonsa suorassa kun kaiken saa yhteen paikkaan ylös muistiin ja samalla voi hieman toteuttaa luovuuttaan. Eli win-win, eli kaikki voittaa - tilanne.

Spring is just around the corner - or just on the corner. I managed to capture it at the end of this week! 

I've been embarrasingly lazy to be on my computer. It's situated in the kitchen, and most of the time I'm in our living room on the sofa watching tv, reading or doing some crocheting or knitting. Or I'm in the bedroom sleeping. When I'm in the kitchen I'm either cooking or washing the dishes, so the laptop opening happens only a couple of times a week. And when I do that it's mostly CFS association things and emails and reading other peoples blogs. There doesn't seem to be time to write my own, even though I think about it often, and what I'd like to write about. 

Now I have a new hobby! That I do on the kitchen table. I saw the word bujo, and since I didn't know what it meant, I googled it. And read all about bullet journaling (bujo for short) from the original page. It's created by a guy called Ryder Carroll. It's an analog system that combines a calendar and notes keeping them in one place. You can use just an ordinary notebook or get a fancier one with a dotted grid. You can learn it quite fast, and You tube is full of how-to-videos. You can keep it as simple as you want, or you can be as artistic and creative as you can. You can create yearly, monthly, weekly and/or daily lay-outs and you can use it in a way that suits you best. And you can keep lists of what ever you desire. 

Inspirational photos can be found in Pinterest and Instagram, there are lots of those! I'm following quite a few people in those. It's wonderful to see how creative and artistic people can be.

At first I decided to make my bujo very simple, just notes and a calendar, but somehow the artistic side took over and I bought a dotted grid note pad and found some stencils that make drawing easier and also found some washi tapes for decorative purposes. But I'm happy, now I have a place to put my ideas into and keep my appointments and other things to remember in one place instead of many little post-it notes and my brain. And I can be a little bit creative too, so it's a win-win situation :) 

keskiviikko 8. maaliskuuta 2017

Talviahdistuksen puute / The absence of winter anxiety

Näyttää nyt ahdistukset olevan pinnalla näissä mun kirjoituksissani. Mutta toi nimi on vähän harhaanjohtava, nimittäin tänä talvena EI ole tullut jokatalvista talviahdistusta! Jostain ihme syystä, jota en kyllä ymmärrä.

Siis yleensä aina tammikuun puolenvälin jälkeen iskee tajuntaan se tosiasia, että on vielä kokonainen helmikuu ja vielä maaliskuu, jolloin on lunta ja kylmää, ja vasta maaliskuun jälkeen alkaa olla vähän keväisempää. Eli kaksi kokonaista kuukautta ennen kuin helpottaa! Ja sitten tulee se talviahdistus että tuntuu ettei kestä, eikä jaksa eikä pysty ja lamaantuu sen kylmyyden ja kauheuden ja talveuden edessä ja alkaa vajota jonnekin syvälle.

No, huomasin tänä vuonna tammikuun lopulla ettei yhtään tunnu siltä, eikä tuntunut koko helmikuussakaan, ja nyt ollaan jo maaliskuussa. Ei haitannut pimeys, ei lumi eikä päivien lyhyys. Oli jotenkin hyvä olla. Sai olla piilossa, sai olla sisällä ja olla rauhassa. Lukea kirjoja, tuijottaa telkkaria ja vaan olla. En tiedä mikä oli erilailla kuin ennen, mutta oli mahtavaa että pystyi olemaan siinä hetkessä ja siinä vuodenajassa mikä oli, eikä ollut hinkua eikä haavetta johonkin toiseen tai tulevaan aikaan. Jotenkin näin sen pitäisi mennäkin, mutta ei ole ikinä ennen mennyt, paitsi ehkä lapsena.

Mä en ole ihan varma mitä mieltä olen tästä kevään läheisyydestä. Yleensä tykkään keväästä ja kesästä, mutta kuitenkin aina keväisin masennun. Luulen että se johtuu valon lisääntymisestä ja se saa mun aivokemiat sekaisin. Nyt on toinen kevät jolloin nostan masennuslääkettä jotta välttyisin siltä masennukselta. Sieltä poispääseminen on aina yhtä raskasta ja se siellä oleminen myös. Joten on ihanaa jos sen saa jäämään pois. Viime keväänä onnistuin olemaan masentumatta ja luulen että se johtui tuosta lääkityksestä. Ja nyt  kokeilen samaa. Se, joka ei ole kokenut syvää masennusta, ei varmaan voi ymmärtää miksi lääkitsee itseään ja syö vuodesta toiseen masennuslääkkeitä, mutta uskon että he, jotka ovat sen kokeneet, ymmärtävät hyvin.

Eli nyt on jotenkin toiveikas olo tämän olon, ja kevään suhteen. Ja toiveikas jotenkin jo ensi talvenkin suhteen, jospa mä olen oppinut elämään siinä vuodenajassa joka on käsillä, enkä vain havittele pois ja kohti kesää (joka on kuitenkin aina sateinen ja liian lyhyt :D)




Now I seem to have lots of anxiety related posts here, but this time it's about the lack of anxiety! I mean that this winter I haven't had the yearly winter anxiety. And I don't know why!

Normally every January, the last few weeks of it, it hits me. The realization that it's gonna be weeks and months before it's even remotely springy. The whole of February and March of snow, below zero temperatures and cold and dark (although the days are getting longer). Two whole months of this. And then it hits me! I freeze and am paralyzed and start sinking somewhere very deep.

Well, this January I noticed that it didn't come. At all! There was no anxiety, no sinking feeling. It just felt somewhat ok to be in the moment, to accept all the wintery aspects of being in Finland in January. The darkness, the snow, the cold and the everything. It felt good to stay inside and read books and watch tv and rest. I don't know what was differently, but I sure enjoyed it. Just being in time and not wanting it to be something else or somewhere else. This is how it should be, but hasn't, not since I was a kid. 

Now I'm not sure about how I feel about the closeness of spring. I love spring and summer, but every year I get depressed in the spring time. I think it's because of the light, it makes the chemicals in my brain go nuts. And that's why I get the depression. It's not something I can change or prevent from coming bu willing it. Except with medication. Last year I tried it for the first time, I upped the dosage of my anti-mad-pills, and it helped. Didn't get depression. And now I'm trying the same. I know there are people there who can't understand why to use antidepressants, but if you've been in the darkness and nothingness, you'll understand. 

So now I'm feeling quite hopefull about this spring, and also about next winter. Maybe I've finally learnt to live in the season that's at hand and don't wish it to be different or something else, or wish it was summer all the time (which propably will be rainy, cold and too short anyway). :D 


maanantai 20. helmikuuta 2017

Banaaniahdistus / Banana anxiety

Ahdistaako teistä ketään muuta banaanit? Jotenkin luulen että ei kovin moni jaa tätä tuntemusta kanssani. Se iskee aina välillä, useimmiten kaupassa. Silloin pitää puristaa silmät kiinni ja alkaa pään sisällä lällättää kovaan ääneen jotain älämölöä etteivät ajatukset pääse liikaa valtaamaan mieltä.

Banaaniahdistus syntyy siitä että kaupassa henkilö (tässä tapauksessä minä itse) näkee banaanin. Näkee monta banaania, mä näen aina niitä luomubanaaneita, ja mieluiten reilun kaupan. Ne maistuvat parhaalle. (En voi ymmärtää että joku ostaa jotain tsikiittaa).

Sitten tulee mieleen että meidän kaupungissa on aika monta kauppaa. Ja jokaisessa kaupassa on aika monta banaania. Ja viereisessäkin kaupungissa on aika monta kauppaa. Ja jokaisessa niissä on banaaneita. Ja sitten Suomessa on aika monta kaupunkia, joissa jokaisessa on aika monta kauppaa. Ja niissä KAIKISSA on banaaneita. Eikä se lopu siihen...

On kauheasti eri maita - ja niissä kaikissa on tuhansia kauppoja ja niissä kaikissa on myynnissä banaaneita!! Ihan järjetöntä!! Ei voi missään kasvaa niin paljon banaaneita että niitä riittää ihan joka paikkaan! Ei voi! Varmasti jossain kuljetusvälissä käy sellainen raamatullinen viisi kalaa ja kaksi leipää-tyyppinen juttu jossa muutama hassu banaani monistuu riittäväksi tuhansille ja taas tuhansille ihmisille. Ei sitä voi muuten selittää.

Ja sama koskee ihan kaikkia tavaroita ja elintarvikkeita, mutta jostain syystä banaanit on pahimpia.

Mulla hajoo pää, kun mä mietin tuota.

Banaanikuva netistä / banana picture from the net
Does anyone else get anxiety about bananas? Somehow I think that there aren't that many that share my feelings about this. It attacks me every once in a while, mostly when in a grocery store. Then I have to close my eyes really hard and start singing something in my head to block those thoughts. 

Banana anxiety starts when I'm going to a grocery store, and  I see a banana. See many bananas, I always see organic bananas, and preferably fair trade ones. They taste bestest! ( I can't understand why someone would boy those chiquitas). 

Then I think that there are many stores in my home town. And they all sell bananas. And in the next town, they have lots of stores and they all sell bananas. And then in the whole of Finland, lots of towns with lots of stores and they ALL have bananas! And it doesn't end there...

There are lots and lots of different countries - and they all have towns and stores and they ALL sell bananas!! It's mind boggling!! There can't be growing so many bananas anywhere! There can't! I'm sure that somewhere along the line of transportation there happens some sort of biblical five fish and two breads kind of a thingy where a funny few bananas transform into a lot of bananas for thousands and thousands of people. It can't be explained any other way. 

And the same goes for all the things and food around the world, but somehow the most difficult for me are the bananas. 

My head really hurts when I'm thinking of that. 


lauantai 4. helmikuuta 2017

Kulttuuria ja pizzaa / Some culture and pizza

Toinen talvilomani on just nyt, kolme viikkoa lomaa. Viime vuonna alkuvuoteen sijoitetut lomat ehkäisivät joka keväistä masennusta, joten koitan samaa systeemiä nyttenkin. Marras-joulukuussa oli yksi kolmen viikon pätkä ja nyt on toinen. Toivottavasti auttaa!

Loman alussa saatiin miehun kanssa lähdettyä Isolle kirkolle, eli Hesaan. Tarkoitus oli mennä marraskuusta asti koska lääkkeet alkoivat huveta, ja niitä saa vain Hesasta. Lisäksi HAM:issa oli näyttely jonka ehdottomasti halusin nähdä! Eli Yayoi Kusaman taidetta. Olin nähnyt syksyn aikana dokkarin tästä jaappanialaisesta taiteilijasta ja hänen elämästään ja taiteestaan. Tykkäsin siitä mitä näin, ja päätin että tuonne pitää päästä! Hiukan viime tippaan meni, käytiin perjantaina siellä ja sunnuntai oli sen viimeinen päivä. Mutta olen tosi onnellinen että tuli mentyä ja kerittiin se näkemään.

Näyttelyssä viihdyttiin pari tuntia, siellä oli aika ryysis, mutta ei onneksi ihan tuhottoman paha! Ja kävi hassu mäihä. Kun oltiin jonotettu lippuja, niin kassakone olikin rikki eikä meidän tarvinnut maksaa sisälle! Ihana ylläri :) Laitan tähän kuvia sieltä, oli niin ihanan värikästä ja palloisaa. Rakastan pallokuosia ja värejä, joten oli ihan mun juttu!

Näyttelyn jälkeen käytiin lähistöllä ravintolla Dennisissä pizzalla, muistelin että heillä on vegaanista pizzaa, ja niin olikin. Se oli hurjan herkullista. Sen jälkeen lähdettiin kotiin, olin jo ihan poikki. Seuraavan viikon makselin veroja kaikesta kivasta, eli leväten meni eka lomaviikko. En voinut muutakaan, oli niin voimat pois. Kurjaa toi verojen makseleminen, kerron siitä lisää #Sairaankaunis-yhteisön blogissani Sumupuu, lisää.

















I'm on my second winter holiday right now, last year I kept my winter holidays early in the year, trying to prevent my spring time depressions, and it worked. Now I'll try the same thing. I hope it helps!

In the beginning of my holiday me and my man went to visit Helsinki, the Big Church as they say. I was meaning to go there since November because I was running out of my medication, and I can only get it from Helsinki. And I knew there was this art exhibition I was dying to see. We saw a documentary on tv about this Japanese artist Yayoi Kusama and I was very interested in her life and art. So we had to see it. We went there almost on the very last days, we went there on Friday and it closed on Sunday. But I'm so so happy we got to see it!

We spent there a couple of hours. There were quite a few people, but not as many as I was afraid of. (I hate crowds). A funny thing happened when we had queued to get the tickets, the cash machine was just broken, so we didn't have to pay anything to inside - so cool! I put here some photos I took there, I just love her colors and polka dots, so so nice!!

Afterwards we went to a nearby restaurant to have some pizza, I remembered that they had a vegan pizza there and it was just mouth wateringly delicious! Loved it. Then we headed home, it was already been a long day and I was just exhausted. It was really great that we went there, but I had to rest and take it easy for the entire week after. It sucks that I have to pay heavy taxes after something so nice. So the first week of my holiday was just resting and lying down. But that was the only option for me.


keskiviikko 25. tammikuuta 2017

Vegaanihaaste / Vegan challenge

Jotenkin mulla hitaasti hiipii mieleen aina jonkilaiset elämänmuutokset. Kun lopetin tupakanpolton 8 vuotta sitten, niin puoli vuotta ennen sitä olin sitä mieltä etten ikinä voi lopettaa, liian vaikeaa. Sitten puoli vuotta myöhemmin lopetin. Nyt mietin puoli vuotta sitten etten ikinä voisi olla vegaani, liian vaikeaa, ja nyt olen koko tammikuun ollut vegaanisella ruokavaliolla, eikä olekaan vaikeaa!

Tupakan polton lopettamisessa mua auttoi Allen Carrin kirja Stuppaa tähän, se ikäänkuin aivopesi mut pois tupakanpoltosta, eikä ole sen jälkeen tehnyt edes mieli. Tuntuu vaikealta ajatella että ennen poltin 10-30 tupakkaa päivässä! Nyt on käynyt sama juttu vegaaniuden kanssa. Muutama vuosi sitten kun kuulin että joku on vegaani, ajattelin vain miten vaikeaa sen täytyy olla! Sitten se pikkuhiljaa jotenkin hiipi mun aivoihin, näin siitä juttuja, luin tarinoita, liityin FB-ssä ensin vapaamieliset vegaanit-ryhmään ja sitten Sipsikaljavegaaneihin, ja kun näin mitä herkkuja ne syövät, niin kiinnostus kasvoi. Ja kun vuoden alussa näin että tammikuussa on taas vegaanihaaste, niin klikkasin itseni sinne mukaan kunnolla edes ajattelematta!

Ja nyt olen ollut maidotta, munatta ja tietty lihatta ollut tämän kuukauden. Mähän en ole syönyt lihaa yli kahteenkymmeneen vuoteen, siitä kirjoitin täällä. Mutta olen käyttänyt voita, juustoja ja munia ja kalaa aika paljon. Juustosta luopuminen on varmaan vaikeinta. Ja sekään ei ole ollut vaikeaa! On kaikenlaisia muitakin hyviä leivänpäällisiä, kuten hummusta, tofua, kasvirasvavuustoa, lihattomia leikkeleitä, vihanneksia ja vaikka mitä. Avokaadoa en ole vielä kokeillut, mutta se on kuulema hyvää.

Vegaanihaasteessa on parasta että päivittäin tulee sähköpostiin uutiskirje jossa kerrotaan aiheesta, on viikoittainen ruokalista ja siihen ohjeet ja kauppalista. Sivuilla on reseptipankki jossa on herkkullisia ruokavaihtoehtoja. Ja näiden lisäksi, jos haluaa, saa mentorin, jolta voi kysellä ja vaikka käydä yhdessä ruokakaupassa tai kahvilla. Ja on keskusteluryhmä FBssä, eli ei todellakaan tarvitse yksin pähkäillä että mitähän nyt söisi tai miten tämä menee tai tuleeko tarpeeksi proteiinia tai muita tarpeellisiä ravinteita. Voin vannoa että kaikkia ravinteita tulee hyvin, eikä nälkää tarvitse nähdä. Eikä tartte olla ilman herkkujakaan! Ihan kaikenlaista löytyy eikä tämä ole mikään laihdutuskuuri - voi ihan helposti lihotakin, jos vaikka vaan herkuttelee ja syö rasvaisia valmisruokia :D Kaupoissa on nykyään ihan mahtavasti kaikkea valmista jos joskus ei hotsita laittaa ruokaa tai on kiiru.

Mä olen kummakseni huomannut, että kokkailen jotenkin mieluumin kuin ennen. Se on ihmeellistä. Mä monta vuotta ihmettelin mihin mun kokkailuinto ja ruokainnostus hävisi, ei vaan kiinnostanut pätkääkään, mutta vähän aikaa sitten tajusin. Sehän hävisi samalla kun sairastuin, vuonna 2000, kun kaikki voimat hävisivät mielestä ja kehosta, niin ei ruuanlaittokaan kiinnostanut enää, se vie niin paljon voimia. Mutta jostain syystä nyt on ollut uutta intoa kokeilla ruokia ja pilkkoa juttuja :)

Mitä sitten vegaani syö esim. aamupalaksi? No vaikka näitä:
Well, what does a vegan have for breakfast? These for example:

100% kauraleipää, hummusta, soijaviherpippurileike ja kurkku /
100% oat bread, hummus, soypeppercoldcut and cucumber

Kauramaidossa liotettuja chiasiemeniä (paljon proteiinia), mustikkasoppaa, pakastimesta mustikoita, mansikoita ja banaania/ Chiaseeds (lots of protein) in oatmilk, blueberrysoup, blueberries, strawberries and banana

Maissilastuja, kauramaitoa, musti- ja mansikoita, pellavansiemensekoitusta /
Corn flakes with oatmilk, blueberries and strawberries and some linseeds

Entäs sitten pääruuaksi? No vaikka tällaista:
Ok, so what can you have for dinner? Hmm, something like this maybe:

Perunasipulijuurestofulaatikkoa / Potato-onion-rootvegetable-tofucasserole

Lämmin linssikeitto / Warm linseed soup

Vihannes tofucurry / Vegetable tofu curry

Entä, voiko ulkona syödä mitään? No, kyllä voi, kuten tällaista pizzaa:
What about when you go out to eat? There are lots of options, like this vegan pizza:

Vegaani pizzaa Dennis-ravintolassa / Vegan pizza in a restaurant Dennis

No, mitä voi mässyttää jos herkkuhammasta kolottaa? Voi, vaikka mitä! Kuten:
Sometimes I get cravings for treats and sweets, what about that? Oh boy, there's lots of stuff:

Terveellinen vaihtoehto on hedelmäsalaatti / A healthy option is a fruit sallad

Kolmen kaverin sulkaa-suolainen toffee vegaanijäätelö ja suolapähinöitä / Vegan nice cream with salty nuts

Itse tehtyä väätelöä banaanista, sulkaakauramaidosta ja maapähkinävoista /
Self made nice cream from bananas, peanut butter and chocolate oat milk - soooo yummy

Että sellaista, ei tartte nähdä nälkää! Ja esim. kaupan pakastimesta löytyy gluteenittomia vegaanikorvapuusteja yms. Niitä voi ottaa vaikka mukaan kun menee kylään, tai Oreo-keksejä, ne ovat vegaanisia myös! :)

Tähän mennessä tämä on mennyt hyvin, ja tuntuu luonnolliselta, joten enköhän jatka tätä jatkossakin! Ajattelin olla joustava vegaani, eli ostan kotiini vain vegaanisia juttuja, mutta esim kylässä voin lipsua, en meinaa olettaa että kaikilla on just mulle sopivia juttuja. Toistaiseksi ainakin näillä eväillä mennään! Kannattaa sunkin miettiä, vaikka ensi vuoden tammikuussa.

Normally it takes me like 6 to 12 months, or more, to make changes in my life. Like when I stopped smoking. 6 months before I was sure that I can never stop smoking, then I read Allen Carrs book The easy way to stop smoking, and it sort of anti-brainwashed me out of smoking, and it was so much easier than I anticipated! And I've never wanted to smoke again, after 8 years. The same happened now, with vegan diet. 

Half a year ago I thought, how hard! When someone said they ate vegan foods. Then I got to reading about it, joined a couple of fb-groups about vegan food and now, this January started this Vegan January Challenge. It's a biggie here in Finland. When you join, you get a daily newsletter in your email that is full of recipes, information and interesting facts. You can also have your own mentor, if you want to ask questions or need help in a grocery store or going out for a coffee. And there is a peer support group in FB where you can share your thoughts and ideas and foods. So you're not alone with it all, you have great support all the way.

So, now I've been eating vegan this whole month. I've been without meat for over 20 years, but I've used cheeses, eggs and fish. I thought those would be hard to abandon,  but no - I haven't missed anything at all. I put here some photos of what I've made and what I've eaten. And I haven't been hungry or thought that I'm missing out on something! And, I've noticed that I like cooking more than before! I lost interest in cooking or baking when I got ill in 2000, it was too much of an effort, so it's nice to feel some of that coming back now :)

I think I've done well this month, so I'll continue. I thought I might be a flexible vegan, I'll buy only vegan things home, but if I'm visiting, I might eat something non-vegan, 'cause I don't want to be too difficult :D You should try this too! 



torstai 5. tammikuuta 2017

Ahdistusta ja arvontavoittoja / Anxiety and little wins

Uusi vuosi ja vanhat vaivat. Mulla oli tauko täältä ja vähän joka paikasta kun tuossa marraskuussa iski kauhea ahdistus. Pitkästä aikaa, viimeksi se oli vuonna 2011 jolloin kävin sairaalassakin sen takia. Ja silloin ahdistus jatkui yhtäsoittoa 4 kk. Nyt se ei onneksi ollut niin paha. Sen verran kuitenkin että laihduin vähän kun maha ei kestänyt ruokaa ja pää ei kestänyt mitään.

Ahdistuksen aiheutti se, että saatiin uudet yläkerran naapurit, eivätkä ne ole ikävä kyllä villasukkahissuttelijoita, vaan keskellä yötä huonekalujen raahaajia ja pomppivia lapsia (juu, tiedän, ei sais paheksua, mutta mutta...) ja meidän unet nyt jäävät lyhemmiksi sekä illasta että aamusta. He valvovat myöhään yöhön ja jostain syystä vetävät huonekaluja lattioita pitkin niin että kirskuna käy. Aamulla sitten pompitaan ja juostaan niin että ei voi nukkua. AAArrrggghhhh.

No, ahdistus vähän helpottui, koetetaan miehun kanssa keskittyä hyviin asioihin ja niihin pieniin hetkiin kun on hiljaista. Eli kun yläkerta ei ole kotona. Laitettiin myös asuntohakemukset ihan jokapaikkaan taas. ja tutkitaan myös yksityisten tarjontaa. Toiveena on seuraava:

ylimmän kerroksen kolmio, tai rivarikolmio, mukavat hiljaiset naapurit, ei ketään yläpuolella, vähintään 67 neliötä, kivasti säilytystilaa, vaatehuone, sauna ja parveke olis kivat, myöskin valoisuus olisi kivaa. Sijainti lähellä keskustaa, ja vielä edullinen vuokra! :D Saa toivoa meille tuota meidän puolestakin!

Että sellasta. Tuo ahdistus ja unien puute on vaikuttaneet sen verran että voimat on olleet tavallista vähäisemmät. En jaksa oikein mitään. Töissä käyminen vie kaikki voimat. Joulunpyhät oltiin kotona hissuksiin, samoin uusi vuosi. Meidän koko suku oli pahassa flunssassa joulun, niin ei oltaisi voitukaan vierailla missään. Tykkäsin kun saatiin vain olla.

Jotain hyvää viime vuodesta, osallistuin ahkerasti erilaisiin arvontoihin FBssa ja Instassa, ja voitinkin juttuja:

- Madaran SOS-sarjan tehoseerumi ja päivävoide
- Eleven nettikaupasta luomukosmetiikkaa kasvojen puhdistusaineen, poskipunan, luomivärin ja huulikiillon
- Kiss Kiss taidesukkahousuilta voitin mustat himmelisukkikset
- Mandy vaateliikkeeltä voitin villasukat siskolle joululahjaksi ja rannustimet itselleni
- Varalusikka nettikaupasta voitin ihanan kaulakorun
- Erään dekkarin esilukijana olosta voitin 50 euron lahjakortin Suomalaiseen kirjakauppaan
- Eräästä huutokaupasta jonka tuotto Romanian koirille voitin kaulakorun
- Toisesta huutokaupasta voitin rannekellon
- Ehdotin kirjailijan pyynnostä nimiehdotuksia jotka kaikki päätyivät kirjaan ja voitin kirjan
- Koirien hyvinvointikeskuksen jouluarvonnasta voitin koirille lelun
Voi olla että oli vielä jotain muuta, mutta en nyt muista :) Ehkä ne kaikki 86 nelilehtistä apilaa jotka löysin kesällä auttoivat tässä!




Hello! It's been a while. Mostly because I've not been feeling too well. Had bad anxiety in November due to the fact that our upstairs apartment had people move in finally. And they're not the quiet type. They love to move their furniture around in the middle of the night and wake up really early to jump around. So we can't sleep enough, and it's making me even more exhausted than I'm normally. 

Hadn't had that bad anxiety since 2011 when it was really bad, I went to a mental hospital for a while then, and the anxiety lasted for 4 months non-stop then. It was a bit easier this time though...

We decided to try to concentrate on the good things and the little moments of silence (when they're not at home). And we sent applications for a new home to all possible places! What we hope for is a three room and kitchen top floor appartment, a walk in closet, balcony and sauna would be nice. And location near centre and not too expensive :D You can wish it to us too if you like! 

So, due to lack of sleep and anxiety I've been feeling more tired than usual and haven't had the energy to do most things, like being on the compure. We spent Christmas and New Year just home by ourselves. Most of my family was having a realle bad flu so we couldn't even visit anyone. 

Something good about last year, I took part in many competitions if FB and Instagram, and was lucky enough to win some prices like:
- Ecological cosmetics from two different places
- some jewellery
- a gift card to a book store

- a book
- woolly socks and wrist warmers
- panty hose with hand printed design
- a toy for doggies
- a wrist watch
There could be more, but can't remember now...Maybe all those 86 four leaved clovers that I found last summer helped here a bit!