maanantai 25. heinäkuuta 2016

Koirajuttuja / Doggie stuff

Pitkästä aikaa hiukan koira-asiaa. Molemman koirat on nyt sopeutuneet ihan hienosti uuteen kotiin ja uusiin (osittain vanhoihin) lenkkimaisemiin. Mehän siirryttiin vain n. 400 metriä noin kaakkoon vanhasta paikasta, niin osittain lenkkeillään myös vanhoilla paikoilla.

Muutto kyllä hieman stressasi koiriakin, Pixie oli pakkailun alussa aivan hämillään kun huolestui että mitä ihmettä tapahtuu. Mutta pian sekin rauhoittui kun me emme jättäneet sitä yksin kadulle. Meidän vanhat lenkkimaastot oli siitä kivat, että aika vähän tuli törmättyä toisiin koiriin, ja jos niitä näkyikin niin aika hyvin pystyi niitä karttelemaan.

Pixu huolestuneena / Pixie being worried
Miksi sitten karteltiin muita koiria? No, kun Miky löytyi kadulta, sen kyljestä puuttui pala kun joku toinen koira oli sitä puraissut. Tästä seuraa se, että Miky ei oikein siedä muita koiria, ehkä se on pelkoa, ehkä inhoa...mutta se haukkuu ja riekkuu, tempoo ja murrailee aina kun jossain näkyy toinen koira. Ihmeen hyvin se tuli heti alusta asti toimeen Pixien kanssa ja on meillä pari koirakaveria joiden kanssa se tulee toimeen. Ja jostain syystä se sietää aika hienosti muita Romanian rescueita.


Purtu pala Mikyn kyljestä / the piece that was bitten from Mikys side
Uusissa maisemissa taas liikkuu ihan hurjasti koiria! Mua aluksi myös stressasi ja huoletti se, ja yritin kaikkeni että vältyttäisiin tapaamisilta. Ja tietty mun stressi tarttui koiriinkin, eli ei ollut kiva eikä hyvä tilanne se. Koirat myös alkoivat haukkua kaikkia uuden talon ääniä, varsinkin viereisen asunnon ulko-oven availua ja sulkemista, mutta sekin on onneksi nyt rauhoittunut ja haukkua tulee enää ihan satunnaisesti.

Sattumalta löysin sellaisen lenkkiherkun koirille, joka on jopa Mikyn mielestä niin hyvää, että kaukaisuudessa saa olla toinen koira ja Miky mieluumin natustaa kananpalaa! Kun hokasin että kerrankin joku herkku toimii näin hyvin, niin ollaan siedätetty Mikyä muille koirille - ja nyt on parissa päivässä tapahtunut niin hienoa edistystä, etten oikein tiedä miten päin pitäisi olla. Olen niin iloinen ja onnellinen tästä edistymisestä!

Eilen lenkillä meitä lähestyi nuori nainen kultaisen noutajan kanssa. Kun he olivat kohdalla, Miky kävi kovaääniseksi, mutta sen huudon läpi selitin tytölle että Miky haukkuu kun sitä varmaan pelottaa kun sitä on purtu. Tyttöä se ei haitannut ja jatkettiin juttelua, melko pian Miky hiljeni ja syventyi kananpaloihin. Tyttö ja koira tulivat pikkuhiljaa lähemmäs ja Miky pysyi ihan rauhallisena. Siitä meni ohi samaan aikaan kaksi berninpaimenkoiraa ja kaksi muuta isoa koiraa, Miky huomasi ne, mutta jatkoi kanan syömistä!! Ihan mahtavaa! Ja tänään lenkillä meitä lähestyi kaksi pikkukoiraa, Miky huomasi ne, mutta ei sanonut mitään, katseli vain. Sitten söi kanaa ja jatkettiin matkaa!

Koirat meidän uudessa kodissa / Doggies in our new home
Ja eilen ja tänään Miky pääsi nuuhkimaan muutamaa pikkukoiraa ja ne tapaamiset menivät tosi hienosti, pientä jännitystä ilmassa mutta kun pääsi lähelle niin alkoi hännät heilua, eli meillä on pari uutta koirakaveria, kaksi uutta tuttavuutta on myöskin  Romanian rescueita ja yksi on russeli, joita Miky ei ole sietänyt ennen ollenkaan!

Olen niin älyttömän iloinen tästä edistymisestä! On ollut hieman hankalaa kun Miky on ollut niin kärkäs haukkumaan kaikkia muita, ihmiset tuijottaa mua kuin olisin maailman huonoin koiranomistaja, kun koira haukkuu ja riekkuu. On tässä ollut pari takapakkiakin, jos koira tulee liian läheltä ja yllättäen vastaan niin siihen ei vielä auta mikään, mutta ihankuin se haukun määrä ja kesto olisi hieman pienentynyt! Eli nyt on toiveikas ja iloinen olo tästä! :)

It's been a while since I've written about dogs. They both have now adapted well to our new home and partly new walking places. We moved only about 400 meter to south-east, so we partly walk the same routes as before. 

The move was a bit stressful for the doggies, Pixie was a bit worried when we started packing, she probably thought we were leaving her behind. But we didn't so it was all right. In the old neighborhood there weren't too many other dogs around during our walkies, and when we saw other dogs, we steered clear from them. 

Why did we do that? Well, when Miky was found in the streets of Bucharest Romania, he had a huge piece bitten off his back, and since then he's hated or is scared of other dogs. He barks, growls, yanks and rages when he sees other dogs. Surprisingly he got along very nicely with Pixie when he came to be our dog. And he does have some doggie friends other than Pixie. And for some reason he tends to get along with other Romanian rescues too!

Miky tänään / Miky today
In this new neighborhood there are lots and lots of other dogs walking with their people. I was a bit stressed about that, and of course my stress reflected on both dogs, and so no one was having a good time on our walks. They also started to bark at every sound in our building, especially when our next door neighbors opened or closed their front door. But now they're getting used to it, and bark only occasionally. 

I happened to find a treat that works with Miky, he's more intererested in that treat than other dogs passing in the distance! When I noticed that we've been slowly getting Miky to be accustomed to passing dogs (very far away ones). And now there's been really good progress with that! I'm so happy!

Koirat ulkona, nauttimassa heinästä / Doggies outside, enjoying some grass
Like the other day, there was this big lab and his walker coming closer, Miky started yelling, but I told the girl that he's just scared because he's been bitten before. The girl said they didn't mind, and we kept talking to each other. Miky started to be more interested in the bits of chicken I had and started eating that. The girl and the dog kept coming closer and Miky was happily chomping the chicken. Then there were 4 big dogs going by and Miky just looked at them and continued eating that chicken!! Amazing - or amazeballs, like a friend says :D 

We've also made some new doggie friends of little dogs near here. Two of them are Romanian rescues as well, and they've let Miky come and sniff them, it was a bit nervous at the beginning, but when Miky can get closer and sniff, it's been ok! How wonderful is that! 

It's always a bit nerve wrecking with Miky and his barking, other people look at me like I'm a bad dog owner and we have to be so careful out there. But this gives me hope :)




1 kommentti:

  1. Onpas hurjan näköinen ollut tuo kylki, ei ihme jos ei muista koirista tykkää. Onneksi on keinot löytyneet kohtaamisten helpottamiseksi.

    VastaaPoista