tiistai 26. huhtikuuta 2016

Painava minäkuva

Keväisin keho on kepeämpi, mutta mieli on raskas, niin raskas ettei sitä jaksa kantaa mukanaan ja uupuu. Tai sitten kehokin tuntuu raskaalta, kuten nyt kun tuli pieni takapakki tässä voinnissa. Siitä voi lukea lisää mun Sairaankaunis-blogistani Sumupuusta.

Kehon raskaudesta tuli mieleen, että tämä keski-ikä on ikävää siinäkin mielessä, että selkeästi samat syömätottumukset tuottavat eri tuloksen kuin nuorempana. Silloin voin syödä mitä halusin, eikä juuri näkynyt missään. Nyt syön yhä mitä haluan, ja se näkyy vyötäröllä ja takapuolessa. Silleen ikävästi, vaatteet puristaa. Eikä huvita hommata uusia vaatteita uusissa ko'oissa. Joten pitäisi varmaan karsia herkkuja - muttakun ei huvita!! Huvittaa karkit, ja jäätelö, ja herkut!

Pätkiskakku
Mä en ole ikinä ollut dieetillä. Enkä tiedä uskallankokaan, voi mennä helposti överiksi. Kun on syömähäiriöisen mieli, niin tiedän että siitä tulee äkkiä sellainen kiva tavoite, että olikin ikävä sitä minua joka painoi vain 47kg... ja sit kuitenkin tässä iässä näyttääkin paremmalta kun olisi joku vähintään 53kiloa raameissa. Nyt lähenee pelottava 60kilon elopaino, enkä halua että menee sen yli. Se on haamuraja. Tai oikeasti haamuraja on toi pienin luku, lääkäri joskus muinoin sanoi etten saisi päästää painoa paljoa alle 50:n kun se rasittaa sydäntä turhaan. Olin 48kg kun tapasin mieheni ja nyt yli 10 kiloa enemmän. Siihen on vaikea tottua. Mieluiten olisin lähes aineettoman kevyt. Silloin on helpoin olla. Mutta sokerihammasta kolottaa koko ajan. Äh. Nytkin himoitsen karkki ja herkkuja.



Herrrrkullinen tummasuklaa-karpalokakku!
Harmittaa että sitä vieläkin kipuilee oman minäkuvansa kanssa. Näen itseni paljon paksumpana kuin olen ja on vaikea hyväksyä itseään vaikka luulisi tähän ikään mennessä jo olevan helppoa hyväksyä itsensä sellaisena kuin on. Sisäminä on helpompi hyväksyä kuin ulkominä. Mulla on ihan mukavaa olla se kuka mä olen, mutta toi ulkokuori...se tuottaa aina vain ongelmia. Koko ajan odotan koska se aikuisuuden hyväksyvä läsnäolo tulee mun luo. Usein saa lukea että nelikymppisenä on niin ihanaa kun hyväksyy itsensä ihan kokonaan eikä enää kipuile ulkonäköjuttuja. No, mäpä en ole tavallinen tuossakaan suhteessa, näköjään. Aina vain inhoan paksuja ja muhkuraisia reisiäni ja vääriä sääriäni ja nyt on tullut mahaakin ja vääränlaista milloin mitäkin. Kipukipuilen vaan, aina vaan. Höh. Ehkä mä sitten kuusikymppisenä olen kotonani nahoissani...

Ehkä mä siksi tykkään vaatteista ja pukeutumisesta kun voin sillä lailla vaihdella mun olemusta ja peittää ja hämätä muita väreillä ja kuoseilla ja yhdistelmillä. Ei tarvitse näyttää millainen minä olen oikeasti, voitte nähdä uloimman kuoren. Ja väreillä voi hämätä energisyyttäkin, voi näyttää pirteältä kun pukeutuu pinkkiin ja oranssiin, vaikka sisus on harmaa kuin sateinen iltapäivä marraskuussa. Varmaan siksi mulla on pinkki tukka. Olisi liikaa harmautta elämässä jos hiuksetkin olisivat luonnollisen harmaat. Eli väriä elämään vaikka väkisin! :)


4 kommenttia:

  1. Juu ei ole 50 + immeinenkään yhtään sinut minäkuvansa kanssa :( siis itsestäni puhun ja aina vaan helpommin ne lisäkilot tulevat. Ja herkut kuitenkin maistuu ihan entiseen malliin. Uskotkohan jos sanon että sä olet hoikka ja kaunis ja ihana ja värikäs ja kysy vaikka miehulta niin kuulet varmasti samat asiat. 47 kiloa on kyllä hurjan vähän, varmasti terveydelle vaarallista. Usko vaan, kun vuodet vierii niin muutama lisäkilo vaan pukee naista kun naista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti Maija! Kyllä mun järkeni uskoo, mutta ei mieleni :D Ja olen kyllä samaa mieltä että kun vanhenee niin riukulaiha ei ole ihanne...

      Poista
  2. Moikka,

    Tämä nyt ei liity mitenkään aiheeseen, mutta ajattelin kuitenkin kysyä että mikä lääke sulla menee bipoon? Itselläni kun on lääkitys tällä hetkellä hakusessa, niin kiinnostaisi tietää onko suosituksia tms.

    terkuin, Marjaana

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi! Mulla on Cipralex masennukseen ja ahdistukseen, Peratsin siihen ettei nouse kierrokset ja lisäksi vielä Triptyl masennukseen, kivun hallintaan ja migreenin estoon, se myös nukuttaa :) Tuollainen kombo. Lamictalia käytin bipoon pari vuotta, mutta kun yritettiin nostaa annosta paremmalle tasolle niin jouduin psykoosiin..

      Poista