tiistai 5. tammikuuta 2016

Loppua ja alkua, vanhaa ja uutta

Aloitan tämän vuoden ekan postauksen toivomalla että tänä vuonna jaksaisin päivitellä tänne vähän enemmän ja useammin. Mielessä on nytkin useamman viikon ajan pyörinyt monen monta aihetta ja juttuja jotka olisin halunnut tänne kirjata ja jakaa, mutta en vaan saanut aikaiseksi. En jaksanut avata konetta (olin itse asiassa monia päiviä avaamatta koko vempelettä), ei ollut sopivia kuvia, en jaksanut ottaa kuvia, en jaksanut keskittyä kirjoittamiseen. Sain koneen auki ja ohjelmankin auki mutta tuijotin vain kuivin silmin näyttöä eikä mitään tapahtuntu...käykö teille muille koskaan näin? Harmittavaa..

Joulunpyhät on pyhäilty ja vuodenvaihteet vaihdeltu. Arki on taas koittanut tähänkin huusholliin. Joskin lomailun merkeissä. Mä onnistuin jotenkin ihmeellisesti junailemaan itselleni lomaviikon sillon marraskuussa, sekä nyt tammikuussa ja vielä helmikuussakin. Meidän kaupungilla on sellainen juttu, että lomia ei saa säästellä hamaa tulevaisuutta varten, joten ne on kaikki pidettävä - ja minähän pidän! Tässä talvensydämeen keskittämisessä on se idea, että jos vaikka se jokakeväinen masennus ei jaksaisikaan tulla kylään jos tarpeeksi lomailen ja otan rennoin rantein. Ja vieläpä lisään masennuslääkettä nyt heti alkuvuodesta.

Joulunalus oli vähän kiirutta niin töissä kuin kotonakin, mutta silti melko stressitöntä. Ennen suurta Jiitä olin 3 päivää työvaihdossa naapurikunnassa, erittäin antoisa kokemus! Kävin Helsingissä ystävää moikkaamassa ja toisen kerran myymässä lippuja ihanaan kirkkokonserttiin jossa lauloi Lumen Valo!

Kiasmassa oli Jani Leinosen Tottelemattomuuden koulu-näyttely, tykkäsin. 

Pidän Kansallismuseota pystyssä, ystävän ottama kuvatus. 

Olaus Petrin kirkko Töölössä

Lumen Valo konsertin jälkeen
Joulu oltiin miehun kanssa kaksin kotona ja se oli oikein rentoa ja mukavaa. Eka kerta näin vietettiin tämä juhlapyhä. Tapaninpäivänä kävin maalla vanhempien luona perinteisellä perhelounaalla päiväseltään ja se oli ihan mukavaa, joskaan eihän noissa massatapahtumissa ikinä oikein kerkiä kenenkään kanssa kunnolla juttelemaan. Paitsi autokyydin aikana, mikä oli mukavaa.

Ekan kerran vuosiin jaksoin jotain vähän koristellakin

Siskon tekemä söpö koriste joulukaktuksessa

Miehu teki itselleen joulutorttuja

Saatiin ihania kortteja, nämä pääsivät keittiön seinälle

Satsattiin oikein laadukkaaseen yhteen suklaarasiaan, vieläkin on muutama jäljellä!!

Sain pukilta ihanat sukat, ihania sukkia ja upean rannekorun! 

Rakstan riisipuuroa

Mun kotoilueleganssia uusilla sukilla höystettynä


Maalla oli kaunis kuusi

Kotimatkalla perhelounaalta

Sitten vähän väsytti, koira kainaloon ja peiton alle
Välipäivinä oltiin kotona, lojuttiin, syötiin ja rentoiltiin. Kärsin kauheasta migreenistä, aloitin uuden estolääkkeen vähän ennen joulua ja se näköjään tehostaa tuon migreenin sattumisen aivan tappiin asti. Ja lisää huikean pahoinvoinnin vielä kaupanpäälle. Sitä kesti noin kolme päivää. Siinä ohessa sain käytyä äitipuolella lyhentämässä sivutukkaani siskontytön kanssa, samalla lainasin hälle imuriamme ja siskontyttö heilutteli sitä ja yhdessä saimme siistiä jälkeä aikaan. Sain myös tehtyä kaavat, leikattua kankaat ja ommeltua housut, hameen ja topin mun ystävälle joka tarvitsee vaatteet firman pippaloihin tammikuun lopulla, pari päivää sitten oli eka sovitus. Migreenin jälkeen heti siitä toivuttua iski virtsis ja kun ei sitä ole ennen ollut soitin heti mun äipälle ja hänen ohjeillaan hain heti karpalomahua jota litkinkin litran. Kuume nousi ja selkää ja jokapaikkaa särki pahasti. Joten lekuriinhan sitä oli mentävä.

Kaavain tekoa

Karpalomehua

Kankaan leikkuuta
Seuraavana aamuna arvauskeskukseen, jossa ihmekyllä pääsin hurjan nopsaan hoitsulle, labraan ja lekurille. Tulehdus oli edennyt munuaisiin, ja sain antilooppikuurin, sellaisen jonka takia kävin tänään EKGssä koska se voi tehdä jotain sydänjuttuja. Että sellaista. Mulla alkoikin olla hengenahdistusta ja vaikea hengittää eilen iltapäivällä, mutta se vissiin onkin vanha kunnon asma kun siellä ilmoittelee itsestään koska pakkanen on kiristynyt tänäänkin miinus kahteenkymmeneen. Pitänee kävellä keveästi vain ulkosalla eikä rehkiä yhtään. Onneksi olen siis lomalla töistä. Eihän tässä muuten olisi aika sairastaa kaikkea ihme juttuja mitä tähän on kertynyt.

Hyvät uudet vuodet rakkaat lukijat! Toivon että se meiltä kaikilta sujuu kepein askelin :)

Pixie, minä ja Miky 





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti