sunnuntai 11. lokakuuta 2015

Elämisen tavallista tahmeutta

Nyt jännittää... ensi viikolla on sellainen kokeilu että olen 5 päivää töissä, ma-pe. Siitä seuraavan viikon sitten kokonaan vapaalla. Työkaveri tarvitsi vapaata joten päätettiin kokeilla mennä näin. Suunnitellessa tuntui ihan oivalta suunnitelmalta, mutta nyt yhtäkkiä olenkin ihan veto veks. Ehkä tämä vetoveks on nyt vain ohimenevää, toivotaan näin!

Olin töissä torstaina ja perjantaina Ylen Isolla Pajalla koulutuksessa, se oli ihan hyvä, mutta ainahan reissaaminen ja tuollainen ylimääräinen väsyttää. Nukuinkin sitten koko viikonlopun iltapäivät hyvin sikeästi ja syvästi. Nukahdin kuin tukki ja oli vaikea herätä. La-su välisenä yönä valvoin 3-6, yhtäkkiä uni vaan loppui ja aikani sängyssä pyörittyäni nousin ylös ja menin keittiöön lukemaan kirjaa ja nakertamaan riisikakkuja kun nälkäkin vaivasi.


 Kun istuu pari tuntia kovalla ja kylmällä keittiöntuolilla niin on autuutta sujahtaa lämpöiseen sänkyyn peiton alle kun tuhisevä koira kömpii kainaloon lämmittämään. Siihen on kiva sitten nukahtaa. Jos nukahtaa. Voi käydä myös niin että kun lämpö hiipii takaisin kehoon, se yltyy hikikohtaukseksi joka alkaa ahdistuksentunteella rintakehässä. Sitten ei olekaan enää yhtään kivaa. Pitää pyöriä ja vaihdella asentoa ja asetella peitto niin ettei ole liian kuuma. Ja ahdistukseen pitää löytää sellainen asento että se lievenee. Ja sitten tyynykin tuntuu ikävältä ja peitto, ja kaikki. Parhaassa tapauksessa siihen sitten kuitenkin nukahtaa.

Ja sitten koittaakin aamu. Piti mennä sunnuntaiaamuna kivaan lihaksia lempeästi vahvistavaan jumppaan tuohon kirjastolle. Sitä vetää mukava J-P ja olen kerran päässyt siellä käymään. Nyt en päässyt. Hyvä että pääsin hereille. Miky kipusi rintakehän päälle ja nuoli naamani herättelymielessä, kello oli noin puoli 11. Noin tunnin verran yritin herätä, se oli kuin purkan irroittamista tukasta, tuskallista ja tahmeaa. Yli tunti siihen meni.

Sitten vein koirat ulos. Onneksi oli ihana ilma niin se vähän avasi silmiä lisää. Aamupalan jälkeen menin takaisin nukkumaan kun en pysynyt hereillä. Nukuin iltapäivän. Sitten oli pakko jaksaa olla hereillä kun oli kaupassa käyntiä, ruuan laittoa ja yhdistysjuttuja.

Kerroinko muuten että olen nykyään Suomen CFS-yhdistyksen tiedotusryhmän vetäjä? :) Vähän vanhingossa siihen päädyin, mutta toistaiseksi olen viihtynyt ja tykännyt. Hurjan kivaa porukkaa nuo yhdistyksen tyypit! Ja saa tehdä jotain mikä on itselle hyvin tärkeää.

Peukut pystyssä että jaksan ensi viikon, onneksi on kuitenkin viikko aikaa sitten toipua siitä! :)


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti