torstai 6. elokuuta 2015

Vaatteet vaatteet on mun aatteet...

...vai onko? Kertovatko vaatteet ihmisestä jotain tai mitään? Vai onko ne vain yllä jotta ei tulisi kylmä?

Mä koen että omat vaatteeni ja vaatevalintani on suuri osa mun identiteettiäni. Mulle on tärkeää miltä näytän ulospäin ja olen kiinnostunut vaatteista. Ja olen lapsesta asti halunnut olla 'muotisuunnittelija'. Se vaikutti yläasteella mun kurssivalintoihin ja oli selkeästi mun ainoa tavoite (Sisustussuunnitteluhaaveet jäivät kun tajusin että niissä tarvitaan matematiikkaa). (Mun aivoissa ei ole matematiikkalohkoa lainkaan). En kuitenkaan tiennyt miten edetä tuossa muotisuunnittelijahaaveessani, joten sen jälkeen kun lopetin lukion puolen vuoden jälkeen (eka masennuskausi jonka tajusin vasta äskettäin), menin töihin ja unohdin haaveeni. Ja luin itseni vähän vahingossa kirjastontädiksi. Myöhemmin lähdin opiskelemaan siksi että mulla on haasteellinen vyötärö-lantio-suhde enkä löytänyt sopivia valmisvaatteita niin opiskelin pukuompelijaksi ja myöhemmin vielä vaate- ja tekstiilisuunnittelun artenomiksi (AMK).

Tässä mun kotirönttöstelyvaatteita, villapaita on 90-luvulta, aluspaita alesta ja samon legginsit.

Toiset kotirönttösvaatteet, paita kirppikseltä ja verkkarit Fairyfactorilta
Pentuna aina missikisojen jälkeen suunnittelin unelmailtapukua ja haaveilin presidentin linnanjuhlista että saisi pistää ihanan prinsessamekon päälleen. Tein myös jo teininä omia vaatteita iloisesti ommellen vaikken paljoa osannut, mutta sävelsin aina menemään ja ihan pidettäviä vaatteita syntyikin. Ikävä kyllä tuo koulujen käyminen rikkoi mun luovuuden ja halun tehdä mitään, siksipä en juurikaan enää ompele vaikka se onkin haaveissa lähes päivittäin. Ja kankaitakin on varastossa. Ja ideoitakin piisaa. Voimia vaan ei. Eikä tilaa. 
Mun lempimekko Oranssista unesta ja saatu villatakki
Paita kirppikseltä, toppi saatu, hame Fairyfactorin, yks lempiasuistani
Juhlamekko kirppislöytö!
Oranssin unen mekko taas ja kirppispaita Gudrun Sjödeniä, leggisit samaa väriä

Mulle on tärkeää myös ekologisuus, ja järkevä kuluttaminen ja persoonallisuus. Siksi suuri osa mun vaatteistani on käytettyjä, kirppareilta löydettyjä ja muutamia löytyy käsityöläisten tekeminä. Sellaisia vaatteita arvostan. Muutamaan vuoteen en ole juurikaan mitään ostanut uutena, paitsi tietty sukkia ja alusvaatteita. Ei edes kiinnosta kierrellä vaatekauppoja, sitä teen ehkä pari kertaa vuodessa jos sitäkään. Kirppiksiä tulee kierrettyä sitäkin enemmän. Ja löysin netti- ja facebook-kirppikset ja nehän ovat oikea kultakaivos. On paikallinen kirppisryhmä joiden löydöt voi noutaa fillarilla, on tiettyjen merkkien omat kirppikset joiden löydöt saa postimaksulla omalle ovelle ja vielä vanhojen ja retro-vaatteiden omat kirpparit. Ehanaa!!
Miehulta saadut ihanan väriset housut, kaksi kirppispaitaa
Miehulta saatu talvitakki ja saatu huivi
Kirppiseltä löytynut Dolce & Gabbanan toppi 3€ ja kaverin tekemät korvikset
Kirppikseltä kaikki, vihreä neule yli 10 vuotta vanha.
Kirppisvaatteita nämäkin ja siskolta saatu laukku
Tai sitten ei. Just tajusin että mulla on pienoinen ongelma tuon shoppailun kanssa (voiko termiä shoppailu käyttää kun on kyse käytetystä tavarasta? Mulle tulee siitä mieleen vain joku merkkivaatteiden hamstraaminen..). Mulla on äärimmäisen pienet tulot ja vaikka löytää halvalla ja todella edullisia löytöjä, niin niistä kasvaa huomaamatta isoja virtoja jotka todellakin on alkaneet vaikuttaa mun rahapuroon. (En voi sanoa rahavirtaan kun ei se ole niin iso!).

Siskolta saatu kolttu, muut kirppikseltä, kaulakoru toisen siskon tuliainen Kreikasta
Tein asiasta julkisen puhumalla siitä facebookissa, jotta häpeä ja nolous saisi mut tekemään asialle jotain, ja ensiaskeleita onkin jo otettu. Yritän lopettaa tuon ostelun, sillä vaatteita mulla on jo liikaakin ja kirppispino makkarin seinän vierellä kasvaa päivittäin. Ja vaatekaapissa on jo kaaos kun siellä on niin paljon kaikkea. Onneksi voitin kirppispöydän kahdeksi viikoksi mun lähikirppikselle niin toivottavasti saan siellä myytyä ja palautettua tuota taloutta vähän vakaammalle pohjalle.
Anopilta saatu huivi, kirppistakki, ja -hame ja rakkaat raitasukat, kirppismaiharit
Blueskadulta vuosia sitten ostettu hamonen, kirppisvyö, vanhat leggisit
Mutta, tän postauksen piti olla mun vaatteista ja pukeutumisesta, ja se lipesikin tuolle hankintalinjalle. Mä ajattelin vuoden alussa, että olisi kiva ottaa kuvia mun asukokonaisuuksista, ihan itselle muistoksi ja vinkiksi niiksi päiviksi kun tuntuu etten keksi mitä laittaa ylleni. Joskus jotkut vaatteet saavat päivän kirkastumaan ja olon ilahtumaan kun värit ja muodot käyvät hyvin yhteen. Ja usein kirjaston asiakkaat ja työkaverit huomioivat mun asut ja saan kohteliaisuuksia, mikä tietty on aina tosi mukavaa! Sitten niitä ei muista enää pari viikon päästä. Joitain vaatteita olenkin kuvannut, mutta en kaikkia. Jotenkin se on vaan tuntunut työläältä.  Lisäilin tekstin sekaan sekalaisia vaatekuvia. Tuntuu kyllä tosi pinnalliselta miettiä jotain vaatekuvioita, mutta toisaalta, kyllähän ne heijastelevat persoonaa ja arvoja ja vaikka mitä ihmisestä, eikö?

Ja asiasta kukkaruukkuun - jostain syystä tää bloggeri ei anna mun kommentoida kenenkään postauksia, eikä edes vastata niihin joita on mulle kommentoitu! Olen pahoillani etten voi vastata kommentteihin, mutta luen niitä erittäin mielelläni, joten kiitos kun kommentoit! <3




2 kommenttia:

  1. Ihailen suunnattomasti sun värikästä, iloista ja persoonallista pukeutumistyyliäsi. Ja olen vähän kade kun sulla on kroppaa kantaa kaikenlaisia kledjuja tyylikkäästi. Olen itse äärettömän huono vaateshoppailija, eikä mulla ole paljoa vaatteita juuri siitä syystä. Ja ne parhaat hankinnat on kyllä tehty kirppikseltä! Oon todennut, että silloin kun löytää jotain ihanaa ja itselle sopivaa niin kannattaa kyllä ostaa. Ostin jo tänä kesänä itselleni mekon kun ensi kesänä on eräät hyvin tärkeät juhlat. Ei tule paniikkia kun mekko on valmiina. Ja jos löytyy vielä kivempi niin aion kyllä ostaa senkin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Maija suuresti sanoistasi! Sun pitää myös laittaa kuva sun mekostasi, millaisen löysit! Ja olen samaa mieltä että kun löytää just hyvän, niin kyllä se kannattaa ostaa ettei jää harmittamaan, kuten mulla jäi yksi ihana musta villaneule, josta mietin etten voi ostaa kun tulee täyteen karvoja. Myöhemmin tajusin että olisin voinut pitää sitä duunitakkina, kylmien ilmojen varalle, vieläkin harmittaa että se pääsi käsistä :)

      Poista