sunnuntai 22. maaliskuuta 2015

Tukkajuttua ja tasapainoilua

Tervehtii tuttavallisesti hän. Eli moi.

Mulla oli taas masennuskausi, joten mielenkiinto yhtään mihinkään oli pyöreä (tai soikea) nolla. Siksi en ole jaksanut täälläkään olla, vaikka mielessä on blogi ja bloggaaminen ollut. Enkä ole jaksanut muidenkaan tekstejä lueskella, mikä ruojake! Koitan parantaa tapani kun olo on hieman kohentunut sairaslomalla lepäillessä. Kumma toi kun aina keväisin tulee tuo romahdus ja pakko ottaa aikalisä kaikesta. Tällä kertaa näyttäisi että aika lyhyellä saiskilla selvisin (tähän sellainen pystypeukku).

Mä en ole tainnut muistaa tänne laittaa kuvia mun uudesta tukasta, jo joulukuun alussa päätin repäistä kun kuulin että on sellainen turvallinen shokkiväri joka kestää hyvin. Jonkin aikaa pähkäilin että mikä olisi kiva räväkkä väri ja puntaroin turkoosin ja violetin välillä ja päädyin violettiin sitten. Menin Stadiin sellaiseen kampaamoon kuin Villi Vanilja kun he käyttävät näitä Elumen värejä ja siellä kampaaja Jukka teki taikojaan ja sain hienon purppuran tukan ja kivan leikkauksen:





Helmikuussa tukka kaipasi päivitystä ja löysin kotikaupungista kampaamon joka myös käyttää Elumen-värejä ja sieltä mulle suositeltiin kampaaja Kristaa, jonka käsittelyyn olinkin todella tyytyväinen, ehkä paras leikkaus ikinä ja violettiä väriä piristettiin ja kevennettiin vähän pinkillä. Nyt on hyvä pää!

En tiedä olisiko LDN lääke alkanut vähän tehota, mutta mä olen jaksanut kuluneiden parin viikon aikana muutaman iltamenonkin (joita en ole jaksanut pariin vuoteen). Olen käynyt kahdella luennolla (Hyvän mielen vaatekaappi ja koirien elekieli), pikkusiskon synttärikahveilla, leffassa (Luokkakokous, taloyhtiö tarjosi leffan poppareineen ja limuineen!) ja viikonlopun kurssilla jossa opin lisää Hyvän mielen vaatekaapista Rinna Saramäen opettamana. Tosi mielenkiintoista ja kivaa! Ja aivan ihmeellistä että on jotain tuollaista jaksanut.

Mulla oli synttärit tuossa männäviikolla ja niiden kunniaksi pidin ihania korkokenkiä jotka sain miehulta lahjaksi, kerrankin kengät jotka istuivat jalkaan niin että koko jalkapöytä sai levätä pohjan varassa niin etteivät päkiät tulleet kipeiksi - kaikki muu sitten tulikin. Olin seuraavat kolme päivää aivan kipuliekeissä vyötäröltä varpaisiin, kaikki lihakset menivät maitohapoille niin että oli vaikea liikkua, mutta nyt onneksi alkaa helpottaa. Harmittaa että CFS vaikuttaa tuohonkin että pitää maksaa veroa siitä että haluaisi joskus pukeutua naisellisesti ja kauniisti - höh. Mutta meinaan käyttää noita kenkiä vielä tulevaisuudessakin, ehkä enempi pikkuhiljaa vain. Muuten oli tosi kiva synttäripäivä, mutsi tuli kaupunkiin ja käytiin sen ja miehun kanssa lounaalla ihanassa Kinuskillassa ja sitten kierreltiin mutsin kanssa kirpparia ja käytiin parissa putiikissa haahuilemassa.

Meikä sankarina

Louhea ja bataatteja ja salaattia

Fantastinen tummasuklaa ja eksoottinenhedelmäkakku!


Pari päivää vielä talvilomaa ja sitten taas töihin, ihan jo odottaa sitäkin hän :)


4 kommenttia:

  1. Tuo sun tukka on kyllä NIIN makea ja rock, ihan käy kateeksi. Toivottavasti tosiaan masis talttui tältä keväältä, ja ihanaa että tuo lääke auttaa sua jaksamaan! Noista kivoista asiosta saa lisää voimia itselleen ja hyvä kertautuu. Kivat synttärit sulla tosiaan hyvässä seurassa. Korkkarien käyttö vaatii kyllä veronsa (Herra Fibrokin osaa verottaa), mutta joskus se on sen arvoista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Maija! Kyllä noi kivasti voimaannuttaa vaikka väsyttävätkin nuo jutut joita tekee :) Ja on kyllä korkkareilla kipsuttelu sen arvoista vaikka särkee! Kivaa viikkoa sulle <3

      Poista
  2. Olenkin odottanut uutta päivitystä, ymmärrän tämän sairauden kanssa myöskin elävänä, että on jaksoja jolloin ei pysty mihinkään. Mulla itellä on hyvää jaksoa ollut jo pidempää, "kevätpörinää",josta kerron blogissanikin. Saan kaikenlaista aikaan. Sitä vain hiukan pelkää, missä vaiheessa tulee romahdus, toivottavasti ei tule.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti ei tule romahdusta, tuollainen kevätpörinä on varmaan kivaa jos se ei vain mene liian pahaksi :) Mulla harvemmin on noita pörinöitä, on aika masennuspainotteista tämä elämä. Kiva kuulla että odottelin uutta tekstiä Susiemo :) Yritän petrata tälläkin saralla.

      Poista