sunnuntai 21. joulukuuta 2014

Palelua ja/tai hikoilua

Terveisiä toisesta sohvannurkasta - tehtiin miehun kanssa radikaali päätös ja vaihdettiin nurkkia sohvalla, mä olen nyt vasemmassa ja miehu oikeassa. Maaliskuusta asti ollaan oltu siis toisinpäin. Avautui ihan uudet näköalat - ollaan me hurjia!

Kuten arvelinkin, viime postaus herätti vastakaikuja aika paljonkin, lähinnä facebookissa jossa linkin julkaisin. Mutta pidän silti oikeutenani ärsyyntyä asioista, joku toinen ärsyyntyy sitten toisenlaisista asioista. Onneksi meillä on mielipiteen vapaus. Ja vaikka joku väittäisikin ärsyyntymisiäni vastaan, ei se poista sitä mun fiilistä asiasta eikä vähennä sitä mitenkään. Tulee vain fiilis etten mä saisi tuntea mitä tunnen, tai että olen jotenkin huono ihminen kun reagoin kuten reagoin. Mä olen mä, enkä sitä anteeksipyytele. Kaikki ei onneksi voi olla samanlaisia. Olisihan mustakin kiva olla sellainen jota mikään ei hetkauta, mutta olen herkkä monessa suhteessa. Ääni- ja uniherkkä ja monella muullakin tavalla. Se ei helpota elämää, mutta minkäs sille voin. Onnittelut vaan niille ketkä eivät herkistele ja keitä ei mikään häiritse :)


Ihanan Maijan kutomissa villasukissa kelpaa oleskella
 Mutta asiaan! Mä olen aina ollut vilukissa, niin nuoresta kuin muistan. Villasukat jalassa ja viltin alla on mun lempiolotila ihan vuodenajasta riippumatta. Helteellä on mukavaa eikä silloin tarvi stressata että onko takki mukana. Ilman huivia en juuri liiku minnekään ja matkalaukussa on aina noi villasukat. Hellettä myös siedän ihan hyvin, kylmää en niinkään. On inhottavaa väristä pakkasessa tai pahimmillaan sisätiloissa. Mä olen aina ollut tosi tasalämpöinen siinä suhteessa että esim kaupassa pystyn asioimaan talvitakki päällä ilman hiestymistä ja jumpata saa oikein urakalla että hiki irtoaa. En ole käyttänyt edes dödöä koko aikuiselämäni aikana, varmaan 80-luvulla viimeksi.

Noh, mulla alkoi vaihdevuodet tän vuoden syksyllä - tai mistä se nyt lasketaan että alkoi, ekat merkit oli ilmassa jo pari vuotta sitten, mutta kuumat aallot alkoivat tuossa syyskuun lopulla. Ekana tuli pari yllättävää hikikohtausta, niin että kroppa meni ihan kuumaksi ja hikiseksi ilman mitään syytä pari kertaa. Sitten alkoi yöhikoilu. Yht'äkkiä vain huomasin että heräilin yöllä hirveeseen hikihalvaukseen  jolloin piti viskata peitto pois ja sitten tuli kylmä ja peitto takas, sitten tuli hiki ja sitten kylmä ja sitten hiki...jne. Ihan hirveetä. Ei siinä juuri kummoista unta kerinnyt saamaan. Piti alkaa nukkua pyyhkeen päällä ettei tarvitse vaihtaa lakanaa joka yön jälkeen.

Nytkö se alkoi - elämän syksy?
Myös päivisin alkoi tulla tiuhaan noita hikihalvauksia. Ensin tulee painostava ja ahdistava tunne rintaan, ja siitä leviää sellainen ikävä levottomuus koko kroppaan, sitten tulee kuumuus ja sitten se puhkeaa hirveänä hikoiluna koko kehoon. Otsalta valuu hiki ja selässä ja joka paikassa. Tosi epämiellyttävää. Hankala valita vaatteita, mitään kireetä ei voi pitää kun se tuntuu ikävältä nihkeällä iholla. Pyykkiä pitää pestä useammin kun paitaa ei voi pitää kun max. sen yhden päivän. Ulos voi mennä ilman kaulaliinaa kun sen kanssa tulee heti hiki. Ja sisällä vähän väliä pitää vetää villatakki päälle kun on kylmä ja sit heti hiki ja villatakki pois ja vähän ajan päästä taas päälle. 

Mulla on toi uusi väsymysoireyhtymädiagnoosi ja migreeni ja mä olen varma että noi yöhikoilut on pahentaneet mun oloa ihan hurjasti. En ole syyskuun lopun jälkeen nukkunut yhtään hyvää yötä ja se varmasti vaikuttaa kaikkeen. Juuri oli parin päivän kova migreeni enkä päässyt töihin ja oli ihan masentunut, itkuinen ja epätoivoinen olo. Päätin varata ajan lääkärilta ja kokeilla jos se antaisi jotain hormoonikorvaushoitoa. Ensin olin sellaista vastaan ja kokeilin luontaiskeinoja, mm. salviavalmistetta jonka piti auttaa noihin yöhikoiluihin. No, eipä auttanut. Nukkumaan menosta on tullut epämieluisaa kun tietää että koko yö on kovin herkkäunista ja heräilyjä tulee enemmän kuin sitä nukkumista ja herääminen on sitten niin maan perusteellisen vaikeaa ettei tosikaan. Joka aamu ihan epätoivoinen olo kun ei haluaisi nousta sieltä kosteasta ja hikoillusta sängystä ollenkaan ja päivät menevät ihan sumussa. Enpä suosittele kellekään noita vaihdevuosia - ja onneksi eivät kovin monelle tulekaan noin voimakkaina noi oireet. Jos kuulut heihin niin ole kiitollinen!
Pihlajanmarjat ei hikoile, niillä on lumipeitto
Mun miehu kysyi tässä eräs päivä että kumpi on parempi hikoilu vai paleleminen, ja vastasin kyllä nopeasti että paleleminen! Nyt kun mulla on rutkasti kokemusta noista kummastakin niin ehdottomasti valitsen tuon paleleminsen. Palellessa voi lisätä kerroksia ja vaikuttaa siihen olotilaan, mutta noi hikihalvaukset tulevat vaikka olisit alasti eikä niille voi yhtään mitään.  Ei voi raastaa nahkaansa pois vaikka haluaisi. Tosi voimaton on vain niiden edessä. Hyvä olo kestää noin muutaman minsan kerrallaan ja sitten tulee joko kylmä tai hiki. Mä olen ihan varma että miehet joutuisivat kokemaan jotain tuollaista niin syyt ja keinot ja hoito olisi olleet käytössä jo vuosia. Että huh hellettä vaan keskeltä talvea!

6 kommenttia:

  1. Toivottavasti saat avun, itsekin olen hormonivastainen mutta kyllä sun elämänlaatusi on nyt sellaista että jotain pitää tehdä. Aikaisessa vaiheessa tulivat sulle nuo kuumottelut. Mulle niitä on hiukan tullut kun täytin 50, ei niin pahoja että lääkettä tarvisin, enimmäkseen palelen edelleen. Mä en edes hikoile, tuleepa vaan lämmin aalto ja menee menojaan. Kesällä niitä tuli monta päivässä, mutta nyt viileänä aikana harvakseltaan, eikä häiritse yöunta (säryt kyllä kiusaa senkin edestä). Olen miettinyt että pääsinkö näin vähällä vai tästäkö ne vielä pahenevat. Jaksamista sulle, toivottavasti apu löytyy. ja kiva että sukista on iloa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Maija! Onneksi olet säästynyt tuon pahmmilta kuumotuksilta! Sukista on tosi paljon iloa, Mikyn kanssa välillä tapellaan kumpi niitä saa pitää, se haluaa aina leikkiä mun villajutuilla, hanskoilla ja sukilla :) Mäkin olen aika ällistynyt että nyt jo pitää siirtyä suoraan nuoresta aikuisesta tuonne keski-iän pahemmalle puolelle :D

      Poista
    2. Oletko säästynyt mielialavaihteluilta (siis tämän asian suhteen, kaksisuuntaiseenhan ne kuuluvat muutenkin)? Mun jotkut kaverit on hakeneet hormonilääkityksen sen takia kun läheiset kärsii liikaa itkupotkuraivareista. Mä en ole itse itsessäni sellaista huomannut, pitäis varmaan perheeltä kysellä....

      Poista
    3. Itkupotkuraivareita ei onneksi ole ollut (ainakaan vielä!) eikä toivottavasti tulekaan! Mutta masennusta vastaan pitää taistella koko ajan, tuntuu että se väikkyy ihan tuossa takavasemmalla koko ajan...luulisin että johtuu tästä valvomisesta ja muusta. Toivottavasti helpottaisi tuokin pian - on aika kuluttavaa. Ja mä luulen että kyllä se perhe olisi varmaan jo sanonut jos olisit jotenkin pahasti mielialakeinussa :)

      Poista
  2. Juuri tässä kironnut taas tätä kylmyyttä ja pohtinut mitähän kaikkee sitä vielä päälle vetäisi, että tää sisään asti jäätävä kylmyys helpottaisi. Tekstisi ansiosta vedän tyytyväisenä vielä vähän enemmän vaatetta päälle ja toivon, ettei tarvitsisi tuota toista ääripäätä itse ikinä kokea :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, no kiva jos tästä oli jotain apua! :) Mutta joo, tiedän hyvin tuon palelemisenkin, kun oikein mikään ei riitä lämmittämään, ei sekään ole kivaa, varsinkin kun se vielä yleensä lisää särkyjäkin. Mutta onneksi noita kerroksia voi lisätä aika paljonkin ylleen - lämmintä oloa sulle toivotan! Kiva kun kävin täällä :)

      Poista