sunnuntai 7. joulukuuta 2014

Opas kerrostalossa asuville (ja miksei muillekin)

Tässä kerrostaloelämää vietettyäni suurimman osan elämästäni haluan kirjoittaa muutamia havaintojani ylös.

 - Kaikissa asunnoissa on ovi. Sen kun painaa kiinni, kuuluu pieni kliksaus jolloin se menee lukkoon - eli sitä ei tarvitse paiskata kiinni, se menee ihan nätisti painamallakin. Se on suunniteltu silleen.

- Jos asunnossa on parveke, se usein pitää siivota keväällä ennen käyttöönottoa. Siivouksen voi tehdä monella eri tavalla. Sen voi tehdä letkulla ruiskutten vettä litratolkulla niin että se lätisee alla asuvien parvekkeille ja ikkunoihin litramäärin kasvattaen koko talon vesilaskua huimasti. Tai sen voi tehdä vähemmällä vesimäärällä pyyhkien pinnat puhtaiksi ja jopa roikottaen ämpäriä poistoputken suulla niin että mahdollinen likavesi otetaan siihen ja kipataan vaikka wc-pönttöön. Arvatkaa kumpi on se parempi ja oikeampi tapa?

- Kerrostaloissa on sekä rappuset että hissi yleensä. Varsinkin jos on useampi kerros talossa. Jos henkilö lähtee töihin aamuisin joskus viiden huippeilla ja raskailla työsaappaillaan ryntää raput usean kerroksen alaspäin jok'ikinen aamu, voi olla varma että se jytinä kuuluu jokaiseen asuntoon. Hissi olisi hiljaisempi vaihtoehto. Tuo jytinä saattaa ärsyittää henkilöitä jotka joko saavat tai joutuvat nukkumaan myöhenpään kuin aamuviiteen. Olisi melko ystävällistä ottaa naapurit huomioon.

-   Joskus ihmiset haluavat järjestää kotonaan juhlia, se on mukavaa puuhaa. Kukkahattutäti haluaa puuttua tähänkin hauskuuteen ja ehdottaa että olisi kiva vaikka infota naapureita tulevista juhlista niin herkät voivat vaikka menna evakkoon juhlien ajaksi tai ainakin henkisesti varustautua siihen. Olisi myös suotavaa siirtyä maksulliseen ravitsemusliikkeeseen viimeistään klo 23 koska jotkut joutuvat menemään nukkumaan siinä vaiheessä vuorokautta ja se saattaa olla haastellista jos seinän takana on kauhea älämölö. Koska totuushan on että kun pullon pinta vajenee niin ääni kovenee. Niin se vain menee.

- Monissa perheissä on jälkikasvua jotka tykkäävät leikkiä ulkona, pihalla toisten jälkikasvujen kanssa. Jos perheen päällä tulee asiaa näille pienille, niin asian voi toki kailottaa kaiken kansan kuullen parvekkeelta äänensä käheäksi huutamalla. Tai sitten voi mennä alas keskustelemaan, tai nykyajan teknologiaa hyödyntämällä käydä nämä neuvottelut kännyköitse. Yli puolen tunnin kailottaen suoritetut käskynjaot eivät kovin kauheasti kiinnosta koko taloa.

- Jos asunnossaan kävellessään ihminen kuulee selkeästi jokaisen ottamansa askeleen sellaisena kumauksena tai paukahduksena kantapään tavoittaessa lattian, voi olla varma että myös alakerta ne kuulee. Jos asiain näin ollessa heräät kukonlaulun aikaan ja säntäilet asunnossasi valmistautumassa päivän rientoihin, voi alakerrassasi asua uneton, vuorotyöläinen, vauvan vanhemmat tai muutan vain herkkäuninen joka varmasti myös kuulee jokaisen ottamasi askeleen jotka vievät poispäin unesta. Se ei ole kovin mukavaa. Tähän voisi olla apuna jonkilaiset pehmeät töppöset tai kävelytyylin muuttaminen hiippailuksi. Kyllä se yöuni on itse kullekin tärkeä asia.

- Ihmisillä on erilaisia harrastuksia. Jos harrastaa tupakointia olisi hyvä jos sen teksi ihan vain keskenään, koska kaikki eivät halua samaa harrastusta. Esim. rappukäytävässä tupakointi ei ole suotavaa. Sisätiloissa sauhuttelu, vaikkakin omien seinien sisällä, on meidän talossamme kiellettyä, koska se kulkeutuu muihin asuntoihin sieltä sisältä. On tylsää olla omassa kotonaan kun savukiehkurat kurottavat kiehkuroitaan sieltä rappiksesta sisälle hajustaen kaiken.

- Toinen kiva harraste on musiikin kuuntelu. Jos et ole ihan varma siitä että koko talollinen ihmisiä jakaa ihastuneisuutesi juuri omaan tyylilajiisi, niin olisi ehkä suotavaa että volyymi pysyisi sillä tasolla että se pysyy siellä niiden omien seinien sisällä.

- Joillain ihmisillä on lemmikkejä, kuten koiria. (Itsellänikin on kaksi koiraa). Jos koira kärsii vaikka eroahdistuksesta ja haukkuu 5-8 tuntia päivässä tauotta, se käy sekä koiran että naapureiden hermoon aika paljon. On piittamatonta antaa koiran kärsiä noin kauan ja fakta on se, että koira ei totu yksinoloon jättämällä se yksin päivittäin pitkäksi aikaa vaan se pitää kouluttaa pikkuhiljaa yksinolemiseen. Se ei tapahdu itsestään, vaan vaatii työtä ja paneutumista. Totuttaminen on kuitenkin ihan mahdollista ja on helpompaa kuin muuttaa maalle.

-Suomalaiset on juroa kansaa. Sehän on selvä. Silti sellainen mahdoton mannermaisuus kuin toisten tervehtiminen on kiva asia. Rappiksessa ja pihalla tulee törmättyä ihmisiin ellei sitten keskity liikkumaan vain pimeimmässä yön silmässä. Kun vastaan tulee toinen ihminen niin jotenkin sitä tulee kivempi mieli jos sanoo hei, moi, terve, moikka, huomenta, päivää, iltaa, yötä tai muuta tilanteeseen sopivaa, sen sijaan että mulkaisisi naama norsun v***lla kuin halpaa makkaraa. Se ei vie aikaa kuin muutaman sekuntin ja silti sillä voi olla iso vaikutus siihen mitä tahaton tapaaminen tuo kummankin henkilön päivään. Eli moi vaan kaikille!

Uskon että tällainen kirjoitus kirvoittaa kaikenlaisia tunteita ja ajatuksia, joista yksi ennalta-arvattu on varmaankin että no jos kerrostalossa on noin kauheaa niin muuta maalle/lappiin/ryhdy erakoksi. Noh, se ehkä olisikin ideaalista mutta ei valitettavasti toteutettavissa, ainakaan vielä. Kummallista on että se jos vaikka talossa yksi ei ymmärrä näitä yksinkertaisia juttuja ja piinaa naapureita käytöksellään ja jos joku siitä valittaa - niin sille valittajalle ja kärsijälle sanotaan että muuta maalle. Miksi?? Mun mielestä sen sopeutumattoman pitäisi muuttaa joko pois tai käytöstään.

Maailmassa on kaupunkeja jotka edellyttävät tietynlaista yhteisöllisyyttä ja tiiviisti asumista, jopa vielä tiiviimmin tulevaisuudessa kuin nyt. Ja se että asiat sujuisivat kitkatta kun asutaan kyljet toisissa kiinni, tarkoittaa sitä että TOISTEN HUOMIOONOTTAMINEN korostuu. Aina kannattaa ajatella että miltä musta tuntuisi jos jotain jne....Tee toiselle mitä haluaisit itsellesi tehtävän. Nämä ajatukset noin niinkuin aluksi voivat auttaa alkuun tuossa toisten huomioimisessa. Uskon että maailma olisi parempi paikka jos ihmiset enemmän ottaisivat toisensa huomioon ja hiukka vähemmän keskittyisivät siihen omaan kiehtovaan napaansa. (ei siellä ole kuin nöyhtää!).

ps. korvatulpat ovat jo ahkerassa käytössä, kiitti vinkistä.

2 kommenttia:

  1. Oon kyllä samaa mieltä tuosta että ne häiriköt voi muuttaa korpeen pitämään älämölöään, ei kunnon ihmiset jotka ei ketään häiritse. Normaalit elämisen äänet päiväsaikaan on asia erikseen, niihin pitää sopeutua puolin ja toisin. Itse en ole asunut kerrostalossa kun puolen vuoden ajan nuoruudessani, mikä on hyvä asia mun (fibroon liittyvän) ääniyliherkkyyteni huomioonottaen. Olisin kammottava kukkahattutäti, joka ei kestäisi varmaan niitä normaaliääniäkään. Pelkästään pienen perheeni ja koirieni tuottamat äänet omakotitalossa ovat joskus vaikeita sietää. Minä onnellinen voin joskus kadota mökillekin, missä ei ole muuta luksusta kuin hiljaisuus ja rauha. Erilaisissa kommuuneissakin olen vieraillut, kotoamuuttaneet nuoreni ovat tutustuttaneet tähänkin elämänmenoon. Ihailen niitä, jotka pystyvät jakamaan keittiönsä ja kylppärinsä usein ihan ennestään tuntemattomien ihmisten kanssa. Tässä elämänmuodossa on hurjasti hyviä puolia, esim. taloudellisuus, ekologisuus ja yhteisöllisyys. Itse en silti kommuunissa pärjäisi. Tämä oli hyvä kirjoitus. Mukavaa alkavaa viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Maija! Mä olen myös ääniherkkä ja uniherkkä, joten toi öinen rauha olisi tosi toivottavaa. Päivisin elämisen äänet ei niin rassaa, itse asiassa se on jotenkin turvallista että kuuluu jotain ympäriltä. Toi koiran haukku oli siitä ikävää että tuli huoli sen koiran hyvinvoinnista. Mutta he muutti sit pois. Olisi kyllä ideaalia että olisi jokin hiljainen paikka jonne pääsisi edes joskus...mutta ei ole. Kommuunissa on kyllä paljon ihailtavaa, mutta mä taidan olla niin erakkomainen ettei sovi mulle. (ja taidan olla liian vähästä ärsyyntyvä nipottaja myös) :D

      Poista