perjantai 28. marraskuuta 2014

Nykyhetkeä

Viime postaukset ovat käsitelleet Mikyn mäyräkoirahalvausta, aika tylsää luettavaa varmaan niille ketkä eivät ole koiraihmisiä - anteeksi siitä, mutta teki hyvää kirjoittaa ylös koko matka sieltä heinäkuun lopulta tänne marraskuun puoleenväliin. Tunteiden kirjo on ollut laaja ja tapaus oli kuitenkin koko elämän joksikin aikaa mullistava. Onneksi ollaan jo selvemmillä vesillä.


Välillä mentiin ihan sumussa, mutta onneksi oli hyvää seuraa
Oma jaksaminen on ollut aika koetuksella tässä myllerryksessä, tuo alkuaika oli niin intensiivistä ja väsyttävää koiran kanssa vessassa ramppailuineen. Ja vielä tähän päivään asti ollaan oltu aina jompikumpi kotona koirien kanssa, joskin nyt aloimme treenata sitä että ne jäävät yksin.. Pitää vain pitää huoli että pääsy sohvalle ja sänkyyn on estetty. Tällä viikolla koirat on jääneet kaksin ja jopa yksin, ja hyvin on mennyt. Videokuvattiin Mikyä kun se jäi ekan kerran yksin, ja nätisti se rauhoittui eteiseen odottelemaan.

Kova väsymys on vaivannut mua oikeastaan muutosta asti, eli keväästä. Kesällä kävi ilmi että mulla oli anemia ja sitä hoidin rohdosjuomin ja B-12-vitamiinein alkusyksyn. Väsy ei vaan helpota. Vähän epätoivoinenkin olo ollut välillä kun on niin uupunut ettei jaksa kävellä ja joskus jopa sohvalla istuminen tuntuu väsyttävän. Migreenit on myös yltyneet tosi pahoiksi tässä syksyn myötä, varmaan stressi niitä pahensi. Kokeilin estolääkettä joka ei sopinut ja nyt on jo kolmas kohtauslääke menossa kun niistä aina loppuu tehot. Pisin migreenikausi oli 13 päivää, siinä meinasi jo usko loppua kesken kun migreeni jatkui aina vain vaikka sen lääkkeillä sai hetkeksi hellittämään. Nyt on sitten varattu aika neurologille.  Jännittää että mitä se mun päästä löytää, vai löytääkö mitään!

Piti taas käydä katkaisemassa migreeni terveyskeskuksessa
Yhtä lääkkeillä tasapainoilua ollut tämä syksy
Syyskuussa intouduin kokeilemaan sokeritonta ruokavaliota, ajatuskin aluksi kauhistutti, mutta jostain (lue migreeneistä) sain sellaisen sysäyksen että päätin yrittää. Se menikin hyvin ja oli mukavaa voittaa itsensä sieltä sokerihiiryydestä sokerittomaksi. Lokakuun alussa päätin lisätä myös gluteenin vältettäviin ruoka-aineisiin ja olen siitä saakka ollut lähes gluteeniton.  Kauraa syön leipänä ja puurona ja myslinä, se ei aiheuta oireita. Huomasin jo jonkin aikaa että gluteeni turvottaa ja mun naama menee punaiseksi jos on jauhoista esim. leipää. Sokruherkkuja olen syönyt vähäsen kun kahvilla tms. mutta päivittäinen käyttö on jäänyt. Migreenit ei ole vähentyneet mutta muuten olo hieman kohentunut ja vatsa voi paremmin.

Lemppariaamupala

Mieluisin välipala

Vihannesten syönti on lisääntynyt
Eniten ehkä rassaa tässä voimattomuudessa se että kun muutto oli maaliskuussa niin vieläkin on järjestelemättömiä kasoja ja laatikoita ja paikkoja. Kun ei jaksa...mieli askartelee niiden parissa lähes koko ajan ja suunnittelee että tuo järkätään noin ja tuo toinen sitten näin...mutta kroppa ei ole yhteistyökykyinen lainkaan. Se harmittaa ihan vietävästi!! Olisi tiedossa mulle myös työtila johon voisin viedä ompelukoneen ja saumurin, tuosa viereisessä rapussa, mutta en ole jaksanut sitäkään asiaa hoitaa, vaikka se toisaalta innostaa kauheasti ja henkiset sormet syyhyävät päästä järkkäilemään sitä asiaa. Mutta ei. 

Työrintamallakin on ollut vaihtelevaa, tykkään työstäni mutta siinä on ollut muutama aspekti jotka on aiheuttaneet lisästressiä. On toki ollut kivoja juttujakin, kuten lokakuussa kirjastovirkailijapäivät Kuopiossa jonne pääsin työkaverini kanssa. Se oli tosi virkistävää ja kivaa vaihtelua olla hotellissa pari yötä ja sieltä sai taas paljon uutta ajateltavaa ja ideoita työkuvioihin!

Tuli virkutettua aika monta neliötä luentojen aikana

Hurjan mielenkiintoista asiaa, tässä puhuu kirjastovirkailijaryhmän puheenjohtaja
Onneksi miehun kanssa asiat on hienosti, meille tuli juuri 6 yhteistä vuotta täyteen ja tuntuu että on hyvät saumat pitkään yhteiseen tulevaisuuteen kun vieläkin rakastaa ja tykkää näin kovasti. Se on niin ihanan huomaavainen ja ystävällinen ihminen ja saa mut päivittäin nauramaan. Arki on vain parempaa kun sen saa jakaa ihanan ihmisen kanssa - kaikkineen! Tähän syräin <3


4 kommenttia:

  1. Kurjaa että noita migreenejä ei saada aisoihin. Mites se uusi lääke on sulle sopinut? Voi kun jaksaisit sen ompelutilan laittaa kuntoon, olisi varmaan ihanaa kun voisi ommella ja jättää kaikki levälleen seuraavaa kertaa odottamaan. Tuo anemia on siitä hankala, että vaikka hemoglobiinin saisi kohoamaan niin menee pitkään ennenkuin ehtyneet rautavarastot saa täyttymään. Toivotaan sulle ja miehulle ihania yhteisiä vuosia vielä sata!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Maija :) Uusi lääke pitää migreenin pois pari tuntia ja nyt sain taas uuden, mutta sitä en ole vielä hakenut apteekista. Toivottavasti se toimisi paremmin. Ja haaveilen päivittäin tuosta ompelutilasta, hyvin haaveiltu on puoliksi tehty vai miten se meni... :)

      Poista
  2. Toivon, että löytyy apu!

    Talouskeskusteluumme löytyi se puuttuva palikka:
    https://archive.org/details/EconomicsForDummies_
    Se oli oikeasti olemassa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos toivotuksesta! Mahtavaa että toi on tehty, täytyy perehtyä, joko sä luit ja osaat puhua taloutta?

      Poista