maanantai 7. heinäkuuta 2014

Lapsettomuus

Tervehdys kaikille lukijoille! Nyt vihdoin helle hellii meitä ja on kiva käyttää kesävaatteita. Mulla on vielä pätkä töitä ennekuin kesäloma osa 2 alkaa. Viimein on myös olo kohentunut niin että jaksaa muutakin kuin nukkua, olen tehnyt vähän ompeluhommia ja ystävöinyt ystävien kanssa.

Tästä lapsettomuusaiheesta olen halunnut kirjoittaa jo jonkin aikaa, mutta se on niin iso juttu että sitä on tullut lykättyä senkin takia. Ja onhan siitä kirjoiteltu vaikka missä, vaikka kuinka paljon ja varmaan kaikki näkökulmat on tullut jo katettua moneen kertaan. Mä itse en ole kauheasti avatunut aiheesta vielä.

Puhalluskukka kesäyön auringossa
 Meillä ei siis ole lapsia. Olemme yli nelikymppinen pariskunta ja olleet yhdessäkin jo hyvän aikaa ja asumme yhdessä. Olemme päättäneet olla haluamatta lapsia. Siihen on useita syitä ja puhunkin tässä vain omistani, miehulla on omat mielipiteensä asiaan.

Mä olen lapsesta saakka ollut sellainen etten juurikaan leikkinyt äitileikkejä enkä hoivaillut vauvanukkeja, pikkusiskoni sitten senkin edestä. Mä olin enemmän nalle- ja barbi-ihminen. Pikkusiskoja hoivailin vissiin ihan normaalisti, kyllähän mä niistä tykkäsin vaikka ne olikin välillä ärsyttäviä ;) Mä olin kuulemma jo pikkulikkana sanonut että en mä välttis niitä lapsia halua, mutta ne lapsenlapset voisin sit ottaa. Ja että jos en tee omia niin ainahan voi adoptoida, vaikka yksi kiinasta ja toinen afrikasta ja kolmas jostain muualta. Eli nyt jälkikäteen katsoen mulla ei ole ikinä ollut sitä mallia että naimisiin ja lapsia. Halusin vain missiksi, pankkineidiksi, balettitanssijaksi ja vähän isompana sitten sisustus- tai vaatesuunnittelijaksi.

Mulla on ollut yksi vauvakuume kun olin 21-v. silloin 5 työkaveria oli samaan aikaan raskaana, joten se ilmassa leijuva estrogeeni varmaan tartutti mutkin. Luin kaikki vauva- ja raskauskirjat. Mutta se meni sitten onneksi ohi.

Sairastuin kolmekymppisenä fibromyalgiaan ja kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön ja se on tuonut muassaan sellaisen väsymyksen jota on sanoin vaikea kuvailla, mutta selvää on ettei musta olisi huolehtimaan mistään mikä vielä lisää väsymystä eikä anna nukkua silloin kun nukuttaa. Ja masennuskaudet on olleet niin rankkoja että hyvä että itsestään saa pidettyä jotenkuten huolen. Se saattaa kuulostaa itsekkäältä, mutta mun mielestäni on vain fiksua että miettii omat voimavaransa ja rahkeensa ennenkuin lähtee kasvattamaan perhettään. En usko sanontaan että elämä antaa vain sen minkä jaksaa itse kukin. Olen nähnyt niitä jotka ovat luhistuneet kun eivät jaksakaan. Niitä on sairaaloissa ja hautausmaalla. Ei kaikki jaksa eikä onneksi tarvitsekaan.

Tiedän että kaikki vanhemmat sanovat että kyllä sen vauva-ajan jaksaa ja että se on sen arvoista. Uskon että näin onkin, jos ei ole pohjalla mitään sairauksia jotka verottavat olotiloja jo ennestään. Mutta en siis halua edes ottaa riskiä, ja kaksisuuntainen saattaa pahentua raskauden aikana ja lääkitys olisi hankalaa myös. Se olisi mielestäni epäreilua sitä oletettua lasta kohtaan. Muutenkin lapsen pitäisi olla kaikintavoin haluttu ja toivottu ja mieluiten vielä suunniteltu ja ehdottomasti pitäisi olla valmis olemaan vanhempi lapselle vähintään seuraavat 20 vuotta ja vielä pidempääkin.

Musta tuntuu että kovin monet eivät välttämättä edes mieti sopiiko se lapsi omaan elämään ja onko valmis olemaan hyvä vanhempi kaikki ne vuodet jotka se lapsi sitä tarvitsee. Lapsia tehdään koska niin kuuluu olla ja ne kuuluvat tiettyyn elämänvaiheeseen ja niitä odotetaan koko suvun voimin tai sitten niillä paikkaillaan parisuhdetta. Tietenkään näin ei ole aina, mutta paljon olen tuotakin nähnyt ja mielestäni noi ei ole kovin hyviä syitä lisääntyä. Ja meillä töissäkin näkee paljon sitä että vanhemmuus ei jaksakaan kiinnostaa kovin paljoa ja sitten lapset jäävät heitteille - mikä on tosi surullista.

Ihailen kovin niitä jotka osaavat olla hyviä vanhempia. Osaavat asettaa rajoja ja antavat paljon rakkautta ja hyviä eväitä elämään. Onneksi heitäkin on <3

Jostain syystä mun kaveripiiriini on päätynyt huima määrä lapsettomia aikuisia ihmisiä, joten en tunne oloani aivan friikiksi kaikkien lapsellisten keskellä. On yksinäisiä ja pariskuntia jotka eivät syystä tai toisesta ole hankkineet lapsia ja se on mielestäni hyvä juttu. Koska tärkeintä on tehdä niinkuin itselle on paras, eikä niinkuin muut ajattelevat että olisi paras. Seassa on surullisia lapsettomuustarinoita ja niitä jotka vain eivät halua. Lapsettomuuskin on kovin kipea asia, sitäkin olen päässyt läheltä seuraamaan, vaikka en itse halua lapsia, on se lapsettomuuden suru kyllä riipaisevaa seurattavaa vierestäkin katsottuna. Olen mielestäni onnekas että kun olen tämän ikäinen, ei minulla ole tarvetta äitiytyä ja ajatella että aika on loppumassa kesken. 

Pisaroita kuin helmiä
 Jotkut tutut ovat sanoneet että lapset antavat syyn nousta sängystä ja ylipäänsä syyn olla olemassa ja siten voi pitää masennuksen loitolla, mutta musta se olisi taas huono syy tehdä lapsia. Ja sitä paitsi on paljon haastavampaa elää lapsettomana ja keksiä se syy nousta ylös ihan omasta itsestään ja omasta elämästään. Ja kun masis on todella paha, ei siihen auta mitkään tuollaiset syyt, se on vain kestettävä ja luotettava siihen että joku päivä taas helpottaa.

Mun mieluisin tekeminen ja oleminen
 Lapsia en siis vihaa enkä inhoa. Rakastan olla täti mun kaikille yhdeksälle siskonlapselle! Niiden kasvua on kiva seurata ja pienempien kanssa on kiva leikkiä ja isompien kanssa vaikka käydä leffassa ja jutella mukavia. Ja se riittää mulle ihan kivasti, pääsee sitten kotiin lepäämään kun tullut riehuttua mukuloiden kanssa.

Rakas karvakorvani Miky
Jonkinlaisen palkinnon mielestäni siis ansaitsen kun en lisäänny omine vikoineni ja huonoine geeneineni! Säästyy ihmiskunta taas yhdeltä mahdollisesti sairaalta ja sen tuomilta lisäkustannuksilta - joten vaikka joku etelänloma johonkin kaukaiseen eksoottiseen paikkaan valkeiden hiekkarantojen äärelle kauas muista ihmisistä ja sivistyksestä olisi paikallaan ja tulisi halvemmaksi ;) Kyllähän yhteiskunta voisi palkita yksilön joka miettii mihin on rahkeita ja mihin ei eikä pelkää muiden ihmisten ihmettelyä tai väheksyntää tai kommentteja itsekkyydestä.

Mähän sitten adoptoin noi mun karvakorvat ja olen tullut siihen tulokseen että ne sopivat loistavasti mun elämään. Niitä voi hoivata ja niiltä saa rakkautta, mutta ne voi jättää yksin kotiin kun käy asioilla ja saa nukkua pitkään ja jos on tosi huono kausi, niille voi riittää pienikin lenkki ja hyvänä kautena sitten pidempi. 

Rakastan mun pientä perhettäni!





8 kommenttia:

  1. Viisaasti ajateltu. Valitettavasti kaikki eivät tätä miellä vaan rajoituksistaan huolimatta hankkivat liudan lapsia, joista eivät sitten pysty tai halua huolehtia. Itse olen myös ollut masentunut ja varmasti lapseni ovat siitä kärsineet. Onneksi on ollut tukijoukkoja ja lasten isät ovat ottaneet vastuuta silloin kun itse olen ollut poissa pelistä. ”Pieni on se äidinrakkauden piiri johon eivät mahdu kuin omat lapset”, jotain tähän tyyliin taisi Sylvi Kekkonen aikoinaan sanoa. Sulla on lainalapset ja karvalapset joille olet Tärkeä Henkilö. Lasten hankkimiseen – tai hankkimatta olemiseen – on mun mielestä jokaisella oikeus eikä ratkaisuaan tarvitse perustella saati puolustella kenellekään (luultavasti tekin olette saaneet kuulla kyselyjä ja ihmettelyjä: milloinkas teille?). Nautitaan kesästä ja helteistä omien/lainattujen/karvaisten lastemme kanssa tai ihan vaan aikuisten kesken! Mä myös odotan loman kakkososuutta työn merkeissä. Ja aion käyttää sen 40 %:n kosmetiikka-alen hyväkseni! Mukavaa kesäoloa sulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sanoistasi Maija! Nautitaan vaan ja kiva jos käytit alen hyödyksesi, mäkin tein niin :) Mun mielestäni lapsettomuuden/lapsellisuuden tulisi olla valinta siinä missä muutkin, sopii joillekin ja joillekin taas ei. Kyllä tänne maailmaan mahtuu kaikenlaisia tyyppejä :D Kivaa kakkoslomaa sulle ja aurinkoisia päiviä <3

      Poista
  2. Kiitti vinkistä! Tilasin pihlajanmarjaa ja yhtä toista rasvaa sekä silmänympärysvoidetta. Totta tuo lapsellisuus/lapsettomuusasia, tahaton lapsettomuus on eri asia ja kipeä kuin mikä. Sitä lomaa odotellessa....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kerro sitten joskus mitä mieltä olit tuotteista :)

      Poista
  3. Liian paljon näkee sellaisia vanhempia, jotka ovat hankkineet lapsia miettimättä riittävätkö rahkeet niistä huolehtimiseen. Tai lapset on jopa hankittu siinä toivossa, että ne parantaisivat omaa oloa tai parisuhdetta. Jälki on sitten monesti sen mukaista. Nostan sinulle kukkahattuani.

    Toinen juttu kokonaan on se, että maapallo ei kestä edes tätä ihmismäärää, jos kulutamme niin kuin nyt. Että resurssit riittäisivät, meidän pitäisi kaikkien elää köyhästi kuin keskiverto equadorilainen - tai vähentää lukumääräämme huomattavasti. Ihmiskunnan perusongelma on ylikansoitus, kaikki muut ovat sen seurausta: ilmastonmuutos, nälkä, sota jne. Siksikin olet tehnyt hienon valinnan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos keskeneräinen! Aina tykkään kun mulle nostetaan kukkahattua. Mä olen samaa mieltä myös tuosta ylikansoituksesta, paljon vastuullisempi vaihtoehto on olla tekemättä lisää ihmisiä tai adoptoida jo olemassaolevia, kuten ajattelin koirenikin osalta. Toinen mikä jäi kirjoittamatta oli se kuinka moni sanoo tehneensä lapsia vanhuuden iloksi ja turvaksi. Tiedän kuitenkin paljon vanhojakin ihmisiä joiden lapsia ei kiinnosta käydä kyläilemässä tai hoitaa heidän asioitaan, tai sitten lapset saattavat asua toisella puolella maapalloa tai sitten kaikki lapset voivat vaikka kuolla - eli aika huono syy tuokin lisääntyä.

      Poista
  4. lueskelin tässä "ohimennen" blogisi, en ihan sanasta sanaan mutta kuitenkin. sairastan myös tuota kaksisuuntaista, fibromyalgia ja satunnaisesti migreenia, taitaa diabetes ja verenpaine olla myös menyyssä. ainakin lääkitystä noihin kaikkiin löytyy. Sinulla on kaunis blogi, ja ihkuja koiria, itelläni on kolme kissaa, kaksi koiraa ja yksi seeprapeippo. (ja lapsiakin on kaksi kpl, aikuisia jo)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon kommentistasi ja siitä kun löysit tänne! :) Kurja että sullakin on riippana näitä diagnooseja, mutta eikös aina anna vähän vertaistukea kun löytää kaltaisiaan ;) Ihanaa että sulla on monta eläintä, mäkin haaveilen kissoista mutta ei ne ehkä just nyt sovi meille. Mulla on ollut tauko kirjoittelussa kun toinen koira on ollut vakavasti sairaana, mutta tarkoitus on palata kirjoittamaan ihan näinä päivinä! Kiva kun kirjoitit! :)

      Poista