keskiviikko 28. toukokuuta 2014

Kertsielämää

Pari viimeistä päivää on ollut sellainen olo, että ehkä se pahin väsymys olisi jo takanapäin. Ei ole niin lopen loppunut olo ihan koko aikaa enää, jäljellä vain se normaali väsymys mitä on koko ajan. Sen kanssa osaan elää ja ottaa sen huomioon. Ihanaa. Mä olen miettinyt että jos normi-ihmisellä energiat on noin 80-90 ja sellaisella superpuuhaajalla on täydet 100 niin mun energiat on jotain 30-40 ja silloin kun tulee noita pahoja kausia niin ne on jotain 10-20. En tiedä kuvasiko tuo mitenkään selkeämmin mitä tarkoitan, mutta tuolta se musta tuntuu.

Miehu yllätti mut ihanasti tuossa yksi päivä kun tulin töistä kotiin, se oli järkännyt olkkarin lattialta pois paffilootat ja siivonnut olkkarin ja laittanut maton lattialle! Eli nyt on lattiatila vapaana ja huone alkaa näyttää valmiilta - ihana ylläri ja huone näyttää tosi kivalta! Lattialla mahtuu vaikka istumaan ja koirat tykkää siitä paksusta matosta hurjasti :)

Olkkaria, vähän on tekstiilit miten sattuu en oikonut niitä kuvaa varten :)


Makkari on ihan viihtyisä myös
Mä suunnilleen joka päivä saan sellaisen onnen puuskahduksen kun asutaan näin hyvällä paikalla. Kaikki on lähellä ja nyt taas kun jaksaa, voi pistäytyä vaikka kaupassa tai keskustassa ihan tuosta vain ilman bussiaikataulujen kanssa säätämistä! Se on mahtavaa! Tuossa väsykautena ei tullut käytyä missään, mutta nyt tulee taas helpommin lähdettyä ovesta ulos.

Vähän arvelutti että miten kerrostaloelämään taas sopeutuu, siinä kun on puolensa. Ja puolensa. Hyviä puolia on tämän sijainti ja pesutupa ja oma saunavuoro ja lenkkisaunavuoro ja kuivaushuone ja kivat naapurit ja talkoot. Ja että tämä on siisti ja remontoitu. Huonoja on se että eläminen kuuluu asunnosta toiseen joskus myös sellaisiin aikoihin että ei itse jaksa olla kovin elävä vaan pikemminkin nukkuva. Ja koska tämä on keskustassa niin myös liikenne kuuluu, mutta onneksi se on vain sellaista jatkuvaa huminaa jonka voi kuvitella vaikka meren hengitykseksi jos on oikein hyvä mielikuvitus - kuten mulla on. Satunnaiset järjettömät pärisijät ärsyttävät kyllä ihan yhtä paljon kuin tuolla syrjemmällä asuessa - kerpele!

Sivuttain täällä ei äänet kuulu kovin paljoa asunnosta toiseen mutta ylä-alasuuntaan kuuluu, kanta-astuminen kuuluu, mutta se ei onneksi ole kovin pahaa, sen kanssa voi hyvin elää.

Osallistuin jo kevättalkoisiin ja ne muutamat jotka olivat paikalla olivat mukavia ihmisiä ja oli kiva tutustua talolaisiin. Tuli hieman sellaista yhteisöllistä fiilistä siitä, mikä on aina mukavaa. Ja musta on ihanaa että kun/jos on jokin ongelma asunnon tai talon kanssa niin tarvitsee vain soittaa toimistolle ja joku hoitaa asian. Ihanan kätevää!

Talon pihassa on rehevä kukkapenkki jos toinenkin
Ja meidän partsi saatiin siivottua männäviikolla ja miehu hommasi sinne maton - se on ihan superihana paikka nyt. Jos siis tarkenisi, nythän pitää taas kaivaa sormikkaat esille vaikka tuossa kerkesi jo riemuita hellevaatekeleistä henkilö. Partsille tulee mun riippumatto ja pitäisi hommata pari tuolia ja pieni pöytä, ja mun vanhoihin maihareihin meinasin istuttaa pari kesäkukkaa - siinä sit meidän pikkupihanen. Koirat tykkäsivät myös parvekkeesta, vähän ne olivat pihalla että mikä ulkosisäjuttu tämä on :D


Mun vanhat maiharit kokeili miltä tuntuisi olla kukkapurkkina

Miehu otti meistä kuvan partsilla oleilemassa


3 kommenttia:

  1. Kivalta näyttää kämppä lämpimine väreineen, ja kyllä ne partsikelitkin sieltä tulee. Kerrostalossa on tosiaan puolensa, tuumaa eräs joka on lahnannut ruohoa poikki vuorotellen talon ja mökin pihalta - hullun hommaa. Maihareista tulee hyvät kukkapurkit, mulla on ollut kukkia mökillä vanhoissa lasten kumppareissa, näytää kivoilta myös.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Maija! Meillä on tosiaan aika värikylläistä täällä kotona, me molemmat tykätään väreistä - ja onneksi samoista :) Mä en pystyisi pihatöihin, ehkä vain silloin tällöin joten siksikin tämä kerrosasuminen sopii mulle. Laita kuvaa sun blogiin kumpparikukista jos et vielä ole olisi kiva nähdä :)

      Poista
    2. Meillä tekee se kumpi jaksaa ja ehtii ja välillä käytetään lapsi/nuorisotyövoimaa. Mä en ole varma onko mulla kuvia niistä kumppareista, ne kukki siellä viime kesänä, tänä kesänä en vielä ole saanut aikaseksi viritellä niitä.

      Poista