sunnuntai 25. toukokuuta 2014

Jestas - mikä muutto! Jösses - mikä väsy!

Kaksi otsikkoa tarvitaan kun on ollut pitkä tauko kirjoittamisesta. Syynä huikean hurja väsymys tai oikeastaan uupumus. Se oli varmaankin seurausta tuosta muuttourakasta ja siitä selviämisestä. Tämän fibron kanssa kaikesta pitää maksaa hintansa. Ja toimeliaisuudesta rankaistaan kovalla kädellä ja siitä toivutaan pitkään ja hartaasti! Se vaihe on nyt menossa jo ties kuinka monetta viikkoa.

Muutto siis tapahtui jo maaliskuussa. Sitä edelsi hurja uuden asunnon siivous- ja maalausurakka, mutta sitä oli ihana tehdä ja tuli siistiä! Sellaista hommaa on kiva tehdä kun näkee kättensä jäljen. Miehu oli ihan supermiehu ja teki hurjasti hommia. Mä kävin siinä vielä töissä ja tein paljon ylitunteja kun oli päässyt livahtamaan kokonaistuntisaldo miinuksen puolelle - pahus vieköön.
Laatikoita, laatikoita ja vielä kerran laatikoita!!
Tuon urakoinnin jälkeen oli varattu viikko pakkaamiselle, ja se olikin melkein liian vähän! Tuli itku ja paniikki ja ahistus pariin kertaan sen aikana - ja fiilis että ei siitä selvitä mitenkään päin. Onneksi saatiin apuja kun niitä tarvittiin, yksi ystävä toi pahvilaatikoita ja toinen lainasi autoaan että saatiin jo pakattua tavaraa uuteen kun ei vanhaan enää mahtunut mitenkään päin olemaan eikä pakkaamaankaan. (<- kiva sana!). Koirut oli vähän ihmeissään kaikesta tohinasta kyllä.

Muuttopäivänä kaikki meni muutamassa tunnissa, oli hurjasti ihanaa muuttoapua ja kaksi tuntia ja kaksi autolastillista niin kaikki tavarat oli uudessa kotona. Vielä yksi kiekka ja tunti niin saatiin varastokamat myös. Mun äiti ja isäpuoli huolehtivat joukkojen muonituksesta joten kaikki saivat ravinnetta fyysisen urakoinnin päätteeksi. Sitten vähän helpotti kun kaikki oli siirretty. Tavaroiden purkaminen ja paikoilleen laittaminen ei ole mitään verrattuna tuohon pakkaus- ja roudausurakkaan.

Pixu on vähän hukassa kun joka paikassa on laatikoita, mutta koiren sängyt laitettiin heti lattialle
Pari ekaa yötä nukuttiin keittiön lattialla patjoilla kun muualle ei mahtunut. Sohva oli paikoillaan ja se oli tärkeintä! :)  Keittiönkaapit tuli ensin järkättyä ja kylppäri kuntoon. Ne oli ne tärkeimmät. Hyvin pikkuhiljaa purettiin tavaraa voimien mukaan. Mikä tarkoittaa sitä, että makkarissa ja olkkarissa on vieläkin purkaamattomia laatikoita. Mutta mepäs ei välitetä. Mahdutaan olemaan ja elämään niidenkin kanssa. Ajateltiin että jos vaikka jouluksi saatais kaikki paikoilleen niin hyvä on!


Uusi sohva, ja seinäkangas ja Pixu tsekkaa kelpaako ne
 Onnea oli se, että samassa talossa oli yksi kaveri joka ikävä kyllä oli muuttamassa pois, mutta hälle sain kaikki tyhjentyneet paffilootat vietyä kätevästi. Tuli hyötykäyttöä niillekin. Ja sai ne pois omista jaloista. Pari ekaa viikkoa purkaminen ja asunnon laittelu oli päivittäistä, mutta sitten iski väsy ja uupu - ja meni monta viikkoa ettei mitään tapahtunut. Paitsi nukkumista ja oleilua ja lukemista. En jaksanut edes atk:ta avata. Tuli oltua sairaslomallakain kun ei mihinkään kyennyt. Se on tuo fibro sellainen kaveri, että se heti rankaisee kun yrittää vähän enempi. Viikon saiski onneksi riitti ja sitten toukokuussa oli myös viikon lomautus (lamautus) niin siitäkin tuli vähän ylimääräistä lomaa joka teki terää.

Ostin tällaisia, mutta ei ne tuoneet yhtään energiaa...

Tätä me Mikyn kanssa tehtiin, se ei juurikaan jättänyt mun vierustani
 Ei siihen ikinä totu että voi olla niin energiaton, ei sitä osaa edes selittää. Ehkä kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa...

Miehu kuvas mut eräänä aamuna - huoh.
Koirat oli ihmeissään uusista lenkkikuvioista ja uudesta kodista. Vähän jännitti miten ne sopeutuvat kerrostaloon ja kaikkiin sen ääniin, mutta hyvin on mennyt! Pientä jännityshaukkua oli aluksi, mutta ei juurikaan enää. Postiluukulle pitää joskus haukahtaa kun se on niin arvaamaton. Eikä kaikille talon ihmisillekään tarvitse enää haukkua kun niihin törmää käytävässä - nehän on jo tuttuja! Ja kivoja lenkkimaastoja on tässä lähellä, on puistoa ja pikkumetsikköä lampineen ja kirkkoineen ja yllättäviä talojen välissä meneviä kävelyteitä ja ruohoalueita.

Ihana kukkaketo jossa Miky viihtyy

Lähipuistossa on ihania isoja puita!

Ihan meidän kodin lähellä on kivoja nurmialueita
Kaiken kaikkiaan nyt kun väsy pikkuhiljaa alkaa himmentää otettaan, olen hyvin tyytyväinen ja iloinen tästä uudesta kodista ja sen ympäristöstä! :D


2 kommenttia:

  1. Onpas teillä ollut härdelli, ei ihme että uuvahdit. Mutta hiljaa hyvä tulee ja tosiaan voimien mukaan kannattaa puuhastella. Kivan värikkäältä näyttää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Maija! Väriä löytyy meidän asunnosta kun välillä tuntuu että muuten on niin harmaata :D Onneksi on jo vähän helpottanut tuo olotila! :)

      Poista