sunnuntai 9. maaliskuuta 2014

Hurjan hassuja hommeleita & hirmuisen hyvänhajuisia hauveleita & hinkutusta

Kiitos kommenteista ja käynneistä täällä! Ja tervehdys pienen tauon jälkeen. On vähän kiireistä tämä oleminen ollut lähiaikoina että on jäänyt koneilut vähemmälle. Kaikenlaista on mahtunut elämään, töitä, kavereita, näkijöitä, illanviettoja, pakkailua, musiikkikonserttia (eli keikkaa) Isolla Kirkolla, muuton järkkäilyä, maalaushommia ja koirien hoitoa.

Mietin tossa yksi päivä kävellessäni kauppakassit käsissäni, että on oikeastaan ihan erittäin hölmöä ajatella että siinä mä vien kädet venyneinä ruokaa kotiin kaupasta, siellä kotona se ruoka syödään, osa siitä (eli pakkaukset) päätyvät roskiin ja osa mun sisääni, josta se tulee taas ajallaan ulos ja viemäriin. Ja taas haen kaupasta tavaraa joka menee mun sisään ja taas ulos ja se kiertokulku on aika isoksi osaksi se syy miksi piti käydä koulua ja pitää käydä töissä. Että voi kantaa sitä tavaraa kaupasta kotiin, jaotella se roskiin ja syötäviin ja hakea sitä sit taas lisää. Tuolleen kun alkaa ajatella jostain asioista niin kylläpä tuntuvat naurettavilta. Ennenvanhat tuntuvat paljon kivemmilta kun se ruoka kasvatettiin itse ja sen kiertokulun näki ja se oli se työ minkä teit että sait sen sitten suuhusi. Paljon fiksumman tuntuista touhua.

Ruokapiiri on yksi hyvä keino hommata ruokaa, tässä olin lajittelemassa mukana.
Toinen mielessä pyörinyt juttu on noi mun koiruudet. Vaihteeksi. Ne vaan tuoksuu niin kovin ihanilta! Mikyn pää tuoksuu tosi hyvälle ja sitä on ihana nuuhkutella. Miky usein painautuu mua vasten siten että sen pää on mun kaulakuopassa ja siinä on ihana nuuhkutella sen hyvän tuoksuista päätä. Samoin molempien tassut tuoksuvat ihanalle. Välillä tuoksuu popcorni, välillä kiinalainen ruoka, välillä ruoho ja multa ja välillä joku makea kinuski. Ja eniten he tuoksuvat kun ovat rentoina ja hyväntuulisina ja unisina, unisen koiran ihanaa tuoksua pitäisi saada vaikka purkkiin! Ja mun mielestäni edes märkinä eivat haise pahalle, vähän märälle koiralle, mutta ei kovin pahasti. Nuuhkis - ihanat tassulaiset! Mietin että tuoksutteleekohan muut ihmiset koiriaan? Vai olenko mä ihan hassu?
Pixulan ihanat minitassut!
Hinkutusta on myös ollut arki täynnä. Monta päivää ollan jynssätty ja hinkattu uutta kotia muuttokuntoon. Se oli jätetty aika paskaiseksi (suoraan sanottuna) pinnat olivat tahman ja pölyn ja rasvan peitossa. Nyt on kaapit jynssätty ulkoa ja sisältä ja kaikki pinnat ja tasot. Miehu jynssäsi kylppärin ja mä keittiön ja muut kaapit. Kyllä nyt kelpaa. Kaikkea ihmettä sitä jaksaa kun on pakko - ja siksipä tämä sunnuntaipäivä onkin älä-tee-mitään-päivä! Tekee hyvää ja ensi viikolla jatketaan maalailulla. Jesh!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti