sunnuntai 5. tammikuuta 2014

Arkeen asettumista

 Kiitos kaikille uudenvuoden toivotuksista ja blogissa käynneistä! Tervetuloa myös tänä vuonna tänne ja kiitos kaikille viime vuodesta!

Pikku lomasen jälkeen oli kiva palata töihin, paljon oli hommaa ja paljon tuli tehtyä. Kaikkein kivointa oli olla lauantaina lainaus- ja palautustiskissä, kun tuli törmättyä huimaan määrään kirjoja jotka sitten ronttasin omaan hyllyyn odottamaan lukemista! Normaalisti kun olen lasten- ja nuortenosaston neuvonnassa, niin siinä ei tule hirveästi törmättyä kaikenlaisiin kirjoihin - lähinnä nuortenkirjoihin, joita luen myös mielelläni. Ja fantasiaa ja vanhanaikaisia tyttökirjoja ja lastenkirjoja ja satuja. Musta on ihanaa että mulla on tosi monipuolinen kirjamaku, se käy ilmi myös tästä uusimmasta kirjakasasta jonka toin kotiin:

Kirjakasa
Siinä on asiaa laidasta laitaan, asperegin syndroomasta lentoemäntien kokemuksien kautta Pohjois-Korealaiseen elämään. Hömppää ja kauhua ja vaikka mitä.

Mikyn sairastumisesta tulee tänään kaksi viikkoa. Tänään on vika päivä kipulääkkeen kanssa. Ja hyvältä näyttää! Miky hyppii ja liikkuu ja nostaa jalkaa ja nuolee ja tunkee syliin ja haluaa huomiota ja pissii ja kakkii ihan normaalisti :) Mä sanoisin että hyvin toivuttu.

Ensi viikolla sitten voidaan alkaa pikkuhiljaa pidentämään noita lenkkejä, ne on pidetty tosi lyhyinä vielä. Mä olen päivittäin tehnyt kummankin kanssa omat lenkit kolme kertaa päivässä. Joskus olisin varmaan sanonut ettei mun rahkeet riitä sellaiseen, mutta kyllä ne riittää kun on tarvis. Näköjään. Ensin Mikyn kanssa pikkulenkki ja sitten Pixun kanssa pitkä lenkki. Käytiin jopa Pixun ja ihanan sisko T:n ja sen koiran Ellin kanssa yli tunnin kävelylenkki rannassa ja uudella asuntoalueella ennen mun työviikon alkua. Se teki hyvää. Otin jotain kuvia harmaudesta:

Meidän järvenrantaa, melko harmaata

Pixie katselee kaupungille päin

Muutama sorsa uiskenteli veessä
Mulla on päässä pyörinyt hurjasti aiheita eri postauksiin, mutta nyt iskee tyhjää. Pitäisi kirjoittaa niitä ylös joskus - mutta ei siis tällä kertaa enempää. Elämä jatkuu ja hyvä niin!

4 kommenttia:

  1. On sinulle tullut kunnioitettava määrä lenkkeilyä!
    Harmaita ovat päivät vielä, nyt kuulin sääennusteista, että torstai-iltana pakastaa ja sitten tulee luntakin. Nähtäväksi jää.:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi toi lenkkeily tekee vain hyvää tällaiselle sohvaperunalle kuin minä :) Pieni määrä lunta olisi kyllä kiva, ei olisi niin kuraisia noi lenkit karvakorvien kanssa.

      Poista
  2. Mieletön kirjapino, tosi monipuolinen maku sulla! Kirjastotyön pikku etu on just kahmaista parhaat kuormasta. Sen olemattoman pienen palkan lisäksi. Ihana kuulla että koirakaveri alkaa olla kunnossa! Hyvää viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Maija! Toi on toinen mun kirjapinoista :D Huomenna meinaan vaan olla ja lukea! Ja totta että jonkinlainen pieni kompensaatio toi on kun liksa on niin olematon. Hyvää viikonlopun jatkoa sullekin ja karvakorville myös <3

      Poista