lauantai 11. tammikuuta 2014

Auttamisesta

Meidän arki jatkaa normaalia kulkuaan, koirat on nyt terveitä ja mun työjakso meni mukavasti ja nyt on vapaajakso. Lumi tuli juuri maahan, ja se on kiva kun noi kuralenkit koirien kanssa olivat jo vähän työläitä - varsinkin kun olen vieläkin osittain jatkanut sitä että koirat vien eri lenkeille kun Miky ei ihan vielä pysty täysipitkiin lenkkeihin. Aamulla oli ihanan rapsakkaa!

Lätäköt jäätyivät
Mä ajattelin tuossa muutamia päiviä sitten paljon auttamista kun oli otsikoissa se että Cheek oli lahjoittanut suurehkon summan lastensairaalalle. Kiva juttu ja hienoa kun ihmiset lahjoittavat että saadaan se kaivattu sairaala kun yhteiskunta ei sitä näköjään pysty toteuttamaan ilman yksityisten ihmisten apua.

Mä kyllä mieluumin lukisin tarinoita ihmisistä jotka oikeasti auttavat. Uskon että tuolle räppärille tuo kertalahjoitus ei tuntunut juuri missään. Ja silti siitä revitään suuret otsikot. Arvostan paljon enemmän niitä ihmisiä jotka auttavat ja lahjoittavat säännöllisesti vaikka heillä itsellään on vähän. Tunnen paljon sellaisia ihmisiä ja minusta näyttääkin siltä että mitä vaatimattomimmin asuva ja elävä ihminen on sitä enemmän he auttavat muita. Ja sitten taas nuo hyvätuloiset menestyjät keskittyvät vain omaan napaansa eivätkä juuri pyöri hyväntekeväisyysjutuissa tai ole kuukausilahjoittajina missään. Voi toki olla että mulla on vääristynyt käsitys, mutta tämä perustuukin vain mun tuntemaan ihmisjoukkoon jossa tämä näyttää menevän näin. Jos jossain muualla on toisin niin hyvä niin.

Usein olen kuullut kommenttina sen että ei voi/osaa valita että mitä kohdetta auttaisi, jos auttaa jotakuta eikä voi auttaa ihan kaikkia niin on sitten auttamatta kokonaan. Aika horjuva käsitys mun mielestä. Multakin on usein kysytty miksi autan kodittomia koiria, ja vielä ulkomailla, eikö kotimaassakin olisi apua tarvitsevia? Ihan hyvä kysymys ja mielelläni vastaan että se apu millä tuen Romanian kulkukoirien oloja ei ole keneltäkään pois. Sitä paitsi tuen välillä myös kotimaisia koiria Rekku Rescuen kautta. Ja espanjalaisia ja bulgarialaisia katukoiria olen myös auttanut. Ja koska olen kuukausilahjoittaja Unicefillä niin siinä tulee autettua lapsia ja koska mulle tulee Tukilinja-lehti niin sillä taas tuetaan kotimaisia vammaisia lapsia - eli se että mä pääasiassa autan luotettavien tahojen kautta Romanian kodittomia koiria ei ole keltään pois. Apu se on pienikin apu. Ja paljoa en pystykään auttamaan kun elän köyhyysrajan tuntumassa.

Ja moni on epäillyt että pienet pennoseni eivät päädy avuksi sinne minne pitäisi. Ymmärrän että asia aiheuttaa skeptisyyttä koska monet avustukset päätyvät aivan jonnekin muualle kuin sinne missä sitä tarvitaan. Mä kuitenkin tiedän ja tunnen ne tahot joiden kautta autan ja luotan 100% siihen että apu menee perille. Yksi tällainen taho on Rescueyhdistys Kulkurit, joiden kautta Miky on meille tullut. Kulkurit ovat avoimia rahojen käytöstään ja tiedot on kaikkien nähtävillä ja heidän matkoistaan sinne avun lähteille näytetään kuvia ja kerrotaan sivuilla ja heidän yhteistyötahonsa Romaniassa ovat niin luotettavia kuin voivat olla. Eli en usko että kukaan Kulkureista ostaisi itselleen kallista autoa mun lahjoittamilla rahoilla tai tavaroilla :)

Pieni romanian rescue Miky, lempparilelunsa Hiirun kanssa

Ja pieni Pixie, suloinen ex- romanian katukoira
Ja lisäksi kaikki Kulkurilaiset tekevät tuota valtavaa työmäärää täysin vapaaehtoisina, eli he eivät saa palkkaa työstään! Se on todella kunnioitettavaa ja ihailtavaa. Mä haluaisin olla mukana enemmänkin heidän toimissaan, jos joskus saan jostain sen verran virtaa että jaksan muutakin kuin tätä perusolemista. Tai jotain muuta vapaaehtoistyötä olen miettinyt, vanhusten kanssa, mielenterveyskuntoutujien kanssa tai jotain muuta mulle tärkeää. Joskus mä vielä pystyn siihen!

Nyt mulla on pari kassillista lahjoitettavaa Kulkureille, vilttejä, kirppistavaraa jonka luulisin olevan helppoa myydä, mun vanha digikamera ja vanha läppäri - pitäisi vain saada läppäri tyhjäksi ja tavarat matkaan - sekin on yksi tapa auttaa :)

Mä olen tyytyväinen miten hyvin mun uudenvuoden tavoitteet on lähteneet käyntiin, olen ottanut päivittäin kuvia, ja tehnyt tavarapoistoja joka päivä. Olen ollut ahkerampi pitämään yhteyttä ystäviin ja saanut kotona pidettyä tiskivuoren kurissa ja imuroinut joka viikko! :) Huomenna on lepopäivä - en tee mitn!! ;)


5 kommenttia:

  1. Oon myös paljon miettinyt tuota lastensairaalaa - eikö sivistysvaltiolla oikeasti ole varaa kustantaa terveydenhoitoa lapsipotilaille? Käsitin että ihan yksityiset tahot tuota sairaalaa byggaavat. Lastenklinikka lahoaa ja uudelle sairaalalle on suuri tarve, mutta eikö näillä verorahoilla ole tosiaan varaa siihen. Olen ehkä yksinkertainen enkä ymmärrä. Kerrohan Peppermint miten noille Kulkureille voi lahjoituksen tehdä, meillä olisi varmasti ainakin kirppiskamaa reilusti?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Maija kommentistasi! Mä olen miettinyt tuota ihan samaa, jotenkin törkeää ettei verorahoilla muka kyetä tuohon uuteen sairaalaan, se on kuitenkin mielettömän tärkeä juttu! Ja vanha lastenklinikka on ihan häpeällisessä kunnossa sijaitakseen ns. hyvinvointivaltiossa (musta toi hyvinvointivaltio on hyvää vauhtia muuttumassa pahoinvointivaltioksi!) En mäkään vaan ymmärrä. Kulkureita voi auttaa vaikka näin (linkkaan tähän sivun missä he kertovat kuinka heitä voi auttaa :) http://kulkurit.fi/miten-voin-auttaa/
      Ihanaa että haluat auttaa <3

      Poista
  2. Hei sinulle ois tunnustus blogissani,joten käyppäs hakee!

    VastaaPoista