sunnuntai 22. joulukuuta 2013

Rauhan toive

Nyt on käyty onnistuneesti kaupassa ja imurrettu niin että maanantaisen työpäivän ja aattoisen siskolla syömisen jälkeen voi rauhassa löpsähtää sohvalle ja keskittyä hyviin kirjoihin, ehkä katsoa telkusta jonkun leffan ja sit vaan olla ja kölliä. Ajattelin ihan pitää atk:nkin kiinni. Tää olisi toive siis. Saa nähdä kuin käy kun tuommoisia menee toivomaan. Yleensä jotain tapahtuu...

JOulutähteä
Miky-koira äsken lenkillä ei halunnut kävellä ja vaan istahti alas kärsivän näköisenä, se taisi loukata selkänsä kun rimpuili aiemmin kun leikattiin kynsiä :( ja Pixien patti on ihan ennallaan, eli maanantaina soitto eläinlääkärille. Pidetään peukkuja että Mikyn selkä kohenee ja Pixun patti on joku harmiton joka menee ohi!! (mulla ei ole edes varaa mihinkään isoihin operaatioihin - niin kamalaa kuin onkin ajatella toisten hyvinvointia rahat mielessä...)


Miky petissään
 Jotenkin on veto veks ja voipu. Löhöpäivät tulisivat tarpeeseen. En ole stressannut joulua mutta muuten on jotenkin stressaantunut olo. Harmittaa kun kaikki eivät vain voi tulla toimeen ja esim. ymmärtää jotta ihmiset on erilaisia ja ihmisillä on vaikka vaivoja jotka eivät näy eikä niiden kanssa yrittäminenkään näy päällepäin eikä se tarkoita etteikö silti yrittäisi ja tekisi parhaansa koko ajan! Tuntuu ettei mikään riitä eikä ole hyvä...Äh, anteeksi purkaus, mutta mieltä painaa.

Kuva netistä. Tällaista joulufiilistä en kaipaa.
 Mulla on aika usein vähän sama fiilis joulun suhteen kuin Muumeilla:
 "- Onko jo kevät? Muumipeikko mutisi.
 - Kevät? sanoi hemuli kärttyisästi. Joulu nyt on, etkö käsitä, joulu. Enkä minä ole hankkinut mitään enkä järjestänyt mitään, ja sitten ne lähettivät minut kesken kaiken kaivamaan teitä esille. Kintaani ovat luultavasti hukassa. ja kaikki juoksevat ympäri kuin hullut eikä mikään ole valmista...
 Sitten hemuli tallusteli takaisin portaita ylös ja meni ulos kattoluukusta.
 - Äiti, herää, Muumipeikko sanoi pelästyneenä. On kuulemma tapahtunut jotain kamalaa. Sanovat sitä jouluksi.
 - Mitä sinä tarkoitat? kysyi äiti ja pisti nenänsä näkyviin.
 - En oikein tiedä, sanoi Muumipeikko. Mutta mitään ei ole järjestetty ja jotain on hukassa ja kaikki juoksevat ympäri kuin hullut. Ehkä on taas tulva."

Onneksi se pelottava Joulu tulee vähemmälläkin - ainakin meille :) Suklaatia on varattu ja ruokaa ja muita herkkuja, pino kirjoja ja pari leffaa venaavat vuoroaan. Eli eiköhän tästäkin taas selvitä. Ja nythän on jo niin ihanasti että päivät taas pitenevät, se on aina yhtä riemuisaa. Tammikuun lopussa jo viideltä on valonhäivä nähtävissä horisontissa :)






2 kommenttia:

  1. Hyvä jouluasenne sulla. Ja niinhän se on että kaikkia ei voi aina miellyttää, vaikka toivoisi varsinkin jouluna että olisi rauha maassa ja kaikilla hyvä tahto. Joskus on vaan pakko tehdä kompromisseja ja nauttia siitä mikä on kaunista ja hyvää. Ihanaa joulua Peppermint, miehu ja koirat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Maija kauniista sanoistasi! Kaunista ja hyvää, siihen keskitytään :) Ihanaa joulua myös sulle!

      Poista