lauantai 7. joulukuuta 2013

Itsenäistä viikonlopunviettoa

Nyt on lauantaiaamu ja venailen tuleeko kutsua töihin, olen lauantaipäivystyksessä. Heräsin siis varhain, eli keskellä yötä - haukoti.

Eilen oli itsenäisyyspäivä ja mulle se on surullinen päivä, sillä löysin isäni kuolleena itsenäisyyspäivän aamuna vuonna 1990, hän oli vasta 45-vuotias ja asuin tilapäisesti hänen luonaan kun toivuin anorexiasta. Se oli karu herätys ja sitä tulee muisteltua aina tähän aikaan vuodesta. Olin silloin 19-vuotias itse ja monta kertaa aikuisena on tullut mietittyä millaista olisi jos iskä olisi vielä elossa...Käytiin siskon kanssa iskän haudalla illansuussa ennenkuin jatkettiin matkaa siskon luo, jossa viettiin iltaa.

Iskän hauta
 Töihin paluu loman jälkeen meni kivasti (se yksi päivä). Mä niin tykkään työstäni, joten sinne on aina kiva mennä, ja mulla on ihan huiput työkaverit! Ainoa mutka matkassa oli se, että Pixie loukkasi jotenkin selkänsä just edellisenä iltana. Tultiin saunasta ja Pixuli jotenkin vinkaisi ja juoksi piiloon. Kokeiltiin sen kaikki jalat ja lihakset ja muut että oliko jokin paikka rikki, mutta kaikki tuntui olevan ok. Tunnin päästä huomattiin ettei se pystynyt loikkaamaan sohvalle, joten tultiin siihen tulokseen että sillä on taas selkälihat jumissa. Noi molemmat kun ovat pitkäselkäisiä koiruja, niin niillä helposti menee selkälihakset juntturaan ja sitten annetaan tulehduskipulääkettä ja lepoa, pieniä lenkkejä vain ja lämpöä. Tuo kun on käynyt kummallekin aiemminkin niin ei lähdetty heti viemään eläinlääkäriin, vaan ajateltiin katsoa miten tilanne etenee.

Pixulainen lepää sohvalla viltin päällä
Pidettiin sitten Pixua lämmössä ja nostettiin sohvalle ja sänkyyn kun se niihin halusi. Onneksi oltiin ostettu sille ja Mikylle kunnon lämpimät pedit, kun tuolla lattialla vetää. Siellä se enimmäkseen lepäilee. Ja eilen se jo oli paljon reippaampi ja käveli ihan hyvin. Eli taisi olla jonkinlainen kylmän ilman aiheuttama nitkahdus. Nyt ollaan laitettu sille aina takki päälle kun mennään ulos, se on Mikyn takki, joten pitää varmaan hankkia Pixulle oma - ollaan aiemmin mietitty että sillä on niin paksu turkki ettei tarvitse takkia, mutta ehkä sittenkin se olisi paikallaan. Tarkkailu jatkuu!

Pixin uusi reunallinen lämmin peti jossa se tykkää pesäillä
Nyt kello on jo yli 9, joten näyttäisi että saan olla kotona. Kymppiin asti on tämä päivystysvuoro. Taidan mennä sitten ottamaan torkut, ei tämä keskellä yötä heräily sovi mun kropalle lainkaan. Eli hyvää yötä piakkoin ja kaunista viikonloppua vanhoille ja uusille lukijoilleni! :)

8 kommenttia:

  1. Onpa herkullisen näköiset kuvat koiruudesta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Koiru on niin herkullinen (ei kylläkän ruokailumielessä) että siitä on vaikea saada muunlaisia kuveja.

      Poista
  2. Vau,luin tuota tekstiä niin antaumuksella,jotta tulen uudelleen tänne,mielenkiintoiselta näyttää blogi,,.jaksuja sinulle ja halit elämääsi,elämä on kovaa ja ilman kovaa ei ole elämää ♥,muksaa viikonloppua sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tansku! Mieltä lämmittävä kommentti ja kiva tulit katsomaan. Mukavaa viikonloppua myös sulle ja tervetuloa lukemaan <3

      Poista
  3. Onpa ollut tosiaan karu itsenäisyyspäivä silloin, tuollaista ei soisi kenellekään. Paranemista myös koirulille, ihana peti! Mikä ihme päivystyssysteemi teillä on, en ole kuullutkaan tuollaisesta meidän töissä?!?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Maija. Meillä on nykyään lauantaisin minimimiehitys töissä ja jos joku sairastuu niin yksi henkilö on lauantaiaamun varajäsenenä, eli hänet sitten hälyytetään töihin jos on tarvis. Ihan toimiva systeemi, ollut vasta tän vuoden alusta kokeiltavana. Kaikesta kun on pakko karsia... Pixie on jo parempi! :)

      Poista