lauantai 30. marraskuuta 2013

Joulunalus - pimein aika.

 Joulukuu alkaa huomenna eikä mulla taaskaan ole joulukalenteria. Paras joulukalenteri mulla oli joskus 90-luvulla. Siinä oli Muumilaakso lumisena ja luukuista tuli muumihahmoja sellaisella tarralla että niitä sai laittaa siihen maisemaan ja vielä liikutella niiden paikkoja, siitä oli iloa pitkäksi aikaa, sellainen kelpaisi taas.

Mä en ole mikään jouluihminen. Enkä oikein mikään muukaan juhlapyhäihminen. Lapsena joulut oli tietty tosi odotettuja, samoin juhannukset, vaput ja muut. Ja teininäkin ne vielä meni ja parikymppisenä kun kaikki mahdolliset ja mahdottomat juhlapyhät biletettiin ja pidettiin hauskaa enemmän tai vähemmän ryyppäilemällä ja baareilemalla kaveriporukoissa. Sitten joskus huomasin ettei sellaista 'joulufiilistä' enää tullutkaan, eikä noi muutkaan kansallisjuhlat enää säväyttäneet. Eikä toi juhliminenkana enää maistunut.

Mä muutin omilleni 17-vuotiaana, yksiöön, ja sinne hommasin ekana jouluna joulukuusen ja siihen kaikki korusteet ja muut tykötarpeet. Vietin silloin kuitenkin itse joulun muualla ja samoin on ollut joka joulu sen jälkeenkin enkä sen ekan vuoden jälkeen ole hankkinut kuusta enkä muutoinkaan korustellut. Jotenkin se tuntui turhalta kun koko joulun olin yleensä joko omilla tai kulloisenkin poikaystävän porukoilla. Ja nykyään se tuntuu jotenkin turhalta - laittaa paljon krääsää ympäriinsä ja sitten parin viikon päästä ne pitää kerätä taas pois, tai mun tapauksessani joskus ennen juhannusta. On mulla laatikollinen niitä 80-luvulla hankittuja koristeita ja siellä saavat ollakin venaamassa inspiraatiota - ehkä ne on kulttuurihistoriallisesti arvokkaita vielä jonain päivänä :)

Joulutähti keittiön ikkunassa
Joulussa mulle tärkein aspekti on se että sen jälkeen päivät alkavat pidetä! Valon paluun juhlana ja pimeimmän ajan loppuna se tuntuu hyvältä. Ajatus vanhojen Suomalaisten pyhien ja pakanallisten juhlien vietosta vetoaa muhun paljon enemmän kuin tämä nykyaikainen ostoshysteria ja tavarataivas. Pakkolahjojen osto ja siitä tuleva stressi on sellaista mitä ilman voisin ihan hienosti elää. Musta olis mukavaa että jos joskus törmää vaikka johonkin kivaan lahjaan jollekin ihmiselle, sen voisi vain ostaa/tehdä ja sitten antaa, ilman mitään päivämääriä. Jos vain tulee sellainen olo - you know.

Itse en enää nykyään juurikaan toivo mitään tavaralahjoita joita en varta vasten tarvitse. Meidän pieni asuntomme on täynnä tavaraa. Joskus on joitain pikkujuttuja joita saattaa tarvita, kuten viime vuonna uusi tyyny. Mutta eniten jos on pakko lahjoa, niin arvostaisin aineettomia lahjoja kuten esim. leffalippuja, hemmottelulahjakortteja, vaikka hierontaan tai jalkahoitoon tai vaikka lahjoitusta johonkin hyväntekeväisyyskohteeseen. Myös raha ihan sellaisenaan tai lahjakortit on hyvä idea kun niillä saa mitä tarvitsee. Myös pikkulasten lahjaröykkiöt on musta aivan älyttömiä nykyään, uskon että parivuotias lapsi olisi ihan yhtä iloinen vaikka saisi vain pari lahjaa parinkymmenen sijaan.

Mun nykyiset joulukoristukset on aika vaatimattomat - vanhanaikaninen paperitähti ikkunassa ja valosarja olkaarin ikkunalla. Tykkään lämpimistä sävyistä ja oikeista kynttilöistä joita yks mun käsityöläiskaveri tekee.


Jouluvalot kukkien takansa, lamppu vasemmalla ja parit kynttilät

Kynttilöitä ja meidän pikkueläinten lauma.   


2 kommenttia:

  1. Minä myös tykkään antaa - ja saada - aineettomia lahjoja, elämyksiä, juurikin leffa- tai teatterilippuja, hieronta...tai sitten jotain ihan spesiaalia johon liittyy ajatus - erityistä erityisille ihmisille. Ruokalahjat on myös jees, ja uskon että niistä aika moni ilahtuu. Lasten krääsämääristä olen ihan samaa mieltä. Voisihan lapsellekin antaa aikaa, viedä kummilapsen vaikka lastenteatteriin tai -konserttiin. Ihana joulutähti!

    VastaaPoista
  2. Kiitos kommentista Maija! Totta, ruokalahjat on myös hyviä, hyvät kahvit ja teet, ja myös vitamiinit ja muut sellaiset kalliit mitä itse käyttää on tervetulleita! Mä vien mun kummitytön yleensä leffaan, kiva viettää yhteistä aikaa, seuraavaksi mennään varmaan katsomaan Hobitti kakkonen, ykkönen käytiin viime joululahjaksi :)

    VastaaPoista